Tai psykoterapiaan tms. kun on ollut pari lievää paniikkikohtausta, olen yksinäinen, eristäytynyt ja luultavasti ehkä masentunut. koulussa olen siis parin tyypin kanssa (en siis kyhjötä kuitenkaan yksisteen nurkassa) mut kotona olen aina yksin enkä jaksa tehä mitään muuta kun lukee kirjoja yms. on pari harrastusta kyllä. tuntuu vaan että kaikki kaatuu päälle ja oon ihan yksin enkä voi puhua kenellekään... Noi kaverit koulussa nyt on oikeestaan vaan sellasii "hyvän päivän tuttuja" joidenka kanssa ei jutella muuta kun "normi" asioita esim. koulusta. muutenkin kova stressi päällä koulun takia yms. vaikka ei nyt kova kiire olekaan, mutta voi kun voisin päästä vaan kokonaan pois tästä arjesta, lepäämään... olen ehkä työntänyt kaikki kaveritkin etäälle itsestäni (en kyllä kovin lähelle ketään ole päästänytkään) kun tykkään olla enemmän yksin, kun ei ole ketään sellasta saman henkistä hyvää ystävää, joka ei aina kysy että "mitä tehtäis" kun en oikeesti jaksais tehä mitään koulun jälkeen. hyvä kun harrastuksiin jaksan mennä... jotenkin kaikki paikat missä on paljon ihmisiä ahdistaa ja vie mun kaikki energiat.
Onko syytä mennä tämän perusteella psykologille?
........´´´´´..,,
2198
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jos tunnet tarvitsevasi apua, niin sitä tulee silloin hakea. Muutama paniikkikohtaus tosin voi olla ihan ohimenevääkin (n. 1/3 ihmisistä kokee yhden paniikkikohtauksen elämänsä aikana).
Kannattaisi varmaan jutella myös vanhempien kanssa?
On niin voimaton olo.. Kun olen yksin en saa mitään aikaan. En edes aina vaatteita päälle aamuisin ja kaikki muukin jää tekemättä (pyykit, tiskit, suihkussa käynti yms.) kaikki tollaset asiat tuntuu niin ylivoimasilta.. en saa mistään otetta ja seilaan tyhjyydessä, enkä vaan herää. eikä ole ketään joka mut voisi herättää. inhoan itseäni, kun olen tällainen säälittävä tarpeeton rasite kaikille läheisilleni.. en mä halunnut tai kuvitellut elämän olevan tällasta. ihan kun tulisin eri maailmasta enkä kuulu tähän nyky-yhteiskuntaan, jota vihaan suunnattomasti. ihmiset tekee tästä paikasta ruman ja inhottavan!
Kaipaan johonkin kauas, kauniisiin maisemiin, pois kaupungista.