2 lasta, joiden isästä eronnut vuosi sitten. Yh ei etsi lapsilleen uutta isää/elättäjää, ei isää uusille lapsille, ei maksajaa talolle tai muutenkaan maksajaa. Yh on itsenäinen myös taloudellisesti ja aikoo olla jatkossakin. Mutta, hän etsii rakkautta, hyvää seuraa ja hyvää seksiä. Ei välttämättä halua "sotkea" lapsia mukaan koko suhteeseen. Toki siis sitten, jos juttu alkaa mennä vakavaksi ja on oikea tyyppi kyseessä, niin sitten voidaan edetä. Mitä mieltä miehet?
Mitä mieltä mies on tällaisesta yh:sta?
yyhoo
18299
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Olen lukenut aika monta samanlaista viestiä ja aina minua kummastuttaa sama asia. Sinänsä positiivista, että yksinhuoltaja etsii ennen kaikkea kumppania itselleen, eikä elättäjää tai isää lapsilleen. Mutta miten nämä roolit on erotettavissa, mikäli suhde kuitenkin menee vakavaksi? Se kai kuitenkin ylensä on perimmäinen tarkoitus ja silloin asioiden erillään pitäminen on mielestäni mahdotonta.
Haluankin kysyä ensimmäiseksi: Miten nopeasti homma alkaa mennä vakavaksi? Minusta tuo kuulostaa vähän samalle, kuin että joku haluaa ensin vain tapailla ja tutustua ilman kiirettä ja sitoutumista, muttei se vaihe montaa kuukautta ylensä kestä. Olen seurustellut useammankin yh:n kanssa, eikä kenenkään kanssa ole voinut seurustella muuta kuin lasten ehdoilla, mikä toki luonnollista onkin. Toki riippuu siitäkin, minkä ikäiset lapset on kyseessä.
"Miten nopeasti homma alkaa mennä vakavaksi?" Ajattelin lähinnä sitä, ettei esim. puolen vuoden seurustelun jälkeen olla muuttamassa yhteen ja menossa naimisiin. Tai aleta leikkiä kotia yhdessä.
Ratikkakuskin vastaus selkiytti omia ajatuksiani paremmin. En ole valmis vakavaan suhteeseen ja yhdessä elämiseen vielä. Haluaisin vain tapailla ja pitää hauskaa.
Jatkokysymys: Mitä mies yleensä odottaa suhteelta yh:n kanssa?
Minä luulen, että suurin osa odottaa seurustelulta yh:n kanssa aivan sitä samaa kuin lapsettomankin kanssa. Minun parisuhdeihmisenä on ainakin vaikeaa olla jonkun kanssa asenteella, että kunhan tässä katsellaan. Jos kaikki menee hyvin, toiseen kiintyy ajan myötä ja sitten sitä haluaisikin viettää arkeakin yhdessä.
Eikä sillä, etteikö olisi ihmisiä, jotka voivat olla tapailu- tai vakipanosuhteeseen tyytyväisiä lopun elämäänsä.
jo mielestäni aika ristiriitaisen vaikutelman suhteessa hauskanpitoon ja tapailuun ->
Alkuperäisessä kirjoituksessa sanoit:
"Mutta, hän etsii rakkautta, hyvää seuraa ja hyvää seksiä"
Sinun on hyvä ajatella ja ymmärtää myös se tilanne, että hasukanpito ei välttämättä mene sinun kuvittelemallasi tavalla, jos miehelläkin on mielessä vain hauskanpito. Toisaalta jos mies haluaa kuitenkion enemmän, vaikka alussa olikin pitämässä hauskaa ja näin ollen törmää tunneloukkuun, tahtoa olisi, mutta mahdollisuutta ei.
Onko sitten sinulle tyydyttävä, jos mieskin pitää vain hauskaa(myös sinun kanssa)...vaihtoehtoja on paljon ja jotta et itseäsi huijaa, niin käy niitä mielessäsi läpi ja mieti mihin olet oikeasti valmis.
Ei tarkoita sitä että edes asutaan saman katon alla tai nysvätään keskenään 24/7.
