Miksi mies ei kosi?!
Olen jo aivan rikki pitkässä suhteessa, kun mies ei vaan saa aikaiseksi kosintaa. Ollaan puhuttu, että joskus mennään naimisiin, mutta pitääkö tässä loppuelämä kuluttaa siihen odottamiseen? Kertokaa nyt hyvät miehet rehellisesti, mitä voin tehdä? Mies sanoo, että ei ole kiirettä. Kun olen kysynyt johtuuko tämä sitten siitä ettei hän koe minua oikeaksi, hän kieltää ja sanoo vain, että kyllä me ehditään. Tätä on jatkunut jo vuosia! Haluaisin jo ratkaisuja, kun en jaksa loppuelämää tosiaan odottaa.
En halua naimisiin sormuksen, häiden tms. ulkoisen takia. Avioliitto (molemmille) merkitsee sitä, että tehdään lopullinen sitoutumispäätös toiseen. Kosinta on miehen juttu, koska ollaan perinteisiä tässä asiassa, joten älkää ehdottako, että kosi itse. Olemme jo suhteen alussa päättäneet, että tietyt asiat kuuluvat vasta avioliittoon (ei sentään seksi...) ja haluaisin edetä elämässä. Jos toinen ei halua erota muttei näköjään ole kiirettä naiisiinkaan, niin miten ihmeessä tämä pattitilanne ratkaistaan?
Olen jo aivan rikki pitkässä suhteessa, kun mies ei vaan saa aikaiseksi kosintaa. Ollaan puhuttu, että joskus mennään naimisiin, mutta pitääkö tässä loppuelämä kuluttaa siihen odottamiseen? Kertokaa nyt hyvät miehet rehellisesti, mitä voin tehdä? Mies sanoo, että ei ole kiirettä. Kun olen kysynyt johtuuko tämä sitten siitä ettei hän koe minua oikeaksi, hän kieltää ja sanoo vain, että kyllä me ehditään. Tätä on jatkunut jo vuosia! Haluaisin jo ratkaisuja, kun en jaksa loppuelämää tosiaan odottaa.
En halua naimisiin sormuksen, häiden tms. ulkoisen takia. Avioliitto (molemmille) merkitsee sitä, että tehdään lopullinen sitoutumispäätös toiseen. Kosinta on miehen juttu, koska ollaan perinteisiä tässä asiassa, joten älkää ehdottako, että kosi itse. Olemme jo suhteen alussa päättäneet, että tietyt asiat kuuluvat vasta avioliittoon (ei sentään seksi...) ja haluaisin edetä elämässä. Jos toinen ei halua erota muttei näköjään ole kiirettä naiisiinkaan, niin miten ihmeessä tämä pattitilanne ratkaistaan?
Vastaukset 13
Vanhimmat
päätyy eroon, joten älä suotta hoppuile. Mun nainen kyrpiinty odotteleen ja kosi. Tokalla kerralla mä suostuin. Jos naimisiin meno olisi jäänyt mun kosintaa odotteleen, niin me odoteltaisiin vieläkin, sillä mulle ei kyseinen rituaali merkkaa hevon kukkua. Kun sitten oivalsin tuon em. seikan, niin silloin ajattelin, että no, jos sillä ei kerran ole mulle mitään merkitystä ja toiselle asia on merkityksellinen, niin mikä ettei.
Kosi sääkin äläkä ole tollainen kaavoihin kangistunut. Tai sitten kärvistele odotuksessa, josta saattaa tulla pitkä.
Oon ollut aikaisemmin tiukasti sitä mieltä, että se on mies joka kosii. Nyt oon jo miettinyt että voisin joustaakin tässä, ehkä. Haluaisin todella tietää jo miten tämä elämä jatkuu. Pelkään vaan sitä, että mies loukkaantuu (kun kerran toisin on puhuttu) jos tavallaan otan hänen "roolinsa" ja pilaan hänen suunnitelmansa, jos hän onkin vaikka suunnitellut jo asiaa. Mietin myös sitä että jos kosin, on mahdollista että hän suostuu säilyttääkseen rauhan maassa, ei siksi että todella itse haluaa.
jatkaa odottamista tai lähteä kävelemään. Jos päätöksen tekeminen on vaikeaa, heitä vaikka kolikolla. Tai tee se perinteinen - paperi ja tee päätöksesi sen perusteella. Ja jos se ei auta, turvaudu siihen kolikkoon. Jos kerran sitä asiaa on teillä paljon käsitelty, on aika siirtyä puheista tekoihin. Päätöksenteossa on kuitenkin tärkeää orientoituminen siihen, että tehty päätös, oli se sitten mikä tahansa, on oikea (oli tai ei).
elämäänsä ja haluaa pitää nykyisen elämäntilanteensa.
