Kun joku ihminen vetää herneet nenään jostakin asiasta, on hänen kokemansa negatiivinen tunne hänen oma valintansa pohjimmiltaan. Tunne johtuu siitä, että toisen esittämä loukkaava kommentti ei vastaa hänen omia odotuksiaan, joista hänen oma maailmankuvansa muodostuu. Loukkaus saattaa loukata myös hänen omia arvojaan, mutta kuka on omat arvonsa muodostanut, paitsi loukattu henkilö itse.
Henkilö voi myös pelätä maailmankuvansa romahtamista, asettaa loukkaajalle odotuksia miten tämän pitäisi kkäyttäytyä ja toimia.
Henkilö voi myös pelätä maailmankuvansa romahtamista, asettaa loukkaajalle odotuksia miten tämän pitäisi kkäyttäytyä ja toimia.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Älä vedä hernettä nenään äläkä muuhunkaan ruumiisi aukkoon.
Huono kirjoitus. Huono kirjoittaja. Keskinkertainen mielipide henkilöltä, joka ei palstalla ole koskaan yhtään järkevää mielipidettä kyennyt esittämään.
Eräs Wayne W. Dyer on sitä mieltä, että tunteitaan voi hallita. Hankin hänen kirjansa, sillä olin mieltynyt suomentajan tapaan kirjoittaa muokattuja lauseita. En ole vielä ehtinyt perehtyä kirjaan, mutta arkikokemuksen valossa tunteiden hallitseminen on vaikeaa. Taitaapa joku toinen asiantuntija pitää sitä mahdottomana. Maailmankuva koostuu katsomuksista, esim. Jumala on hyvä. Tämä on maailmankatsomuksen alaryhmä, jumalakuva. Viimeksi loukkaannuin yläpuolelta annetusta säälistä uskovaisten palstalla, jossa käydään väittelyä ateistien kanssa. Kun tutkin muitakin viestejä, huomasin olleeni jonkin verran väärässä. Kysymys on tosiaan maailmankuvasta, joita erään teologian tohtorin mukaan on kolmenlaisia: primitiivinen, mekanistinen ja vielä kolmas muistaakseni synteesiin pyrkivä. Eräs Strauss-Levi kuoli menneellä viikolla satavuotiaana. Huomasin hänellä olleen samanlaisia ajatuksia, maailmankuva määrää kulttuurin ilmenemismuodot. Maailmankuvassa on paljolti kysymys yksityiskohtien ja kokonaisuuden hahmotuksesta. Primitiivisessä kulttuurissa kiveä voidaan pitää elollisena.
se olikin Claude Levi-Strauss yhdellä heittopilkulla
Kyllä se todellisuudessa oma valinta. Asiat jotka kenties ovat todella vaikeita eivät loukkaa
kuin pinnallisesti. Tarkoitan siten että yrittää löytää toisenlaisen ratkaisun ettei tarvitse olla
kyseisten vaikeina pitäminään asioitten kanssa edes tekemisissä.
Mielestäni se on tervettä. Voihan sitä aikansa kokeilla selittelemistä, se ei kuitenkaan hyödytä
sillä jokainen etsii vain omaa etuaan. Tässä yhteiskunnassa näillänäkymin asia on todella näin.
Tarkkailemalla omia rektioitaan ihminen saa omat tunteensa hallintaan. Se antaa valinnan vapautta omien tunteiden suhteen, eikä yksilö tällöin ole niin niiden orja. Myös tunne-elämää voi kyseenalaistaa, tutkia ja tarkkailla omia motiivejaan ja vaikuttimiaan.
Hyvä on tarkkailla, juu, mutta kyllä biologia joskus vie ihmistä 100-0 tunteissakin. Terv. muutaman hormonimyrskyn kokenut.
Siitäkin on vastakkaisia näkemyksiä, lähteekö yhteistyö erilaisuudesta vai samanlaisuudesta. Maailmankuville on löydettävä olemisensa muoto. Mekanistinen maailmankuva on ongelmallisin. Uskon, että sillekin löytyy olemisen muoto. Syy-seuraus -suhde on joustamaton. Toisaalta uskonnollisesti tällainen laki on olemassa. Primitiivistä karsastetaan ( lähteeni oli vanha ), mutta käytän sitä tilanteen määrittelyssä. Mielestäni on hedelmällistä, että maailmankuvat pidetään erillään, vaikka ne voivat limittyä. Myyttejä ei saa rajata primitiiviseen, sillä niillä on käytännöllinen pohja ja niitä voi käyttää kuvitteellisina työkaluina. Ehkä mielenrauhaa ei pidä tietoisesti teoreettisesti hakea. Jossakin ihmissuhdeoppaassa kielellinen muoto on tärkeämpi, kuten Wayne W. Dyerin kirjassa Hyväksy itsesi - uskalla elää ( suom. Mirja Rutanen ). Henkilökohtaisesti ateistien väitteet eivät loukkaa minua, enemmän loukkaa jos joku toinen uskovainen tulee siihen väliin säälimään, jättäen alkuperäisen viestini kommentoimisen kehumisen asteelle. ( uskonnot ja uskomukset / rukoukset )
Hei
.......Kun joku ihminen vetää herneet nenään jostakin asiasta, on hänen kokemansa negatiivinen tunne hänen oma valintansa pohjimmiltaan. Tunne johtuu siitä, että toisen es.....
