ihan nyt miten vaan... pientä piikittelyä kumminkin harrastat koko ajan.
Miten tämänkaltaisiin kysymyksiin voi vastata piikittelemättä?
Olen jotenkin elänyt sellaisessa uskossa, että kyllä sen rakastumisen tunteen jokainen tietää kun se kohdalle osuu. Ei siitä pitäis mitään epäilyä olla.
Miten tämänkaltaisiin kysymyksiin voi vastata piikittelemättä?
Olen jotenkin elänyt sellaisessa uskossa, että kyllä sen rakastumisen tunteen jokainen tietää kun se kohdalle osuu. Ei siitä pitäis mitään epäilyä olla.
hakea omille tuntemuksille vahvistusta muiden näkemyksistä?
Kun jollain vehkeellä ajaa 200-250 km/h niin siinä pitää olla satavarma, ettei tule seinää vastaan. Silti se seinä voi tulla vastaan kun ei ole kuin yks silmäpari tietä katsomassa...
0Äänestä
kirpela
old_profile_48636 kirjoitti:
Miten tämänkaltaisiin kysymyksiin voi vastata piikittelemättä?
Olen jotenkin elänyt sellaisessa uskossa, että kyllä sen rakastumisen tunteen jokainen tietää kun se kohdalle osuu. Ei siitä pitäis mitään epäilyä olla.
hakea omille tuntemuksille vahvistusta muiden näkemyksistä?
Kun jollain vehkeellä ajaa 200-250 km/h niin siinä pitää olla satavarma, ettei tule seinää vastaan. Silti se seinä voi tulla vastaan kun ei ole kuin yks silmäpari tietä katsomassa...
Kai sen hammaskivunkin tunnistaa jokainen itse ilman hammaslääkäriäkin...
Siitä kun aikaa on kulunut jo sen verran että voi katsoa ensi huuman menneen ohi. Ollaan tapeltu ja muutenkin nähty toisen huonot puolet. Silti vieläkin tuntuu lämpöisältä kun sitä miestä ajattelee, ja haluaa olla sen kanssa ajasta ikuisuuteen.
Siitä tietää että nyt on rakastuminen kyseessä :)
0Äänestä
asdf3
Jos et ole ennen rakastunut, niin mistä voit tietää että nyt olet?
0Äänestä
ap.
tosiaan rakastua kerta toisensa jälkeen uudelleen... eli onko se hyvä olo rakkautta sittenkään?
0Äänestä
jassulix
tätä miettiä. Mutta mä luulen että se on semmoista epämääräistä hyvää oloa, joka tulee läikähdyksittäin... mutta sitä vaan ihmettelen, että mitä on se tosi rakkaus, nimittäin edellämainitun oloista voin kokoa monesti elämäni aikana...
että suurin osa joka väittää olevansa rakastunut, on "rakastumassa" eli engl. vrt. love you but not IN love with you...
..ja rakastumista ei edes tarvitse sen syvällisemmin analysoida, koska se on turhaa ja ei johda mihinkään...johan sitä on läpi historian yks jos toinenkin "viisaampi" koittanut pohtia pääsemättä minkään näköiseen loppupäätelmään... Rakkaus on. Se on kyseenalaistamisen ja epäilyn tuolla puolen...
Ihastuminen on sit taas ihan toinen juttu ja painii tuolla höyhensarjassa verrattuna rakkauden raskaimpaan sarjaan! ;)
0Äänestä
ap.
abdul.mahdi kirjoitti:
..ja rakastumista ei edes tarvitse sen syvällisemmin analysoida, koska se on turhaa ja ei johda mihinkään...johan sitä on läpi historian yks jos toinenkin "viisaampi" koittanut pohtia pääsemättä minkään näköiseen loppupäätelmään... Rakkaus on. Se on kyseenalaistamisen ja epäilyn tuolla puolen...
