Muistaakseni on näin, että esim. ympäristö vaikuttaa tuhansien vuosien ajan yksittäisen lajin ulkomuotoon, siten että lajin on helpompi menestyä sillä alueella, millä on. En nyt vaan osaa sanoa yhtäkään esimerkkiä. Mutta tarkoitan esim. että napa-alueella asuville karhuille on varmasti kehittynyt jokin kyky kestää kovia pakkasia.
Tästä vaan aloin miettiä, että jos ihmiset ovat polveutuneet suoraan apinoista, niin miksi esim. naamakarvoja on niin vähän? Kyllä kai niitä pitäisi pohjoisempana asuvilla olla, kun on jouduttu sietämään kovia pakkasiakin tuhansien vuosien ajan. Kun taas apinat, jotka asuvat viidakossa lämpimässä, ovat erittäin karvaisia, vaikka turkkia nyt varmaan ei lämmön takia juuri tarvittaisi?
Tästä vaan aloin miettiä, että jos ihmiset ovat polveutuneet suoraan apinoista, niin miksi esim. naamakarvoja on niin vähän? Kyllä kai niitä pitäisi pohjoisempana asuvilla olla, kun on jouduttu sietämään kovia pakkasiakin tuhansien vuosien ajan. Kun taas apinat, jotka asuvat viidakossa lämpimässä, ovat erittäin karvaisia, vaikka turkkia nyt varmaan ei lämmön takia juuri tarvittaisi?
Vastaukset 13
Vanhimmat
On arveltu niin, että ihmisen karvapeite väheni syöpäläisten takia.
Ihmisillähän oli sen verran älyä, että osasivat pukeutua lämpiminä pysyäkseen.
Syöpäläiset heikensivät terveyttä ja näinollen vähemmän karvaiset ja vähemmän syöpäläistyneet kaverit pääsivät useammin lisääntymään ja saivat terveempiä jälkeläisiä.
Tästä seurauksena täitkin erilaistuivat. Syntyi päätäi.
Luonnossa pienikin geneettinen muutos näkyy tarpeeksi pitkän ajan kuluessa selvästi, kun se on tavallaan itseään ruokkiva ominaisuus. Siis sellainen ominaisuus, josta on hyötyä lajin säilymisen kannalta.
Tällaisia ovat mm laktoosinsietokyky.
Vaatteethan ne vasta syöpäläisiä kerääkin.
Muistappa mitä sota-ajan aikana tapahtui rintamilla.
Kaljupäiset uroot löyhyttelivät vaatteitaan täisaunoissa aina kun tappeluilta joutivat.
Venäläisillä ei ollut aikaa korsusaunojen tekoon, ja historioitsijat arvelevatykin, että suomalaiset voittivat sodan täiden avustuksella.
Aina kun vihollinen nousi raapimaan selästään kutittavia täitä, se oli vihollisen menoa.
Kuten huomaat, teoria ja käytäntö lyövät toisiaan kuin vierasta sikaa, ja käytöännön tieto mätkii teoriasi kanveesiin.
että täit häiritsivät karvaisia kavereita jo afrikan alkukodossa.
Ohjelma kertoi hämmästellen sitä kuinka aikaisin täi eriytyi päätäiksi, koska ihminen oli jo muuttunut vähäkarvaiseksi. Täin täytyi siirtyä hiuksiin.
Voi olla että muistan väärin, mutta 70 000 vuotta vanhoista ihmisen jäänteistä on eristetty päätäi.
Vaatteet voi korvata uusilla ja vanhat täiden saastuttamat voi vaikka polttaa. Omaa karvaansa ei tuon ajan ihmiset varmaankaan olisi pystyneet ajelemaan pois.
Väitetäänhän sitä kaikenlaista.
Joku on väittänyt, että kaljuuntuminenkin oli vastaveto päätäiden varalle.
Se taitaa kuitenkin olla kaljupäiden propagandaa.
Mutta mistä se satiainen siunaantui?
laji..
Kun olen nyt jo niin tavattoman wanha ja huonomuistinen, etten sitä dokkaria kokonaan muista.. mutta taisi siinä olla juuri satiaisenkin eriytymisestä.
Niin että päätäi ja satiainen olisivat siellä Omon laaksossa eriytyneet..
Voi olla, että vanhan muisti pätkii, mutta muistaakseni erilaisia täilajeja on parisen tuhatta.
>>...jos ihmiset ovat polveutuneet suoraan apinoista...
Seksuaalivalinta vaatii karvapeitteen. Jos on karvaton, jää ilman karvaseen verraten.
Eiköhän se karvattomuus ole joidenkin henkilökohtainen ongelma jota ei pidä yleistää lajimmetasolle?
Itsellä on liikaakii töitä karvojen tasailussa!
Voin sanoa, että meidän karvojamme on ihan turhaa, (ja myöhäistä) kadehtia.
Ihmisillähän niitä naamakarvoja vasta onkin. Vertaapa ruokkoamatonta parrakasta miestä ja bonoboa. Ihmisten keksittyä partaterän on totuus vaan päässyt vähän hämärtymään.
Mitä muuhun karvoitukseen tulee, ihmisten ihokarvoituksen on päätelty muuttuneen nykyiselleen jo useita miljoonia vuosia sitten. Vaatteiden käyttöön puolestaan siirryttiin puolisen miljoonaa vuotta sitten. Kuitenkin ensimmäiset Afrikan ulkopuoliset nykyihmisen asutukset ovat paljon nuorempia. Ihmisen ei siis ollut tarpeen sopeutua viileämpään ilmastoon hitaasti muuttamalla geeniperimäänsä pitkäkarvaisempien suuntaan, koska oli mahdollista sopeutua paljon nopeammin vaatteita valmistamalla. Ihmiset hallitsivat tässä vaiheessa myös tulen kontrolloidun käytön, joten siitäkin oli apua.
Kannattaa myös muistaa että ihminen voi olla vähäkarvaisenakin hämmästyttävän kylmänkestävä. Tästä todistavat esimerkiksi Tulimaan alkuperäisasukkaat, jotka pärjäsivät asuinalueensa kylmyydessä pelkkien turkisviittojen kanssa. He olivat ilmeisestikin sopeutuneet kylmään, mutta eivät karvoja kasvattamalla, vaan mahdollisesti aineenvaihduntaansa muuttamalla.
Voi olla että vähäisen naamakarvoituksen ihmisten sosiaalisesta kommunikoinnista on voinu kehittyä hienovaraisempaa, ilmeiden ja eleiden balettia. Suuri osa ihmisten välisestä kommunikoinnista on sanatonta.
Mites muilla kädellisillä paljas leveä naama on hyvinvoivan uroksen ylpeys?
Naamakarvoitus vähenee lapsuudesta lähtien kädellisillä, mutta meillä ihmisillä päinvastoin.
Minä taas muistan lukeneeni, että ihmisellä on karvoja saman verran kuin esimerkiksi lähimillä sukulaisillamme, mutta ne ovat niin surkastuneita, että niitä ei suoraan huomaa.
Surkastumiselle on ainakin spekuloitu lämmönsäätelyyn liittyvää merkitystä. Viidakossa eläviin apinoihin verrattuna ihmisen elinalue on ollut pitkään erilainen, jos ihminen on lähtöisin savanneilta. Ihminen jäähdyttää kehoaan tehokkaasti hikoilemalla. Kun juokset savannilla pitkiä matkoja, on toimiva lämmön vähentäjä merkittävä asia.
"Kyllä kai niitä pitäisi pohjoisempana asuvilla olla, kun on jouduttu sietämään kovia pakkasiakin tuhansien vuosien ajan."
Tuhannet vuodet ovat lyhyt aika ihmisen evoluutiossa. Lisäksi ihminen osaa eristää kylmyyden vaatteilla.