jokaiseen kinkeriin

joskus vaan

Miksi kun olen "miniä" minun pitää osallistua jokaisen mieheni sukulaisten syntymäpäiville? Olemme siis viellä avopari emme naimisissa. Yhteinen lapsi meillä on kyllä.

He kokevat sen loukkavana jos en tule juhliin.. MIKSI?

Eikö pääasia ole että mies ja lapsi tulee?

Olen siis ollut kaikissa kinkereissä mukana mitä ollut mutta nyt haluaisin kieltäytyä....

157

13270

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • oma rauha

      Tottakai voit kieltäytyä. Vai loukkaantuuko miehesi tästä?

      Olen itse ihmetellyt samaa. Käydään hautajaisissa, joissa minä en tunne ketään. Ristiäisissä, koska niin on tapana, vaikkei olla missään tekemisissä kyseisten ihmisten kanssa. Väkistenkin tulee mieleen että miksi pitää kutsua juhliinsa ihmisiä muodon vuoksi, vaikkei tunne vieraita ollenkaan, tai edes vietä muuten heidän kanssaan aikaa.

      Saimme viimeksi juuri kutsun mieheni veljen lapsen rippijuhliin, enkä mennyt. Mieheni tosin vähän ihmetteli tätä, mutta kerroin etten näe mitään järkeä mennä rippijuliin kun emme ole muutenkaan tekemisissä perheen kanssa kuin pakon edestä tai jonkun hautajaisissa (väkinäinen kohtaaminen kerta vuoteen). Olemme siis olleet 12 vuotta yhdessä enkä tunne edes veljen lapsia ulkonäöltä.

      En käsitä miksi ihmiset haluavat pitää yllä kulissia siitä, että ollaan yhtä perhettä kun niin ei käytännössä kuitenkaan ole koskaan ollut. Olemme yrittäneet suhteen alkuaikoina pitää yhteyttä mieheni sisaruksiin ja vanhempiin, saamatta mitään vastakaikua heiltä. He tuntuvat ottavan yhteyttä vain kun tarvitsevat apua tai haluavat rahastaa meitä jonkun juhliin kutsumalla. Huvittavinta on se, että sitten näissä kaikissa kissanristiäisissä ei kukaan kuitenkaan juttele meille tai vain vastaavat välttämättömimmät ja keksivät verukkeen poistua paikalta.

      Vähemmästäkin sylettää jo koko porukka. Joten ymmärrän sinua erittäin hyvin. Keskustele miehesi kanssa ja kerro suoraan mitä mieltä olet. Jos suhteenne on kunnossa, ei miehesi pitäisi kokea tätä mitenkään loukkavaana häntä kohtaan.

      • Rouva_McCraw

        Jos sinut kutsuttaisiin vain niihin tilaisuksiin, joissa sinut jo tunnetaan, miten ikinä voisit tutustua keneenkään uuteen? Juhlat eivät ole pelkästään vanhojen tuttujen tapaamistilaisuus vaan uusien kontaktien luontia. Jos avovaimoa ei kiinnosta miehen sukulaiset eikä hän halua heihin edes tutustua, niin onhan se aika valitettavaa. Ehkä mieskään ei haluaisi mennä juhliin yksin. Akka on sitä varten, että hän on avuksi hankalissa paikoissa ja ukko sitä varten että hän tulee seuraksi akalle tilaisuuksiin joihin hän ei halua mennä yksin.

      • Birigittaa
        Rouva_McCraw kirjoitti:

        Jos sinut kutsuttaisiin vain niihin tilaisuksiin, joissa sinut jo tunnetaan, miten ikinä voisit tutustua keneenkään uuteen? Juhlat eivät ole pelkästään vanhojen tuttujen tapaamistilaisuus vaan uusien kontaktien luontia. Jos avovaimoa ei kiinnosta miehen sukulaiset eikä hän halua heihin edes tutustua, niin onhan se aika valitettavaa. Ehkä mieskään ei haluaisi mennä juhliin yksin. Akka on sitä varten, että hän on avuksi hankalissa paikoissa ja ukko sitä varten että hän tulee seuraksi akalle tilaisuuksiin joihin hän ei halua mennä yksin.

        Mä oon anoppi vaikka ei vielä naimisissa
        Mulla tytär maailman kauneinen.Hän tukee miestään ja mies tukee häntä.
        Hyvät välit äidin ja isän kaa ja meillä myös
        Saan olla kiitollinen
        mut jos me ei tultas toimeen antaisin heidän vaan elää

        teille tyhmät ihmiset haleja et paranutte
        Birgitta

      • YETSKA

        "Saimme viimeksi juuri kutsun mieheni veljen lapsen rippijuhliin, enkä mennyt. Mieheni tosin vähän ihmetteli tätä, mutta kerroin etten näe mitään järkeä mennä rippijuliin kun emme ole muutenkaan tekemisissä perheen kanssa kuin pakon edestä tai jonkun hautajaisissa (väkinäinen kohtaaminen kerta vuoteen). Olemme siis olleet 12 vuotta yhdessä enkä tunne edes veljen lapsia ulkonäöltä. "

        saanko kysyä, että milloin sitten tutustut miehesi lähisukulaisiin, jos se ei tapahdu edes näiden pakkopullien kautta...

      • Epiktetos_
        YETSKA kirjoitti:

        "Saimme viimeksi juuri kutsun mieheni veljen lapsen rippijuhliin, enkä mennyt. Mieheni tosin vähän ihmetteli tätä, mutta kerroin etten näe mitään järkeä mennä rippijuliin kun emme ole muutenkaan tekemisissä perheen kanssa kuin pakon edestä tai jonkun hautajaisissa (väkinäinen kohtaaminen kerta vuoteen). Olemme siis olleet 12 vuotta yhdessä enkä tunne edes veljen lapsia ulkonäöltä. "

        saanko kysyä, että milloin sitten tutustut miehesi lähisukulaisiin, jos se ei tapahdu edes näiden pakkopullien kautta...

        Yksinhän siellä puolison suvun sukujuhissa saa kuitenkin olla vaikka kämppä olisi tupaten täynnä väkeä. Ennestään tutut siipan siskojen kumminkaimat jotka kaikki tuntevat ja tietävät jokaisen pikkuserkkunsa lapsenlapset ja joilla on yhteistä elämänhistoriaa ja arvomaailmaa, pälättävät toistensa kanssa ja siinä sitten istut kuunnellen juttuja itsellesi tuntemattomista ihmisistä ja asioista jotka eivät itseäsi tippaakaan kiinnosta. - Ei se aina niin kovin innostavaa ole!

      • Morsian 82
        Epiktetos_ kirjoitti:

        Yksinhän siellä puolison suvun sukujuhissa saa kuitenkin olla vaikka kämppä olisi tupaten täynnä väkeä. Ennestään tutut siipan siskojen kumminkaimat jotka kaikki tuntevat ja tietävät jokaisen pikkuserkkunsa lapsenlapset ja joilla on yhteistä elämänhistoriaa ja arvomaailmaa, pälättävät toistensa kanssa ja siinä sitten istut kuunnellen juttuja itsellesi tuntemattomista ihmisistä ja asioista jotka eivät itseäsi tippaakaan kiinnosta. - Ei se aina niin kovin innostavaa ole!

        Jos olet naama norsunvitulla ja osoitat ettei sinua kiinnosta, niin ei kukaan sinun kanssasi haluakaan jutella. Itse olen käynyt lukuisissa tulevan mieheni suvun tapaamisissa. Ilmeisesti viestitän olemuksellani jotain sellaista, että minusta ollaan kiinnostuneita ja minut otetaan mukaan keskusteluihin. Ei niihin uusiin ihmisiin tutustu, jos ei itse ole kiinnostunut tutustumaan.

      • onkopakkojoseitaho

        Jos kerta vuoteen väkinäinen kohtaaminen hautajaisissa, niin eiköhän ne kohta ala yhteiset piirit käydä niin harvoiksi, että loppuu nekin sukujuhlat...

