mul on kauhee olo..kun porukat eros vähän aikaa sit..nyt mutsi skitsoo mulle kuin mikäkin hullu,vaikka eihän se sais..ja sit faijal on uus muija ja kaikkee..ottaa nii helvetisti vaan päähän ;( taplellaa mutsin kaa vaan koko ajan..pikku veli on ihan alakuloinen yms... miten teillä muilla on tää ero juttu mennyt..haluiskohan joku auttaa? oon kyl käyny juttelee ite ulkopuolisten kanssa..mutsille ja faijalle oon puhunu yms...ite vielä aika tärkeessä vaiheessa,kun jatko-opintoja mietin! koulu ei kiinnosta enään...
lukekaa kaikki lapset jotka eron kärsineet
*alakuloinen ekaa kertaa tääl*
61397
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ikavä kuulla ja lukea...
Mutta, johtuuko koko tilanne mielestäsi vanhemopiesi erosta ... oliko kaikki ennen sitä OK ?
Omat vanhempani erosivat juuri ennen ylioppilaskirjoituksia. Työnsin asian kauemmas mielestäni ja siellä se on edelleen. Asioista kannattaa todellakin puhua muiden ihmisten kanssa.
Mahtaako alakuloisella olla joku s-posti osoite, kun tuntuu hölmöltä puhua noinkin rankoista jutuista kaikkien silmien alla.
vanhempani eros n.4 vuotta sit.. sillon se tuntui aivan käsittämättömän hirveältä, ajattelin etten kestä sitä riitelyä ja itkua jne.. sitä kesti aikansa, mut yritin selvitä.. loppujen lopuks muutettiinkin pois kotikaupungista ja musta tuli entistä etäisempi ja sulkeutuneempi.. nykyään kun asun äitini kanssa, ja isälläni on uusi nainen.. asiat ovat paljon paremmin.. ne ei enää riitele, kummatkin on onnellisia erillään ja mullakin on asioissa paljon vapaammat kädet.. tarvit ystäviä tueks nyt alussa, mut kyllä kaikki loppujen lopuks hyväks kääntyy.. what doesn´t kill you, will make you stronger!! koita pärjätä.. :)
......joo, huonosti kavi hermoille.....karsin asiasta vielakin, vaikka siita on jo 15 vuotta.
Sähköposti ja vertaisryhmä on upee keksintö, ei tartte olla yksin ja voi meilata silloin kun sopii ja oikein risoo. Aikuista tukea kannattaisi myös ottaa, perheneuvola oli meidän jämäperheen pelastus kymmenen vuotta sitten.
Mutsit on tietty ihan sekoja, koittakaa ymmärtää niitä ja kestää. Vaikkei sitä huomaa, ne silti välittää.
Ja kai ne isätkin, vaikka joka äijällä tässäkin on uusi muija. Tekis mieli potkasta..., tosi hyvä esimerkki junnuille.
Mutta teistä voi tulla, kuten sanotaan, pojasta polvi paranee. Teistä, näillä kokemuksilla, voi tulla ihan oikeita MIEHIÄ. tSEMPPIÄ ! Ei tartte tätienkään enää sitten epäillä, et miehet kaatu kaikki sodassa, ja se viimeinenkin kentsu lauantaina haudattiin.
Mulle on kans käyny noin ja tiedän todellakin tunteen... Mun porukat eros, kun olin 11.v. Nyt oon 17, mut se on vieläkin tosi vaikee asia mulle.
Ne ei edes kertonu mulle et ne aikoo erota ja et mun mutsilla on toinen mies 400 kilometrin päässä.Sain kuulla asiasta ihan muualta, kun niiltä. En muista siitä ajasta juurikaan mitään.
Äitikin oli melkein alkoholisti kun se muutti pois kotoo. Oli sit kiva löytää myöhemmin sen eukon viina varastoja pitkin taloo. Se oli mulle tosi vaikeeta aikaa, kun mun siskotkin oli just niihin aikoihin muuttanu pois kotoo.
En oo äidin kanssa vieläkään oikein väleissä. Eikä oo kyllä mun siskotkaan. Se vaan ajattelee sen uutta perhettä ja yrittää toteuttaa sellasia unelmia mitä se ei voinu tehä meidän kanssa.
Kyllä se vieläkin aika paljon juo ja sillon kun se juo niin sillä naksahtaa pahasti päässä. Se on käyny käsiks mun molempiin siskoihinkin.
Mutta se ero oli loppujen lopuks hyvä asia. Tulen tosi hyvin mun isän kanssa toimeen ja siitä ihanempaa isää saa ettiä!
Puhuminen oli mulle ainakin tosi vaikeeta. Meinasin yhessä vaiheessa mennä psykiatrille ja välillä tuntuu et se ois voinu olla hyvä vaihtoehto. Mut kannattaa aina yrittää puhua!