Mitä työ merkitsee sinulle?

...

Työnteko merkkaa mulle sitä, että pysyy ajatukset kuris, eikä pää pehmene. Jos ei tee mitään, niin alkaa ajatukset kiertää kehää siihen saakka kunnes sakkaa. Siinä mielessä esim. palstailu on harrastuksista pahimpia, jos olis työtön.

Itseäni en työssä osaa kehittää, mutta on kiva kehittää sitä työtä mitä kulloinkin teen. Osin siitä myös palkkani saan.

on asia, jossa voi ajoittain pienen hetken tuntea olevansa hyvä ja jonkin arvoinen. Toisaalta työ vapauttaa: voi laittaa ihan sikapaksun makkarasiivun leivän päälle, jos tekee mieli.

Työelämä näyttää massaorgioilta jonne on jonkinlainen jäsenyysperiaate. Ellet ole nussinut elämässäsi tarpeeksi et pääse porteista sisään vaikka kyrpä olis kuinka jäykkänä ja rynkyttäisi porttia ja huutelisi että ei jumalauta mä haluun mukaan kans.

Työ rytmittää elämää, mikä on hyvä asia. Vapaa-aika on vähän kuin makeisten syönti tai nousukänni. Kiva juttu joskus, mutta jos sitä olisi jatkuvasti, siihen turtuisi ja ennen pitkää alkaisi ilmetä haittavaikutuksia.

Työpaikka luo sosiaalisia suhteita ja täyttää ainakin minulle tarvetta kuulua johonkin ryhmään. Toki minulla on muitakin viiteryhmiä, mutta työ täydentää niitä. Minä ainakin kehityn työssäni ja opin uusia asioita, mikä sekin on positiivista. Vaikka työ välillä vituttaa ja puuduttaa, niin koen myös onnistumisen iloa saadessani jonkun homman valmiiksi.

Kuitenkaan ei käy kieltäminen, etteikö raha olisi suurin motivaattori työssäkäyntiin. Jos minulla olisi rajattomasti rahaa, niin tottahan minä muitakin aktiviteettejä keksisin. Matkustelisin, keksisin uusia harrastuksia, opiskelisin jne... Että sikäli vanha sanonta, ettei terve ruumis työtä kaipaa, pitää paikkansa.

Elämän välttämätön paha...

..keino elättää itseni ja perheeni. Työyhteisö on mulle myös aika tärkeä juttu, varsinkaan kun mulla ei muuten kopvin laajaa sosiaalista verkkoa ole. Joskus työstä saa myös onnistumisen elämyksiä.

nälän aiheuttamaa pakkoliikettä.

Oikeastaan vastasin tuolla siihen että mikä on työelämän merkitys tai luonne.

Työ itsessään on mulle avain kaikkeen. Se on avain ihmisen omaan hyvinvointiin, yhteisön hyvinvointiin ja myös yhteiskunnan ja koko maailman kehittymiseen. Tämän kautta työ on - tai sen tulisi olla - aina kaikkia osapuolia palkitsevaa.

Minusa sana "työ" on menettänyt tarkoituksensa. On olemassa tuhansia muka-töitä jotka oikeasti ovat vain järjestettyä keinotekoista lorvimista jota ihmiset tekevät ihan vain etteivät pitkästyisi ja että heille tarjoutuisi mahdollisuus selittää "osallistumistaan" yhteisölle jotenkin järkevästi niin että he pääsevät ratsastamaan toisten kustannuksella. Voidaan sanoa että rahallisesti mitattuna ehkä 70% rahan nykyarvosta on nimenomaan tälläisiä "töitä" ja tuollaisten järjestelmien välistävedosta johtuvaa.

Minulle työ merkitsee nimenomaan hyötyä joka voidaan selittää ja joka muodostuu työstä itsestään. Mun mielestä joku 3500 euroo kuussa saava mainosgraafikko ei tee työtä, hän suttaa kivasti mutta oikeasti siitä ei ole mitään hyötyä kun asiaa katsotaan vähän isommasta perspektiivistä- ei sen 3500 euron arvosta ainakaan. Se että on olemassa tämä "mainonta" koneisto joka pohjautuu "talous" koneistolle yksinkertaisesti luo sosiaaliset odotukset tietylle työn ostajassegmentille ja tämän myötä mainossuttaajaa arvostetaan ja hänelle annetaan fyrkkaa vaikka oikeasti se mitä mainostentekijä tekee on tuhlaa luonnonvaroja ja osallistuu talousjärjestelmän itseoikeutukseen. Se ei ole työtä - se on selittelyä sille miksi "osallistumiseni on tärkeää". Joku toinen tekee sen selittelyn mainosgraafikon puolesta -mutta kuitenkin pohjimmiltaan koko "työ" on nimenomaan turhaa pohjimmiltaan. Se ei hyödytä ketään - tai hyöty ei ole ainakaan tuon palkkion suuruinen vaikka talousjärjestelmä sen palkkion suokin. Rahapalkka on pelkkää uskoa arvoon tässäkin tapauksessa.

