Näkemys parisuhteesta 1 (vinkkejä toimivaan suhteeseen?)

30v "haaste" kirjoitti:

Nina:
sinä kaipaat sitä tulisi ihminen jonka kanssa voi vakavasti
Riitta:
En näe mitään järkeä olla pelissä mukana pelkästään leikkimielellä
"mitä mä siitä hyödyn"

Nina: Ymmärrän. Rakastan leikkiä yhä.
huokaisee mutta ymmärrän samalla olevani jo liian vanha vain leikkimään

Riitta:
onko sille mitään yläikärajaa...
Nina:
on sille.. toki ikiprinssejä ja prinsessoja on, mutta en halua olla sellainenkaan
jotka ei ole aikuistuneet koskaan
Riitta:
sellainen parisuhde, jossa on leikillisyyttä
Nina:
ei sellasta ole. se on ideaali johon pyrin mutta saan vaan sydänsuruja ja ahdistusta

Riitta:
sit en vissiin käsittänyt oikein
Nina:
en tiedä.. en halua että kaikki on arkista, sitä että tyydytään koko ajan vähempään mitä enemmän yhdessä ollaan/lähennytään/kehitytään

Nina:
uskon että voi suhde olla vankka ja löytää toisensa vaikka siinä olisi alkuaikojen uteliaisuutta ja leikkimielisyyttä

Nina: Mua ei lähesty ne jotka kaipaa vaan huoraa, kun ne pelästyy mun "vahvuutta"/ feminiinisyyttä, en ala kenellekkään patjaksi tai kenenkään käyttämäksi ainakaan pitempään
Nina: ei feminiinisyyttä vaan feministisyyttä
Nina: mut toisaalta on ne jotka haluaa vakaan suhteen jossa ei epäillä tai taiteilla.. ja ne ovat hävittäneet sen leikkimielisyyteensä matkan varrelle (jos sitä on ollutkaan)

Riitta: vakaata suhdetta tahtovat on sulle tylsiä eikä niissä ole haastetta?

Ei vaan että vakavaa suhdetta haluajat ovat luovuttaneet. He tyytyvät mieluumin kun pitävät yllä tasoa. He sopeutuvat mieluumin kun yrittäisivät uudeestaan, muuttuisivat.
Nina:
Sanotaan että suhde vaatii töitä. Mikä sitten on sitä työtä jos ei se että pyrkii pitämään suhteen laadukkaana?
Sellaisena, jossa haluaa olla ja voi aidosti hyvin, eikä ole vaan tottumuksen yhteisten sopimusten vuoksi

Riitta :jaa-a

Nina:
no mitä? olenko susta väärässä?
Nina:
tiedän et toi on osittain yleistystä
mutta etkö koskaan ole ihmetellyt sitä miksi niin moni on yhdessä vaikka selkeästi näkyy ettei ne/he ole onnellisia, ainakaan yhdessä?

Riitta:
joskus olen ajatellut
itse ainakin kokisin toisen itsestäänselvyytenä ottamisen vähän niinkuin eroilmoituksen odottamisena..

Nina: aivan
mutta se ei kuitenkaan tule koskaan

Riitta: tyytyy siihen mitä on, kunnes toinen pistää pelin poikki

Nina:
jos kumpikaan pistää koskaan. Sitten kyllästyy ja tappaa toisen tai lähtee 10-20v vihattuaan kävelee
Riitta: juuri näin se on
ihmisillä on väärä käsitys koko parisuhteesta
Nina:
onko se todella sitä mitä suhteelta haluat?
mihin tyydyt?

Riitta:
ikäänkuin se olis joku maaginen asia että kun siihen on lähtenyt niin yhtäkkiä kaikki olis kukkasilla tanhuamista
Nina:
ei tietenkään ole, se olisi satua
Riitta: kun oikeasti siinä luodaan kumppanuutta koko ajan
Riitta:
ja kaiken pitäis perustua myös siihen että kaveria ei jätetä
Riitta:
ongelmia ei saa ajatella niin et niistä pääsee kivasti eroon kun lähtee kävelee koko jutusta

mitä kumppanuutta se nyt on..
Nina:
totta kai sen ei pitäisi mennä niin että lähtee suhteesta, mutta kyllä minusta suhteessa saa myös vaatia

Riitta:
saa
eikä siitä tule mitään että vain toinen panostaa
ja toinen antaa kaiken vaan tapahtua
Nina:
Niin se useimmiten menee. Toinen on välinpitämätön ja toinen syyttelee/etsii syitä.
Riitta:
toinen katkeroituu ja/kun toinen ei piittaa
Riitta:
suhteen hidasta hirttämistä

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä