...voisko silti ihan pikkasen päästä paranteleen muutamaa "vikaa"?
Olen siis kakskymppinen (härkä)nainen, (skorpioni)mies 5 vuotta vanhempi. Ollaan asuttu yhdessä vajaan vuoden päivät ja vähän päälle seurusteltu. Oltiin alussa samalla työpaikalla ja tapahtu todellinen salamarakastuminen, vois sanoo että seksuaalista vetovoimaa on paljon ja tuntuu että on löytynyt se sielunkumppani. Nyt ei kumpikaan enää sinne työpaikkaan jäänyt vaan jatkettiin eteenpäin. Yhteenmuutto oli oikeestaan olosuhteiden pakosta, ja sovittiin sillon et jos tuntuu ahtaalta niin mä muutan omaan kämppään. Vaan eipä tuntunut ja ihan hienosti on mennyt. Mulla takana kolme aiempaa suhdetta, hänellä yks, kummallakin ollut jo aiemmin avopuolisot (hän on kokenut myös yksin asumisen, mä en mut ei haittaa).
Ennen "haukkumista" haluan puhua miehen puolesta et on hänes plussiakin, ja tietysti enemmän kuin miinuksia. Esim. hän osaa laittaa ruokaa, siivota, meillä on kaiken suhteen melko sama maku ja mieltymykset, samat arvot ja tulevaisuuden suunnitelmat, hän ei koskaan huuda mulle tai hauku mua tai ole fyysisesti väkivaltanen, pitää ulkonäöstään huolta, osaa ja tekee "miesten hommat", ei ole mikään "mammanpoika", osaa nykyään pusia ja halia, ymmärtää työn ja koulun päälle, ei mikään peliaddikti, jne.
Mut sitten. Se perhanan juominen! Ei varsinaisesta alkoholismista voi todellakaan puhua, mutta. Kun lähes aina, vaikka sovitaan, hän onnistuu jotenkin juomaan _liikaa_. Ja kun hän juo liikaa, puheet muuttuu niin kummallisiksi. Omituisen väkivaltaisiksi(muutaman kerran tuntunut puhuvan jopa mullekin jotain ihan kummallista mistä tuli vaan mieleen hänen pelaamansa väkivaltapelit, jotain että silmään ammutaan, ei todellakaan koskaan muuten puhu varsinkaan mulle tuommoisia ihmeellisyyksiä), alkaa huudella estoitta vieraille ihmisille kaikenlaista soopaa (riidanhakuista tai jotain mistä vois herkempi ottaa nokkiinsa)... Tiedän kyl et monikin puhuu kummia vahvassa humalassa, mut en oo koskaan kuullut kenenkään puhuvan sellaisia, kuin hän saattaa. Hän on aiemmin teini-iässä muutamia vuosia käyttänyt myös huumeita, ainakin pilveä ja hassista, ja mietityttää ovatko ne jotenkin vaikuttaneet osaltaan tuohon outoon käytökseen? Hän on muuten aika kiltti, vaikka saattaa vitsillä puhua kaikenlaista, mutta ei todellakaan tuollaisia. Hän ei loppujen lopuks oo mikään iso mies, vaikka pitkä onkin, ja on kerran seurusteluaikanamme saanutkin turpiinsa, vaikka loppujen lopuksi ei itse koskaan käytä fyysistä väkivaltaa (vaikka tosi sekavia sen suuntaisia "uhkaileekin" kännissä vaikka ohikulkijalle, jos huvittaa). Mua niin inhottaa tää tapa/käytös, koska siinä katoaa kokonaan se mies jonka tunnen ja häneen ei oikeen saa kunnon keskustelukontaktia sit koko loppu iltana. Eli hyvin usein sen takia, että mun täytyy vahtia ettei hän huutele kaikille ja saa turpiinsa tuolla jos kaupungilla ollaan, menee mun ilta sitten täysin pilalle, ja on paras vaan lähteä aikaisin kotiin, ennen kuin jotain sattuu. Mitään hän ei tietenkään muista seuraavana aamuna.
