Ovatko Uskonnot muinaisten kasvatustieteilijöiden märkiä unia?
Mikäli Uskontoja lähtee tarkastelemaan ankarasti, niin huomaa miten heppoisesti ne kaatuvat. Niissä on mitä ihmeellisimpi väittämiä, jotka voi nykyaikaisen teknologian avulla kumota.
Esim. Sielu.
Mihin sitä tarvitaan? Onko se pääsylippumme taivaanvaltakuntaan?
Jos on, niin minkälainen järjestelmä ylläpitää lipun tarkastusta? Voiko taivaaseen päästä pummilla? Entäpä, mitä jos siitä narahtaa? Joutuukos siitäkin helvettiin? Jos joutuu, niin eikö kaikkien sieluttomien kannattaisi yrittää pummilla sisään. Onko Taivasten valtakunnan ympärillä muurit, koska Pyhän Pietarin kerrotaan tulevan sen porteilla vastaan. (eikös taivaassa pitäisi olla vapaa - kaikesta. Miten muurit sopivat tähän kuvaan??? Onko taivalla pr- ongelma tästä johtuen? Ilmankos ihmiset eroavat Kirkosta, ja lunastavat matkalippunsa.)
Missä Taivas on? Onko kukaan ikinä nähnyt sitä - vai vaan tunnelin valon päässä jne.
Kysymykset ovat lapsellisia ihan tarkoituksella. Sillä ajatukset Jumalasta, Jumalan pojasta, pyhästä hengestä, taivaasta, helvetistä jne. jne. ovat myös erittäin lapsellisia - hyvin suuressa määrin.
Taivas vaikuttaa lähinnä tapakouluttajan märältä unelta; paikka missä oppilaat istuvat kiltisti ja kuuntelevat. Kaikki näyttää kauniilta - lapset enkeleiltä. He laulavat enkelikuorossa;
Hoosi-Annaa deividin poika, joka tuuu-lee Herraan nimeen - Herran pieksut sentään.
Onhan tämä mukavan unelman - ei siinä mitään.
Eikä varmasti pelota, mikäli uskoo pääsevänsä taivaaseen. Voi elää elämänsä nuhteessa ja tekemättä syntiä - vailla tunnontuskia. Yhteiskunnallisesta näkökulmasta tämä on mallikansalaisen mallikäyttäytymistä.
Mitä em. on tekemistä elämän kanssa?
Mikäli asiaa soveltaa käytäntöön taidokkaasti, mahdollistaa se rauhanomaisen ja suuren yhteiskunnan.
Humanistisesta näkökulmasta: - Wunderbar!
Suuresta populaatiosta seuraa kuitenkin ongelmia joihin lääketiede pureutuu....
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Uskonnoissa on kaiketi kyse unelmoinnista.
Unelmissa ei ole mitään vikaa, mutta pitää ymmärtää ettei unelmille ole todellista paikkaa elävässä elämässä.
Ps. mun sielun takia ei kannata pelätä. Menetin sen jo. Pirun kaupat, nääs. Mä lähden Surffaamaan tulimereen. Tapaan ehkä muutaman Rokkarin siellä. Moshataan sitten menemään...
Mikäli Uskontoja lähtee tarkastelemaan ankarasti, niin huomaa miten heppoisesti ne kaatuvat. Niissä on mitä ihmeellisimpi väittämiä, jotka voi nykyaikaisen teknologian avulla kumota.
Esim. Sielu.
Mihin sitä tarvitaan? Onko se pääsylippumme taivaanvaltakuntaan?
Jos on, niin minkälainen järjestelmä ylläpitää lipun tarkastusta? Voiko taivaaseen päästä pummilla? Entäpä, mitä jos siitä narahtaa? Joutuukos siitäkin helvettiin? Jos joutuu, niin eikö kaikkien sieluttomien kannattaisi yrittää pummilla sisään. Onko Taivasten valtakunnan ympärillä muurit, koska Pyhän Pietarin kerrotaan tulevan sen porteilla vastaan. (eikös taivaassa pitäisi olla vapaa - kaikesta. Miten muurit sopivat tähän kuvaan??? Onko taivalla pr- ongelma tästä johtuen? Ilmankos ihmiset eroavat Kirkosta, ja lunastavat matkalippunsa.)
Missä Taivas on? Onko kukaan ikinä nähnyt sitä - vai vaan tunnelin valon päässä jne.
Kysymykset ovat lapsellisia ihan tarkoituksella. Sillä ajatukset Jumalasta, Jumalan pojasta, pyhästä hengestä, taivaasta, helvetistä jne. jne. ovat myös erittäin lapsellisia - hyvin suuressa määrin.
Taivas vaikuttaa lähinnä tapakouluttajan märältä unelta; paikka missä oppilaat istuvat kiltisti ja kuuntelevat. Kaikki näyttää kauniilta - lapset enkeleiltä. He laulavat enkelikuorossa;
Hoosi-Annaa deividin poika, joka tuuu-lee Herraan nimeen - Herran pieksut sentään.
Onhan tämä mukavan unelman - ei siinä mitään.
