en tiedä kuuluuko mun viesti tälle palstalle. Enivei, ongelma on minä ja omat tunteeni. Olen kai ottanut erään miehen pakkomielteekseni. Hän on mielessäni kaupassa, suihkussa, illalla kun menen nukkumaan. Järkeni sanoo ettei jutustamme voi tulla KOSKAAN mitään, mutta mulla on niin idiootit tunteet, että elättelen sitkeästi järjestäni huolimatta ajatusta, että ehkä sittenkin joku päivä.
Tahtoisin niin päästä jo yli tuosta miehestä, mutta sitkeässä on.
Säälittävintä tässä on se, että luulin tuossa vuosi sitten jo päässeeni kyseisestä miehestä eroon. Ei oltu nähty varmaan vuoteen, eikä muutenkaan oltu yhteyksissä. No huonoksi onnekseni hän sitten tuli vastaan ja ajauduimme juttusille. Ja minä torvi, olin taas koukussa. En tiedä jos aineiden käyttö ja koukussa oleminen on tällaista. Tuo mies on mulle jotenkin kai kuin jokin huume. Mun on saatava annokseni (laitan tekstarin ja saan vastauksen, kevyttä läppää jne.) pärjään taas hetken, kunnes taas on laitettava viesti.
Tilannetta ei tee helpommaksi ainakaan se, että mies on kiinnostunut seksisuhteista. Tiedän, että hän näkee mut potentiaalisena puuhailukaverina ilman sen suurempia tunteita. Mä koen ehdottelut imarteluna, ja varmaan tässä jossain vaiheessa ehkä päädynkin säätämään hänen kanssaan, mutta miksi?
En tiedä onko hän sen takia mulle pakkomielle, koska jotenkin haluaisin saada selville merkitsenkö/olenko merkinnyt hänelle mitään. Huono itsetunto ja haluaisin kai jotenkin...en tiedä... mulla ei miehiä paljon ole ollut, ehkä senkin takia olen koukussa häneen... Helvetti.
Pyörin liikenneympyrässä, miten täältä pääsee pois. Tuntuu, ettei KUKAAN MIES MAAILMASSA VOI OLLA YHTÄ KIINNOSTAVA KUIN TUO MIES. Ja tuo ajatuskuvio on mielestäni jo vähän sairas.
jelp mig!
Tahtoisin niin päästä jo yli tuosta miehestä, mutta sitkeässä on.
Säälittävintä tässä on se, että luulin tuossa vuosi sitten jo päässeeni kyseisestä miehestä eroon. Ei oltu nähty varmaan vuoteen, eikä muutenkaan oltu yhteyksissä. No huonoksi onnekseni hän sitten tuli vastaan ja ajauduimme juttusille. Ja minä torvi, olin taas koukussa. En tiedä jos aineiden käyttö ja koukussa oleminen on tällaista. Tuo mies on mulle jotenkin kai kuin jokin huume. Mun on saatava annokseni (laitan tekstarin ja saan vastauksen, kevyttä läppää jne.) pärjään taas hetken, kunnes taas on laitettava viesti.
Tilannetta ei tee helpommaksi ainakaan se, että mies on kiinnostunut seksisuhteista. Tiedän, että hän näkee mut potentiaalisena puuhailukaverina ilman sen suurempia tunteita. Mä koen ehdottelut imarteluna, ja varmaan tässä jossain vaiheessa ehkä päädynkin säätämään hänen kanssaan, mutta miksi?
En tiedä onko hän sen takia mulle pakkomielle, koska jotenkin haluaisin saada selville merkitsenkö/olenko merkinnyt hänelle mitään. Huono itsetunto ja haluaisin kai jotenkin...en tiedä... mulla ei miehiä paljon ole ollut, ehkä senkin takia olen koukussa häneen... Helvetti.
Pyörin liikenneympyrässä, miten täältä pääsee pois. Tuntuu, ettei KUKAAN MIES MAAILMASSA VOI OLLA YHTÄ KIINNOSTAVA KUIN TUO MIES. Ja tuo ajatuskuvio on mielestäni jo vähän sairas.
jelp mig!
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ja tähän mun pakkomielteeseen kuuluu myös ajatuskuvio: "olenko sittenkään yrittänyt tarpeeksi, jospa hän ei tajua, että olen ihastunut..jospa laitan vielä yhden viestin ja pyydän vaikka kahville jne."
Ja järkeni huutaa, ETTÄ VOI VITTU! KYLLÄ ÄIJÄ TIETÄÄ SUN TUNTEET, ON NOI SEN VERRAN LÄPINÄKYVIÄ NOI VIESTIT! KYLLÄ TEIDÄN JUTUSTA OLIS JO TULLUT JOTAIN JOS OLIS TULLAKSEEN.
