Onko pakonomainen tarve miellyttää muita (jopa niitä ketä ei tunne tai jotka tahtovat henkilölle itselleen pahaa) oire jostain persoonallisuushäiriöstä tms. vai yleisesti vain ns. paha tapa. Ennen en juurikaan ollut miellyttämishaluinen, ystävällinen kylläkin, mutta nykyään tilanne aivan toinen. Rankaisen itseäni jos en ole omasta mielestäni tarpeeksi kiltti ja hyvä muita kohtaan, oma hyvinvointi unohtuu siinä sivussa. Tämänkin kirjoittaminen tuntuu vastenmieliseltä. Mistä voisi johtua/mitä tehdä?
Kiltteys, miellyttämishalu jne.
fdsgff
82149
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Uuups ... ensinnäkin taidat olla turhan ankara itseäsi kohtaan. Toiseksi ... oletkohan kuullut sanonnasta "kun yhdelle kumartaa niin toiselle pyllistää".
Toivottavasti en tuo lisää problematiikkaa tilanteeseesi muistuttamalla, että on aivan sama millä tavoin olet "kiltti ja hyvä" henkilöä/ryhmää A kohtaan niin tämä samainen "kiltti ja hyvä" käytöksesi onkin "loukkaus ja pahuus" henkilöä/ryhmää B kohtaan. Siis on aivan sama miten toimit, niin joidenkin mielestä tekosi on "oikein" (A) ja toisesta näkökulmasta "väärin" (B).
Miten tällaisessa ristiriitaiselta vaikuttavassa tilanteessa voi toimia? Hmmm ... esimerkiksi opettelemalla ymmärtämään mielialoja paremmin (sekä omia että muiden), opettelemalla elämässä kypsymistä (mukaan lukien tukalien tilanteiden parempaa sietämistä) sekä hyväksymällä itsensä sellaisena kuin on.
Elä iisisti (- toki tämä on helpommin sanottu kuin tehty -) ... isoa hymyä päivään :))))
Edellisen kuvauksen osalta on mahdotonta sanoa, onko kyseessä varsinainen pers. härö vaiko vain "paha tapa". Mutta toisaalta, väliäkös tuolla.
Ylenpalttinen toisen miellyttäminen voi olla mittava ongelma - varsinkin jos se johtaa oman hyvinvoinnin edellytysten hautaamiseen. Sen taustalla VOI olla jokin varhaislapsuuden perusasetelma. Ts. jos äiti tai isi on taipuvainen masennukseen, lapsi alkaa omalla käytöksellään kannatella tämän mielentiloja, yrittäen olla mahdollisimman kiltti jottei toiseen ainakaan enempää sattuisi.
Kommunikaatio häiriö. Henkilö A ei saa yhteyttä jäsen B.hen
Kiltteys ei ole koskaan pahasta jos se lähtee avoimesta sydämestä avoimella mielellä paikkaan jossa vastaanottajalta löytyy samankaltainen aaltopituus.
Kiltin ei silti ole syytä murjottaa jos huomaakin kiltteyttään käytettävän hyväksi vaan huomattava jotta jokin juttu onkin toiminut väärällätavoin ja toisen osapuolen syyllistämisen sijaan löydettävä itselleen toisenlainen malli toimia jotta halutunlainen yhteys löytyisi ja toimisi jos tämän toisen ihmisen kanssa tasapainon etsiminen on tärkeää itselle.
Itsensä rankaiseminen/tuomitseminen kuullostaa huonolta, luovu siitä ja ota mielummin tilalle itsesi palkitseminen niistä jutuista jotka menivätkin nappiin ja muista tätä puolta hehkuttaa enemmän.
Mitä asioita sitten oikein pitäisi lapsuudeta miettiä että ymmärtäisi itseään. Mä miellytän esim tällä tavalla ihmisia, olen aina valmis vaihtamaan työvuoroa meillä siis työvuorot joko 7-15 tai 13-21 ainut jolloin en voi vaihtaa jos mulla on oikeasti joku todella tärkeä meno kuten esim joku sovittu hammaslääkäri tms, muuten vaikka siirrän jotain menoja että saan toisen onnelliseksi. Ostan kaveriltani vanhoja tavaroita joita hän minulle myy, vaikka en tarvitse niitä hän myös kauppaa sellaisia tavaroita joita minulla jo on mutta koska haluan miellyttää valehtelen, ettei minulla ole sitä tavaraa. En koskaan peruuta mitään tapaamisia matkoja tms, kerrankin menin risteilylle vaikka oli hammassärkyä jo ennen laivamatkaa ja hammaslääkäriin ei päässyt kun puhelimessa käskettiin odottaa ja syödä särkylääkettä ... Söin kolmen tunnin välein buranaa monena päivänä ja seurauksena maha meni ihan sekaisin ja piti syödä närästys ym lääkkeitä liiallisesta buranan syönnistä. Matkaa en voinut peruuttaa, koska olin luvannut mennä sille matkalle. Olen aina antanut kavereiden kopsata luento tms muistiinpanot, olen aina valmis hakemaan autollani ihan mistä vaan. Mutta itsestäni en välitä muista vain, itsellä ei niin väliä kunhan muilla on kaikki hyvin...
