Olen seurustellut avopuolisoni kanssa 8kk. Yhdessä olemme asuneet puolivuotta. Avopuolisoni on yrittäjä. Hänen työpäivänsä alkavat klo 8 ja päättyvät klo 01-03 yöllä...Kauppareissut kyllä teemme yhdessä iltaisin..ja illalla hän kyllä käy kotona syömässä ja rentoutuu vähän aikaan kunnes lähtee takaisin töihin. Lisäksi olen hänen yrityksessään töissä, joten näemmä myös päivisin. Ja joinakin iltoina olen auttamassa häntä työssään. Viikonloppuisin hän ottaa myös rennommin ja viettää enemmän aikaa kanssani. Tosin hän haluaa vain levätä kun minä taas mielelläni lähtisin esim. kävelylle.
Hän on kyllä ihana persoona ja työssään ahkera ja kunnianhimoinen. Hänessä on paljon hyviä puolia. Ainoa mikä minua häiritsee on se kun hän ei huolehdi itsestään.
Hänellä ei ole oikeastaan muuta elämää kuin työ ja minut. Hän ei harrasta mitään. Hän ei pahemmin näe ystäviään. Hän ei koskaan osallistu muihin kotitöihin kuin ruuanlaittoon ja silloinkin yleensä tekee sellaista ruokaa, jota en syö esim. ranskalaisia ja nakkeja.. Ehkä minua vähän kaduttaa, että muutin hänen kanssaan yhteen, koska hän ei osallistu mihinkään! On hirveän raskasta itse opiskella, käydä töissä ja urheilla ja lisäksi pitää vielä kotia pystyssä.
Kun olen itse vielä terveysintoilija ja liikuntahullu. Harrastan liikuntaa säännöllisesti. Treenaan maratooniin ja käyn kuntosalilla 3 kertaa viikossa. Mieheni on keskivartalolihava. Toivoisin, että hän aloittaisi liikunnan. Pelkään oikeasti hänen terveytensä puolesta, koska hän nukkuu 4 tuntia yössä ja ei liiku pahemmin. Hän liikkuu kyllä töissä jonkin verran: kantelee laatikoita yms. sellaista. Hän syö vähän mitä sattuu, nykyään olen kyllä onnistunut häntä muuttumaan terveellisemmäksi, mutta silti hän saattaa käydä hesellä tjt.
Kaupassa meillä on saattanut tulla riitä, kun hän valitsee epäterveellistä ruokaa. Ja yleensä olen sallinut hänelle jotain esim. jäätelön tai jotain. Lisäksi vkl yleensä pidämme karkkipäivän. Hän on muuttunut todella paljon kylläkin. Hän kävi ennen kuin aloimme seurustelemaan joka päivä hesellä.
Olen monta kertaa ottanut puheeksi liikunnan aloittamisen (edes.sunnuntailenkki, joka olisi myös samalla laatuaikaa) ja hän vain sanoo, että liikunta ei ole mahdollista tällä hetkellä (vaikka hän mukamas kyllä haluaisi)... hän sanoo, että hän ei jaksa työpäivän jälkeen enää tehdä mitään. Ymmärrän kyllä häntä siinä, mutta onko tämä sitten aina tätä samaa..?
Onko jollain kokemuksia yrittäjän kanssa elämisestä? En nimittäin halua tällaista elämää ja pelkään, että se asia ei tule koskaan muuttumaan, että yrittäjä on aina yrittäjä. Pitäisikö minun valita vain sopivampi elämänkumppani? Mieheni on muuten ihana persoona ja samanlainen kuin minä...hän on ollut nuorempana kiinnostunut terveydestä ja liikunnasta. Nykyään hän vain käy liikaa töissä...Onko täällä muita jotka ovat samassa tilanteessa tai itse yrittäjiä, jotka osaavat kertoa omia näkökulmiaan…
Hän on kyllä ihana persoona ja työssään ahkera ja kunnianhimoinen. Hänessä on paljon hyviä puolia. Ainoa mikä minua häiritsee on se kun hän ei huolehdi itsestään.
