Minulla on kummallinen taipumus.
En käsitä ja muista millään kielioppia..ja sen hahmottaminen on hankalaa teoriatasolla.
Just ja just ymmärrän verbit ja ne ihan ekat termit joita kieliopissa on.
Kuitenkin kieliopinnoissani sekä koulussa että kansanopistoilla opin nopeasti puhumaan kyseistä kieltä ja jotenkuten kirjoittamaankin (lukuunottamatta arabian kieltä).
Ääntäminen on helppoa, oli kyseessä sitten mikä kieli tahansa.
Sitten se oire.. Joskus unohdan suomenkielisen sanan (!!!!) ja muistan ensin vieraskielisen sanan, josta käännän taas takaisin suomenkielelle. Nämä sanat ovat sellaisia, joita ei ihan joka päivä käytä.
Esim. tyttäreni kysyi kerran "Mitä syöt?" vastasin "Tamratun...hmmm...TAATELIA!."
Tämä oli suht normaalia mielestäni, että vastasin arabiaksi periarabialaisen ruuan nimen, mutta vastaavia juttuja on muitakin.
Olen niin suomalainen kuin olla voi, mutta joskus lyö tyhjää kun miettii jotakin sanaa.
Olen muutenkin kamalan hajamielinen ja kävin jo lääkärin vastaanotollakin kerran asiasta.
Saatan unohtaa ikäni ja joudun laskemaan sen syntymävuodesta tai jotakin ihan outoa, jos en ole täysin keskittynyt asiaani.
Lääkäri oli sitä mieltä, että olen hajamielinen vain siksi, kun päässäni risteilee niin paljon asioita, joita funtsin. Ei pistänyt minua mihinkään tutkimuksiin, vaikka vähän kyselinkin.
Kysynkin nyt teiltä, että onko muita supisuomalaisia jotka laulavat ja mölyävät vierailla kielillä sujuvasti. Oppivat puhumaan vierasta kieltä alkeistasoisesti katsomalla telkkaria?
En käsitä ja muista millään kielioppia..ja sen hahmottaminen on hankalaa teoriatasolla.
Just ja just ymmärrän verbit ja ne ihan ekat termit joita kieliopissa on.
Kuitenkin kieliopinnoissani sekä koulussa että kansanopistoilla opin nopeasti puhumaan kyseistä kieltä ja jotenkuten kirjoittamaankin (lukuunottamatta arabian kieltä).
Ääntäminen on helppoa, oli kyseessä sitten mikä kieli tahansa.
Sitten se oire.. Joskus unohdan suomenkielisen sanan (!!!!) ja muistan ensin vieraskielisen sanan, josta käännän taas takaisin suomenkielelle. Nämä sanat ovat sellaisia, joita ei ihan joka päivä käytä.
Esim. tyttäreni kysyi kerran "Mitä syöt?" vastasin "Tamratun...hmmm...TAATELIA!."
Tämä oli suht normaalia mielestäni, että vastasin arabiaksi periarabialaisen ruuan nimen, mutta vastaavia juttuja on muitakin.
Olen niin suomalainen kuin olla voi, mutta joskus lyö tyhjää kun miettii jotakin sanaa.
Olen muutenkin kamalan hajamielinen ja kävin jo lääkärin vastaanotollakin kerran asiasta.
Saatan unohtaa ikäni ja joudun laskemaan sen syntymävuodesta tai jotakin ihan outoa, jos en ole täysin keskittynyt asiaani.
Lääkäri oli sitä mieltä, että olen hajamielinen vain siksi, kun päässäni risteilee niin paljon asioita, joita funtsin. Ei pistänyt minua mihinkään tutkimuksiin, vaikka vähän kyselinkin.