Olen tässä samalla linjoilla. Tärkeää tässä on tunnekokemus, joka auttaa meitä havaitsemaan, että jotakin meille tärkeää on käsillä. Voimakans negatiivinen tunnekokemus viestii meille, että jokin meille tärkeä juttu on tässä ulottuvillamme. Useimmiten me kadotamme sen omalla välittömällä primitiivireaktiolla. Näin tilanteen tuoma mahdollisuus jää käyttämättä ja tunnekuohuun kulutettu energia valuu hukkaan
On viisautta tutkiskella mielessään sitä viestiä, jonka tuo negatiivinen tunne tuo mukaanaan...Se onnistuu keneltä tahansa kun sitä harjoittelee. Nämä ovat viestejä, jotka kannatta opetella avaamaan:
Tahallaan ei voi ketään loukata. Mutta jos joku taas loukkaantuu niin hänellä on aina oikeus sanoa, mitä tuntemuksia jonkun sanomat sanat saivat aikaan. Eli miten hän koki asian omasta maailmastaan käsin.
Terveisin aslakki
ei loukatulla. Loukkaaminen voi olla syyllisyydentunnon herättämistä, loukkaajan on tutkittava vaikuttimiaan, jota hän ei kuitenkaan tee. Kätevää olisi siirtää vastuu loukatulle. Se on juuri mekanistista ajattelua, että kaikki menisi jonkin teoriaan pohjautuvan käsikirjoituksen mukaan. Käytäntö on muuta.
Jos loukkaa tahallaan niin olen samaa mieltä....vastuu on loukkaajalla, eikä niin voi tehdä. En minäkää hyväksy loukkaamista
mutta mutta
nyt tässä puhutaankin loukkaantumisesta, joka tapahtuu vastaaottopäässä !!! ja silloin vastuu on sillä joka
valitsee oma-aloitteisesti loukkaantumisen, käyttäessään "sanaa minä kyllä loukaannuin" vastuu on kuulijalla ja joskus voi loukkaamisesta syytetty olla tosi ihmeissään !! Ja silloin voi aina peruuttaa... kysymällä ..kuuntelemalla ja korjaamalla lähettyä viestiä jos se sai ei toivotun reaktion liikkelle !!
Jos meidän pitäsi tosiaan aina miettiä sitä mitä ja miten asiat pitää sanoa ettei varmasti loukkaa ketään
Kullähän sitä pitäisi kyetä käsittelemään omat loukkaantumisen tunteet ihan itse. Siis ensin tunnistaa, että loukkaannuin, sen jälkeen selvittää itselleen minkä vuoksi loukkaantui ja sitten lopuksi tulee se valinnan paikka, miten valitsee reagoida loukkaantumisen tunteeseen sen tiedon ja niiden taitojen mukaan, mitä käytettävissä kulloinkin on.
Tunne ei voi olla valinta. Tunne on tuntemus, vapautunutta sisäistä energiaa, jonka vain minuus voi käsitellä. Eli tämä on mielestäni enemmän psykologinen kysymys, kuin filosofinen.
Minun mielestäni on turha miettiä liikaa tekemisiään. Jos joku loukkaantuu minun ajatuksistani, minkä minä sille voin? Tunnen itseni loukatuksi sen vuoksi?
Hyvä pointti
Tunne ei ole valinta, vaan sisäisen energian vapautumisen ilmausö
Jokainen on vastuussa omasta käyttäytymisestään. Hyvä ja yksinkertainen prosesimalli menee tässä järjestyksessä:
Tilanne tai asia>>>>Oma tai ohjattu ajattelu tilanteessa >>>>Tunnekokemus >>> Toiminta
Herkkä ihminen ja hyvä kuuntelija huomaa tilanteessa, että jollakin henkilöillä virittyy negatiivinen energia ja voi pelastaa kysymyllä ja ajatteluttamalla.... ennkuin negatiivinen tunnekokemus ja sitä seuraava negatiivinen toiminta aktivoituu. Ektroverti yleensä kyllä ilmaisee suoraan omat tunteensa ja ei tarvitse paljon arvuutella. Mutta introt, maan hiljaiset eivät tuo asioitaan niin helposti esille.