Silti, vaikka pääni päällä melkein voisi nähdä vilkkuvan punaisen hälytysvalon, merkkinä siitä, että nyt jarrua ja etäisyyttä oikeesti, niin silti näppäilen tekstarin tai facebookviestin....
Tän homman on vaan loputtava. Tekis mieli lyödä itteä avarilla naamaan ja ravistella hereille...
Mies on varmaan sinkku ja ihan vapaa tekemään mitä haluaa. Fiksu, komea ja sosiaalinen.
Eiku se on varattu, ai samperi etten tajunnut.
sinkku on.
Ja jos mietin tilannetta, että en enää ajattelisi häntä, en ottaisi enää yhteyttä, mulle tulee sellainen tavallaan äärimmäisen haikea fiilis...Melkein kuin olisin hautajaisissa. Jotenkin tulee semmoinen olo ja surullisuus, kun menettää jonkun ihmisen (kun joku kuolee). Se oli sitten siinä, ei enää koskaan tässä elämässä.
Oi vittu oon pöpi..arg!
Hän on vaan niin komee, hänen nauru on aivan täydellinen, hänen hymy ihan sairaan seksikäs, hänen kroppa aivan jäätävä ja myös kaikki muu on hänessä niin täydellistä.
Sen lisäksi, että näen hänet tuollaisena YLETTÖMÄN TÄYDELLISENÄ ja että hän pyörii mielessäni koko ajan, tä vaikuttaa muhun myös toisella tavalla. Urheilen ihan hulluna (myönnän) yritän epätoivoisesti muokata itsestäni "täydellistä" ruoskin pääni sisällä itseäni haukun ja solvaan, jos olen syönyt liikaa tai huonoa ruokaa, reenannut huonosti tai jättänyt roskiksen viemättä. Kaiken on oltava täydellistä myös mun maailmassa. Olen menossa myös kauneusleikkaukseen...
Hei oikeesti, nyt kun luen tätä settiä, niin tajuun kyllä, että mähän oon ihan pöpi, mut en vaan voi itelleni mitään...
Ja yritän kai sen takia muokata itteäni täydelliseksi, koska tuolla pääsni kai jossain taustalla on ajatus siitä, että jos näyttäisin täydelliseltä, niin HÄN jäisi mun vierelle...ihastuisi muhun....nyt hän ei näe mua.
Hei mun on pakko saada toi mies pois päästäni. Itsestäni haluan kyllä muokata täydellisen siitä huolimattakin, mutta silti....
uni vois myös olla paikallaan tähän aikaan. Jep.
aviomiehees ja lopetat kuvittelemasta olevas joku toinen :D
Kuvitteleeko aloittaja olevansa joku toinen?
Ei ihme, että tunnet olosi liikenneympyrään juuttuneeksi.
Kysymys kuuluu: onko tuolla miehellä jotain todellista tarjottavaa sinulle? Kuulutteko samaan ihmiskuntaan vai katsotko itse kuuluvasi johonkin eläinkuntaan, jota mies ruokkii leivänmuruilla?
Uskotko muuttuvasi ihmiseksi, kun käyt juuri tuon tietyn miehen lintulaudalla napostelemassa muruja?
Toinen kysymys: mitä sinulla on eläinkunnan edustajana annettavana tuolle miehelle? Oletko sammakko, joka muuttuu prinsessaksi, kunhan vain juuri tuo mies sinua suutelee? Oletko hiiri, joka viettää elämänsä juoksupyörässä?
Hetken ehdin olla täpinöissäni että aloituksen täytyy koskea mua, mutta sitten huomasinkin ettei se voikaan koskea, koska esim. viime vuonna en tavannut yhden ainoaa naista.
Mutta mitenkö pääset pois liikenneympyrästä, niin laitat vilkun oikealle ja käyt panemassa sen jampan kanssa.
"viime vuonna en tavannut yhden ainoaa naista". Oletko vankilassa? Mielisairaalassakin on naishoitsuja.
Vaan autiolla paratiisisaarella napapiirin pohjoispuolella.
Hei.
Tiedosta, että a) mies pystyy käyttämään sinua hyväkseen koska vain ja b) sinulla on addiktio.
Anteeksi nyt vaan, mutta otaksun heti alkuun, että et ole ulkoisesti kauheasti miesten mieleen. Lisäksi olet yksinäinen ja turvallisuushakuinen. Ulkonäön rajoitteet ja yksinäisyys mahdollistavat tuollaisen roikkumistouhun, jota kuvaat. Koet että et kelpaa. Se on tätä nykyaikaa, ihmisiltä vaaditaan paljon pinnallista mutta sisäisestä minästä kukaan ei välitä. Sisäisen minän clue onkin, että sitä pitää itse vaalia, sitä ei kukaan tuo kammattuna ja pöyhittynä valmiiksi.