Ihastuminen on sit taas ihan toinen juttu ja painii tuolla höyhensarjassa verrattuna rakkauden raskaimpaan sarjaan! ;)
Sun maailmassa. Mun maailmassa katsos kaikkea voi miettiä, eikä sen niin väliä vaikka se oliskin turhaa. Mun maailmassa ei ole tabuja.
..mitään puhunut?! Luetun ymmärtämiseen kannattaa panostaa...
Ja miettimällä ei ne faktat muutu miksikään...mutta ei se aivojumppa ikinä pahasta olekkaan...vaikka miettisikin sitä kiven syvintä olemusta...
0Äänestä
aImasty
Eikä se aina hyvälle tunnu. Ei pysty keskittymään et välttämättä nuku etkä pysty syömään,olosi voi olla huono ja normalisoituu sen kohteen seurassa.Ja sen jonkun hyvinvointi kiinnostaa silloin. Ja tietty sen ajatteleminen tuntuu aika ajoin hyvälle ja sen haluaa kanssa sille kohteelleen kertoa.
Siitä ei halua luopua silloinkaan kun tietää sen toivottomaksi. Vaan silloin sitä haluaa siliti ajatella ja vaalia sitä tunnetta vaikka se olisi kuinka tuskallista.
0Äänestä
ap.
almasty kirjoitti:
Siitä ei halua luopua silloinkaan kun tietää sen toivottomaksi. Vaan silloin sitä haluaa siliti ajatella ja vaalia sitä tunnetta vaikka se olisi kuinka tuskallista.
missä vaiheessa pakkomielteinen kiintymys ja rakkaus erotetaan? Jos rakkauden nimissä tekee itselleen pahaa, onko se silloin kumpaa? Minusta ero on suorastaan häilyvä..
siitä tunteesta ei halua päästä eroon, vaan tekee asioita, että se tunne vahvistuisi tms.
0Äänestä
almasty
ap. kirjoitti:
missä vaiheessa pakkomielteinen kiintymys ja rakkaus erotetaan? Jos rakkauden nimissä tekee itselleen pahaa, onko se silloin kumpaa? Minusta ero on suorastaan häilyvä..
Kokemukseni perusteella se ero voi minustakin olla tulkinnanvarainen ja häilyvä.Sitä vaan haluaa säilyttää sen toivon saada se ihminen ja siksi vaalii sitä tunnettakin. Tieteellisesti selitettynä tämä rakastumisen reaktio tapahtuu osittain samoilla aivoalueilla joilla myös pakkomielteiden on huomattu muodostuneen.
siitä tunteesta ei halua päästä eroon, vaan tekee asioita, että se tunne vahvistuisi tms.
kuvaamaan sitä. Rakastuminen kun on kokonaisvaltainen tila missä ollaan.
0Äänestä
ap-
almasty kirjoitti:
Kokemukseni perusteella se ero voi minustakin olla tulkinnanvarainen ja häilyvä.Sitä vaan haluaa säilyttää sen toivon saada se ihminen ja siksi vaalii sitä tunnettakin. Tieteellisesti selitettynä tämä rakastumisen reaktio tapahtuu osittain samoilla aivoalueilla joilla myös pakkomielteiden on huomattu muodostuneen.
olla pakkomielteisesti rakastunut..
0Äänestä
ap.
relaxed kirjoitti:
siitä tunteesta ei halua päästä eroon, vaan tekee asioita, että se tunne vahvistuisi tms.
Mitkä ovat mielestäsi asioita jotka vahvistavat tätä tunnetta?
Luulen olevani kanssasi samoilla jäljillä, et varmaankaan tarkoita asioita joista itse hyödyt, vaan nimenomaan rakkaus saa sinut tekemään asioita ajatellen rakkautesi kohdetta? Eli epäitsekkyys olisi jossain määrin eräänlainen tunnusmerkki?
Mitkä ovat mielestäsi asioita jotka vahvistavat tätä tunnetta?
