Mikä mahtaa olla 'hevonen' sanan tausta? Diminutiivi elukasta nimeltä hevo tai hepo?
Lintu - lintunen ja poika - poikanen ovat aika selkeitä tapauksia, vaan mistä tuo julmetun kokoinen meetwurstin kantamuoto on saanut tuon pieneen viittaavan '-nen' -päätteensä?
Joskus kun jotain oikein korpeaa niin voi kuulla iloisen "voi hevon ***** " huudahduksen, siellähän tuo hevo (hepo?) on ilman vähennysmuotoa... :)
Liekö tuo ollut niin tärkeä elikko aikoinaan, että siitä on rakennettu hellittelymielessä tuo nykymuoto?
Ja onko pikkuinen virtahepo sitten virtahevonen?
Lintu - lintunen ja poika - poikanen ovat aika selkeitä tapauksia, vaan mistä tuo julmetun kokoinen meetwurstin kantamuoto on saanut tuon pieneen viittaavan '-nen' -päätteensä?
Joskus kun jotain oikein korpeaa niin voi kuulla iloisen "voi hevon ***** " huudahduksen, siellähän tuo hevo (hepo?) on ilman vähennysmuotoa... :)
Liekö tuo ollut niin tärkeä elikko aikoinaan, että siitä on rakennettu hellittelymielessä tuo nykymuoto?
Ja onko pikkuinen virtahepo sitten virtahevonen?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Onko kärpänen pikku kärpä (tai kärppä)? Perhonen pikku perho? Hyttynen pikku hytty?
Aaro Hongan tuotantoa. Ettei vain kirjan nimi jäänyt mieleeni kansakouluni kirjaston hyllyistä 1950-luvun lopulta?
http://fi.wikipedia.org/wiki/Aaro_Honka
Suomessa on 30–40 sukunimen Heporauta kantajaa. Mielestäni nimi on erittäin onnistunut suomennos alkuperäisestä Hästesko-nimestä. ”Hevosenkenkä” kuulostaisi sukunimenä melkeinpä variksensaappaalta!
No, onhan hepo-sanalla toki nykyisin rasitteena muuan sivumerkityskin, mutta annetaan olla.
Ei nen-pääte läheskään aina tarkoita diminutiivia. Esimerkiksi sukunimissä se on alun perin viitannut asuinpaikkaan: Virtanen on henkilö, joka asuu virran varrella, Mäkinen asuu mäen päällä jne. Vastaavasti kansallisuuksien nimet ovat nen-päätteisiä ilman viittausta pienuuteen. Samaten suuri määrä adjektiiveja jne.
Olen saanut kerran kutsun avec Hevonkuuseen. Ei sinne tarvinnut ajaa Helsingistä varmaan kolmeasataakaan kilometriä. Periltä löytyi kookas, komea ja hyvinvarusteltu vapaa-ajanasumus. Saunasta järveen ja sitä rataa. Hyvänä pidettiin ja oli oikein lystiä, kiitokset vielä kerran ehtoisalle isäntäväelle!
Hevon-alkuiset sanamuodot ovat taivutusmuotoja nominatiiviasuisesta sanasta hepo. Jos joku käyttää perusmuotoista sanaa 'hevo', on hänellä varmaankin ketunhäntä kainalossa.
Hevosen taksonominen (tieteellinen) nimi on Equus caballus, mutta eiköpähän hippos-sanakin liene latinalaisperäinen? Voisi kuvitella, että hepo (hevonen-sanan runollinen rinnakkaismuoto) on jotain kautta juuri hippos-juurta. (Söin Syöjättären kanssa juuri punajuuri-possupataa, mutta tällä ei ole juuri mitään tekemistä hevosten tai hepojen kanssa).
Virtahevon tieteellinen nimi Hippopotamus amphibius viittaa jonkinasteiseen kaksineuvoisuuteen: otus tulee toimeen maalla jos vedessäkin (jos ei mikään kuikan veroinen sukeltaja lienekään).
Hevosen tapauksessa en osaa pitää päätettä -nen minään diminutiivimuotona. Minulle hevosen/hevon diminutiivimuoto on poni.
Mitä sitten meetwursti-sanaasi tulee, niin Ylä-Kainuussa ovat innovoineet kestomakkaraa kalanperkuujätteistäkin! Tuote on nimeltään suomussalami.
Suomussalamia en ole koskaan syönyt. Keittiömme seinällä roikkuu parhaillaan (enää pikkuruinen) pötkönkanta unkarilaista salamia nimeltä Pick. Uskoisin sen olevan possuperäistä. Pirun hyvää se joka tapauksessa on!
kyseessä on diminutiivimuoto.
Virtahepo on se vakiomalli. Virtaheponen on sitä pienempi.