      • tt
        Rouva_McCraw kirjoitti:

        Jos sinut kutsuttaisiin vain niihin tilaisuksiin, joissa sinut jo tunnetaan, miten ikinä voisit tutustua keneenkään uuteen? Juhlat eivät ole pelkästään vanhojen tuttujen tapaamistilaisuus vaan uusien kontaktien luontia. Jos avovaimoa ei kiinnosta miehen sukulaiset eikä hän halua heihin edes tutustua, niin onhan se aika valitettavaa. Ehkä mieskään ei haluaisi mennä juhliin yksin. Akka on sitä varten, että hän on avuksi hankalissa paikoissa ja ukko sitä varten että hän tulee seuraksi akalle tilaisuuksiin joihin hän ei halua mennä yksin.

        jossain vaihees tuntus et oli vaan hyväks käyttöö kaikki kinkerit josse nyt taas sanois jotain mist ois hyötyy ni en menny ärsyttävää kun kaikki vaan imee munt tyhjäks en mee mihkää enää erakoidun tänne koppii

      • Huuuukka

        Miks ihmeessä ette tutustu puolisonne sukuun saati edes perheeseen? Musta ainakin tuntuu, etten tunne puolisoani kunnolla, kun en ole vielä perhettä tavannut...

      • -jepjep-
        Rouva_McCraw kirjoitti:

        Jos sinut kutsuttaisiin vain niihin tilaisuksiin, joissa sinut jo tunnetaan, miten ikinä voisit tutustua keneenkään uuteen? Juhlat eivät ole pelkästään vanhojen tuttujen tapaamistilaisuus vaan uusien kontaktien luontia. Jos avovaimoa ei kiinnosta miehen sukulaiset eikä hän halua heihin edes tutustua, niin onhan se aika valitettavaa. Ehkä mieskään ei haluaisi mennä juhliin yksin. Akka on sitä varten, että hän on avuksi hankalissa paikoissa ja ukko sitä varten että hän tulee seuraksi akalle tilaisuuksiin joihin hän ei halua mennä yksin.

        Itse menen ainakin ihan mielelläni avomieheni sukujuhliin, olipa ne sitten syntymäpäivät, ristijäiset tahi hautajaiset.

        Koska minustakin on mukavaa, että mies tulee mukaan minun puolen sukujuhliin.

        Se nyt vaan on niin, että jos on pariskunta, sitä jotenkin "odotetaan" että he tulevat yhdessä.

        Eikä meillä siinä ole mitään ihmeellistä. Miehet nyt ei koskaan hyvin innostu eivät oman suvun, eivätkä avovaimonsa/vaimonsa suvun juhlista, se nyt on selevä.

        Mutta olen huomannut, että avomiehelleni on jotenkin tärkeää, että tulen hänen mukaansa heidän sukunsa juhliin, vaikka hän varmasti muuta väittäisikin, jos kysyisin :)

        Ja jäin hiukan ihmettelemään tuolla erään vastaajan kommenttia, että hän on ollut miehensä kanssa yksissä 12 vuotta, eikä tunne miehensä veljen lapsia edes ulkonäöltä. Miten voi olla mahdollista? :D

      • paksukainen.....

        kaikkiin kissan ristiäisiin, kylllä niitä vuoteenkin paljon kertyy, varsinkin jos ei ole juhla ihminen minäkin tällainen joka panikoin juhlia, erakko tyyppi..mutta on pakotettu menemään kaikkiin.. viime aikoina vasta olen osoittanut mieltäni etten mene kaikkiin juhliin, serkun lapsen rippijuhliinkaan, minne muodon vuoksi on kutsuttu, ja tekemisisissä lapseen ei ole ollut ikinä.. miksi mennä edes juhliin, mokoman tavan vuoksi, että on vain pakko käskeä..