Luulen olevani kanssasi samoilla jäljillä, et varmaankaan tarkoita asioita joista itse hyödyt, vaan nimenomaan rakkaus saa sinut tekemään asioita ajatellen rakkautesi kohdetta? Eli epäitsekkyys olisi jossain määrin eräänlainen tunnusmerkki?
se on tavallaan osittaista luopumista omasta minästä. Toiset käsittää/puhuu sen olevan uhrautumista toiset taas puhuu epäitsekkyydestä. Mut yhtä kaikki..sitä Rakastamista se kaikki vain on.
0Äänestä
ap.
relaxed kirjoitti:
se on tavallaan osittaista luopumista omasta minästä. Toiset käsittää/puhuu sen olevan uhrautumista toiset taas puhuu epäitsekkyydestä. Mut yhtä kaikki..sitä Rakastamista se kaikki vain on.
itsestä pahalle, kun sen tekee osittain itsekkäistä syistä. Saadakseen tuntea sen rakkauden ja rakastetun läsnäolon.
Uhrautua varmaan ei pidä eikä tarvitse, ainakaan sellaisessa suhteessa joka on tasapainoinen?
itsestä pahalle, kun sen tekee osittain itsekkäistä syistä. Saadakseen tuntea sen rakkauden ja rakastetun läsnäolon.
Uhrautua varmaan ei pidä eikä tarvitse, ainakaan sellaisessa suhteessa joka on tasapainoinen?
tai ei se ainakaan tunnu sille. Mä sanoisin, että tuota uhrautumista käyttävät ilmaisuna sellaiset ihmiset jotka ovat jollain tavalla joko kykenemättömiä rakastamaan tai sitten ovat pahemman kerran pettyneet rakkauteen.
Ja niin. Rakastamisessa epäitsekkyys ja itsekkyys kulkee niin käsi kädessä, ettei niitä voi tai halua erottaa. Oikeastaan sitäkään ei tarvii edes miettiä, eikä asioita tarvii millään tavalla laittaa puntariin.
Se vaan on niin, että siinä olotilassa haluaa pysyä.
0Äänestä
almasty
ap- kirjoitti:
olla pakkomielteisesti rakastunut..
On jotka luokittelee koko jutun pakkomielteeksi.
0Äänestä
ap-
relaxed kirjoitti:
tai ei se ainakaan tunnu sille. Mä sanoisin, että tuota uhrautumista käyttävät ilmaisuna sellaiset ihmiset jotka ovat jollain tavalla joko kykenemättömiä rakastamaan tai sitten ovat pahemman kerran pettyneet rakkauteen.
Ja niin. Rakastamisessa epäitsekkyys ja itsekkyys kulkee niin käsi kädessä, ettei niitä voi tai halua erottaa. Oikeastaan sitäkään ei tarvii edes miettiä, eikä asioita tarvii millään tavalla laittaa puntariin.
Se vaan on niin, että siinä olotilassa haluaa pysyä.
reilu vuosi sitten rakastuin, vuoden verran olen rakastanut.
0Äänestä
Majelie
Ei saa rakastettuaan mielestään, ajattelee sitä kaiken aikaa.
Voi rakastua useamminkin, mutta entinen tunne pitää olla "loppuun palanut", ei voi rakastaa monta yhtä aikaa.
0Äänestä
ap.
tai kuulee näitä "en tiedä kumman ottaisin" juttuja, ollaan muka rakastuttu kahteen yhtä aikaa? Voiko tämä olla mielestäsi mahdollista? Vastuksestasi päätellen ei, joten mistä tietää kumpi tunne on oikea, vai voiko tällaisessa tapauksessa kumpikaan rakastuminen olla oikeaa...
