Ilmastonmuutoksen syvin idea

http://blogit.yle.fi/mot

"Ilmastonmuutoksen syvin idea

Martti Backman

Miksi juuri ilmastonmuutoksesta on kehittynyt oman aikamme suurin massasuggestio, johon ei voi vaikuttaa järkiperusteilla?

Miksi tavalliset ihmiset uskovat niin halukkaasti, että minimaalisen pieni muutos ilmakehän kaasukoostumuksessa on syöksemässä planeettamme tuhoon?

Ja miksi parhaitenkin koulutetut ihmiset nielevät enempiä kyselemättä väitteen, että tiedeyhteisö olisi ilmastouhkasta yksimielinen?

Ja miksi jotkut tiedemiehet ovat valmiit vaarantamaan maineensa vedättämällä tutkimustuloksiaan pelkovaikutuksen lisäämiseksi?

Englantilaisen Itä-Anglian yliopiston yhteydessä toimivan Tyndallin ilmastontutkimuskeskuksen johtaja Michael Hulme antoi näihin valaistusta tuoreessa kirjassaan ”Miksi olemme eri mieltä ilmastonmuutoksesta”. Tyndall ja Hulme kuuluvat hallitusten välisen ilmastopanelin IPCC:n ehdottomaan sisärenkaaseen.

Näin Hulme erittelee käsitettä ”ilmastonmuutos”:

”Ilmastonmuutoksen idea pitäisi nähdä älyllisenä resurssina, jonka yhteydessä kollektiiviset ja henkilökohtaiset identiteettimme ja projektimme voivat syntyä ja saada muotonsa. Meidän ei pidä kysyä, mitä me voisimme tehdä ilmastonmuutokselle, vaan mitä ilmasto voi tehdä meidän hyväksemme.

Koska ilmastonmuutoksen idea on niin muovautuva, sitä voidaan hyödyntää useissa inhimillisissä projekteissamme ja se voi palvella monia psykologisia, eettisiä ja henkisiä tarpeitamme.

Luomme ja kerromme jatkuvasti uusia tarinoita ilmaston muutoksesta ja mobilisoimme ne tukemaan projektejamme.

Nämä myytit nousevat tieteellisten kategorioiden ”tosi” ja ”epätosi” yläpuolelle.”

Ilmastonmuutos on ennen kaikkea YK:n projekti. Sitä johtaa ja hallinnoi YK:n alaisuudessa toimiva jäsenmaiden hallitusten välinen poliittinen elin, IPCC.

Ei siis ihme, että YK:n agenda, maailman eriarvoisuuksien poistaminen ja varallisuuden uusjako rikkaalta länneltä kehitysmaihin on niin vahvasti esillä ilmastokatastrofin vastaisessa taistelussa.

Ja sen ovat monet poliitikot sanoneet suoraankin: vaikka ilmaston muutos osoittautuisikin vääräksi hälytykseksi, niin se on silti oiva tilaisuus korjata maailman vääryyksiä.

Ilmastonmuutos palvelee myös monien muiden pienryhmien maailmankatsomuksellisia tarpeita. Sen avulla voimme ilmaista vastenmielisyytemme länsimaista kulutuskulttuuria kohtaan, vastustaa autoilua, edistää kasvissyöntiä sekä eläinsuojelua, suojella luonnon lajirunsautta, ja lukemattomia muita kunkin eettisessä järjestelmässä tärkeitä asioita.

Puhumattakaan sen vastauksesta monen maallistuneen ihmiseen tarpeeseen saada purkaa uskonnollisia tunteitaan: Jos te tuhlaavaiset ihmiset, ette lopeta syntistä elämäntapaamme, niin minä, äiti Gaia tulen ja rankaisen teitä nostamalla suuren veden!

Ilmastokirkolla on pyhät kirjansa, IPCC:n raportit, papistonsa ja ylipapistonsa, aneensa ja vieläpä kosher-ruokansa, lähiruoka ja luomu. Ja sen jäsenillä tiskipöytänsä alla oma pieni kotialttari, patteri kierrätysastioita.

Todellakin, ilmastonmuutos on tehnyt paljon monen hyväksi, aivan kuten Hulme esitti.

Mutta näyttää siltä, että jokin raja on nyt saavutettu. Kun on tultu tilanteeseen, jossa poliitikkojen olisi vihdoin vastattava huutoonsa ja pantava toimeen hyytävä ohjelma maalailemansa katastrofin torjumiseksi: länsimaisen sivilisaation energiankulutuksen palautus jonnekin 30-luvun tasolle.

Eri puolilta maailmaa kantautuu tuloksia mielipidemittauksista, jotka kertovat ihmisten menettäneen romahdusmaisesti uskoaan ilmastonmuutoksen vaarallisuuteen. Poliitikot eivät uskalla asettua voimakkaasti muuttunutta mielipidettä vastaan, ja sen vuoksi joulukuun suuri ilmastokokous Kööpenhaminassa on jo epäonnistunut.

Ennustan, että poliitikot alkavat pikkuhiljaa kiinnostua myös ilmastokatastrofin uhkaa epäilevistä tutkimustuloksista. Jotenkin heidän on päästävä maalaamastaan nurkasta ulos."