En pidä itseäni teini-ikäisenä. Täytän vuoden vaihteen jälkee 20 ja asun reilun 180kilometrin päässä vanhemmistani. Tosin auto, jota ajan, on virallisesti vanhempieni, enkä ole täysin taloudellisesti riippumaton, johtuen elämäntilanteestani. En silti laittaisi varhaisnuoruuden hormonaalista epätasapainoa mielentilojeni ja tunnemaailmani vuoristoratamaiselle vaihtelulle. Maailmani saattaa tunnin aikana nousta riemun suurimmilta kukkuloilta vaikean masennuksen pimeisiin syvyyksiin. Se vaikeuttaa ja haittaa arkielämääni todella paljon ja haluaisin löytää siihen syyn tai kuulla vastaavista kokemuksista.
Elämänkatsomukseni on ristiriitaisen pessimistinen. Arvostan itseäni siinä mielesstä, että tiedän olevan olemassa paljon huonommassa jamassakin olevia ihmisiä. En pidä itseäni ihmisistä vähäisimpänä tai lahjattomimpana, mutten näe itselläni toisaalta mitään tulevaisuuttakaan. Mielestäni alakuloni on itsekästä, koska sehän johtuu itsekkäistä syistä: MINUSTA MINULLA ei ole kaikki hyvin. Sen sijaan voisin keskittyä toisten hyvinvointiin ja unohtaa nuo ajatukset. Jopa tästä soimaan itseäni.
Minäkäsitykseni heiluu kuin lippu itsekritiikin ja todellisen sekä kuvitellun palautteen tuulissa. Yksi tai kaksi kommenttia jostakin kyvystäni saa minut uskomaan, etten omista kys. kykyä ollenkaan. Esim huomautus instrumenttini soiton epätarkkuudesta saa minut ajattelemaan itseni täysin rytmitajuttomana ja lahjattomana alkueläimenä. Toisinaan jonkin sosiaalisen tilanteen ja hyväksytyksitulemisen reimu saa minut aivan tolaltani, kunnes löydän itseni taas yksinäisestä boxistani.. Joskus taas positiivinen kommentti vaikkapa salilla vietetyistä tunneista saa minut tuntemaan itsenä mr. Olympiaksi, kunnes katson taas peiliin ja minäkuvani tippuu kyin käpy kuusesta. Onnen hetket tosin eivät käy niin korkealla, kuin mitä epätoivon hetket käyvät syvällä, koska jopa suurimmassa riemussani tunnen itseni todella yksinäiseksi, eksyneeksi asteroidiksi suuressa maailmankaikkeudessa.
Elämäni historia ja lahipiirini ovat pullollaan vaikeasti masentuneita ihmisiä. Itselläni ei ole diagnosoitu mitään, koska yleensä en kehtaa myöntää masennustani julkisesti, en edes kyselylomakkeissa.. En halua olla kuiten kaikki muut: epätoivoisia masentuneita häviäjiä. Yleensä pidän positiivisen ja huolettoman huuliveikon naamaria yllä sosiaalisissa tilanteissa, tosin viimeaikoina en ole viitsinyt edes yrittää. En haluaisi elää tällaisessa tilanteessa, mutta alintajuntaani on piirtynyt kuva luuserista, joka voi oppia yhtä ja toista, mutta ei koskaan olla todella hyvä missään. Alitajuntani antaa taas ihmisarvoni sen perusteella olenko hyvä ja onko ihmisillä jokin todella pätevä syy hyväksyä minut, ja kuten edella mainitsin, myös kieltää sen mahdollisuuden, joten olen todella vaikeassa tilanteessa. En niin vaikeassa, että riistäisin elämäni, vaikka ajatus siitä, että tuskallisen ja yksinäisen olemisen voisi vain lopettaa, kiehtookin. Toivon kuitenkin, että joskus voisin saavuttaa tasapainon itsetuntoni kanssa ja vaikka oma elämäni olisikin se kaikkein paskin, voisin edes auttaa jonkun toisen elämää.
Ei tähän oikein voi muuta sanoa, kuin että on paha ja yksinäinen olo. Alitajuntani haukkuu minua kokoajan kunnianhimottomaksi luovuttajaksi, luuseriksi.. Sinänsä ihmisenä ihan hyväksi, mutta joka ei kuitenkaan kelpaa kellekkään, eikä ansaitse mitään hyvää.
I need balance
Miehen mieli kuin vuoristorata
6
445
Vastaukset
- sdaddasas
samantapainen juttu itellä tunnen huonoa omatuntoa siitä että mua masentaa koska tiedän että joillakin ihmisillä on asiat huonommin
Olen 18-vuotias tyttö, jonka mieliala pompahtelee kuin rytmihäiriöinen sydän. Jos niin voi sanoa. Olen aina ollut ailahtelevainen, mutta nyt se luonteenpiirre on karannut käsistä.
Minäkin olen onnistunut keräämään ympärilleni masentuneita tai ongelmaisia ihmisiä, ehkä eniten netin välityksellä, mutta kuitenkin. Hakeudun itseni kaltaiseen seuraan. Tuntuu, että ihminen jolla ei ole kaikki hyvin, hyväksyy helpommin toisen ihmisen jolla ei ole kaikki hyvin. Tai siis... ei tarvitse peitellä omaa ankeuttaan, kun tietää, että toinen hyväksyy sinut olitpa sitten kuinka heikko tahansa. Iloiset, hyvinvoivat ihmiset saavat minut vain tuntemaan itseni surkeaksi. Ei kehtaa sanoa mitään synkkää, koettaa vain olla väkisin positiivinen.