Kysynkin nyt teiltä, että onko muita supisuomalaisia jotka laulavat ja mölyävät vierailla kielillä sujuvasti. Oppivat puhumaan vierasta kieltä alkeistasoisesti katsomalla telkkaria?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Nykyään jokaiselle vähänkin erilaiselle tavalle toimia pitäisi heti löytää joku lääketieteellinen diagnoosi! Miksei se vain voi olla niin, että olemme erilaisia, niin tavassamme oppia kieliä kuin muussakin kehomme ja aivojemme käytössä?
Vieraat kielet jäävät päähän nopeasti ja taivutukset opin intuitiivisesti, mutta teoreettinen kielioppi tökkii - se on minusta täysin vieras tapa lähestyä sinänsä selvää asiaa. Olen myös oppinut aika paljon vieraita kieliä katsomalla telkkaria ja lukemalla nettilehtiä.
Hajamielisyyskin on ollut aina vaivana, mutta kuten lääkärisi sanoi, se johtuu minullakin ilmeisesti siitä, että päässä poukkoilee liikaa ajatuksia enkä keskity kunnolla yhteen asiaan. Suomenkielen sanatkin unohtuvat joskus ja joudun kaivamaan muististani korvaavan sanan, vaikka jollakin muulla kielellä se tulee heti mieleen.
Missäs se ruksutin on? (Missä nitoja on?)
Tiktakkaa tonne päin! (Laita vilkku oikealle/vasemmalle!)
Ja sitten ihan ammattislangia> Ota se norsun kierukka sieltä laatikosta.. (Ota taikinakoukku sieltä..)
Aina on ymmärretyksi tullut :D
Samanlaisia ihmisiä on jonkin verran. Sellaisia joihin kielet ikäänkuin tarttuvat ilman eri opiskelua, mutta huonommin opiskelemalla.
Jos sinuun "tarttuu" vieraista kielistä myös niiden syvärakennetta, eli käytät näitä kieliä vaistonvaraisesti myös kieliopillisesti oikein, olet todennäköisesti melkoinen harvinaisuus.
Itseeni tarttuu vieraista kielistä vain yksittäisiä sanoja ja fraaseja. Niidenkin avulla pystyy sönkkäämään asiansa niin, että natiivit ymmärtävät. Jos vielä pystyy ymmärtämään mitä natiivit vastaavat (sitten kun naurultaan pystyvät), asia on ok.
Hannu Raittilan kirjassa Canal Grande esiintyy suomalainen, joka puhuu latinaa Venetsiassa. Itselläni on yhtä hauskoja kokemuksia joistakin maista. Seuraavalla kerralla laitan puhelimeen nauhoituksen päälle jo hyvissä ajoin, jotta saan talteen näitä tahattoman komiikan helmiä.
Tuossa yksi tuskaili, kun pitää saada kaikkeen diagnoosi.
En minä mitää diagnoosia kaipaa. Olen täällä sitä kritisoinutkin, kun nykyään kaikki on niin medikalisoitua, että ihan tavalliselle kylähulluudelle ei ole enää mitään sijaa.
Sitä ihminen vain huolestuu, jos unohtaa lapsensa hevostallille vallan kokonaan ja aina on mustia aukkoja arkikelessä, kun kuitenkin huidellaan jo neljänkympi yli... mutta nou hätä sanoi lääkärinikin, joten olen mielummin nyt hajamielinen mummo.. Mummot saa unohdella lapsia tallille ja esittää, etteivät ymmärrä tai kuule hankalia asioita :D
Jos tapaan semmoisen kivan itseäni nuoremman miehen joskus, niin voin vedota, etten muistanut ikääni oikein, kun olen väitänyt olevani 30vee ja "vähän" yli :D
Kiva kuulla, että niitä muitakin kieli-ihmisiä löytyy.
Tulee niitä hauskoja tilanteita, kun hajamielinen ihminen puhuu vierasta kieltä.
Usein on kuitenkin niin, kun ei liikaa yritä, se puhe sujuu paremmin.
Vähän niinkuin koirani kanssa eleet ja äänenpainot siinä paljon avittavat, kun asiaansa sölököttää..