Hänellä ei ole oikeastaan muuta elämää kuin työ ja minut. Hän ei harrasta mitään. Hän ei pahemmin näe ystäviään. Hän ei koskaan osallistu muihin kotitöihin kuin ruuanlaittoon ja silloinkin yleensä tekee sellaista ruokaa, jota en syö esim. ranskalaisia ja nakkeja.. Ehkä minua vähän kaduttaa, että muutin hänen kanssaan yhteen, koska hän ei osallistu mihinkään! On hirveän raskasta itse opiskella, käydä töissä ja urheilla ja lisäksi pitää vielä kotia pystyssä.
Kun olen itse vielä terveysintoilija ja liikuntahullu. Harrastan liikuntaa säännöllisesti. Treenaan maratooniin ja käyn kuntosalilla 3 kertaa viikossa. Mieheni on keskivartalolihava. Toivoisin, että hän aloittaisi liikunnan. Pelkään oikeasti hänen terveytensä puolesta, koska hän nukkuu 4 tuntia yössä ja ei liiku pahemmin. Hän liikkuu kyllä töissä jonkin verran: kantelee laatikoita yms. sellaista. Hän syö vähän mitä sattuu, nykyään olen kyllä onnistunut häntä muuttumaan terveellisemmäksi, mutta silti hän saattaa käydä hesellä tjt.
Kaupassa meillä on saattanut tulla riitä, kun hän valitsee epäterveellistä ruokaa. Ja yleensä olen sallinut hänelle jotain esim. jäätelön tai jotain. Lisäksi vkl yleensä pidämme karkkipäivän. Hän on muuttunut todella paljon kylläkin. Hän kävi ennen kuin aloimme seurustelemaan joka päivä hesellä.
Olen monta kertaa ottanut puheeksi liikunnan aloittamisen (edes.sunnuntailenkki, joka olisi myös samalla laatuaikaa) ja hän vain sanoo, että liikunta ei ole mahdollista tällä hetkellä (vaikka hän mukamas kyllä haluaisi)... hän sanoo, että hän ei jaksa työpäivän jälkeen enää tehdä mitään. Ymmärrän kyllä häntä siinä, mutta onko tämä sitten aina tätä samaa..?
Onko jollain kokemuksia yrittäjän kanssa elämisestä? En nimittäin halua tällaista elämää ja pelkään, että se asia ei tule koskaan muuttumaan, että yrittäjä on aina yrittäjä. Pitäisikö minun valita vain sopivampi elämänkumppani? Mieheni on muuten ihana persoona ja samanlainen kuin minä...hän on ollut nuorempana kiinnostunut terveydestä ja liikunnasta. Nykyään hän vain käy liikaa töissä...Onko täällä muita jotka ovat samassa tilanteessa tai itse yrittäjiä, jotka osaavat kertoa omia näkökulmiaan…
Vastaukset 25
Vanhimmat
Hienoa, että yrität auttaa työhönsä hukuttautunutta raatajaa, ja että myös saallit hänen pitää omankin päänsä aika ajoin. Eihän toista voi mitenkään pakottaa elämään elämäänsä samoin kuin joku toinen, mutta puoliso voi aina hoitaa oman vastuunsa välittävänä ihmisenä ja pitää niitä epäkohtiakin näkyvissä, niin kuin teillä tehdään.
Yrittäjänkin vaarana on burnout. Ollaan niin pedanttisia ja kiihkeitä sen uuden johtamistehtävän ja vastuun kanssa, että muu elämä unohtuu käyttämättä ja pian se kroppa ja mielikin alkavat sitten oireilla. Siinäkin apuna voi olla viisas puoliso, joka näkee vierestä ne muutokset ja huomauttaa niistä.
Ei kaikkien yksityisyrittäjien alkukaan ole tai tarvi olla noin hektistä, ettei nukkumaan muka ehdi. Herääkin kysymys, miksi sinun puolisosi tekee töitä yömyöhään? Johtuuko se kuvitelmasta, että muuten ei pärjää vaiko siitä, että hän yrittää selvitä kaikesta yksin, eli tekee kahden tai jopa kolmen ihmisen työt yksin...?