0Äänestä
Marjelie
ap. kirjoitti:
tai kuulee näitä "en tiedä kumman ottaisin" juttuja, ollaan muka rakastuttu kahteen yhtä aikaa? Voiko tämä olla mielestäsi mahdollista? Vastuksestasi päätellen ei, joten mistä tietää kumpi tunne on oikea, vai voiko tällaisessa tapauksessa kumpikaan rakastuminen olla oikeaa...
voimakkaampi. Siinä ei tarvitse enää valita kumman ottaisi, sen vaan tietää.
rakastuminen on ollut, että en taida tietää. Joku ystävä on saattanut kysäistä, että mitä sulle on oikein tapahtunut tai jotain. Se ilmeisesti on jotenkin ulospäin näkyvää? Joo..varmaan ihmisestä riippuen. Tunteiden piilottaminen on ollut mulle aina vaikea juttu.
0Äänestä
ap.
voi kumminkin rehellisesti sanoa, ettei niin monesti ole tuntenut sitä tunnetta, kun näyttää siltä, että rakastuminen on tosi muodikasta. Uskon, että kun sinä sanot, että olet rakastunut, niin vastapuoli voi varmasti siihen luottaa, että näin on.
0Äänestä
laskin väärin
Ei hajuakaan.
Kaikille se on joku oma ainutlaatuinen tunne. Sitten kun joku älypää yrittää sitä tarkkaan kuvailla, niin muut ajattelevat: "joo, toi on aika hyvä" tms.
Tunne riippuu olosuhteista, ajasta, ihmisestä ja ne eivät ole koskaan samat.
0Äänestä
ap.
olleeni rakastunut pari kertaa. Siis oikeasti rakastunut. Mielestäni tunne oli samanlainen molemmilla kerroilla. Voin olla väärässä, kumpikaan juttu ei toiminut :(
0Äänestä
laskin väärin
ap. kirjoitti:
olleeni rakastunut pari kertaa. Siis oikeasti rakastunut. Mielestäni tunne oli samanlainen molemmilla kerroilla. Voin olla väärässä, kumpikaan juttu ei toiminut :(
olleeni rakastunut pari kertaa. Siis oikeasti rakastunut. Mielestäni tunne oli samanlainen molemmilla kerroilla. Voin olla väärässä, kumpikaan juttu ei toiminut :(
"Mielestäni tunne oli samanlainen molemmilla kerroilla."
Olen samaa mieltä.
0Äänestä
ap.
old_profile_48636 kirjoitti:
"Mielestäni tunne oli samanlainen molemmilla kerroilla."
Olen samaa mieltä.
paljoa eroa ollut. Koko tää aloitus tuli siitä, että nyt tuon toisenkin suuren tunteen kariuduttua mä en ole enää ollenkaan varma että oliko tämä sittenkään rakkautta? Ainakin se yhteensattumien summana häipyi pirun nopeasti-
0Äänestä
laskin väärin
old_profile_48636 kirjoitti:
"Mielestäni tunne oli samanlainen molemmilla kerroilla."
Olen samaa mieltä.
Oliko tunne sama, vai oliko se miten reagoit tunteeseen sama?
paljoa eroa ollut. Koko tää aloitus tuli siitä, että nyt tuon toisenkin suuren tunteen kariuduttua mä en ole enää ollenkaan varma että oliko tämä sittenkään rakkautta? Ainakin se yhteensattumien summana häipyi pirun nopeasti-
Rakkaus ei ole tyhmä, vaikka joskus siltä saattaa vaikuttaa.
Oliko tunne sama, vai oliko se miten reagoit tunteeseen sama?
on sama.
0Äänestä
KoppavaHoro
mutta minä tiedän rakastuneeni, kun ajattelen sitä ihmistä paljon, lähes koko ajan. Ja ajatellessani haluan hänelle vain hyvää, lityin minä siihen tahi en, joskin aina tietenkin toivon, että liittyisin.
Tai jotain... emmä osaa sitä selittää. Helpoimmin sen saa selville, kun kysyy ja sitten kun mä sydämestäni vastaan.
0Äänestä
Jazuli
et toinen on kaikenaikaa mielessä..ikävöinnistä...läheisyys tuntuu siltä ettei siitä saa ikänä kylläkseen..tahtois vaan mönkiä ihan toisen ihon allekki..ja olla siellä, kun kengurun poikanen vattapussissa...noin niiku verrannollisesti yhtä liki..=o)..ja mukana kaikessa...