Jos tunnet olevasi jotain ö-luokkaa, niin lohduttaudu sillä, että suurin osa ihmisistä kuuluu seuraasi. Epätäydellisyys rehottaa. Silti pitää porskuttaa eteenpäin, elää arjessa. Arjensietokyky on nykyajan ihmiselle katkeraa kalkkia. Ihan mitä vaan muuta, kuin harmaata. Pari kicksiä tuolta, ja toiset täältä.
Sun kannattaisi miettiä sitä kaipuuta, mitä haluat tyydyttää. Olet ehkä luonut miehestä sellaisen kuvan, että hänestä on tullut mielellesi turvallinen fantasointi-kohde. Kirjoituksesi perusteella antaisit mitä tahansa, että saisit tuolta mieheltä hyväksyntää. Fantasiointisi tuosta miehestä on inhimillisten perustarpeiden kaipuuta.
Jos pystyt, niin lopeta tuo touhu välittömästi. Luot vain lisää pahaa oloa itsellesi. Huomaatko, että annat toiminnallasi itsellesi avaria koko ajan ja toimit tunnetasolla epäloogisesti? Jos jostain asiasta ei tule hyvä olo, niin sitten se asia _EI OLE HYVÄ_! Tämä on se logiikka. Mitä jos antaisit itsellesi jotain muuta, jotain josta tulee hyvä olo? Ystävysty muiden ihmisten kanssa, ei se ole vaikeaa. Pikku hiljaa muuta elämänpiiriäsi ja -tapaasi. Muutosta ei kannata pelätä, koska se on alati kanssamme.
Kannattaa ehkä mennä keskusteluterapiaan, niin saat asian purettua. Nää on näitä ihmiseksikasvamisen murheita, ja jokaisella on omansa. Niitä ei vaan päällepäin huomaa.
Miehessä kiehtoo nimenomaan jännitys, ei turvallisuus, sen ainakin olen tästä pakkomielteestä tajunnut. Kuten elämässä muutenkin mua kiehtoo tekeminen, näkeminen ja kokeminen. Nautin elämästä vaan tekemällä, liikkumalla...vauhti ja vaaralliset tilanteet.
En ole yksinäinen. Ystäviä ja kavereita on paljon. Ja On mulla muitakin miehiä tässä ollut kehitteillä, mutta niistä ei tule mitään niin kauan kun tuo yksi mies on mun mielessä.
No mutta ehkä nyt kun kirjoitin tämän auki niin pääsen irti ja saan tuon miehen vähitellen päästäni pois! Ja mistä tietää mitä tää ilta tuo tullessaan =)
Onnistuuko toisen unohtaminen, jos vain väkisin runnoisi jonkun suhteen pystyyn vaikka olisikin ihastunut johonkin kovasti. Olen miettinyt tuota asiaa, en tosin kokeillut vielä ole. Ketään ei haluaisi satuttaa, ei itseä eikä "uutta" ihmistä. Jos nimittäin se ihastus ei loppuisikaan. Vaikeita asioita tällaiset.
jos jotain sun ja tän miehen välillä on tarkoitettu tapahtuvaksi, se myös tulee tapahtumaan. Ei sun tarvii väkisin sitä miestä koittaa unohtaa, eikä ainakaan ottaa ketään toista miestä niinkauan kunnes sulla on tunteita tätä ekaa kohtaan. siinä satutat ennenkaikkea itseäsi, mut myös sitä uutta miestä!
Elä päivä kerrallaan eteenpäin ja opi ymmärtämään et elämässä on muutakin ku parisuhteet ja niihin keinolla millä hyvänsä pyrkiminen.
Niinkauan ku se mies tuo sun ajatuksiis valoa ja hyviä asioita, ei oo mun mielestä mitään hätää. Enkä mä näkisi sitä seksiäkään mitenkään hononna asiana tossa tilanteessa (mutta tiedän, et enemmistö varmaan ois sitä vastaan). Joko teen suhde siitä sit syvenee, tai sit ei muta ainakin tulisi sekin koettua. Josset sen kanssa pane, niin se jää hiertämään sua loppuiäksesi!
"Josset sen kanssa pane, niin se jää hiertämään sua loppuiäksesi!"
"Pyörin liikenneympyrässä, miten täältä pääsee pois"
Vilkku päälle ja ratista kääntö poistuvalle kaistalle, samalla kevyt painallus kaasupolkimesta.