Sie kannattaisi selvittää.
Moni on päässyt piinasta (ja ehtinyt alkaa vaikkapa maratoonaamaa:) kun on malttanut delegoida tehtäviään muillekin. Mutta se on kaiketi myös luonnekysymys niiden raha-asioiden lisäksi. Joku ajattelee ettei kukaan osaa tehdä sitä ja tätä paremmin kuin minä itte, että itse tiedän omassa yrityksessäni kaiken parhaiten jne. ja sitä sitten yrittää myös selviytyä sen mukaan - ehkä jopa täysin tiedostamattaankin. Joku toinen taas ei edes halua raataa yksin, vaan luovuttaa mielellään osan tehtävistä muille ammattilaisille.
Millainen mies siellä on? Sinä hänet tunnet ja osaat ehkä parhaiten häntä auttaakin. Mutta on myös hyvä muistaa, että esittämällä kritiikkiä jo muutenkin stressaantuneelle ihmiselle luo yleensä vain lisää stressiä. Eli paljon riippuu myös siitä tyylistä ja asenteesta, jolla sille rakkaallesi yrität sitä parempaa elämäntapaa tarjoilla.
että ihan ensimmäiseksi kannattaa luopua siitä ajatuskuviosta, että miehesi ruokailutottumukset ja tavat rentoutua johtuisivat siitä, että hän on yrittäjä. Moni toisella työssäkäyvä elää kuvaamallasi tavalla, ja moni yrittäjä elää eri tavalla.
Oikea kysymys on siis: " Avomieheni tekee liikaa töitä, liikkuu liian vähän ja syö väärin - mitä tehdä? Pitäisikö valita sopivampi elämänkumppani?
Jääkö sinulle muita todellisia vaihtoehtoja kuin kertoa hänelle, että hänen elämäntapansa ovat sinulle syy jättää hänet ja katsoa mitä tapahtuu.
Ja lopuksi pakko kysyä, että mikä oli erilailla 6kk sitten, kun päätit lyödä hynttyyt yhteen? Etkö tuntenut häntä vielä vai ajattelitko että seurasi muuttaa hänet?
Hän ihastui minuun ja sai minut sitten lopulta. Olin alussa vastaan suhdetta ja sanoin ettei hänen elämäntapansa sovi minulle, silloin hän aloitti kuntoilun ja muutti elämäntapansa, mutta se oli vain väliaikaista. Olin hyvin pettynyt siihen kun hän lopetti ja tulikin fiilis että se kuntoilun aloittaminen oli vain keino saada minut... yritin kyllä tsempata aloittamaan uudelleen, mutta hän sanoi, että tilanne on niin huono töissä ettei pysty kuulemma. ja kesällä hän lupasi aloittaa..ja nyt tilanne on täää edelleen sama. Onko se sitten syy jättää joku elämäntapojen takia?..Jokaisessa piilee kuitenkin jotain vikaa...en tiedä...
tuppaa olemaan meidän yrittäjien helmasynti. Itse olen asian ratkaissut sillä, että minulla on nykyään yrityskumppani. Niinpä kaikki hommat ei pyöri minun kauttani, vaan kumppani osallistuu firman pyörittämiseen siinä missä minäkin. Kun minä olen lomalla, toinen hoitaa juoksevat asiat ja toisinpäin.
Käyn töissä pääosin klo 8-16. Joskus tulen töistä myöhemmin, joskus aikaisemmin. En suostuisi tuollaiseen työrytmiin, koska se sotkisi kaikki harrastukseni.
Meistä yrittäjistä on moneksi.
Minun kokemukseni yrittäjämiehestä on, että seurustelun aikana kun on saalistusvaihe päällä kaikki onnistuu, mutta...kun arki koittaa ja olet varma nakki, ei tarvitse enää venyä turhia. Vaan voi palata omiin tapoihin.
Toisaalta olen sitä mieltä, että muuttaa tapansa kun itse haluaa! Ei toista voi määrätä muuttumaan.