Se voi olla 3/3 jos tilanne on sellainen, pointti on siinä että se suhde on molemmille mieluinen ja täyttää sen suhteen tarpeen riittävästi molemmilta.
Tällöin seurustelu ei tarvi koskaan koskettaa lapsien kanssa olemista. Se mitä mutsi tai faija tekee omalla ajallaan kun sitä on ei kuulu välttämättä lapsille laisinkaan; vanhemmuussuhteessakaan ei ole tilivelvollisuutta. Ainoa mikä tarvii tiedostaa ja kunnioittaa on se että vanhemmuus on ensisijainen asia.
mutta kuten Radekki tuossa tuumasi, niin lasten ehdoillahan se kaikki kuitenkin tapahtunee. Eli periaatteessa tuollainen tilanne on lähtökohtaisesti hiton hyvä, mutta lasten ehdoillahan se kuitenkin kaikki sitten tapahtuu - lasten iästä riippuen.
Aluksi tietenkään ei tarvitse mieskokelasta sokea lasten elämään.
Mielestäni kuitenkin noitten roolien erottaminen tapahtuu yksinomaan miehen omassa päässä...tai sitten niitten yhdistäminen. Miehen voi olla vaikeaa tulla toimeen omien lastensakin kanssa tai ottaa huomioon omien lastensa tarpeita mm. lasten vaatima LÄSNÄOLO on jotenkin vaikeaa miehille. Puhumattakaan siitä, että mies sitten hyväksyisi toisen miehen lapset tai ikään kuin alkaisi elää elämää toisen lasten kanssa. Pitää miehen tosissaan välittää naisesta ja olla hakemassa parisuhdetta, jos se haluaa lasten elämään mukaan. Yleensä mies kärttää vain pillua...sen antamiseen naisen on sitten tyytyminen, jos ei muunlaisia miehiä löydä.
Sinänsä mulle ihan käsittämätöntä, miksi nykymies vielä suhtautuu niin kielteisesti lapsiin... uuden elämän syntyyn, siitä huolen pitämiseen. Missä on ne miehet, jotka haluaa elämän jatkuvan vielä meidän aikamme jälkeenkin?
Mulla on vastaus tähänkin: Arvaan, että ollaan kiinnostuneita vain tekemään töitä OMAN ELINTASON eteen. Elintasoon ei kuulu lapset, sillä niitten olemassaolo vie mieheltä rahaa!! kaiken lisäksi aikaa, jonka vois käyttää omiin tarpeisiin...tai siihen rahan tekemiseen. Muu on turhaa!
Minä ainakin tunnustan auliisti olevani niin itsekäs, että saan aikani kulumaan ilman lapsiakin. Vaan mistä löytyy vanhempi, joka myöntää tehneensä lapsensa itsekkäistä syistä, kuten tyydyttääkseen hoivaviettiään tai jatkaakseen omia geenejään. Laupiaita samarialaisia tuntuu löytyvän jopa vahinkolapsen tehneistä...
Aika luonnollista haluta lapsia. Sinun selityksesi ei taaskaan ole ainoa oikea. :D
Varmaan elintason luominen ja sen ylläpitäminen on sitten nykymiehen tärkein tehtävä. Unohtuiko sinulta luonnonsuojelu? Luulen, ettet myöskään välitä siitä, mitä ympäristölle tapahtuu. Ei merkitystä sillä, kun itsen jälkeen ei jää lapsiakaan maan päälle. En oikeen koskaan nää sun mielipiteissä merkittävää postitiivista otetta. Kaikki on on oman navan ympärillä pyörivää sanahelinää. Toivottavasti tulet vielä onnellisemmaksi valitsemallasi tiellä.
menit henkilökohtaisuuksiin; asian sijaan keskityt persoonaan,onneton.
"Sinänsä mulle ihan käsittämätöntä, miksi nykymies vielä suhtautuu niin kielteisesti lapsiin... uuden elämän syntyyn, siitä huolen pitämiseen. Missä on ne miehet, jotka haluaa elämän jatkuvan vielä meidän aikamme jälkeenkin?"
"Unohtuiko sinulta luonnonsuojelu? Luulen, ettet myöskään välitä siitä, mitä ympäristölle tapahtuu."