Enemmän hyödyllistä työtä tekee vaikka yh-äiti joka leikkii lastensa kanssa. Siinä tehdään tulevaisuuteen sijoitusta jossa noista kersoista saattaakin kasvaa ihan kunnollisia ihmisiä jotka tekee oikeaa työtä. Kiitos hyvän lapsuuden nää kersat ei sitten luultavasti joudu hunnigolle ja aiheuta tappioita yhteisölle antisosiaalina. Tällöin siis yh-mutsin työn arvo konkretisoituu vasta paljon myöhemmin - mutta työ on silti todellakin työtä - se vaatii omistautumista ja aikaa, vaivaa ja välittämistä jonka hyöty jakautuu kaikille osapuolille - myös maailmalle.

Työtä ei voida nähdä mun mielestä sen kautta että "onnistun selittämään miksi olen tärkeä ja siksi minut palkitaan työllä josta merkkinä on palkka tai etuisuuksia yhteisöltä" - vaan työn pohjimmainen olemus on rakentaa maailmaa parempaan suuntaan. Se mikä ei rakenna maailmaa parempaan suuntaan perimmäisenä totuutena ei ole työtä vaan maailmassa loisimista.

Siinä on työn merkitys minulle syvemmässä filosofiassa.

Merkitsee monasti rahaa sekä välttämätöntä tekemistä jotta pystyy elämään.

Minulle työ antaa myöskin jonkinlaista tyydytystä onnistumisien suhteen sekä antaa entistä pulmallisempia haasteita ratkaistavaksi, kehittää omaa osaamista. Työ tuo lisäksi vastapainoa vapaa-aikaan.

Minä tarvitsen työssäni vaihtuvuutta, haasteita sekä monimutkaisia pulmia ratkaistavaksi.

tällaisessa työssä, jonka aikatauluun voin pääosin itse vaikuttaa ja rutiinit rytmittävät hommaa vain kuukausitasolla. - Onhan työnteossa suuri motivaatiotekijä leivän hankkiminen lasten ja omaan pöytään, mutta en varmaan jaksaisi antaa ihan täyttä panostani sellaiseen tehtävään, jossa ei olisi mitään haastetta tai kehittymis- / kehittämismahdollisuuksia. - Niitä on tällä hetkellä sopivasti. - Välillä tuntuu siltä, että työ haittaa pahasti vapaa-aikaa, mutta kyllä se toisaalta pitää arjessa tietyn rytmin ... liukumien puitteissa :)

Ensinnäkin sitä on pakko tehdä jotta voi rahoittaa oman elämänsä. Seuraavalla levelillä sen merkitys irtoaa siitä, että minulle on tärkeää tehdä työtä joka on sisällöllisesti ideologisella tasolla merkittävää. Tuotan ja samalla henkisesti saan siltä vastalahjaksi.

pahaa. Silti kuitenkin tiedostan sen että tämä homma ei toimi jos kukaan ei tee mitään muuta kuin makaa kotona tai leikkii pörssissä tai vastaavassa toisten työpanoksilla.

Jos mä saisin päättää niin suomessa mentäis Tanskan malliin työttömyysturvassa: puolivuotta melkein edeltävän ajan liksan suuruinen korvaus ja sen jälkeen totaalisen minimi toimeentulo. Suomen 2 vuoden ansiosidonnainen on aivan totaalisen järjetön, ihmiset oikeesti miettii ja suunnittelee miten maksimoivat korvaukset ja lusmuiluajan.

jotain. Elämäntyötä, harrastusta, onnistumisen tunteita, luovuuden kohdetta, rahaa, jälkipolven taloudellisesti turvattua tulevaisuutta, asemaa, statusta, omaisuutta...