Simpukka ja sen vaarat

SIMPUKKA

Simpukat suodattavat merivettä osallistuen veden kiertokulkuun.
Kun valitaan tarkoin simpukoitten viljelypaikat voidaan välttyä meren biotoksiineilta. Asiasta kirjoitettiin Ruotsin Lääkärilehteen jo 1993 ja asia on edelleen aktuelli, koska hyödyllinen simpukoitten viljely lisääntyy.
LÄHDE: Edebo L, Haamer J et al. Musslor filtrerar för kretsloppet i havet. Kontroll och val för odlingsplats skyddar mot marina biotoxiner. Läkartidningen nr 34, 1993.

1980-luvulla ilmeni simpukoitten syömisen yhteydessä puhjenneita gastroenteriittejä. Syynä oli OKADA-happo (okadasyra), proteiinifosfataasin estäjä, joka aiheuttaa ripulia. Okada-happoja muodostavat mikrolevät, joita simpukat konsumoivat. Kun on sittemmin kontrolloitu systemaattisesti simpukoita, ollaan vältytty myrkytyksiltä.
http://www.copewithcytokines.de/cope.cgi?key=Okadaic%20acid

Simpukanviljely tällaisilla kohdilla vähentäämuitten typellisten miljöörasitteiden määrää meren kiertokulussa.Simpukat ja muut kuorieläimet ovat yhä suositumpia elintarvikkeena.
Sinisimpukka (blåmussla, Mytilus edulis) mainitaan miellyttävän makuiseksi ja myös ravitsemukselliselta koostumukseltaan edulliseksi. Siinä on runsaasti proteiinia (65 %) ja rasvapitoisuus on matala (10%). Proteiineissa on suuri osa essentiellejä proteiineja, erityisesti lysiiniä (10%). Rasvat ovat merirasvojen tyyppiä ja sisältävät runsaasti omega-3 rasvahappoja , jotka ovat ateroskleroosin ja sydäninfarktin riskejä alentavia.
Viljelytuotto pinta-alaa kohden on suurin tunnettu maailmassa , viljely on kolmiulotteista ja ravinteita tulvii virtaavasta vedestä.. Erona kalanviljelyyn on, että simpukat vähentävät veden ravinnepitoisuutta, fosfaattia (P) ja typpeä (N)- Simpukoitten tulisi siis olla ideaalinen ravintoaine.

Ajoittain simpukat ovat myrkyllisiä, koska ne konsumoivat eräitä myrkyllisiä planktoneita. Simpukkamyrkytys on ”paralytic shellfish poisoning”ja aiheuttajana on joukko kemiallisesti lähisukuisia meren biotoksiineja ( aiemmin: mytilotoksiineja) Vuonna 1993 tunnettiin ainakin 18 erilaista paralysoivaa äyriäistoksiinia, matalamolekyylipainoisia, vesiliukoisia, lämmönkestäviä, syklisiä amineja ja niissä on erilaisia substituoituja ryhmiä. Näistä on saxitoksiini kaikkein myrkyllisin.

Mikro-organismi nimeltään ALEXANDRIUM spp. ( 30-40 um koolta, kasviplanktonissa löytyvä dinoflagellata) voi sisältää toksiineja. Toksiininmuodostusta on löytynyt Moraxella –bakteereista, joita on saatu viljeltyä Aleksandrium lajeista. Eräs hypoteesi onkin, että bakteerit lisääntyvät symbioottisesti intrasellulaarisesti Alexandroimissa ja niistä tulee planktonin toxisuus. Muissakin dinoflagellata-lajeissa voi esiintyä bakteereitten kaltaisia struktuureita. Tämä saattaa olla ilmaisu primitiivisestä symbioosista prokaryosyyttien ja primitiivisten eukaryosyyttien kesken , mistä kauan sitten johtui mitokondrioitten ja kloroplastien muodostuminen kehittyneempiin organismeihin.

Simpukat filtroivat merivettä ja konsumoivat planktonia. Kun on Alexandrium-esiintymää merivedessä, kertyy äyriäistoksiineja simpukoihin. ja niitä syötäessä voi saada myrkytysoireita.

Mitä paralyyttinen äyriäistoksiini vaikuttaa ihmisen soluissa?

Se blokeeraa perifeeristen hermojen natriumpumpun, ja täten impulssin siirtymisen tahdonalaiseen ( poikkijuovaiseen) lihaksistoon. Ihmisessä tämä voi johtaa halvaukseen(paralyysiin), hengityksen lamaantumiseen ja verenkierron pettämiseen. Alkuoireena voi esiintyä pistelyä ja puutumista huulissa ja kielessä 5- 30 minuuttia syömisestä, sitten samanlaisia tuntemuksia tulee sormenkärkiin ja varpaisiin ja sitten alkaa menettää lihasten kontrollointiaan. Hengenvaarallinen tilanne ja hengityshalvaus voi seurata 2-12 tunnin kuluttua simpukoitten syömisestä. Saxitoksiinille on myös LD50 määritelty eläimistä. Akuuttina hoitona on respiraattori. Kroonisesta vauriosta ei ole tietoa.

Alexandrium esiintyy rannikkovesissä lähinnä keväällä. On olemassa kontrolliohjelma, jossa valvotaan merenrantojen planktonin esiintymistä ja myös näiten paralysoivien simpukkatoksiinien esiintymistä. Paralyyttisyys osoitetaan sitten hiirissä tai kemiallisissa kokeissa. Jos pitoisuus ylittää 80 ug toksiinia / 100 g simpukoita, tästä ilmoitetaan yleisten viestimien kautta. Myrkytykset ovat hyvin harvinaisia .

Monia muita meren biotoksiineja on kuvattu kuoriaiseläimista ja kaloista., varsinkin trooppisissa vesistöissä.

Eräs ryhmä on DSP, diarreaa aiheuttavat äyriäistoksiinit ( diarroisk skaldjurtoxiner) , jotka eivät ole yhtä vaarallisia kuin edellä mainittu. Näitä aiheuttaa lähinnä dinoflagellata –suku Dinophysis .

Erikoista on, että nämä biotoksiinit aiheuttavat tuhoa ohutsuolen limakalvossa siten, että taudinkuva on kuin keliakiassa, nukkastruktuuri luhistuu.