Oon koittanu puhua tästä, _useesti_, niin mäkättäen kuin kiltistikin. Uskon jotenkin, et nyt se on menny jollain tapaa päähän, että hän ainakin yrittää olla suht selvinpäin kun on mun kanssa liikenteessä. Mutta ei ole montaa viikkoa, kun hän kännissä selitti paikalla olleelle sukulaispojalleen, että hän periaatteessa tiedostaa että hänellä on ongelma, ja hän "tykkää siitä". Kun kysyin sit seuraavana aamuna, muistiko hän sanoneensa näin ja mitä ihmettä se nyt sit oikeesti tarkoitti, ei hän osannut selittää =/
Jotenkin en usko et mikään AA olis hänen paikkansa tässä tapauksessa? Koska juominen ei ole joka päiväistä, ei edes joka viikkoista tms. Eikä näin käy 100% kerroista, mut sanotaa että 70 - 80%. Ikään kuin hän ei tietäisi, missä raja kulkee =/ Meneekö tää mahdollisesti iän myötä ohitse? Voinko tehdä mitään muuta kuin puhua tätä asiaa halki hänelle? Pari kertaa olen joutunut viemään hänet kesken pois esim. oman kaverini tupareiden, mikä on varsin noloa... Ei häntä voi siinä kunnossa lähettää mihkään yksinään, koska ei tajua ympäröivästä maailmasta oikein mitään, enkä tietenkään tahdo heittää häntä vaan ulos yksinään pärjäämään, se taitaa olla laissakin kiellettyä?
(taidan jatkaa kohta...)
Olen siis kakskymppinen (härkä)nainen, (skorpioni)mies 5 vuotta vanhempi. Ollaan asuttu yhdessä vajaan vuoden päivät ja vähän päälle seurusteltu. Oltiin alussa samalla työpaikalla ja tapahtu todellinen salamarakastuminen, vois sanoo että seksuaalista vetovoimaa on paljon ja tuntuu että on löytynyt se sielunkumppani. Nyt ei kumpikaan enää sinne työpaikkaan jäänyt vaan jatkettiin eteenpäin. Yhteenmuutto oli oikeestaan olosuhteiden pakosta, ja sovittiin sillon et jos tuntuu ahtaalta niin mä muutan omaan kämppään. Vaan eipä tuntunut ja ihan hienosti on mennyt. Mulla takana kolme aiempaa suhdetta, hänellä yks, kummallakin ollut jo aiemmin avopuolisot (hän on kokenut myös yksin asumisen, mä en mut ei haittaa).
Ennen "haukkumista" haluan puhua miehen puolesta et on hänes plussiakin, ja tietysti enemmän kuin miinuksia. Esim. hän osaa laittaa ruokaa, siivota, meillä on kaiken suhteen melko sama maku ja mieltymykset, samat arvot ja tulevaisuuden suunnitelmat, hän ei koskaan huuda mulle tai hauku mua tai ole fyysisesti väkivaltanen, pitää ulkonäöstään huolta, osaa ja tekee "miesten hommat", ei ole mikään "mammanpoika", osaa nykyään pusia ja halia, ymmärtää työn ja koulun päälle, ei mikään peliaddikti, jne.
Mut sitten. Se perhanan juominen! Ei varsinaisesta alkoholismista voi todellakaan puhua, mutta. Kun lähes aina, vaikka sovitaan, hän onnistuu jotenkin juomaan _liikaa_. Ja kun hän juo liikaa, puheet muuttuu niin kummallisiksi. Omituisen väkivaltaisiksi(muutaman kerran tuntunut puhuvan jopa mullekin jotain ihan kummallista mistä tuli vaan mieleen hänen pelaamansa väkivaltapelit, jotain että silmään ammutaan, ei todellakaan koskaan muuten puhu varsinkaan mulle tuommoisia ihmeellisyyksiä), alkaa huudella estoitta vieraille ihmisille kaikenlaista soopaa (riidanhakuista tai jotain mistä vois herkempi ottaa nokkiinsa)... Tiedän kyl et monikin puhuu kummia vahvassa humalassa, mut en oo koskaan kuullut kenenkään puhuvan sellaisia, kuin hän saattaa. Hän on aiemmin teini-iässä muutamia vuosia käyttänyt myös huumeita, ainakin pilveä ja hassista, ja mietityttää ovatko ne jotenkin vaikuttaneet osaltaan tuohon outoon käytökseen? Hän on muuten aika kiltti, vaikka saattaa vitsillä puhua kaikenlaista, mutta ei todellakaan tuollaisia. Hän ei loppujen lopuks oo mikään iso mies, vaikka pitkä onkin, ja on kerran seurusteluaikanamme saanutkin turpiinsa, vaikka loppujen lopuksi ei itse koskaan käytä fyysistä väkivaltaa (vaikka tosi sekavia sen suuntaisia "uhkaileekin" kännissä vaikka ohikulkijalle, jos huvittaa). Mua niin inhottaa tää tapa/käytös, koska siinä katoaa kokonaan se mies jonka tunnen ja häneen ei oikeen saa kunnon keskustelukontaktia sit koko loppu iltana. Eli hyvin usein sen takia, että mun täytyy vahtia ettei hän huutele kaikille ja saa turpiinsa tuolla jos kaupungilla ollaan, menee mun ilta sitten täysin pilalle, ja on paras vaan lähteä aikaisin kotiin, ennen kuin jotain sattuu. Mitään hän ei tietenkään muista seuraavana aamuna.