Minullekin oli ensin vaikeaa myöntää, että itselläni menee huonosti, koska olen jutellut ihmisten kanssa, joilla menee OIKEASTI huonosti. Mitätöin omia ongelmiani, kunnes lähipiirikin joutui pikkuhiljaa myöntämään, että ongelma on olemassa, eikä se johdu pelkästään unirytmistä tai ruokavaliosta. Mietin pitkään, onko minulla ongelma vai ei. Tunnen syyllisyyttä kaikesta. Toisilla on paljon vaikeampaa, jonotanko minä hoitoon yhdessä niiden kanssa, jotka sitä apua OIKEASTI tarvitsevat? Taas olen tiellä, missäpä en olisi. Omillanikaan en pärjää, sen verran heikolta tuntuu.
Välillä taas olen niin iloinen, tunnen pystyväni kaikkeen ja rakastan elämää! Rakastan niin paljon, että voisin itkeä. Suru sisälläni vain on. On ollut aina. Se ei ole ongelmista pahin, vaan viha. Järjetön viha, joka leiskahtaa syyttä ja jota en osaa kohdistaa oikein. Olen tunneihminen. Nousen hetkessä aallonharjalle, osun rantaan ja teen järjetöntä tuhoa, uppoan syvälle ja vatsani viistää pohjamutia. Tällaista se on aina, enkä vain minä kärsi.
Kas vain, minunkin minäkuvani riippuu palautteesta ja mielentilasta. Toisinaan tuntuu, että pitäisi vihata itseään, koska jos pitää itsestään, niin heti ollaan itserakkaita. Oikeasti olen ihan sinut itseni kanssa, sen takia onkin niin vaikeaa tuhota itseään. Jos en voisi enää kävellä, tappaisin itseni. Jos mieliala putoaisi pysyvästi nollaan, tappaisin silloinkin itseni. Yksi ihminen vähemmän tuhoamassa maapalloa, siinäkin voisin näyttää esimerkkiä! Inhoan tätä elämäntilannetta, en pääse siitä pois, enkä voi parantaa itseäni vaikka haluaisin.
Allekirjoittanut kävi ensimmäisen kerran psykiatrilla, joka yhden käynnin perusteella olisi veikannut lievää masennusta tai lievää kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Saan kaiketi mielialantasaajia, kunhan ottavat kunnallisesta yhteyttä... Arvaatkos, mitä pelkäsin vastaanotolle mennessäni eniten? Vastausta: "Sinähän olet ihan terve, ei sulla mitään ongelmaa oo! :)"
En osaa Sinua tasapainon saavuttamisessa auttaa, mutta miten olisi, jos myöntäisit heikkoutesi ja lähtisit korjaamaan sitä? Tai ongelmasi, miten vain. Hyvähän minun on sanoa, kun tekisi mieli huutaa kaikille: "Katsokaa, minä olen heikko ja surkea! En ole uhka kenellekään, antakaa minun olla!" Silloin vasta saisinkin kaikki halukkaat kimppuuni. En vain jaksa sitä, että kaikki tuntuvat luulevan minusta jotakin. En ole yhdenkään luulon vertainen, minusta ei ole mihinkään, siinä se.
Haha, mikä vuodatus! :D Olenpa taas itsekeskeinen. Toivottavasti saat tästä vastauksessa jotain irti.- hfghfghfghgh
olisiko mania? psyykehäiriö sekin, mutta valitettavan usein diagnosoidaan masentuneisuudeksi eli depressioksi..
Maniassa vaihtuu (muistaakseni) mielialat ääripäästä toiseen ja erittäin usein. Ja nimenomaan voi olla depressiivisyydelle vastakohta: äärimmäinen riemun tunne jne..- ...
Mania on yksinomaan depressiolle vastakohtainen tunnetila. Sen sijaan kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä esiintyy sekä maniaa että depressiota.
... kirjoitti:
Mania on yksinomaan depressiolle vastakohtainen tunnetila. Sen sijaan kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä esiintyy sekä maniaa että depressiota.
Onko termi maanisdepressiivinen mielialahäiriö edelleen käyttökelpoinen termi? Psykologiassa kun termit poistuvat käytöstä, sitä mukaa kun tieteen tuulet muuttavat käsityksiä asioista, eli joka toinen sunnuntai.
- ...
everlone kirjoitti:
Onko termi maanisdepressiivinen mielialahäiriö edelleen käyttökelpoinen termi? Psykologiassa kun termit poistuvat käytöstä, sitä mukaa kun tieteen tuulet muuttavat käsityksiä asioista, eli joka toinen sunnuntai.
Nykyään kai käytetään tuota jo mainitsemaani termiä kaksisuuntainen mielialahäiriö, jolla käsittääkseni viitataan samaan asiaan.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Oletko kertonut jo muille tunteistasi?
Ystävillesi esimerkiksi? Minä en ole vielä kertonut kenellekään tästä meidän jutusta.784709- 1842033
- 1321732
- 1741353
Miten minusta tuntuu että kaikki tietää sun tunteista mua kohtaan
Paitsi suoraan minä itse, vai mitä hlvettiä täällä tapahtuu ja miksi ihmiset susta kyselee minulta 🤔❤️161211- 351076
- 78973
- 52946
Hyvää huomenta!
Mietin miten suhtaudut minuun, jos kerron tunteista. Voinko enää sen jälkeen olla samassa paikassa kanssasi, jos koet as78902Reuters: Ukraina on iskenyt Venäjän strategisia pommikoneita vastaan. Jopa 40 konetta vahingoittunut
Ukrainan turvallisuuspalvelu SBU on iskenyt Venäjän strategisia pommikoneita vastaan, kertoo Reuters. Uutistoimiston läh273894