merkittävänä tieteenlajina pidätte filosofiaa verrattuna psykologiaan, biologiaan, fysiikkaan tai kemiaan? Filosofia nähdään usein (osittain aiheellisestikin) jaaritteluna, yhdentekevänä elämän tarkoituksen ja muun irrelevantin ja pitkästyttävän roskan pohdiskelemisena jonkun höperön vanhuksen tai itseriittoisen nuoren toimesta. Kiistatta monet filosofit ovat olleet aikojensa keskeisimpiä ajattelijoita, mutta ovatko heidän ajatuksensa tuoneet ihmiskunnalle muuta kuin ajattelemisen aihetta?
Siinä missä bi-fy-ke -kolmikko on luonnontieteellisten, tärkeiden asioiden tutkimista empiirisesti ja tuoreempi, mutta nykyisellään kaikista huomttavimpiin lukeutuva tieteenala, psykologia tutkii meitä jotka tutkimme - ihmistä, meidän käyttäytymistämme ja meidän mieltämme. Onko filosofin abstrakteilla ja mielikuvitusta sekä rajatonta kyseenalaistamisen taitoa vaativilla kysymyksillä oikeasti jokin painoarvo? Onko se oikeastaan vaan kivaa ajanvietettä?
Musta tän kysymyksen pohtiminen on liki yhtä relevantti kuin filosofian suuret kysymykset. Tarvitaanko filosofiaa? Eikö? Avartaahan se meitä, mutta onko se mitä me tarvitsemme filosofiasta vain avartava vaikutus, ei niinkään ne kysymykset tai niitten vastaukset, joita ei oikein ole (jos olisi, ei asiasta keskusteltaisi taikka jaariteltaisi).
Siinä missä bi-fy-ke -kolmikko on luonnontieteellisten, tärkeiden asioiden tutkimista empiirisesti ja tuoreempi, mutta nykyisellään kaikista huomttavimpiin lukeutuva tieteenala, psykologia tutkii meitä jotka tutkimme - ihmistä, meidän käyttäytymistämme ja meidän mieltämme. Onko filosofin abstrakteilla ja mielikuvitusta sekä rajatonta kyseenalaistamisen taitoa vaativilla kysymyksillä oikeasti jokin painoarvo? Onko se oikeastaan vaan kivaa ajanvietettä?
Musta tän kysymyksen pohtiminen on liki yhtä relevantti kuin filosofian suuret kysymykset. Tarvitaanko filosofiaa? Eikö? Avartaahan se meitä, mutta onko se mitä me tarvitsemme filosofiasta vain avartava vaikutus, ei niinkään ne kysymykset tai niitten vastaukset, joita ei oikein ole (jos olisi, ei asiasta keskusteltaisi taikka jaariteltaisi).
Vastaukset 4
Vanhimmat
Eiköhän kaikilla filosofisilla suuntauksilla (niin idässä kuin lännessä) ole omanlaisiaan vastauksia tai ainakin asenteita ja suuntautumistapoja elämään ja erinäisiin ilmiöihin. On sitten hyvin yksilökohtaista että mitkä jutut "kolahtaa" tai mihin lopputuloksiin kukin omissa pohdinnoissaan päätyy. Ilmeisesti omaksutuilla asenteilla tai "vastauksilla" on merkitystä myös käytännön elämässä ja toiminnassa tai ainakin siinä miten asioihin asennoituu (jolla voi olla merkittävä psykologinen vaikutus). Ja ne jotka jotain katsoo oivaltaneensa, ei yleensä jaksa jaaritella asioista samalla tavoin kuin tällaiset rauhattomat mielet. :)
Sanotaanpa vaikka niin, että lapioimisellakin on saatu maailmassa aikaan enemmän kuin filosofialla. Toki saa filosofoida mnielin määrin, kunhan muistaa tehdä tuottavaakin työtä henkensä pitimiksi.
Mutta ilman kyseenalaistamista lapioimista ei olisi edes keksitty.
sellainen asia jota välillä Suomessa ihmettelen, nimittäin omalaatuista jakoa turhaan filosofiaan ja toisaalta niin älykkääseen ja hyödylliseen tieteeseen.
Pinnallisessa keskustelussa saatetaan väittää, että kun joku salapoliisi (vaikkapa Sherlok Holmes) ratkoo rikoksia älynsä avulla, niin hän muka käyttää tieteellisiä menetelmiä. Todellisuudessa hän vain käyttää järkeänsä, ei mitään tieteellisiä menetelmiä. Sen sijaan hän kyllä saattaa turvautua tieteen kehittämiin menetelmiin (sormenjälki- tai dna-analyysi). Ihminen on kyennyt käyttämään järkeänsä paljon ennen kuin tunnettiinkaan mitään empiiristä tiedettä.
Tai kun vaikkapa minä, yritän kovasti ymmärtää nykyaikaa ja sitä mitä oikeastaan kaikki tämä tieteellisyys tarkoittaa, niin minäkin pikemminkin filosofioin kuin teen tiedettä. Tiedettä alan tehdä vasta sitten, kun pyrin lisäämään ihmiskunnan tietoa vaikkapa luonnosta jne. Tai kun opiskelija pänttää päähänsä koulussa tietoa, niin ei hän silloin suinkaan tee tiedettä, vaan opettelee asioita.
Minusta ajattelu ei ole mitään turhuutta (vaikka on enemmänkin filosofiaa kuin tiedettä). Sitäpaitsi tärkeä kysymys kuuluu, miten määritellään hyöty? Tieteessä hyöty määritellään siten, että kaikki mikä lisää tiedon määrää on tieteen kannalta hyödyllistä. Mutta ihmiskunnan kannalta muukin kuin tiede on hyödyllistä, kauppa on hyödyllistä (vaikka ei olekaan tiedettä), teollisuus on hyvin hyödyllistä (vaikka ei olekaan tiedettä). Minusta on ihan turha väittää, että ajattelu on turhuutta. Suurin osa ihmisten ajattelusta ei tähtää tieteelliseen hyötyyn.
Tietenkin nykyaikana filosofia tieteenä, on muuttunut melko hyödyttömäksi. Sen väitteen, että tiedon määrän lisääminen on aina ihmiskunnan kannalta hyvin hyödyllistä voi täysin kyseenalaistaa. Nykyaikana saat kuulla yhtenään 0-tutkimuksista. Joku on tehnyt hienon tutkimuksen siitä, miten työttömyys lisää masennusta (miksi tälläistä edes tutkitaan kun sen jokainen tajuaa). On hyödytöntä tuhlata resursseja turhaan toimintaan.