Minä olen myös ollut liian kiltti koko ikäni ja kärsinyt siitä ja niellyt kaiken paskan. Itseäni vielä siitä syytellyt, jos jollekkin pahasti sanonut tms. En tiedä minkä ikäinen olet ja mikä tilanteesi on ja millainen lapsuutesi. Herätkää kiltit ihmiset, että on olemassa sana EI! Minä olen jo viiskymppinen ja nyt vasta terapiassa tajunnut, että olen ollut liian kiltti ja miten "pilalle" on elämäni mennyt. Ja se itseinho, että on mennyt jonkun ihmisen "kusetukseen" ja miten minua on hyväksikäytetty (en tarkoita seksuaalisesti), on kauhea tunne. Taistelen siitä juuri irti. Olen käynyt masennuksen läpi, nyt ahdistusta, paniikkihäiriötä ym. Tapauksessani en ole saanut lapsena kotona rakkautta ja syliä ja turvaa. On pitänyt miellyttää vanhempia ja olla kiltti, että huomaisivat että olen edes olemassa. En koko elämääni viitsi tässä kertoa, mutta tästä jäänyt trauma, että hylätyksi tulemisen pelossa olen yrittänyt miellyttää toisia koko elämäni. Tämä ei tarkoita sitä etten muille halua hyvää. Käyn tätä prosessia nyt läpi, mikä idiootti olen ollut. En tiedä minkä ikäinen olet, mutta liika kiltteys ei ole tervettä. Muita ei opi oikeasti rakastamaan ennenkuin oppii rakastamaan itseään. Googleta tai hanki asiasta kirjoja. Jos täällä nyt saa mainostaa, minut "herätti" Tommy Hellstenin kirja Virtahepo olohuoneessa. Tämä on vain minun tarina, en väitä että tämä jokaisen kiltin ihmisen takana on.
Kannattaa lukea Anna-Liisa Valtavaaran kirja : Kiltteydestä kipeät. Sitä saa myös kirjastoista :)
Em. Anna -Liisa Valtavaara on tällä ja ensi viikolla TV7 kanavalla Kaivo ohjelmassa puhumassa.TV7 nettisivuilla ohjelma-arkistossa saattaa olla myös jo tällä viikolla tulleet Kaivo-ohjelmat, joita voi katsoa netissä.
Tässä ensi viikon ohjelmat:
http://vod.tv7.fi/ohjelmatiedot/site/ohjelmatiedot.vm?week=next
sitten murkkuiässä alkoi tyttö tulla kaapista ulos, enkä ole katunut päivääkään. Tuli räväkkyyttä ja kokeilunhalua.
Nuorena jännitin esiintymistäkin niin, että kainaloista valui hiki. Nykyään pidän esiintymisestä tai voisiko sanoa nautin. Ei ole mitään menetettävää.
Olen iän myötä oppinut nauramaan mokilleni ja antamaan itselleni anteeksi erilaisia asioita.
En enää suostu töissäkään poljettavaksi. Kukaan ei ole korvaamaton eli jos olen kipeä niin sitten olen ja makaan kotona. Jos menee kipeänä töihin niin tartuttaa vielä muutkin ja siitä ei kiitosta saa.
Esim. näissä nettikeskusteluissa jos minulle tulee mieleen, että vastapuoli on ihan pöljä tai jotenkin jumiutunut ajatukseensa, niin en lähde inttämään vastaan saati haukkumaan hulluksi tai muuten loukkaamaan, koska se olisi joskus loputon suo ja täysin hyödytöntä. Esimerkkiä löytyy vaikkapa osastolta matkailu-Thaimaa. Ihan turha selitellä sellaiselle yhtään mitään, joka on päättänyt olla jotain mieltä vaikkei olisi käytännön kokemusta asiasta lainkaan.
Ei aina tarvitse sanoa viimeistä sanaa. Jonkun mielestä se voi tietysti vaikuttaa miellyttämiseltä. Itse sanoisin sitä kompromissiksi. Minullahan voi olla monestakin asiasta montaa mielipidettä, eikä kaikkien todellakaan tarvitse olla samaa mieltä.
Eli kyllä minussa se kiltti ihminen vielä on mutta en ole enää liian nöyrä, syyllistyvä, itseään aliarvioiva. Pikkuhiljaa iän myötä on päästy tähän parempaan suuntaan. Nyt on mittarissa 41 ja elo eikun helpottuu.