Hei.
Luulin, että täällä olisi erillinen skitsofreniapalsta, mutta ei ollutkaan joten kirjoitan tänne. Haluaisin kuulla skitsofreniadiagnoosin saaneilta (tai heidän läheisiltään), että onko teillä ollut alussa PELKOA skitsofreniaan/psykoosiin sairastumisesta? Eräs läheiseni pelkää kirjaimellisesti hullun lailla sekoamista/skitsofreniaa/psykoosia. Hänen pelkonsa on ottanut hänet niin valtaansa, että stressi asiasta tekee hänet kohta oikeasti harhaiseksi, ellei ole jo tehnyt. Hän saa kyllä hoitoa ongelmaansa, mutta haluaisin kuitenkin kuulla kokemuksia siitä, miten yleistä on että valtava psykoosin pelko lopulta johtaa oikeasti psykoosiin. Hänellä on ollut paniikkikohtauksia, joihin ymmärtääkseni myös liittyy usein sekoamisen pelkoa.
Luulin, että täällä olisi erillinen skitsofreniapalsta, mutta ei ollutkaan joten kirjoitan tänne. Haluaisin kuulla skitsofreniadiagnoosin saaneilta (tai heidän läheisiltään), että onko teillä ollut alussa PELKOA skitsofreniaan/psykoosiin sairastumisesta? Eräs läheiseni pelkää kirjaimellisesti hullun lailla sekoamista/skitsofreniaa/psykoosia. Hänen pelkonsa on ottanut hänet niin valtaansa, että stressi asiasta tekee hänet kohta oikeasti harhaiseksi, ellei ole jo tehnyt. Hän saa kyllä hoitoa ongelmaansa, mutta haluaisin kuitenkin kuulla kokemuksia siitä, miten yleistä on että valtava psykoosin pelko lopulta johtaa oikeasti psykoosiin. Hänellä on ollut paniikkikohtauksia, joihin ymmärtääkseni myös liittyy usein sekoamisen pelkoa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
kuin luulo.
Mutta toisaalta ne varmaan aika usein esiintyvät yhdessäkin. Ja pelko voi saada luulemaan jotakin, mitä ei realistisesti ajateltuna tarvitsisi luulla. Tarkoitatko, että luuleminen voi oikeasti johtaa psykoosiin ja pelkääminen ei? Vai mitä tarkoitit vastauksellasi?
Stressi lisää riskiä sairastua skitsofreniaan. Jos kaverisi jompikumpi vanhempi on sairastunut, suurenee hänen riski huomattavasti. Skitsofrenian kanssa pystyy kuitenkin elämään, oikeanlaisen hoidon (enkä tarkoita ainoastaan lääkitystä) avulla, aivan kuten esm. diabeteksen. (Nyt moni varmaan vetäisi melonin nenukkaan vertauksesta, mutta pääpointtina oli, että oikeanlaisen hoidon avulla kumpikaan ei suuremmin haittaa normaalia elämää..)
Häiriö on laajalti väärinymmärretty ja näin ollen voi leimata sairastuneen elämää. Tärkeää on, että lähipiiri ymmärtäisi häiriön oireita, eikä hylkäisi sairastunutta.
Itselläni on juuri psykoosipelko ja mulle on sanottu että pelko siitä ei lisää riskiä sen enempää kuin tavallisella tallaajallakaan :)
Itse olen omannut skitsofreniadiagnoosin muutaman vuoden (määrittämätön skitsofrenia, johon kuuluu mielialan vaihteluja ja vaikeita pakko-oireita). Olen ollut muutamia kertoja sairaalassa ja tällä hetkellä asun pienkodissa, jossa asuu muitakin skitsofreenikkoja. Lääkityksenä käytän Leponexia. Tällä hetkellä menee muuten ihan hyvin, mutta nuo pakko-oireet häiritsevät ja ovat osa jokaista päivää. Psykoottiset oireet ovat onneks nyt helpottaneet. Perheen ja rakkaiden tuki auttaa, mutta eniten koen, että kunnon lääkityksen löytäminen on tärkeintä. Skitsofreniahan on aivosairaus.