Oon koittanu puhua tästä, _useesti_, niin mäkättäen kuin kiltistikin. Uskon jotenkin, et nyt se on menny jollain tapaa päähän, että hän ainakin yrittää olla suht selvinpäin kun on mun kanssa liikenteessä. Mutta ei ole montaa viikkoa, kun hän kännissä selitti paikalla olleelle sukulaispojalleen, että hän periaatteessa tiedostaa että hänellä on ongelma, ja hän "tykkää siitä". Kun kysyin sit seuraavana aamuna, muistiko hän sanoneensa näin ja mitä ihmettä se nyt sit oikeesti tarkoitti, ei hän osannut selittää =/
Jotenkin en usko et mikään AA olis hänen paikkansa tässä tapauksessa? Koska juominen ei ole joka päiväistä, ei edes joka viikkoista tms. Eikä näin käy 100% kerroista, mut sanotaa että 70 - 80%. Ikään kuin hän ei tietäisi, missä raja kulkee =/ Meneekö tää mahdollisesti iän myötä ohitse? Voinko tehdä mitään muuta kuin puhua tätä asiaa halki hänelle? Pari kertaa olen joutunut viemään hänet kesken pois esim. oman kaverini tupareiden, mikä on varsin noloa... Ei häntä voi siinä kunnossa lähettää mihkään yksinään, koska ei tajua ympäröivästä maailmasta oikein mitään, enkä tietenkään tahdo heittää häntä vaan ulos yksinään pärjäämään, se taitaa olla laissakin kiellettyä?
(taidan jatkaa kohta...)
Vastaukset 10
Vanhimmat
Sitten...
Hänellä on tyhmä tapa n. kerran päivässä - parissa puhua kuvitteellisista muista naisista vitsillä. Toisaalta hän saattaa ihan avoimesti haukkua jopa Miss Suomen lyttyyn jos tv:ssä näkee ja ylistää että minä olen kaikkein paras. Siis hän ei koskaan puhu oikeista, elävistä naisihmisistä, kun vitsailee näitä hölmöjä juttujaan. Mutta jotakin tämän suuntaista että "jos hän olisi diktaattori niin naiset palvoisi jalkojen juuressa häntä ja varsinkin hänen _mahtielintään_ (koitan sanoa tän mahdollisimman kauniisti, jotenkin kiusallista puhua koko asiasta heh...)". Siis tommosta tyhmää, nuoren miehen höpötystä. Vaikea selittää missä tilanteissa, mut siis tiedän että hän ei tarkota mua loukata, mutta mua loukkaa silti =/ Olen kai vähän hölmö, kun mua loukkaa kuvitteelliset ihmiset. Jotenkin uskon että toi on osittain sitä et hän koittaa jotenkin pönkittää omaa itsetuntoaan, varsinkin kun aina nää hänen fallokseensa liittyy (joka ihan oikeasti on iso, ja luulis että hän sen itsekin tietää, mut ei kai sitten???). Millä saan toisen päähän, et kun mäkään en juuri puhu muista miehistä, edes kuvitteellisista, niin ei hänenkään tarvitsis? Se on loukkaavaa =/ Onko tääkin vaan joku iän myötä ohitse menevä juttu? En mä ymmärrä miehiä...
