http://www.youtube.com/watch?v=Mvn_XAWDlw4
Puhetta kiusaamisesta, optimistista asennetta ja terveiset Kuvalaudan "nyymeille".
Sivuhuomiona: Ihailtavaa muuten, miten Internet ja YouTube antavat myös "häviäjille" mahdollisuuden saada äänensä esille, ja vielä omana itsenään. Pasi Viherahon ja markorepairsin kaltaiset traagiset yhteiskunnan marginaaliin jääneet hahmot paistattelevat jopa tietyssä kulttisuosiossa nuorison keskuudessa; vaikka kyse onkin meitä 15-30-vuotiaita vanhemmista miehistä, nämä kaksi edustavat täydellisesti sitä epävarmuuden maailmaa, jossa elämme.
Kun aiemmat sukupolvet saattoivat luottaa siihen, että pelkkä ahkeruus ja määrätietoisuus riittäisi menestymiseen sekä työ- että parisuhdemarkkinoilla ja asiat menisivät hitaasti mutta varmasti kohti parempaa, meille mikään tällainen ei ole varmaa tai edes omissa käsissä. Niinpä oravanpyörästä pois jääminen ja hankalaksi heittäytyminen Viherahon ja Markon tapaan näyttäytyy varteenotettavana - kenties ainoana - vaihtoehtona. Meidän häviäjien ääni älköön enää koskaan vaietko!
Puhetta kiusaamisesta, optimistista asennetta ja terveiset Kuvalaudan "nyymeille".
Sivuhuomiona: Ihailtavaa muuten, miten Internet ja YouTube antavat myös "häviäjille" mahdollisuuden saada äänensä esille, ja vielä omana itsenään. Pasi Viherahon ja markorepairsin kaltaiset traagiset yhteiskunnan marginaaliin jääneet hahmot paistattelevat jopa tietyssä kulttisuosiossa nuorison keskuudessa; vaikka kyse onkin meitä 15-30-vuotiaita vanhemmista miehistä, nämä kaksi edustavat täydellisesti sitä epävarmuuden maailmaa, jossa elämme.
Kun aiemmat sukupolvet saattoivat luottaa siihen, että pelkkä ahkeruus ja määrätietoisuus riittäisi menestymiseen sekä työ- että parisuhdemarkkinoilla ja asiat menisivät hitaasti mutta varmasti kohti parempaa, meille mikään tällainen ei ole varmaa tai edes omissa käsissä. Niinpä oravanpyörästä pois jääminen ja hankalaksi heittäytyminen Viherahon ja Markon tapaan näyttäytyy varteenotettavana - kenties ainoana - vaihtoehtona. Meidän häviäjien ääni älköön enää koskaan vaietko!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olin itse 26 kun menetin neitsyyteni. Ja senkin tein armottomassa humalatilassa, tarkoituksella ja ihmisen kanssa josta en edes välittänyt. Eikä tuo neitsyydestä pääsy mitään helpottanut. Kituutin yksin kaiken kaikkiaan 32-vuotiaaksi asti, kunnes vihdoin löysin sen omani. Tai ensimmäisen ihmisen joka oli aidosti kiltti minulle.
Olin tuntenut yläasteikäisestä itseni rumaksi, kun sitä minulle kerran hoettiin sen kolme vuotta, joten tämän mielikuvan muuttamiseen meni aikaa sen 15 vuotta. Vihdoin 3-kymppisenä aloin irottautua vanhoista pahoista ja vapauduin ensimmäistä kertaa elämässäni pitämään aidosti hauskaa välittämättä muiden katseista. Ja ensimmäistä kertaa myös ymmärsin ihailut ulkonäöstäni. Eli kun en enää uskonut olevani ruma ja oksettava ihminen, tarkoituksenani vain vältellä ihmisiä, minuun oli myös helpompi tutustua ja ihastua. Niin yksinkertaista, mutta niin tuskainen taival sinne.
No, happy ever after ei alkanut tästä, vaan nyt huomaan että olen psyykkisesti niin rikki, etten vaan yksinkertaisesti kykene elämään parisuhteessa, vaikkei se yksinelokaan houkuttele. Olen kasanut niin uskomattoman kasan moskaa pääni sisään, että tuntuu kuin se räjähtäisi. En pysty seksiin, vaikken koskaan sitä ehtinyt oikein harrastamaankaan, tai ainakaan siitä nauttimaan.
Joo kyllä se sellaiseksi niin helposti menee. Muistan kun sellaisena kolmikymppisenä vähän aikaa olin yhden tuolloin 5 vuotta minua vanhemman naisen kanssa, niin silloin harvoin kun hänen kanssaan sängysssä olin niin ei silläkään minulle kyllä mitään merkitystä ollut. Nainen kyllä sai jonkun kerran hommasta ainakin jotain kun imi kaulaani ja niin kertoi. En kuitenkaan asunut tämän naisen kanssa vakinaisesti vaan muutaman vuoden ajan lähinnä ravintolailtojen päätteeksi hänen kanssaan kämpilleni mentiin yöksi,ja useimmiten ei tehty paljon mitään muuta kuin vaan vähän jatkettiin ryyppäämistä. Nainen ei sytyttänyt minua sillä tavalla että hän olisi ollut paljonkaan seksuaalisesti vetoava vaikka toisaalta jopa hyvänkin näköinen oli. Ainakin hyvän näköiset sääret hänellä oli , eikä hän kasvoiltaankaan mikään ruma ollut. Pukeutuikin vielä päälisin pulin hyvin, mutta tyypillisesti kaljalle persona ihmisenä ei sitten kyllä muuta kuin päällisin puolin ja siksi hän ei minua sytyttänyt.
En tiedä olisiko pitänyt tällaisessa asiassa häntä huomauttaa, epäilen että se ei olisi auttanut ja tuskin edes viesti olisi perille mennyt. No tämä sitten taisi jäädä minun viimeiseksi naisekseni, ei nyt ihan ensimmäinen hän kuitenkaan ollut.
En ollut tuolloin sellaisesta asiasta kiinnostunut että josko tuo nainen jää elämäni viimeiseksi naiseksi, mutta jos joku minulta tulloin sellaista olisi kysynyt niin en kyllä olisi sellaista osannut arvata.
Kerrankin oikeaa asiaa.
En ole itse ollut kiusattuna varsinaisesti mutta nähnyt kyllä miten raadollinen tämä maailma on.
Tsemppiä kaikille ja tosi hienoa että joku tekee "luusereista" (vaikka he todellisia selviytyjiä itseasiassa ovatkin) videoita. Empatiaa ja inhimillisyyttää tarvitaan. Olen huomannut että sitä monilta "parempi osaisilta" ei heru useinkaan.
Asenne on tyypillä kohdallaan sen perusteella mitä olen nähnyt.
Mitä tämä on? Nyymejä suomi24:ssäni?
,että tuo mies on neitsyt?
Hän on kertonut sen itse jossakin aiemmin julkaisemassaan videossa.