"Minun kokemukseni yrittäjämiehestä on, että seurustelun aikana kun on saalistusvaihe päällä kaikki onnistuu, mutta...kun arki koittaa ja olet varma nakki, ei tarvitse enää venyä turhia. Vaan voi palata omiin tapoihin."
Nyt kun mietin omia yrittäjätuttaviani, joita nyt varmaan on ammattini puolesta enemmän kuin muilla, niin kyllähän niistä on nähtävissä että puolet on työnarkomaaneja ja puolet ei. Minun yrityskumppani on samanlainen kuin minä, eli työpäivät ovat pääosin normaalinpituisia 8-16 lisättynä satunnaisilla kiireylitöillä, mutta niitä ylitöitä nyt tulee johtavassa asemassa muutenkin, oli yrittäjä tai ei.
Sitten tunnen pari tyyppiä, jotka ovat kokoajan töissä ja sen kyllä tämmöinen hyvänpäiväntuttukin huomaa, kun käy kissanristiäisissa ja muissa juhlissa, joihin otetaan perhettä mukaan.
Arvelisin omien kokemusten perusteella että se viiskytä-kuuskytä prossaa yrittäjistä tekee kokoajan liian paljon töitä perheen näkökulmasta katsottuna.
Kun noin pitkiä päiviä tekee koska eihän muutkaan yritykset ole yöllä auki paitsi ravintolat. Sanot miehellesi että jos hän ei rupea huolehtimaan itsestään niin joko sydänkohtaus, aivoinfrakti tai loppuunpalaminen tulee tyollaisella työtahdilla 10 vuodessa tai joku muu sairaus. Kerro hänelle että ihmisen fysiikka on rajallinen eikä se kestä tuollaista työtahtia kovinkaan kauan. Yritä saada miehesi vaikka väkisin lenkille viikonloppuna niin hän huomaa aika äkkiä kuinka paljon pieni lenkki kasvattaa fyysistä kuntoa koska ihmisen kroppa on luotu liikkumaan.
Yrittäjä ei voi aina valita omia työaikojaan, esimerkiksi jos työvoimaa ei ole saatavilla, niin silloin on vain tehtävä itse. Se on uhrautumista.
Toiseksikin, on otettava huomioon se, että se kova työnteko on yrittäjän tapa pitää huolta perheestään ja siitä että perhe pysyy leivänsyrjässä kiinni, kannattaisi antaa hieman sitä tukea sille yrittäjäpuolisolle, hänelläkään ei varmasti ole helppoa, vastuu painaa ja työasiat häiritsevät jopa unia. Yrittäjä on ensimmäisenä tulilinjalla kun mitä tahansa kakkaa tapahtuu töissä, ja tulee todennäköisesti omistamaan tulevaisuudessa vatsahaavan ja käymään läpi burnoutin ja siitä tulevan masennuksen.
Lisäksi olen erityisen huolissani siitä tavasta kuinka suhtaudut itseesi ja suhteeseesi... "Hän sai minut...suostui muuttamaan itsensä jotta saisi minut". Mikäs ihmeen palkintopokaali sinä olet olevinasi, oletko varma ettei se ole niin päin, että sinullä kävi mäihä kun sait ahkeran puolison joka kantaa vastuuta. Ihme nirisijä. Tässä tapauksessa minun sympatiani kääntyvät yrittäjän puolelle...
yrittäjyys on elämäntapa johon kaikki ei pysty tai ei uskalla, ja oman yrityksen hoito on kovaa työtä ja joskus kun on sesonkiaika niin aikaa ei jää kovinkaan paljon kuntoiluun ja perheelle, varsinkaan, jos on uusi ja alkava yritys.
Olen naisyrittäjä ja teen myös yksin töitä, onneksi minun puolisoni ymärtää minua ja auttaa kotitöissä. Puolisoni onkin lähtöisin yrittäjä perheestä.
Kerran vuodessa käymme etelässä ja talvella lapissa, ja taloutemme on kunnossa ja muksut jo aikuisia.
aloittajan kantsii ottaa puolisokseen palkansaaja jolla työaika 8-16.00 ei tuosta tuu mitään jos nyt jo kitisee tuohon malliin.