"En halua naimisiin sormuksen, häiden tms. ulkoisen takia. Avioliitto (molemmille) merkitsee sitä, että tehdään lopullinen sitoutumispäätös toiseen. Kosinta on miehen juttu..."
Kuulostaapa tuo kuitenkin aika "ulkoiselta", jos kosinnankin pitää tapahtua jonkin kivikautisen kaavan mukaan, eli miehen tulee sitä ehdottaa, vaikka sinullahan se kiire naimisiin on. Sillä, kuka kosii, ei kuitenkaan ole mitään tekemistä avioliitossa elämisen tai avioliiton onnistumisen kanssa. Odottelepa sitten siinä... ehkä joskus kosii, ehkä ei. Ja mieti vielä, kuka se kosija oikeasti on, se joka alkaa vaatia sitä toiselta, vai se, joka sitten suostuu vaatimukseen ja kosii toisen aloitteesta? No, se vaatijahan se oikea kosija on, joten hän voi yhtä hyvin kosia suoraan. Sillä ei ole mitään väliä, kumman suusta ne 3 sanaa sitten tulee, joko sen, joka toisen tahdosta ne sanoo, vai suoraan sen toisen. Jos mies ei ole valmis, niin ei hän sitten ole valmis, vaikka sinä olisitkin.
Vastasinkin tuolla aiemmin siitä omasta kosinnastani.
Mikä sitten on mielestänne kohtuullinen aika odottaa? Kun ollaan asuttu yhdessä vuosi, kolme, viisi,.. kymmenen vai viisitoista vuotta? Eli onko minulla "kiire" jos olen vuosikausia odotellut? Jos on ollut yhteinen sopimus, että naimisiin mennään, miehen kosittua, niin onko se kiirehtimistä, jos haluaisi toisen noudattavan sitä sopimusta edes jokusen vuoden sisällä? Ja onko oikein päätellä, että jos kosintaa ei kuulu, toinen ei sitten kuitenkaan ole riittävän vakavissaan?
Kosinta suoritetaan heti alussa tilapäisen mielenhäiriön iskiessä. Jos kosintaa ei suorita heti alussa, tuskin sitä tulee myöhemminkään suorittamaan. Mitä enemmän aikaa kuluu, sen enemmän on aikaa miettiä tulevaisuutta ja se avioliitto ei enää sen jälkeen vaikuta kovin houkuttelevalta vaihtoehdolta.
Mut jos muuten menee hyvin, mihin sitä kosintaa ja avioliittoa tarvitsee?
Siihen avioliittoa tarvitaan, että se ilmaisee niin parille kuin muillekin, että kaksi ihmistä on sitoutunut toisiinsa ja elämään yhteisen elämän. Aviopuoliso on myös automaattisesti toisen lähin omainen. Jos sattuisin kuolemaan, olisi myös selkeää, että puolisoni perisi minut. Joku on siellä tietenkin jo sormi pystyssä, että testamentin voi tehdä. Mutta en halua tehdä sitä sellaisen ihmisen eduksi, joka ei ole aivan varma suhteestamme ja jos vaikka haluaisinkin, niin veroja menee ihan toiseen tahtiin avo- kuin aviopuolisolta. (Toisen omaisuudesta en ole kiinnostunut, vaan siitä etten haluaisi jättää katalille sukulaisilleni mitään, enkä päästää heitä mellastamaan yhteiseen kotiimme tavaroita metsästämään. Suku on pahin!) Juuri muuten julkaistiin tutkimus siitä, että avioliitossa lapset tuovat onnea, eivät avoliitossa. Kai sekin jotain jo kertoo?
Miksi avioliitto ei ajan kuluttua enää vaikuta houkuttelevalta vaihtoehdolta? Koska tulee mieleen, että onhan maailmassa muitakin naisia, vai? Eli onko avoliitto miehelle onnen satama, jossa periaatteessa voi käyttää hyödykseen melkein kaikki avioliiton edut ilman lopullista sitoutumista? Tämän juuri haluaisin tietää.
Tiedän muuten aika montakin paria, joilla on mennyt avoliitosta naimisiinmenoon 5-10 vuottakin. Mistä tietäisin, odotanko minä turhaan..?
Olipa pakko kommentoida tätä, kun Genio.Mente kommentoi niin voimakkaasti täällä juuri kuinka miesten (!!!) tehtävä on kosia... Eli jos ette saa aikaiseksi, niin turha vinkua kuinka naiset tämänkin teiltä vie!