...sitte olo on ihan hassu..levoton ja ruokakaan ei maistu..naurattaa ihmeellisissä kohdissa ja naama on ihan hölmön virnistyksen vallassa...tulee ihmeen energiseksi ja touhottaa..sillon mä tiiän et nyt mä oon ihan rakastunu ja sekasin..siis käyttäydyn kun sekopää..xo))))
..semmosta se on...nytte kun rakkautta ja suhdetta on jo kestäny kauemmin, niin se rakkaus on tasottunu sekä syventyny...ikään ko löytäny paikkansa..niin tuntee vaan syvää yhteenkuuluvuutta..kaipuuta, kun toinen on pidempään pois..se tuntuu siltä et toinen on kuin sun raajasi...jos se siitä katois niin olis niinkun menettäs toisen raajansa....
...sitä on jotenkin yhdessä semmonen kokonaisuus..ja yksin vaan puolikas...se rakas kuuluu sun elämään niin tiiviisti, että siitä ihmisestä ei halua koskaan luopua...jos se tosta yks kaks katois, niin se olis kun isku rintaan ja henki salpaantus..tulis semmoi olo et on ihan hukassa....=o(
se vaa on sun kaikkes..
0Äänestä
almasty
Tuota olla.Oletko Jazu koskaan rakastunut saamatta mitään vastakaikua.
0Äänestä
Jazuli
almasty kirjoitti:
Tuota olla.Oletko Jazu koskaan rakastunut saamatta mitään vastakaikua.
...se oli raskasta...=o(
0Äänestä
almasty
Jazuli kirjoitti:
...se oli raskasta...=o(
Mullekkin.Ja se oli vielä pirun sitkeetä lajia kesti sellaiset neljä vuotta.
0Äänestä
Jazuli
almasty kirjoitti:
Mullekkin.Ja se oli vielä pirun sitkeetä lajia kesti sellaiset neljä vuotta.
kuulostaa oikee tutulle..=o/
vuosia mäkin..
0Äänestä
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 81
Vanhimmat
tunteesta ja turvalisuuden tunteesta ainakin.
mahlat valuu!
murusta saa hymyilemään läpi kaiken kurjuuden.
että on jatkuvasti ikävä. Ja sopivasti mustis :)
et sulla on krapula?
olo ja ed. iltana juhlittu. Ei mikään loistava vertauskuva...
Mut tiedät sen ja et kysele sitä.
ilmiselvät. Rakkaudessa ne ei aina ole.
Uskonpuutetta, jos ei ole...
on ettet pysty niitä tässä erottelemaan?
mitä erottelen tai erottelematta jätän. Sinä et voi tätä asiaa puolestani tietää. Minä en voi sitä tietää sinun puolestasi.
Ei tartte aina heti ottaa nokkiinsa jos sun ajatukset kyseenalaistetaan.
luulet, että nokkiini otin...
ihan nyt miten vaan... pientä piikittelyä kumminkin harrastat koko ajan.
Miten tämänkaltaisiin kysymyksiin voi vastata piikittelemättä?
Olen jotenkin elänyt sellaisessa uskossa, että kyllä sen rakastumisen tunteen jokainen tietää kun se kohdalle osuu. Ei siitä pitäis mitään epäilyä olla.
hakea omille tuntemuksille vahvistusta muiden näkemyksistä?
Kun jollain vehkeellä ajaa 200-250 km/h niin siinä pitää olla satavarma, ettei tule seinää vastaan. Silti se seinä voi tulla vastaan kun ei ole kuin yks silmäpari tietä katsomassa...
vai? McYou :)
Kai sen hammaskivunkin tunnistaa jokainen itse ilman hammaslääkäriäkin...
Ei mulla ole ollut epäilyksiä omasta tunteesta.
jokkut muut on varmaan ihan pihalla.
fyysistä kipua?