      • niin niin
        Rouva_McCraw kirjoitti:

        Jos sinut kutsuttaisiin vain niihin tilaisuksiin, joissa sinut jo tunnetaan, miten ikinä voisit tutustua keneenkään uuteen? Juhlat eivät ole pelkästään vanhojen tuttujen tapaamistilaisuus vaan uusien kontaktien luontia. Jos avovaimoa ei kiinnosta miehen sukulaiset eikä hän halua heihin edes tutustua, niin onhan se aika valitettavaa. Ehkä mieskään ei haluaisi mennä juhliin yksin. Akka on sitä varten, että hän on avuksi hankalissa paikoissa ja ukko sitä varten että hän tulee seuraksi akalle tilaisuuksiin joihin hän ei halua mennä yksin.

        "Akka on sitä varten, että hän on avuksi hankalissa paikoissa ja ukko sitä varten että hän tulee seuraksi akalle tilaisuuksiin joihin hän ei halua mennä yksin."

        Kylläpä sinulla on yksioikoinen näkökanta. Kaikkihan me olemme erilaisia, herranen aika! Toiset vain yksinkertaisesti vihaavat isoja juhlia, kuten minäkin ja olen nainen.

        Minä teen osallistumispäätöksen itse, (en muiden takia) oli se sitten jonkun mielestä "valitettavaa" tai ei.

      • raissaaja!!!
        Morsian 82 kirjoitti:

        Jos olet naama norsunvitulla ja osoitat ettei sinua kiinnosta, niin ei kukaan sinun kanssasi haluakaan jutella. Itse olen käynyt lukuisissa tulevan mieheni suvun tapaamisissa. Ilmeisesti viestitän olemuksellani jotain sellaista, että minusta ollaan kiinnostuneita ja minut otetaan mukaan keskusteluihin. Ei niihin uusiin ihmisiin tutustu, jos ei itse ole kiinnostunut tutustumaan.

        Kyllä ihminen ite viestittää ja omalla käytöksellään hankkii ympärilleen ihmisiä jos on karismaa tai edes haluja, mutta, suomalaiset nyt vain olemme niin umpimielisiä että mieluummin vaikka yksin kun edes mpariskuntana, saatika perheenä, okeastaan muualla maapallolla perhe käsittää koko miehen ja naisen suvun ns, suurperheitä ja yhteis elo ja auttaminen on totaalista.
        mutta jo katukuvasta huomaa väsyneet ja tylsät flekmaattiset melkein painu v...un ilmeet, ei rohkase lähestymistä, onneksi itse olen suuren osan vuodesta thaimaassa tai latino maissa ja saa ilolla katsella kuinka ihmiset tutustuvat melkkein alle minuutissa ilman länsimaisia ennakkoluuloja, no, kukin tietää mistä onni ja hyvä olo löytyy!!

      • Suku on paras
        Epiktetos_ kirjoitti:

        Yksinhän siellä puolison suvun sukujuhissa saa kuitenkin olla vaikka kämppä olisi tupaten täynnä väkeä. Ennestään tutut siipan siskojen kumminkaimat jotka kaikki tuntevat ja tietävät jokaisen pikkuserkkunsa lapsenlapset ja joilla on yhteistä elämänhistoriaa ja arvomaailmaa, pälättävät toistensa kanssa ja siinä sitten istut kuunnellen juttuja itsellesi tuntemattomista ihmisistä ja asioista jotka eivät itseäsi tippaakaan kiinnosta. - Ei se aina niin kovin innostavaa ole!

        Niin, siitähän sitä yhteistä elämänhistoriaa saa, kun on ainakin silloin tällöin toistensa kanssa tekemisissä. Kymmenen vuoden kuluttua tunnet jo heitä aika paljon, ja yhteiset tilaisuudet tulevat mielenkiintoisemmiksi. Jos et osallistu, on tilanteesi kymmenen vuoden kuluttua yhä edelleen yhtä ahdistava...

      • Adele
        Morsian 82 kirjoitti:

        Jos olet naama norsunvitulla ja osoitat ettei sinua kiinnosta, niin ei kukaan sinun kanssasi haluakaan jutella. Itse olen käynyt lukuisissa tulevan mieheni suvun tapaamisissa. Ilmeisesti viestitän olemuksellani jotain sellaista, että minusta ollaan kiinnostuneita ja minut otetaan mukaan keskusteluihin. Ei niihin uusiin ihmisiin tutustu, jos ei itse ole kiinnostunut tutustumaan.