Terveisin
Aslakki
Tuossa tullaan vuorovaikutuksen hienouteen, siis kun minä keskustelen sinun kanssasi, heijastan automaattisesti jotain itsestäni sinuun, sinun merkitys minulle muotoutuu mielessäni omien kokemusteni perusteella ja samaan aikaan sama prosessi toteutuu sinun päässäsi, jolloin olemme kahden heijastuksen tilassa, jossa molempien koko ajattelu- ja kokemushistoria kohtaa - kahden mielen välille muodostuva tila on havaittavissa. Keskustelupalstan otsikko ja mahdolliset aikaisemmat kommentit voivat toki toimia väliimme jäävää tilaa rajaavina ja rajoittavina tekijöinä, mutta jokatapauksessa tuossa välissä on tilaa myös loukkaantumisen tunteelle, siinä missä kaikille muillekin.
Vuorovaikutuksen syvyys on puhtaasti kiinni molempien kyvystä käsitellä itseään ja nähdä itseään ja samaan aikaan kyvystä heijastaa toisesta luomaansa mielikuvaa toiseen -- eli se mielikuva, jonka muodostan sinusta, käsitykseni sinun mahdollisista tunteista ja tuntemuksista on suoraan suhteessa käsityksiini omista tunteistani ja kyvystäni itse erottaa omia tunteitani ajattelustani.
Intuitio on loistava työkalu tähän.
Monissa pinnallisisssa kontakteissa tällä jutulla ei ole merkitystä. Mutta ne, jotka eivät näe itseään, mielestäni helpommin loukkaavat toisia valinnoillaan.
Mitäpä muuta meillä voisikaan olla kuin se maailma, jonka olemme luoneet ajattelun kautta. Se on meidän todellisuus tai harha. Miten vain halutaan. Sen kautta me peilataan máailmaa. Se rajoittaa ja mahdollistaa. Kaikki se laajuus ja syvyys, mikä syntyy vuorovaikutuksessa on suoraan verrannollinen omiin käsityksiin, jotka on usein opittu kokemuksen kautta.
Intuition työkalun lisäksi minä haluaisin tuoda esille energianäkökulman. Hyvässä vuorovaikutuksessa koen positiivisen energiavirran, vireen joka yllyttä ja ylläpitää keskustelua.
Hyvässä vuorovaiktuksessa koen luovuuden läsnäolon. Molemmmat osapuoletomalla panoksellaan auttavat toinen toistaan synnyttämään uutta.
Tuo luovuus edellyttää, että ajatukset ja tunteet voivat virrata vapaasti molempien mielissä sisään ja ulos. Mikäli toiselta puuttuu kyky kääntyä sisään, 'nähdä itseään', tuo luovuus jää saavuttamatta ja useimmiten vuorovaikutus jää vajaaksi, tulee kommunikaatiokatkoksia ja loukkaantumisen tunteet, jotka ovat osa tuota 'itsensä näkemisen' mekanismia, jäävät hallitseviksi ja lopulta vuorovaikutus vääristyy ja pahimmillaan johtaa konfliktiin ja vuorovaikutuksen katkeamiseen. Ellei sitten toisella, sillä, jolla on kyky 'itsensä näkemiseen' kykene intuitionsa avulla aistimaan toisen mahdollista näkymätöntä loukkaantumista ja siten korjaamaan tilannetta, tavallaan auttamaan toinen yli sellaisesta lukkiutuneesta sisäisestä tilanteesta, jossa loukkaantuminen on niin syvä, ettei sitä kykene käsittelemään.
Tosin aika on yksi tekijä, joka voi auttaa. Uni. Vaikka minuus olisi vääristynyt ja vankkojen defenssien suojaama, unen aikana osia siitä vapautuu ja osa defensseistä on pois päältä, joten voi olla, että aamulla edellisen päivän loukkaantuminen voi olla muuttunut tuottavaksi -- eli 'itsensä näkeminen' on ... v*ttu nyt toi yks kolleega tuli tanssimaan tohon mun työpisteen eteen ... pitäsköhän mun loukkaantua, kun se katkas mun ajatuksenkulun, aivot käänty ihan jonnekin muualle. Mä vaan oon tällanen. Pitää yrittää myöhemmin uudelleen. "Yksi duunissa WC-paperista turbaanin päähänsä tehnyt on hullu, kymmenen WC-paperistä päähänsä turbaanin tehnyttä tanssivaa hullua on tanssiryhmä." - perjantai.