Me muut ei olla yhtä onnellisessa asemassa.
miulla ainakin menee koko kroppa sekas; tiethä sie...*hyörii, pyörii ja leijailee* ja olo on (muuten taas) teininä :)
Ei jaksa, jos pointti meni ohi...
et Gentsu tuntee itsensä aika hyvin...
ilmaisee hiukan epäselvästi...tai siis et kai,mie olen van niin tollo, etten tajua välillä mitään,mitä Sinulle on sanottu...
on oma tarkoituksensa. Kun Gentsu haluaa ilmaista itsensä selvästi, Gentsu sen myös tekee.
Tämä on jotain, miksi Gentsu on mahdoton tyyppi...
http://www.youtube.com/watch?v=KANBeat7FFA
niin onnellinen aina kun näkee ja kuulee. Ja sillon kun ei näe ja kuule niin on surullinen.
Siitä kun aikaa on kulunut jo sen verran että voi katsoa ensi huuman menneen ohi. Ollaan tapeltu ja muutenkin nähty toisen huonot puolet. Silti vieläkin tuntuu lämpöisältä kun sitä miestä ajattelee, ja haluaa olla sen kanssa ajasta ikuisuuteen.
Siitä tietää että nyt on rakastuminen kyseessä :)
Jos et ole ennen rakastunut, niin mistä voit tietää että nyt olet?
tosiaan rakastua kerta toisensa jälkeen uudelleen... eli onko se hyvä olo rakkautta sittenkään?
tätä miettiä. Mutta mä luulen että se on semmoista epämääräistä hyvää oloa, joka tulee läikähdyksittäin... mutta sitä vaan ihmettelen, että mitä on se tosi rakkaus, nimittäin edellämainitun oloista voin kokoa monesti elämäni aikana...
..ja jos sitä edes tarvitsee alkaa kyseenalaistamaan, ni ei ole rakastunut.
että suurin osa joka väittää olevansa rakastunut, on "rakastumassa" eli engl. vrt. love you but not IN love with you...
..ja rakastumista ei edes tarvitse sen syvällisemmin analysoida, koska se on turhaa ja ei johda mihinkään...johan sitä on läpi historian yks jos toinenkin "viisaampi" koittanut pohtia pääsemättä minkään näköiseen loppupäätelmään...
Rakkaus on. Se on kyseenalaistamisen ja epäilyn tuolla puolen...
Ihastuminen on sit taas ihan toinen juttu ja painii tuolla höyhensarjassa verrattuna rakkauden raskaimpaan sarjaan! ;)
kumminkin analysoimaan ;o)
..kerroin miten asia on....ei tässä mitään ole "analysoitu"....
no ilmeisesti kumminkin jonkinlainen tarve sekaantua asiaan on olemassa...
..tarve kertoa oma mielipiteeni...keskustelupalstalla kun kerta ollaan....
kertonut omaa mielipidettäsi, vaan julistit, että tulit kertomaan miten asia on.
..kuin mielipiteeni tässä asiassa...
Sun maailmassa. Mun maailmassa katsos kaikkea voi miettiä, eikä sen niin väliä vaikka se oliskin turhaa. Mun maailmassa ei ole tabuja.
..mitään puhunut?! Luetun ymmärtämiseen kannattaa panostaa...
Ja miettimällä ei ne faktat muutu miksikään...mutta ei se aivojumppa ikinä pahasta olekkaan...vaikka miettisikin sitä kiven syvintä olemusta...
Eikä se aina hyvälle tunnu.
Ei pysty keskittymään et välttämättä nuku etkä pysty syömään,olosi voi olla huono ja normalisoituu sen kohteen seurassa.Ja sen jonkun hyvinvointi kiinnostaa silloin.
Ja tietty sen ajatteleminen tuntuu aika ajoin hyvälle ja sen haluaa kanssa sille kohteelleen kertoa.
lienee rakastunut minuun. Ei millään halua päästää minusta irti.