        Just noin minäkis ajattelen. Ihan kiva osallistua avomieheni sukujuhliin. Minut otettiin heti alusta alkaen mukaan, kuin vanha tuttu. Oma käytös vaikuttaa paljon, miten itseen suhtaudutaan. Tuntuisi aika oudolta, jos jompi kumpi menisi vaan yksin omien sukulaistensa juhliin.

      • kokijuhtf
        tt kirjoitti:

        jossain vaihees tuntus et oli vaan hyväks käyttöö kaikki kinkerit josse nyt taas sanois jotain mist ois hyötyy ni en menny ärsyttävää kun kaikki vaan imee munt tyhjäks en mee mihkää enää erakoidun tänne koppii

        joo,juhliin vaan,,,anoppikin tulee!! -tulee vai???!! - noi krituksen vittu!! juu,juuu!!! -anopille varastin Anttilasta pierupussin sekä pahanhajuisia yrttejä!! -anoppi varmaan ikahtuisi!! sauna on muuten iltasella, aattona, joulusauna, ei kai,,eihän,juu,juu, pitääkö sinne mennä anopin kanssa, pitää!! -ja sinä menet anopin kanssa saunaan,on selvä,joo,joo!!! vittu!!! -wauuu!! vastoja, rätkin anoppia niillä naamaaan,niin lähtee liika jä'nnitys pois! rypyt karisevat viemäriin, jee1!! voi kettu, minulla on pari naapurin kaveria mukana,kuokkavieraana,,,siis,serkut,oikeasti, hehe,hee,,,jee,mikä meininki,,on juhlayö ja silleen,,ja källien aika,,jihuuu!!! voisi varastaa jotakin jostakin talosta,,,kuusen alla ovat lahjat, oujee!! pitäisikö sytyttää nuotio kuusen alle,kjeh!! muuten on ihan tylsää. mitä, jouluruokia notkuu joulupöydässä, voiha nakki!-mämmiä, kuka sitä nyt syö jouluna,paitsi mummo.. mummolla ei ole makuaistia, ei mummo edes kuule...

        koska meillä on joulu,juhla armas köyhien,,,vai miten se laulu jodlataan,kääk! m itäs tuolla yläkerrassa tapajtuu?? ohhoh!! kulkuset,,just ja joo,,,koko suku nai,,,outoa,,sänky tärisee,,onnesta...on varmaan hauskaa,mitä,pukki alasti suvun keskellä sängyssä. joulu taisi mennnä pipariksi,,,mitä??! joulupäydässä on kinkku,äh,luukasa isolla vadila,k''k! koira on tainnut olla nälissään. pitäisiköhän syryrrää koko kämppä tuleen....jee,mä sain sukset,,ohoh,rinnuksilla on oksennukset,siis,suurukset,,missä appiukko on?? -hmmmm...kai paskahuusissa,mitä se siellä tekee?, ?? -kai sammunut,,höh!! -on tämäkin jouluaatto...missä mutsi ja muut ovat???!! -katsomassa, tehoosastolla siskoaansa,kun jäi reen alle, aa,ulla,kirkolla..ahaa...surkeata,,,,huomenna pullkkamäkeen!! eihän ulkona ole edes lunta! ,- ei vai??, just!! lubnta on housussasi!! hei! kuka pn paskantanut nurkkaan,hyi vittu,mikä kkaistuoksu!!

      • oma rauha
        Rouva_McCraw kirjoitti:

        Jos sinut kutsuttaisiin vain niihin tilaisuksiin, joissa sinut jo tunnetaan, miten ikinä voisit tutustua keneenkään uuteen? Juhlat eivät ole pelkästään vanhojen tuttujen tapaamistilaisuus vaan uusien kontaktien luontia. Jos avovaimoa ei kiinnosta miehen sukulaiset eikä hän halua heihin edes tutustua, niin onhan se aika valitettavaa. Ehkä mieskään ei haluaisi mennä juhliin yksin. Akka on sitä varten, että hän on avuksi hankalissa paikoissa ja ukko sitä varten että hän tulee seuraksi akalle tilaisuuksiin joihin hän ei halua mennä yksin.