"Luulen, ettet myöskään välitä siitä, mitä ympäristölle tapahtuu."
Niin mitä se ylikansoittuminen tälle pallolle tekikään? Yksilötasolla moni tietenkin ajattelee, jotta "no eihän ne mun äpärä/äpärät ylikansoita mitään" mutta entäpä kun yksilöitä on miljardi tai kaksi?
***
Ratikka:
"Minä ainakin tunnustan auliisti olevani niin itsekäs, että saan aikani kulumaan ilman lapsiakin. Vaan mistä löytyy vanhempi, joka myöntää tehneensä lapsensa itsekkäistä syistä, kuten tyydyttääkseen hoivaviettiään tai jatkaakseen omia geenejään. Laupiaita samarialaisia tuntuu löytyvän jopa vahinkolapsen tehneistä..."
Sinä:
"Aika luonnollista haluta lapsia."
No sinänsä on, mutta yhtä luonnollista on olla haluamatta niitä.
"Varmaan elintason luominen ja sen ylläpitäminen on sitten nykymiehen tärkein tehtävä."
Jos vähän saivarrellaan, niin eikö se ole hyvä, että mies tuo sitä elintasoa vaikkapa perheelleen, se kotona lasta hoitava äiti kun ei sitä kovin paljoa mahda tuoda. Toisekseen, jos jälkeläisiä ei halua, niin mitä väliä sillä on vaikkei mitään muuta haluaisi tehdäkään kuin töitä/saada paremman elintason? Telttamajoituksessako sitä pitäisi asua?
"Kaikki on on oman navan ympärillä pyörivää sanahelinää."
krhm...
***
Jatkakaa.
Ei minun selitykseni tietenkään ole yhtään sen oikeampi tai vähemmän itsekkäämpi kuin teidän vastakkaista mieltä olevienkaan. Sinähän se tässä aloit lapsettomia syyttämään itsekkääksi näkemättä malkaa omassa silmässä, mikä on toki äideille ja isille tyypillistä.
En oikein ymmärrä, miten luonnonsuojelu tähän liittyy, mutta sitä kannatan lämpimästi. Valitettavasti siitäkään ei vallitse minkäänlaista yhteisymmärrystä, mitä pitäisi suojella ja miten.
Ps. Ei minun enää tarvitse tulla onnellisemmaksi valitsemallani tiellä, koska minä olen sitä jo. Mitään erityisen tärkeää ei olisi jäänyt tekemättä, vaikka tänään potkaisisin tyhjää. Vaan vaikeaahan sitä on uskoa, että joku olisi tehnyt itsensä onnelliseksi toisin. Ihmisillä kun on merkillinen uskomus, että kaikki olisimme samasta muotista, kun vain sen ymmärtäisimme. Hui hai! ;-)
ja niin edelleen.
Hyvä onkin tutustua kunnolla ennen kuin lapsia mukaan otetaan. Tosin tutustuminen voi olla hankalaa, jos mies ja lapset pidetään totaalisesti erillään "kunnes aika on sopiva". Kuulostaa enemmän rakastajan haulta, kuin kumppanin haulta. Ovatko lapset kovin pieniä vielä?
"Olet ihan normaali" eli ei huolta.
Oikein hyvä noin. Täydellistä suorastaan.
Lapset ovat tosiaan pieniä vielä, 5v ja 3v.
Alkaa tosiaan olla jo sellainen olo, että voisi ehkä alkaa seurustella. En vaan halua ketään nyt sotkemaan tätä elämää, jonka olen vuoden aikana saanut rakennettua. Haluan siis seurustella ilman painetta siitä, että pitäisi muuttaa yhteen ja leikkiä perhettä. Mutta kuitenkin sen verran "vakavasti" ettei tapailla muita. Jos siis on oikea tyyppi kyseessä. Huh!
Sitä mieltä minä olen. Ei taloudellista itsenäisyyttä kenenkään tarvitse erikseen mainita. Eikä myöskään uuden isän hakemattomuutta. Mun mielestä noi on päivänselviä asioita ja jos on toisin, niin siitä sitten mainitaan erikseen.