Moi!
Voisitteko hyvät miehet ja naiset antaa neuvoja. Onko niin, että on kerta kaikkiaan hyväksyttävä, ettei mies pysty antamaan SELKEÄÄ ja lyhyttä vastausta kysymykseen, haluaako rakentaa tulevaisuutta naisen kanssa vai ei. Minulla on siis reilu mutta aivan sietämättömän ujo miesystävä, joka näyttävästi haluaa lapsia (puhuu siis "lapsista" ja "isyydestä" positiivisessa mielessä minulle ja jopa sanoo minulle, että ehkä joskus saisi viettää isänpäivää myös isän roolissa, katsoen minuun pitkään), on puhunut ajatuksistaan hankkia joskus omakotitalo ym ym.
MUTTA hän ei pysty suoraan sanomaan, että hän tosiaankin haluaa perheen ja talon ym. MINUN kanssani. Vaikka olenkin kysynyt!!! Silloin tulee vain ympäripyöreitä lauseita, josta käy ilmi, että minä olen hänelle tärkeä eikä hän muita ajattele. Olen tehnyt selväksi, että on parempi pistää suhde poikki kuin roikkua epävarmuudessa, haavathan vain syvenevät jos epävarma suhde pitenee ja joudun olemaan joku "varauloskäynti". Mutta kun olen ottanut etäisyyttä, mies on ollut ihan paniikissa ja tosiaankin yrittänyt "hurmata", ja on alleviivannut, että olen hänelle tärkeä. Mitään suoraa puhetta ei kuitenkaan koskaan tule tämän estoista kärsivän uroksen suusta. MITÄ TEHDÄ? Teoillaan mies kyllä osoittaa välittävänsä, mutta tulevaisuudesta ei voi suoraan puhua näköjään. Ikää meillä on rutkasti yli 30, joten teinejä ei todellakaan olla ja perheen perustaminen olisi ehdottomasti ajankohtainen biologisen kelloon liittyvstä syistä. Eli hyvät miehet, miten kommetoisitte tällaista tapausta?
Voisitteko hyvät miehet ja naiset antaa neuvoja. Onko niin, että on kerta kaikkiaan hyväksyttävä, ettei mies pysty antamaan SELKEÄÄ ja lyhyttä vastausta kysymykseen, haluaako rakentaa tulevaisuutta naisen kanssa vai ei. Minulla on siis reilu mutta aivan sietämättömän ujo miesystävä, joka näyttävästi haluaa lapsia (puhuu siis "lapsista" ja "isyydestä" positiivisessa mielessä minulle ja jopa sanoo minulle, että ehkä joskus saisi viettää isänpäivää myös isän roolissa, katsoen minuun pitkään), on puhunut ajatuksistaan hankkia joskus omakotitalo ym ym.
MUTTA hän ei pysty suoraan sanomaan, että hän tosiaankin haluaa perheen ja talon ym. MINUN kanssani. Vaikka olenkin kysynyt!!! Silloin tulee vain ympäripyöreitä lauseita, josta käy ilmi, että minä olen hänelle tärkeä eikä hän muita ajattele. Olen tehnyt selväksi, että on parempi pistää suhde poikki kuin roikkua epävarmuudessa, haavathan vain syvenevät jos epävarma suhde pitenee ja joudun olemaan joku "varauloskäynti". Mutta kun olen ottanut etäisyyttä, mies on ollut ihan paniikissa ja tosiaankin yrittänyt "hurmata", ja on alleviivannut, että olen hänelle tärkeä. Mitään suoraa puhetta ei kuitenkaan koskaan tule tämän estoista kärsivän uroksen suusta. MITÄ TEHDÄ? Teoillaan mies kyllä osoittaa välittävänsä, mutta tulevaisuudesta ei voi suoraan puhua näköjään. Ikää meillä on rutkasti yli 30, joten teinejä ei todellakaan olla ja perheen perustaminen olisi ehdottomasti ajankohtainen biologisen kelloon liittyvstä syistä. Eli hyvät miehet, miten kommetoisitte tällaista tapausta?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Se mikä sulle on ehkä helppoa, päivänselvää ja yksinkertaista, ei välttämättä ole sitä ihmiselle joka on esim. eriluonteinen.
Rakkauteen ei mun mielestä kuulu pakottaminen eikä uhkailu. Yrittäisin sinuna siis jotain ihan muuta asennetta siihen nim.om. mieheen. Opettelisin puhumaan hänelle niin että saisin hänet rentoutumaan ja kertomaan mielipiteistään - jopa niistä tulevaisuuden suunnitelmistakin, jos hän sellaista suunnittelemista ylipäätään harrastaa. Kertoisin myös sillä samalla asenteella omista toiveistani ja unelmistani hänelle.
Kannustaisin häntäkin tekemään rohkeammin myös sellaisia päätöksiä jotka on ns. yhteisiä.
Joka tapauksessa parisuhteessa on harvoin vain yksi tapaa tehdä päätöksiä tai sanoa mielipiteitä jne. Toisen ihmisen luonne ja persoona pitäis tuntea ensin, jotta osais "vetää häntä oikeasta narusta"...
No ei tietenkään voi pakottaa toista puhumaan, mutta enpä tiedä jaksaisinko itse kovin pitkään seurustella miehen kanssa, jonka kanssa ei voisi puhua yhteisestä tulevaisuudesta. Lasten hankkiminen on kuitenkin sellainen asia josta pitää pystyä puhumaan ja jos mies kokee jutteluni aiheesta painostamisena niin sitten hän ei halua kanssani lapsia, eli parempi että suhde loppuu siinä tapauksessa. Minä en juupas-eipäs miehen kanssa kyllä jaksaisi kovin pitkään olla. Minulle tulisi sellainen olo ettei mies välitä minusta.
Siis ihan oikeesti, mistä näitä miehiä löytyy? Mikä miehiä pelottaa? Olisiko se maailmanloppu ottaa riski ja alkaa rakentaa yhteistä tulevaisuutta? Mitä sitten, jos meneekin pieleen, se on vaan elämää.
Kuvailit tekstissäsi täysin entisen mieheni. Olen miettinyt täysin samoja ajatuksia ja yrittänyt selvittää hänen näkemyksiään, turhaan ja erohan siitä tuli. Aina sama juttu, että rakastaa ja olen tärkein jne. muttei koskaan mitään suurempaa sitoumusta vaativaa. Nykyisin tämä reilu 30-vuotias entinen mieheni seurustelee 20-vuotiaan naisen kanssa. Veikkaan, että ei tiedä vieläkään mitä haluaa ja hieman nuoremman kanssa ei vielä tarvitsekaan. En osaa neuvoa. Voi olla, että mies ei koskaan tiedä, varautuisin siihen ajatukseen.
Samaa pähkäilen minäkin. ikävää, kun mies ei osaa rehdisti sanoa mitä haluaa. Ei siihen kannata jäädä roikkumaan, toisen epäselvien tai olemattomien lupausten varaan.
Kannattaa muistaa kuinka lyhyt ihmisen elämä on. Kannattaako sitä käyttää siihen, että odottelee miehen avautumista ja päätöksentekoa? Ja miksi? Jos mies on päättämätön, arka ja estynyt tässä asiassa, hän on sitä mahdollisesti jossakin muussakin tärkeässä asiassa, jossa ehkä tarvitsisit tulevaisuudessa hänen tukeaan.
Ujot ja estyneet miehet ovat osoittautuneet kieroiksi. Voi tietysti muunkinlaisia olla, mutta en ole tavannut.