Huh huh, luin tuota kuin omaa kirjoitustani jossain määrin. Meillä on kaksi yhteistä lasta ja isi on lähes aina töissä. Mikäli ei ole töissä , silloin meille tulee usein isännän joku tuttu istumaan ja kahvittelemaan.
Monesti päivät venyy kellon ympäri ja eipä siinä tarvitse yhdessä muuta tehdä kuin vääntäytyä nukkumaan.
Sama homma meillä, että saa yrittää paasata ruuasta ja terveellisestä sellaisesta, ei meinaa mennä perille.
Huomaan, että itsekin luisuu samalla epäterveeliseen ruokaan hyvin äkkiä.
En tiedä välillä itsekään onko tässä mitään järkeä. Yhdessä ollaan, mutta todellisuudessa olen lähes yh- äiti. Usein mietin onko helpompi ottaa ja lähteä lasten kanssa viettämään omaa elämää hiukka köyhempänä kylläkin. Haluaisin ns. normaalia elämää, eikä yhtä työtä päivästä yöhön.
Kaikki kotityöt jää minun vastuulle ja yleensä kauppa- asiat myös. Sitten, kun yritän puhua asioista yleensä saan puhua yksin. En siis saa miehestäni edes juttuseuraa. Väliin tuntuu, että juttu luistaa muiden kanssa mutta ei minun. Tunnen silloin pettymystä, kun päivät itse olen lasteni kanssa kotona.
Naimisiin ei olla vielä "ehditty" vaikka puhuttu ollaan. Nyt sitten tuntuu, että eipä taida kannattaa edes mennä. Että näin menee elämä työhullun miehen kanssa, kivaa!
että en maan.
ottanut akkaa lainkaan kitisemään ja marmatta
ostan seksini kun tarvitsen nja siivooja käy kerran viikossa eikä valittamista.
Jos on kannattava yritys niin äkkiä naimisiin ja jos mies ei tajua tehdä avioehtoa ja olet vähintään naimisissa 10 vuotta niin saat miehen omaisuudesta puolet ja siihen kuuluu myös miehen yritys. Kun et ole naimisissa ja jos tulee avoero niin omaisuus on sen kenen nimissä omaisuus on ja jos nyt menet omia menojasi niin et saa mitään miehesi omaisuudesta ja jos sinun nimi ei ole vaikka asunnon papereissa että omistatte sen puoliksi.
Jos seksiä tarvitsee normaalisti 3-7 kertaa viikossa ja maksullinen nainen ottaa 200€ laaki niin sehän vasta maksaa koska itse olen tähän ikään 49v saanut aina ilmaiseksi eikä ole koskaan tarvinnut siitä maksaa.
kallista onkin, niinkuin itekin tuossa jälkimmäisessä viestissä neuvot ,niin eron jälkeen menee yritys ja tehty työ toisenkin hyväksi, laske siitä sitte kuinka paljon se paneminen oikeen makso;D ;D se ei tosiaanka ole ilmaista...
Viisas yrittäjä tekee avioehdon ettei mahdollisen eron tapahtuessa yritys ei kuulu avio.oikeuden piiriin eikä siitä puoliso hyödy mitenkään ja avioliitossa kumpikin maksaa omat menot ja yhteiset puoliksi.
on sitä parasta viisautta,, kun nuorena kloppina löytää kauniin vaimon nii ei sillon mitään avioehtoa ajattele, kun iteki oli vielä opiskelut kesken ja persaukinen, enkä sillon tienny että minusta tulee yrittäjä. Eikä sillon ajateltu et joskus tulee ero.
Nyt keski-ikäisenä osaa jo toimia omaksi ja jälkikasvun parhaaksi.
Avioehdon voi tehdä milloin vain vaikka olisi ollut 10 vuotta naimisissa jossa rajaa yrityksen pois avio-oikeudesta. Jos on hyvät puhelahjat niin saa toisen suostumaan siihen jos ei toinen puoliso laita mitään yritykseen ja sen toimintaan.