No sitten meillä on muutamia lemmikeitä, joista kaksi hänen (tai toinen oikeastaan jo "minun", koska on niin kiintynyt muhun), hänen silmäteriään, oikeita vauvan korvikkeita. Kyllä mäkin niitä suorastaan rakastan ja olen vähintään yhtä eläinrakas muutenkin kuin hän. Ja tietysti niillä on iso ja tärkeä osa meidän elämässä. Mutta voi herran jumala, kun tää mies paasaa niistä niin usein... Eikä se nyt mua haittaa, mutta välillä kun on ihmisiä käymässä ja alkaa _se saarna_, mua oikeasti vähän hävettää ja tuntuu kiusaantuneelta, kun sitä juttua vaan tulee ja tulee vaikka muut haluaisi jo jutella muistakin asioista. Miten tästä voi vihjata hienovaraisesti?
Sit mua kaihertaa tapa jolla hän erosi ex-avokistaan minut löydettyään. Kun hän ei koskaan varsinaisesti kertonut toiselle, missä mennään, vaan jätti n. neljän vuoden seurustelun jälkeen toisen yksinään pohtimaan asioita =( Jotenkin mulla on tästä kurja fiilis, ja vaikka asia ei ole näin yksiselitteinen tietenkään eikä ex ollut tosiaan mikään enkeli, pelkään silti, voiko historia vielä toistaa itseään? Tosin hän on sanonut et mun kanssa kaikki on niin toisin ja toisenlaista eikä hän uskonut että voi oikeesti tuntua tältä, mutta... Vaikka luotan häneen syvästi, jossain mielen perukoilla heikko ääni kuiskuttelee mulle inhottavia (itseäni on petetty monesti, tavalla tai toisella, ja siitä on jäänyt inhottavia arpia).
Ja kuinka sen piereskelyn sais loppumaan!? =DDD Ihan naurattaa kun kirjoitan, mutta se on ärsyttävää! Ja todellakin epäeroottista! Onneks hän sentään ei halua p*skantaa nähteni... En tiedä, mies tykkää mausteisesta ruuasta ja kahvista, luulen että ne on ne syyt... Mut oikeesti, voiko tähän vaikuttaa vai olenko tuomittu ikuisesti kärsimään tästä =DD Normaalin siedän tietysti, mutta tätä tapahtuu niiiiin koko ajan ja pahanhajuista että... Ja sit siitä on vitsailtava vielä tuon ikäisenä, mikä ärsyttää niiiiiin tolkuttomasti! Muuten siedän aika kaikenlaista huumoria, hyvin mustaakin/lapsellistakin, mutta tällasta en kestä.... Millä sen sais toisen päähän? Ilmeisesti on vähän sukuvika, mitä miespuolisia tuolta suunnalta olen tarkastellut...
Sitten vielä. Miten saan miehestä aloitekykyisemmän? Mm. ruokien suunnittelu, suurin osa yhteisen tekemisten suunnittelustakin ja nykyään myös seksin aloitus alkaa olla kaikki mun kontollani =/
Helppivä!
Kirjoituksessasi oli niin paljon asiaa että kaikkea ei oikein voi kommentoida. Mutta aika pitkän elämänkokemuksen perusteella sanoisin että ihmisen perusluonnetta on aika vaikea muuttaa miksikään. Pieniä pahoja tapoja voi toki saada kuriin mutta isot asiat ovat ja pysyvät. Varsinkin suhde alkoholiin on usein aika pysyvä jos ei sitten tapahdu jotain "ihmeraitistumista". Jotkut ihmiset vain muuttuvat hyvin paljon käytettyään alkoholia ja sitä ei oikein voi muuttaa. Jos miehesi ei ole valmis täyteen absolutismiin niin saat luultavasti katsella noita outoja käytöksiä myös jatkossakin.
Muista että aina ihmisissä on hyviä ja huonoja puolia. Sinun miehessäsi on paljon hyvää mutta se ei poista sitä että varsinkin alkoholi on ja tulee varmaan jatkossakin olemaan ongelma. Sinun pitää vain miettiä, kuinka paljon olet valmis hyväksymään ja mitä se vaikuttaa sinun elämääsi. Eroamalla voit ehkä myöhemmin löytää miehen jossa ei ole niitä huonoja puolia kuin nykyisessäsi, mutta uudessa ei ehkä ole kaikkia niitä hyviä. Tai sitten on...
