Kolmekymppinen mies ja parikymppinen nainen

Yleistys on aivan paikallaan koska YLEENSÄ se menee juuri noin, että 20 vuotiaalla tulee tuo menemisen vietti aivan liian vahvana. Mutta myös YLEENSÄ 30v mies on vielä täysin menemään kykenevä, joten miksei lähtisi mukaan rientoihin?

Itselläni on kylläkin vain 6v nuorempi vaimo. Tapasimme kun hän oli vähän päälle parikymppinen eikä hänellä vielä ole tullut sellaista menovimmaa mikä liittomme rikkoisi. Eiköhän siinä kysytä juurikin sitä miestä. Jos mies on tosimies ja antaa naiselle kaiken, mitä tämä tarvitsee, niin ei naista kiinnosta lähteä maailmalle. On tärkeä että mies kasvattaa naista ja nainen kasvattaa miestä pois sellaisesta itsekkäästä ajattelusta aidon rakkauden ja kiintymyksen voimin jossa tilaa on myös omalle itselle.

olen joskus ajatellut että naisen pitää olla vähintään 23-vuotias, mieluummin 24-25, ennen kuin on mitään toivoa pysyvästä sitoutumisesta, ja silloinkin naisen pitää olla joko luonteeltaan sellainen että mikään biletys ja sinkkuelämä eivät vain pahemmin kiinnosta, tai että niitä on jo kokeiltu riittävästi tuohon ikään mennessä. Olisi myös ihan hyvä, jos nainen olisi joskus elämässään edes vähän aikaa päässyt kokeilemaan yksin asumista, ettei tarvitse senkään perään sitten myöhemmin haikailla. Vaikkakin vanhempien sukupolvien naiset ovat yleisesti muuttaneet suoraan vanhempien luota yhteen miehen kanssa asumatta koskaan sitä ennen omillaan.

.................. kirjoitti:

olen joskus ajatellut että naisen pitää olla vähintään 23-vuotias, mieluummin 24-25, ennen kuin on mitään toivoa pysyvästä sitoutumisesta, ja silloinkin naisen pitää olla joko luonteeltaan sellainen että mikään biletys ja sinkkuelämä eivät vain pahemmin kiinnosta, tai että niitä on jo kokeiltu riittävästi tuohon ikään mennessä. Olisi myös ihan hyvä, jos nainen olisi joskus elämässään edes vähän aikaa päässyt kokeilemaan yksin asumista, ettei tarvitse senkään perään sitten myöhemmin haikailla. Vaikkakin vanhempien sukupolvien naiset ovat yleisesti muuttaneet suoraan vanhempien luota yhteen miehen kanssa asumatta koskaan sitä ennen omillaan.

Lue lisää

Itse olen asustellut omillani jo kolme vuotta ja täysin yksin (ei kämppiksiä, eikä avoliittoja). Muutin pois heti, täysi-ikäistyttyäni. Että kokemusta itsenäisyydestä ja asioiden hoitamisesta itse on jo jonkin verran karttunut.

Itse olen miehen kaveripiiristä (joka koostuu kolmekymppisistä) huomannut, että he bilettävät vähintään yhtä paljon kuin me opiskeljiat. Osa heistä on sinkkuja, toiset pariskuntia.... pääosin kaikki lapsettomia. Joten en vois sanoa, että bilettäisin enemmän kuin mies. Mulla menee paljon aikaa harrastuksiin luentojen jälkeen, enkä läheskään joka viikko käy baarissa.

Sinkkuna en ole kovin paljon ollut, mutta en koe jääväni paljosta paitsi, jos sitoutuisin nyt loppuelämäkseni. On ollut huonoja kokemuksia treffeistä ja yhdenyönjutuista. Hyvät kokemukset liittyy lähinnä eron jälkeiseen kavereiden kanssa lähenemiseen ja touhuamiseen... sekä vapauden tunteeseen vaikean suhteen jälkeen. Sekä sinkkuudessa, että hyvässä parisuhteessa on omat hyvät ja hyvät puolensa. Riippuu täysin parisuhteen tasosta, tekeekö mieli sinkkumarkkinoille vai ei. Enkä tarkoita, että heti olisin lähtemässä ovet paukkuen pois, kun en saa tahtoani läpi. Lähinnä haluan erota, jos mies saa mut tuntemaan itseni huonommaks kuin olen, ei välitä tai sitten on liian erilainen.

En suosittele tota järjestystä, se on igan prkleen raskasta kun on perhe kivirekenä ja elätettävänä. Ja jos mieskin on kuin yksi lapsista.