Eikä varmasti pelota, mikäli uskoo pääsevänsä taivaaseen. Voi elää elämänsä nuhteessa ja tekemättä syntiä - vailla tunnontuskia. Yhteiskunnallisesta näkökulmasta tämä on mallikansalaisen mallikäyttäytymistä.
Mitä em. on tekemistä elämän kanssa?
Mikäli asiaa soveltaa käytäntöön taidokkaasti, mahdollistaa se rauhanomaisen ja suuren yhteiskunnan.
Humanistisesta näkökulmasta: - Wunderbar!
Suuresta populaatiosta seuraa kuitenkin ongelmia joihin lääketiede pureutuu....
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Uskonnoissa on kaiketi kyse unelmoinnista.
Unelmissa ei ole mitään vikaa, mutta pitää ymmärtää ettei unelmille ole todellista paikkaa elävässä elämässä.
Ps. mun sielun takia ei kannata pelätä. Menetin sen jo. Pirun kaupat, nääs. Mä lähden Surffaamaan tulimereen. Tapaan ehkä muutaman Rokkarin siellä. Moshataan sitten menemään...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tietääkseni Raamattu ei sano taivaasta muuta kuin sen, että Jeesus toteaa taivasten valtakunnan olevan meissä itsessämme. Ei kannata sekoittaa siinä Simpsonien yhdessä jaksossa kuvattua taivasta Jeesuksen taivaan kanssa. Jeesus pyysi ihmisiä irtautumaan omasta konventionaalisesta olemuksestaan ja olemisestaan, kirjaimellisesti kääntymään, ajattelemaan kaikkea uudella tavalla. Miksi ylipäänsä on jotain, sen sijaan ettei ole mitään? Mikä on kaiken takana? Mikä on "minä", mikä on "sinä", oikea, väärä, hyvä, paha, luottamus, lunastus, tarkoitus? Jeesus ei perustanut uskontoa, Jeesus halusi problematisoida kaikki uskonnot. Jeesukseen liittyvä vallankumous on tietysti vesitetty ja kristinusko rappeutunut samalla tavalla kuin kaikki opit, joilla on liian monta kannattajaa. Kuitenkin on erehdys samaistaa nämä degeneroituneet muodot ja Jeesuksen alkuperäinen herättävä sanoma: seuratkaa minua ja jättäkää kaikki! Uudistukaa, koska taivasten valtakunta on tullut lähelle!
Jos uskonto vaikuttaa lapselliselta, entä entiset ja nykyiset poliittiset ideologiat, tämänhetkinen Obama-kultti, Maon pienen punaisen kirjan heiluttajat siihen aikaan kun isä lampun osti, ilmastonmuutokseen liittyvä hysteria sun muu yleinen aikalaishulluus? Paljon helpompi on ottaa todesta Jeesus kuin joku Obama.
Jos uskontoa jostain voidaan syyttää, niin pessimismistä ihmisen suhteen: että ihminen ei kynene omilla teoilla pelastamaan itseään ja saattamaan elämäänsä kuntoon, vaan että siihen tarvitaan korkeampi, tämän maailman ulkopuolinen voima. Toisaalta, kun ajattelee viime vuosisadan historiaa, tähänastisista verisintä (poliittisten aatteiden takia on tapettu monta kertaa enemmän ihmisiä kuin varhaisempien uskontojen), voi synkkänä hetkenä yhtyä Heideggerin arvioon: vain jokin jumala voi meidät pelastaa, ja on valmistettava maaperää poissaolevien jumalien paluulle.
Alussa puhut asiaa, mutta mihin se loppua kohden häviää? "Jos uskontoa jostain voidaan syyttää, niin pessimismistä ihmisen suhteen". Etkö tosiaan mitään muuta keksi? Tulkitsemasi pessimismi ihmisen suhteen on kaikkien uskontojen peruslähtökohta, koska niissä ihmistä pidetään Jumalan lapsina, joissa lähtökohtaisesti on paljon pahaa, mutta mahdollisuus hyvään.
Olet hyvin ristiriitainen hahmo, ja toivon että joskus ymmärrät enemmän.
Harvemmat uskonnolliset ihmiset ovat psykoosipotilaita.
Tarkoituksesi oli ilmeisesti provosoida. Jos ei, on sinulla aika suppea käsitys uskonollisista ihmisistä. Jo pelkkä raamatun lukeminen kuitataan jonkinsortin petoksena tiedettä vastaan. Kristinusko pesii yhteiskunnassamme ja mielissämme, oli oikea totuus mikä tahansa.
Mikäli itse uskominen ei vakuuta, lähesty uskontoja eri kantilta. Jos et usko, mieti uskontojen "sankareita" ja "hirviöitä". Jos niitä ei ole oikeasti olemassa, mistä ne ovat peräisin?
Ja sitten kävelet kirjastoon ja lainaat Jungia.
"Mikäli asiaa soveltaa käytäntöön taidokkaasti, mahdollistaa se rauhanomaisen ja suuren yhteiskunnan."
Käytännössä taivas on tuhottu kaasulla ja maanpäälläkin alkaa olla "helvetin kuumat" olot.
Myös kirkko, raamatun soveltaja, on siinä mielessä väärä profeetta että se ei edes vihjannut tulevasta ilmastonmuutosta.