Vietätkö isänpäivää

Yleensä joo vietän isäni, äitini ja sisarusteni kanssa.. Semmoinen perinne on meillä ollut yleensä että katetaan illalla kahvipöytä valmiiksi ja aamulla se on sitten odottamassa kun isä herää. Ja kortit ja lahjat on myös pöydällä odottamassa. Ja yhdessä ollaan yleensä juotu ne isänpäiväkahvit. Tänä isänpäivänä nyt en päässyt käymään, kun on niin pitkä matka täältä ja viikonloppuna muuta menoa. Mutta lähetin kortin isälle ja aattelin ens viikonloppuna mennä käymään kun silloin ois aikaakin.

.Kun ovat puutteessa ulkonäkönsä vuoksi

Kukonpoika ja -tyttö on tietenkin. Mitäs tänään ollaan tehty? Kylvetty, käytiin kioskilla hakemassa tikkunekut ja mehut ja muutenkin ulkoilemassa, luettu satuja ja kirjoja ja leikitty ja safkattu. Palautan nuo äidilleen vielä tänään ja siellä kai on jotain kahvia ja nisua sitten tarjolla. Kenties se korttikin. Nyt nuo ovat päiväunilla... jopa kukonpoika jota on vaikea saada nykyisin päivisin rauhoittumaan tarpeeksi nukkumista varten...

Mulle isänpäivä on isänä olemista, ehkä silleen tavallista vanhemmuusorientoituneemmalla tavalla - olla isä ja vieläpä stressailematta, siirtää kaikki muu reippaasti huomiseen paitsi se olennainen.

tapaamissopimus sen esti viime vuonna ja niin tänäkin vuonna. Vanhempi tyttö onnitteli Facebookissa ja nuoremmalta sain onnittelutekstarin. Ja sekä omaa isää, että appiukkoa käytiin tervehtimässä. Julia suklaarasiat vietiin molemmille. Meillä kotona me myös syötiin TODELLA hyvää äidin laittamaa ruokaa.

Isänpäivä merkitsee mulle sisarusten ja vanhempien tapaamista yhdessä paikassa..vähä niinku jouluki. Muutama tunti läheisten kanssa turinointia. Ja hyvää ruokaa se merkkaa.

Mut se on multa yli puolet pois ilosta kun en oo kahteen vuoteen saanut omien lasteni kanssa sitä viettää...Jospa ens vuonna sitten toisin..