Eipä se tuosta miksikään muutu, ikävä kyllä. Aina tulee uusi projekti johon menee aikaa ja kun se on valmis niin sitten on kuulemma aikaa perheelle.... niinpä mutta kun niitä projekteja ja töitä tulee aina uusia ja uusia. Itse olen ollut yrittäjän vaimona jo 17 vuotta ja 10 vuotta seurustelua sitä ennen.
Tällähetkellä meilllä on neljä murkkuikäistä poikaa jotka minä suurinpiirtein yksin huolehdin kuten kaiken muunkin. Tähän tottuu ja toisaalta saa itse tehdä kaiken kuten haluaa. Olen ollut kotiäitinä 16 vuotta. Jos olisin ollut töissä niin en olisi jakasanut tätä mutta näin jaksan. Maratoonejakin on tullut vuosien aikana juostua vajaa 20 kpl:tta. Nyt voi lasten- ja kodinhoidon jälkeen harrastaa omia juttuja.
Yrittjä on ja tulee aina olemaan yrittäjä, muista se aina. Mun miehen tienestit on yrittäjänä se verran hyvät että pystymme elämään hyvin eikä euroja ole tarvinnut laskea joten olemme sopineet että minä teen kotityöt. Maksamme minulle eläkevakuutusta että tulen saamaan aikanaan ihan hyvää eläkettä. Muutaman vuoden kuluttua olisi tarkoitus sitten miettiä töihinkin menoa mutta sen aika on sitten.
Näin meillä. Terveisin tyytyväinen yrittäjän vaimo ja kotiäiti.
On siinä huono puoli että jos saat muualta työeläkettä niin vapaaehtoisesta omasta ekäkevakuutuksen maksamasta eläkkeestä voi mennä jopa 60% veroa ja sehän on yhtä tyhjan kanssa niin suurella verolla. Parempi tapa on hankki omaisuutta mitä voi realisoida esim. Metsää, asunto-osakkeita ja muuta sellaita missä arvo on kymmenen vuoden päästä pysynyt saman tai noussut.
60% veroa selitä tarkemmin onko tottakaan?????Miksi???
Koska normaali työeläke on normaalituloa ja siitä omasta vapaaehtoisesta eläkevakuutuksesta malsettavasta eläkkeestä otetään markinaavero joka voi olla korkea. Sama jos teet töitä satunnaiseti ja olet eläkkeellä ja tulot nousevat yli sallitun rajan mitä eläkkeellä oleva saa tienata niin sitä menee aika korkea vero ja näitä verojuttuja eivät eläkevakuutusmyyjät kerro eikä verottaja. Ennen kuin otaa eläkevakuutuksen kannattaa selvittää paljoko sitä nostetaessa mene veroa. Myyjat puhuu ummet ja lammet mutta todellisuudessa kaikki on toisein. Sama jutuu on lainaturvavakuutuksessa kun sieltä saa rahaa niin siitä menee myös vero.
Ihan samalla asteikolla sitä verotetaan, olipa eläketuloa tai lisäeläkettä.
Ennakkoveroprosentti on ihan eri asia ja se voi mennäkin 60%:lla, mutta verotus oikaistaan aina vuoden loputtua ja jos on maksanut rutkasti ennakkoja, silloin tulee mojovat palautukset.
Sama juttu on sivutöissä, jonne ei ole toimittanut sivutuloverokorttia. Ihmiset kuvittelevat, että ennakkoprosentti on sama kuin lopullinen veroprosentti. Ei ole.
Sitäpaitsi kotiäidin on fiksua sästää vapaaehtoiseen eläkevakuutukseen. Eron sattuessa hän saa sentään eläkkeen, kiinteä omaisuus taas huomioitaisiin osituksessa (avioehtoon ei kotivaimon kannata suostua).
On ainaisessa väsymys kierteessä. Ja se ,että nukkuu niin vähän lihottaa.
Miksi hän tekee niin pitkää päivää ? Onko yritys vasta perustettu vai mikä on syy?