Mikä siinä avioliitossa on miehen kannalta parempaa kuin elää avoliitossa?
- puolet avioliitoista päätyy kuitenkin eroon -
Nää on näitä käsittämättömiä asioita, joista meidän naisten pitää ajoittain vetää mielenkiintoisia koivareita..
Sinne naimisiin on päästävä, on saatava ne satumaiset häät, joihin uppoaa paljon rahaa.. ja sitten häiden jälkeen ihmetellään miksei elämä muuttunutkaan niin satumaiseksi ja ihanaksi.. kun kerran on ollaan naimisissakin. Ja voidaan hankkia se talo, lapsia, koira, farmariauto ja hemmetisti velkaa. ;) Ja siis sen kaiken taustalla oikeasti oli se halu sitoutua toiseen... Ja miehen päässä pyörii ajatus salaa naiselta.. "Ei ole rahaa kaikkeen tuohon, ei ole rahaa kaikkeen tuohon..." ;P
No ei vaan.. ;) Jospa ottaisit ihan suoraan asian puheeksi.. että milloinkas hän olisi niitä häitä ajatellut?
Ehkäpä miehelle tuo naimisiinmeno ei ole niin tärkeä asia kuin sinulle.. eikä koe, että teidän tarvitsisi mennä naimisiin välttämättä ollenkaan. Kerro siis suoraan mitä ajattelet.. ja siitä miten haluaisit yhteiselon edistyvän ja myös sen, että et ole valmis enää odottelemaan.
Tärkeintä olisi, kuten joku hyvin vertasi, saada se "toistaiseksi voimassa oleva" eikä "pätkä"suhde, ihan kuin työsuhteissakin. Kuka haluaa roikkua varalla, josko se toinen ehkä löytääkin paremman? Kyllähän ero voi tulla aviossakin, mutta olisihan se eri tilanne, kun molemmat julkisesti antaa kuitenkin avioliittolupauksen: myötä- ja vastoinkäymisissä. Tärkeää ei siis häät, sormukset jne. Toki talo ja lapset sitten vasta liitossa, mutta siihen on mm. nuo oikeudellisetkin syyt periaate (ollut molemmilla).
Mutta siis olen kertonut, että en enää jaksa varrota. Mies hermostuu, "ei saa painostaa" eikä hänellä mikään kiire ole. Haluaisi jatkaa kuten ennenkin - vuosikausia jo kulunut! Mikä kohta alkaisi olla merkki siitä ettei mies koskaan aiokaan sinetöidä liittoa? Erota hän ei kuitenkaan halua! Todella ristiriitaista... Avioliitto on ollut yhteinen periaate, josta mies nyt lipeää. Tulee ihan hyväksikäytetty olo, kun toinen vain odotuttaa ja odotuttaa vaikka alkuvuosina puhuttiinkin että naimisiin mennään. Olisi mahkuja vielä molemmilla etsiä parempi(?) onni, jos ei kerran suhteen laatu riitä vihille viemiseen asti.
Mie sanoisin, että miehen mielestä itse avioliitto ei ole hänelle niin tärkeä kuin sinulle. Hänestä ei välttämättä ole mitään syytä sinetöidä liittoa, koska hän rakastaa sinua ja ehkäpä jopa pelkää, että sitten kun naimisiin mennään niin alamäki alkaa.. Vaikka asia on sinulle kovin tärkeä, sanoisin.. että älä painosta.. se ei ainakaan asiaa auta. :) Onhan tässä näitä joulunaluspäiviä.. Unohda itse tuo ajatus taas hetkeksi.. ja ota asia parin kuukauden päästä uudelleen esiin, sitten vaikka itse kosien (vaikka periaate olisi mikä tahansa)..
Mie joskus.. nurisin samasta asiasta muutamaan otteeseen (tosin puoli leikilläni) ja sain samankaltaisia vastauksia. Mies ei pitänyt avioliittoa niin tärkeänä, vaikka oli joskus naimisiinmenosta puhunutkin.. hänestä kysely tai vihjailu oli ahdistavaa. Otin sitten sen kannan, että naimisiin ei sitten mennä ja piste, koska minulle asia ei ollut noin tärkeä kuin esimerkiksi sinulle. Mutta perheenlisäystä oltiin suunnittelemassa kuitenkin. Itse sitten kosi.. ihan yllättäen.
Mutta nyt menee jo sanatkin solmuun, joten hyvää yötä.