Vastaus varsinaiseen: Tulee lämmin olo, kun häntä ajattelee tai tapaa hänet.
tapahtua useasti elämässä?
Siitä sen tietää.
ei halua luopua... hmm... hyvä vastaus!
Siitä ei halua luopua silloinkaan kun tietää sen toivottomaksi.
Vaan silloin sitä haluaa siliti ajatella ja vaalia sitä tunnetta vaikka se olisi kuinka tuskallista.
missä vaiheessa pakkomielteinen kiintymys ja rakkaus erotetaan? Jos rakkauden nimissä tekee itselleen pahaa, onko se silloin kumpaa? Minusta ero on suorastaan häilyvä..
siitä tunteesta ei halua päästä eroon, vaan tekee asioita, että se tunne vahvistuisi tms.
Kokemukseni perusteella se ero voi minustakin olla tulkinnanvarainen ja häilyvä.Sitä vaan haluaa säilyttää sen toivon saada se ihminen ja siksi vaalii sitä tunnettakin.
Tieteellisesti selitettynä tämä rakastumisen reaktio tapahtuu osittain samoilla aivoalueilla joilla myös pakkomielteiden on huomattu muodostuneen.
kuvaamaan sitä. Rakastuminen kun on kokonaisvaltainen tila missä ollaan.
olla pakkomielteisesti rakastunut..
Mitkä ovat mielestäsi asioita jotka vahvistavat tätä tunnetta?
Luulen olevani kanssasi samoilla jäljillä, et varmaankaan tarkoita asioita joista itse hyödyt, vaan nimenomaan rakkaus saa sinut tekemään asioita ajatellen rakkautesi kohdetta? Eli epäitsekkyys olisi jossain määrin eräänlainen tunnusmerkki?
se on tavallaan osittaista luopumista omasta minästä. Toiset käsittää/puhuu sen olevan uhrautumista toiset taas puhuu epäitsekkyydestä. Mut yhtä kaikki..sitä Rakastamista se kaikki vain on.
itsestä pahalle, kun sen tekee osittain itsekkäistä syistä. Saadakseen tuntea sen rakkauden ja rakastetun läsnäolon.
Uhrautua varmaan ei pidä eikä tarvitse, ainakaan sellaisessa suhteessa joka on tasapainoinen?
tai ei se ainakaan tunnu sille. Mä sanoisin, että tuota uhrautumista käyttävät ilmaisuna sellaiset ihmiset jotka ovat jollain tavalla joko kykenemättömiä rakastamaan tai sitten ovat pahemman kerran pettyneet rakkauteen.
Ja niin. Rakastamisessa epäitsekkyys ja itsekkyys kulkee niin käsi kädessä, ettei niitä voi tai halua erottaa. Oikeastaan sitäkään ei tarvii edes miettiä, eikä asioita tarvii millään tavalla laittaa puntariin.
Se vaan on niin, että siinä olotilassa haluaa pysyä.
On jotka luokittelee koko jutun pakkomielteeksi.
että sä olet rakastunut ;)
reilu vuosi sitten rakastuin, vuoden verran olen rakastanut.
Ei saa rakastettuaan mielestään, ajattelee sitä kaiken aikaa.
Voi rakastua useamminkin, mutta entinen tunne pitää olla "loppuun palanut", ei voi rakastaa monta yhtä aikaa.
tai kuulee näitä "en tiedä kumman ottaisin" juttuja, ollaan muka rakastuttu kahteen yhtä aikaa? Voiko tämä olla mielestäsi mahdollista? Vastuksestasi päätellen ei, joten mistä tietää kumpi tunne on oikea, vai voiko tällaisessa tapauksessa kumpikaan rakastuminen olla oikeaa...
voimakkaampi. Siinä ei tarvitse enää valita kumman ottaisi, sen vaan tietää.
rakastuminen on ollut, että en taida tietää. Joku ystävä on saattanut kysäistä, että mitä sulle on oikein tapahtunut tai jotain. Se ilmeisesti on jotenkin ulospäin näkyvää? Joo..varmaan ihmisestä riippuen. Tunteiden piilottaminen on ollut mulle aina vaikea juttu.
voi kumminkin rehellisesti sanoa, ettei niin monesti ole tuntenut sitä tunnetta, kun näyttää siltä, että rakastuminen on tosi muodikasta. Uskon, että kun sinä sanot, että olet rakastunut, niin vastapuoli voi varmasti siihen luottaa, että näin on.