"Ja yleensä olen sallinut hänelle jotain esim. jäätelön tai jotain. Lisäksi vkl yleensä pidämme karkkipäivän"
Oletko hänen äitinsä !!
Ihminen joka tekee noin pitkää päivää luulisi myös kuluttavan syömisensä ja toisaalta jaksaa tuskin tehdä syömisistään numeroa.
Toki terv.ruokavalio on hyvä,mut sen on tultava itseltä. Etkö voisi tehdä, viedä hänelle töihin näitä terveellisiä ruokiasi.
Ja yrittäjällä pitäisi olla myös yrittäjähenkinen puoliso,koska yritäjyys on elämäntapa.
"On hirveän raskasta itse opiskella, käydä töissä ja urheilla ja lisäksi pitää vielä kotia pystyssä."
No ei hän sinun puolestasi opiskella voi,, ja nuo muut jutut joutuu normi opiskelija tekkemään muutenkin.. Ja jos se urheilu on niin rankaa hellitä..
"Hän on kyllä ihana persoona ja työssään ahkera ja kunnianhimoinen. Hän on kyllä ihana persoona ja työssään ahkera ja kunnianhimoinen."
Ehkä hänellä on tietty tavoite minkä haluaa saavuttaa ja sitten helppaa.
Ps. Ja kukas ne kauppalaskut maksaa ? Siinä vaihees on varman hyvä et on rahaakin.
Olen itse toiminut yrittäjänä kaksikymmentä vuotta.
Avioliittoni on onneksi pysynyt,vaikka vaikeaa on usein ollut.
Nämä vuodet yrittäjänä ovat muokanneet minusta raunion jota en tunnista välillä itsekkään ,olen täysin eri henkilö kuin aikaisemmin.
Jokaisella yrittäjällä on usko ja halu menestyä,saada puolisolleen ja lapsilleen hyvä turvallinen elämä.
Yrittäjä tekee kaikkensa jotta tämä toive toteutuisi,jaksaa paahtaa jotta joskus tulevaisuudessa näkisi puolisonsa olevan ylpeä saavutuksistaan ja saisi itsekkin nauttia vapaudesta ilman paineita.
Yrittäjä lankeaa oravanpyörään polkemaan,jossa helpottava muutos aina siirtyy ja siirtyy.
Moni yrittäjän puoliso tympääntyy huomaamatta sitä että, kyllä yrittäjä tuntee kamalaa syyllisyyttä koko ajan laiminlyönneistään,moni puoliso ei osaa edes kuvitella sitä henkisen taakan määrää mikä yrittäjällä on harteillaan joka hetki,tarkoitan siis joka hetki.
Vastuu yrityksestä,työntekijöistä,perheen taloudesta,velkataakasta ja päällä painaa vielä syyllisyyden tunne siitä ettei voi olla kuten muut,pelko epäonnistumisesta jne.
Joku saattaa pitää yrittäjää henkilönä jolle mikään ei riitä,totuus useimmissa tapauksissa on kuitenkin se ettei yrittäjä kerro huonoista tilanteista joiden paikkaamiseksi uudet kuviot on luotava,kuten sanotaan että homma elää ja yrittäjän on yritettävä saada balanssi aikaan,ulkopuolisen silmin asiat näyttää menevän vakaasti samaa rataa kuten aina ennenkin,mutta vain yrittäjä itse mielessään tietää asioiden oikean laidan.
Vain pieni osa yrittäjistä pääsee tavoitteeseensa,hypätä oravanpyörästä pois hetkellä jolloin taloudellinen tilanne on turvattu,jotkut eivät osaa enää elää normaalisti silloinkaan koska rytmi on veressä.
Yrittäjyys ei ole sitä että työpäivän jälkeen voit jättää huolet narikkaan.
Voisin verrata yrittäjyyttä alkoholismiin,riippuvuus syntyy huomaamattasi ja se tuhoaa ihmissuhteet ,samoin joudut aina esiintymään kuin kaikki olisi hyvin joka ärsyttää usein puolisoasi .