Varmaan nykyään verrattain yleistä. Miehelläsi voi olla ihan oma erikoinen mielikuvitusmaailmansa, joka saa vauhtia peleistä ja elokuvista. Humalassa tämä tulee sitten esille heikohkon itsetunnon tai muun epävarmuuden saattelemana. Hän ei ehkä ole kasvanut vielä aikuiseksi, toisin sanoen oppinut salaamaan mielikuvitusmaailmaansa, eikä ymmärrä täysin sitä, miltä mielikuvitusnaisista puhuminen tyttöystävän mielestä voi tuntua. Saati sitten humalainen uhoaminen tuntemattomille. Hän ehkä kuvittelee olevansa joku soturi tai taistelija.
Siis mielikuvitusmaailma ei tee kenestäkään välttämättä huonompaa, usein päinvastoin, miehesi voi olla hyvinkin luova ja kiinnostavaa seuraa, mikäli hänellä tällainen on. Ehkä hänen pitäisi oppia vain suuntaamaan luovuutensa nykyistä paremmin. Harrastaako hän mitään soittamista tai piirtämistä tms? Esimerkiksi opiskelujen jatkaminen voi auttaa. Joka tapauksessa, tämä mielikuvitusmaailma tai sen näkyvyys usein vaimenee iän myötä. Kun kaverisi alkaa olla jo aikuisen miehen iässä, hän varmaan rauhoittuu.
Täällä joku vastaaja huolestui alkoholista. Ihan normaalisti alkoholinkäyttö ei ole mikään vakio, joka pysyy samanlaisena koko elämän. Keskimäärin ihmiset käyvät baarissa enemmän nuorena kuin vanhempana. Lisäksi tässä ei tainnut olla ongelmana baarikäyntien määrä vaan laatu.
Piereskelyn taustalla on yleensä ruokavalio. Kahvi ei itsessään pieretä, jos pierettäisi minä halkeaisin kahvin suurkuluttajana. Jotkut mausteet voivat kyllä vaikuttaa, mutta ruokavalion keventäminen auttaa varmaan. Voisiko hänellä kenties olla laktoosi-intoleranssi? Hanki tietoa millaiset ruoat auttavat kaveriasi, ja tarjoa niitä silloin kun sinä teet ruokaa.
..tuosta alkoholiasiasta ainaki sen verran et meillä on parempi puolisko (tai no siis ei tässä tapauksessa kun näin on joskus käyny) aina viinaa juotuaan tullu kans sellaseen sekavien puhumis känniin. Ja ruvennu haastamaan mullekin riitaa, seuraavana päivänä ei sit muista mitään (tai ei kehtaa myöntää). Kuitenkin sit jossain vaiheessa huomattiin että se ratkaiseva tekijä oli pelkästään se viina. Kun mies alkoi juomaan pelkkää kaljaa ryyppyiltoina, meni asiat paljon paremmin eikä nytkään itseasiassa ole moneen kuukauteen ollut näitä "viinapiruja" riesana. et koittakaa vaikka pysyttäytyä yhdentyyppisessä alkoholijuomassa pelkästään ja tujut viinakset voi jättää täysin. jos se sillä vaik paranis.
Mulle tuli mieleen... Kun kerroit, että kumppanisi on joskus käyttänyt huumeita... Että olisiko mahdollista, että hän juovuksissa ollessaan edelleenkin käyttäisi niitä? Ja siitä johtuisi tuollainen yliampuva sekoileminen. Ja kun oli kaverilleen sanonut, että tietää hänellä olevan ongelman, mutta tykkää "siitä". Olisko voinut tarkoittaa huumeita???