Ei hajuakaan.
Kaikille se on joku oma ainutlaatuinen tunne. Sitten kun joku älypää yrittää sitä tarkkaan kuvailla, niin muut ajattelevat: "joo, toi on aika hyvä" tms.
Tunne riippuu olosuhteista, ajasta, ihmisestä ja ne eivät ole koskaan samat.
olleeni rakastunut pari kertaa. Siis oikeasti rakastunut. Mielestäni tunne oli samanlainen molemmilla kerroilla. Voin olla väärässä, kumpikaan juttu ei toiminut :(
Aivan, älä kuuntele minua.
sinuakin mielelläni :o)
"Mielestäni tunne oli samanlainen molemmilla kerroilla."
Olen samaa mieltä.
paljoa eroa ollut. Koko tää aloitus tuli siitä, että nyt tuon toisenkin suuren tunteen kariuduttua mä en ole enää ollenkaan varma että oliko tämä sittenkään rakkautta? Ainakin se yhteensattumien summana häipyi pirun nopeasti-
Oliko tunne sama, vai oliko se miten reagoit tunteeseen sama?
Rakkaus ei ole tyhmä, vaikka joskus siltä saattaa vaikuttaa.
on sama.
mutta minä tiedän rakastuneeni, kun ajattelen sitä ihmistä paljon, lähes koko ajan. Ja ajatellessani haluan hänelle vain hyvää, lityin minä siihen tahi en, joskin aina tietenkin toivon, että liittyisin.
Tai jotain... emmä osaa sitä selittää. Helpoimmin sen saa selville, kun kysyy ja sitten kun mä sydämestäni vastaan.
et toinen on kaikenaikaa mielessä..ikävöinnistä...läheisyys tuntuu siltä ettei siitä saa ikänä kylläkseen..tahtois vaan mönkiä ihan toisen ihon allekki..ja olla siellä, kun kengurun poikanen vattapussissa...noin niiku verrannollisesti yhtä liki..=o)..ja mukana kaikessa...
...sitte olo on ihan hassu..levoton ja ruokakaan ei maistu..naurattaa ihmeellisissä kohdissa ja naama on ihan hölmön virnistyksen vallassa...tulee ihmeen energiseksi ja touhottaa..sillon mä tiiän et nyt mä oon ihan rakastunu ja sekasin..siis käyttäydyn kun sekopää..xo))))
..semmosta se on...nytte kun rakkautta ja suhdetta on jo kestäny kauemmin, niin se rakkaus on tasottunu sekä syventyny...ikään ko löytäny paikkansa..niin tuntee vaan syvää yhteenkuuluvuutta..kaipuuta, kun toinen on pidempään pois..se tuntuu siltä et toinen on kuin sun raajasi...jos se siitä katois niin olis niinkun menettäs toisen raajansa....
...sitä on jotenkin yhdessä semmonen kokonaisuus..ja yksin vaan puolikas...se rakas kuuluu sun elämään niin tiiviisti, että siitä ihmisestä ei halua koskaan luopua...jos se tosta yks kaks katois, niin se olis kun isku rintaan ja henki salpaantus..tulis semmoi olo et on ihan hukassa....=o(
se vaa on sun kaikkes..
Tuota olla.Oletko Jazu koskaan rakastunut saamatta mitään vastakaikua.
...se oli raskasta...=o(
Mullekkin.Ja se oli vielä pirun sitkeetä lajia kesti sellaiset neljä vuotta.
kuulostaa oikee tutulle..=o/
vuosia mäkin..