Olen itsekkin usein ajatellut itsesäni säälien että eikö kukaan ymmärrä etten minä tälläistä pahalla tee,eikö minua pitäisi edes hiukan arvostaa koska olen ahkera ja yritän kaikkeni jotta tulisimme hyvin toimeen,eihän sen pitäisi olla paheksuttava luonteenpiirre.
Puolisoni mitan täyttyessä tunnen katkeruutta,ajattelen että tässäkö on kiitos siitä että uhraan itseni yrittäjyyden alttarilla,olenhan minäkin ihminen joka haluaisi elää ja nauttia mutten vaan voi pistää kaikkea läskiksi,jos sen teen minua varmasti syytetään epäonnistujaksi joka suuruuden hulluudellaan tuhosi taloudellisen elämämme.
Kuulun sellaiseen kastiin jonka ei olisi koskaan pitänyt ruveta yrittäjäksi,sisukkuus,sinnikkyys,rehellisyys ja ahkeruus ovat yhtälö joka on geenivirhe työnarkomaanikoille.
Jos joku kysyisi minulta mikä olisi minun paratiisini,kertoisin että se olisi sellainen tila jossa puolisollani olisi hyvä olla ja minä saisin vain olla rauhassa huolehtimatta yhtään mistään,ja siellä ei olisi puhelimia edes keksitty..,minä saisin vain olla rauhassa ilman että kukaan olisi vailla minulta mitään tai kysyisi minulta yhtään mitään,saisin olla vain siinä hetkessä ja siinä ajassa.
Yrittäjien puolisot ansaitsisivat mielestäni joka vuodesta ansioristin,heidän jaksamisensa ja ymmärtämisensä on suuri apu .
Mikään pakko toimenpide ei saa yrittäjää järkiinsä,puolisoiden on myös jaksettava uskoa siihen että ,tulee vielä aika jolloin saan hänet takaisin kokonaan, ja voimme nauttia yhdessä taas enemmän elämästä,sitä toivoo jokainen yrittäjäkin .
Jos omalta puolisoltani saisin toivoa magic- lahjaa,toivoisin että hän auttaisi minua keksimään keinon jolla voisin irtaantua riskittömästi kuukauden lomalle jonnekkin kauas pois,pelkäämättä sitä että palatessamme yrityksestäni olisi jäljellä vain rauniot ja mahtava velkataakka.
Kunnioittakaa yrittäjä puolisoitanne,sitä he arvostavat ,ja antakaa heille synnin päästö .
Eihän tunnollisuus ja ahkeruus ole synti.
Aivan juuri näin. Olen yrittäjän puoliso, ja on meille lapsikin siunaantunut. Joskus on siis mies kotonakin ollut ;)
Totta, päivät on todella pitkiä ja yhteistä vapaa-aikaa on vähän. Ainoa asia, mitä olen toivonut, on se, että kun miehelläni sitä vapaa-aikaa on, niin hän olisi sitten sillä hetkellä 100% läsnä kotielämässä.
Ei mieheni yritys (ainakaan toistaiseksi, tuskin vuosiin..) ole mikään kultakaivos, eikä meillä ole tippaakaan halua leveillä millään - iisisti elellään ja jotenkuten ollaan kitkutettu yrityksen kanssa nyt kolmisen vuotta.
Arvostan "kovaa" työmiestä, yrittäjää. Itsekin olen ollut ennen lapsemme syntymää tosi kova tekemään töitä. Oli useampikin työpaikka yhtäaikaa.
Ymmärrän kyllä, että jos ihminen, jolla ei ole mitään käsitystä yrittäjän elämästä, joutuu yhtäkkiä osalliseksi moiseen oravanpyörään, hämmästyy ja kummastuu.
Sosiaalisille suhteille tosiaan saa aika usein sanoa bye bye. Ei ehdi, kun on pakko tehdä töitä. Sukujuhliin ym pippaloihin menemme yleensä lapsen kanssa kaksin, on tosi harvinaista herkkua jos mies pääsee mukaan.
Sellaista se on. Vapaus - ja vankila.