"Hänellä on tyhmä tapa n. kerran päivässä - parissa puhua kuvitteellisista muista naisista vitsillä. "
Ala itse puhua muista miehistä samaan tapaan - tai toki voit sanoa miehelle suoraan, että tuollainen loukkaa etkä halua kuunnella moista sontaa. Minunkin mieheni teki joskus noin, tosin kyseessä olivat usein ihan oikeat naiset. :( Se jos mikä loukkasi. Nyt se on loppu, tai vähentynyt, koska tein itse samoin eli puhuin muista miehistä. Hähä. Sanoin kyllä myös suoraan, ettei tuollaisen kuuntelu ole kivaa. Oli ne vitsillä sanottu tai ei, mutta ainakin minun mielenrauhani menee tuollaisista jutuista. Ne jutut voi säästää äijäporukkaan, ei tarvitse tyttöystävälle kertoa.
Just kosto on kaiken a ja o. Muistakaa tosiaan kostaa ja levittää pahaa oloa, se auttaa aina parisuhteissa.
Kuvitellakseni Almalaman kommentissa ei ollut kyse kostosta, vaan siitä että saa toisen tajuamaan miltä hänen kommenttinsa tuntuu. Toisille ei auta sanominen, vaan heidän täytyy itse kokemuksen kautta tajuta että toista sattuu.
Mutta on tuo "epäkostaminen" silti hemmetin tyhmän kuuloista. Että kahden aikuisen? pitää tolla tavalla toimia että toinen tajuaa? Jos toinen ei tajua että kepillä lyöminen sattuu, niin pitää itsekin alentua moiseen ja hakata toista kepillä, ehkä se sitten tajuaa?
Minusta oli todella mielenkiintoista lukea viestiäsi, sillä puolisollani on samanlaisia ongelmia alkoholin kanssa. Viinapiru tulee istumaan hänen olkapäälleen, jos innostuu juomaan liikaa.. sen jälkeen menettää hermonsa hyvin herkästi ja suututettuna häneen ei saa enää minkäänlaista kontaktia.. eli on melkein berserkkiraivo -tilassa. Kenenkään kimppuun ei kuitenkaan hyökkää, mutta yrittää saada vastapuolta ärsyteltyä niin että tämä hyökkäisi ja hän saisi mahdollisuuden puolustautua (minulle on perustellut sillä, että silloin hänellä on oikeus puolustautua). Onneksi mieheni on sen verran isokokoinen ja pelottavan näköinen, että vastapuoli ennemmin väistyy eikä ala uhittelemaan takaisin.. väkivallan olen puolisoltani kieltänyt.. sen olen sanonut että tämä tyttö lähtee ekasta lyönnistä joka kohdistuu toiseen ihmiseen ja ihmeen hyvin mies sen kuitenkin muistaa vaikka kovassakin humalassa olisi. Hän ei vaan valitettavasti ole enää raivostuessaan mitenkään miellyttävää seuraa ja ilta on sen jälkeen auttamattomasti pilalla minun osaltani.. ja puolisoni ei tietenkään muista seuraavana päivänä mitään kun on ollut niin kännissä.
Olen oppinut tunnistamaan missä humalatilassa mieheni milloinkin on, joten osaan ehdottaa kotiinlähtöä juuri ennen sitä hetkeä kun viinapiru istahtaa olkapäille. Olemme myös sopineet, että jos lähdetään illalla baariin niin kotona voi ottaa teräviä kohtuudella, mutta baarissa on sitten olut/lonkero linja.. tämä on toiminut yleensä hyvin ja hauskaa on ollut. Olen ollut puolisoni kanssa yhdessä 7 vuotta ja hän on ollut samanlainen koko ikänsä.. minun aikana hän on oppinut rauhoittumaan ja ottamaan asioita rauhallisemmin (ehkä ikä ja kokemus vaikuttaa asiaan, mutta en usko että tuo tulee koskaan kokonaan katoamaan).
Miehelläni ei kuitenkaan mielestäni ole varsinaista alkoholiongelmaa.. hän ei juo jatkuvasti / joka viikko. Hänellä on vaan huono tapa ottaa liikaa silloin kun hän juo jotain.. ja soppa on valmis. Puolisoni on maailman ihanin mies, joka osaa ottaa huomioon, puhuu ja pussaa, on luotettava ja osaa tehdä kaiken minkä vaan päättää osata. Tämä viinapiru on se hänen huonoin puolensa, mutta hyvin hallittavissa etten maailman parasta puolisoa aio sen takia mäkeen laittaa... sen kanssa vaan on osattava elää.