Sepällä oli uusi oppipoika, innokas, mutta hiukan turhan vauhdikas ja ajattelematon. Seppä opasti poikaa pajan systeemeihin ja vihdoin koitti se hetki, kun itse ahjon toiminta-ajatusta alettiin tutkimaan. Ahjossa oli rautatanko, josta sepän sitten oli tarkoitus opettaa oppipoika takomaan, mitä siitä tangosta nyt olikin tarkoitus takoa.
Muista sitten, poika, että vaikka tuo rauta onkin musta tästä toisesta päästä, on se melko pirun kuuma, sanoi seppä pojalle. Muistan, muistan, vastasi oppipoika.
Muista sitten, poika, että vaikka tuo rauta onkin musta tästä toisesta päästä, on se melko pirun kuuma, sanoi seppä pojalle. Muistan, muistan, vastasi oppipoika.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Miehen varpaita paleli. Perkele, hän manasi, pitääs näiren tuahivirsujen sijaan olla huopatossut. Hän vetäisi kuivat tuohikkaat jalkaansa ja palttoon päälle, otti ansavehkeet ja pössäkän ja lähti metsälle.
Mies tappoi ketun, ahman, suden ja ilveksen, nylki ne ja myi turkit. Turkeista saamillaan rahoilla hän osti huopatossun siemeniä.
Kevät tuli ja mies kylvi siemenet peltoon. Kesä oli mitä mainioin ja ilmiselvästi sato tulisi olemaan runsas. Saattaisipa siitä jäädä reilustikin ylimääräistä, jospa vaikka annettavaksi kyläläisillekin. Sekös hänen mieltään lämmitti, kun haaveili olevansa kylällä merkkihenkilö, mies, jonka ansiosta kyläläisten jalat pysyisivät talvella lämpiminä.
Tuli Elokuu ja sadonkorjuun aika. Nostettuaan koko sadon mies tarkasti sen ja järkytyksekseen hän huomasi, että pellosta oli noussut viisisataayksitoista kappaletta vasemman jalan 28-numeroisia huopatossuja.
Mies ei kuitenkaan, pohojalaanen kun oli, lannistunut. Hän veti virsut jalkaansa ja palttoon päälle, otti mukaan ansavehkeet ja pössäkän ja lähti metsälle.
Mies tappoi ketun, ahman, suden ja ilveksen, nylki ne ja myi turkit. Hän päätti, että menee naapurikylään ostamaan siemeniä, koska lähitarmon siemenet olivat olleet lievästi sanoen pettymys. Matkasikin mies naapurikylään ja osti sikäläiseltä lähitarmolta huopatossun siemeniä. Sitten mies palasi kotiin kevätkylvöjä odottamaan.
Kevät tuli ja taas mies kylvi siemenet peltoon. Kesä, kuinkas sattuikaan, oli mitä mainioin ja ilmiselvästi sato tulisi olemaan ainakin hyvä. Ja, kuten aikaisemminkin, haaveili mies tulevasta arvostuksestaan koko kylän tallustellessa hänen viljelemissään huopikkaissa.
Tuli jälleen Elokuu ja sadonkorjuun aika. Mies nosti sadon. Sato oli kohtuullinen, vain hieman pienempi kuin edellinen. Mutta kauhistuksekseen mies joutui toteamaan kaikkien huopikkaiden olevan oikean jalan 31 numeroisia.
Aitona pohojalaasena mies ei kuitenkaan lannistunut. Hän veti virsut jalkaansa ja palttoon päälle, otti mukaan ansavehkeet ja pössäkän ja lähti metsälle.
Mies tappoi ketun, ahman, suden ja ilveksen, nylki ne ja myi turkit. Hän ajatteli, että täytyy mennä vieläkin kauemmas siemenhakumatkalle, koska tuntui siltä, ettei hyviä siemeniä aivan lähimailla taitaisi olla. Pitkän matkan mies tekikin, mutta sillähän ei sinänsä ollut väliä, koska keväällähän kylvökin vasta tehtäisiin, joten samapa tuo, missä sitä talven viettää.
Vihdoin mies saapui suureen kylään, niin suuressa hän ei ollut koskaan käynytkään, kuullut vain puhuttavan, kun se rohtokauppias oli mainostanut rohtoaan myydyn suurissakin kylissä. Olipa juuri kehumassa rohtoaan paikallisen puoskarin pihalla, kun se joen mutkan Untamo tempaisi sitä kuokalla päähän. Oli Untamolle tullut rohtoa nautittuaan punaisia kutiavia rakkuloita siihen vehkeen sivuun ja vieläpä takalistoon, eikä pystynyt Untamo istumaan saati sitten sukua jatkamaan, vaikka tokkopa Untamolta enää olisi muuta tullut kuin lämmintä ilmaa ja pullanmuruja.
Mies yritti löytää paikallista lähitarmoa, mutta oli kylä aivan liian suuri ja siitä samasta risteyksestä löysi mies aina itsensä jonkinlaista ympyrää pyörittyään.
Päätti sitten mies kysyä neuvoa ensimmäisestä talosta. Tuli talon luo, sepän talo näytti olevan. Ovikin oli sopivasti raollaan ja puhetta kuului, joten taisipa seppä ainakin olla paikalla.
Mies meni ovelle, kurkisti sisään pajaan ja näki, kun sepän oppipoika poltti kätensä.
Sen pituinen se