        Harva MIES loukkaantuu jos nainen ei osallistu kaikkiin turhiin kinkereihin, missä pitää "näyttäytyä". Se tuntuu olevan enemmän juuri turhamaisten rouvien tehtävä. Onneksi itse ei kuulu tähän kastiin...

        Ihmisiin voi tutustua muutenkin kuin suurta teatteria pyörittämällä. Mutta jokaisella kai tässäkin on oma tapansa....ja erikoisuuksilta ei kai kukaan voi sukulaisissa täysin välttyä :)

      • oma rauha
        YETSKA kirjoitti:

        "Saimme viimeksi juuri kutsun mieheni veljen lapsen rippijuhliin, enkä mennyt. Mieheni tosin vähän ihmetteli tätä, mutta kerroin etten näe mitään järkeä mennä rippijuliin kun emme ole muutenkaan tekemisissä perheen kanssa kuin pakon edestä tai jonkun hautajaisissa (väkinäinen kohtaaminen kerta vuoteen). Olemme siis olleet 12 vuotta yhdessä enkä tunne edes veljen lapsia ulkonäöltä. "

        saanko kysyä, että milloin sitten tutustut miehesi lähisukulaisiin, jos se ei tapahdu edes näiden pakkopullien kautta...

        Siis miksi pitäisi tutustua miehen sukulaisiin, siis muihin kuin läheisiinsä, vanhempiin ja isovanhempiin. Kyllä lähisuku on se kenen kanssa ollaan tekemisissä muutenkin. Ja jos mieheni ei ole pitänyt yhteyttä veljeensä koko ikänään, miksi minun olisi niin tehtävä. Aika teennäistä sanoisinko.

        Hiukan sama kuvio kuin miehen siskolla. Ei ole ollut koskaan mitenkään kiinnostunut viettämään vapaa-aikaansa mieheni kanssa, kunnen yhtäkkiä rakastui perhekeskeiseen mieheen. Sitten alkoi väkinäinen yhteydenpito 15 vuoden jälkeen. Ajattelli ilmeisesti näyttää olevansa myös ihan hyvä ihminen. Todella naurettava kelkan kääntö, kun sisko on koko ikänsä vaan halveksinut ja arvostellut veljeään. Sitä ei enää sokeassa rakastumisen huumassa saatu lähentymisen ajatus korjaa.

      • seurustelutavat
        Morsian 82 kirjoitti:

        Jos olet naama norsunvitulla ja osoitat ettei sinua kiinnosta, niin ei kukaan sinun kanssasi haluakaan jutella. Itse olen käynyt lukuisissa tulevan mieheni suvun tapaamisissa. Ilmeisesti viestitän olemuksellani jotain sellaista, että minusta ollaan kiinnostuneita ja minut otetaan mukaan keskusteluihin. Ei niihin uusiin ihmisiin tutustu, jos ei itse ole kiinnostunut tutustumaan.

        Hiukan on myös suvusta kiinni miten he ottavat vastaan uuden ihmisen. Muistan aina siskoni, joka meni ensimmäistä kertaa anoppilaan. Oli oma aurinkoinen itsensä ja yritti jutella muiden kanssa, mutta toiset olivat ilmeisesti vielä niin kovin ujoja etteivät keskutelleet hänen kanssaan, vaan ryhmittyivät tökerösti omiksi pieniksi porukoiksi keskustelemaan. Miehestäkään ei ollut tukea kun oli erhedyksissä jättänyt siskoni yksin ja lähtenyt hakemaan jotain tätiä junalta. Sisko soitti juhlista minulle itku kurkussa.

        Meni useampi kuukausi ennenkuin suostui mennä seuraaviin suvun kinkereihin.

      • ehkäpä sinäkin
        Epiktetos_ kirjoitti:

        Yksinhän siellä puolison suvun sukujuhissa saa kuitenkin olla vaikka kämppä olisi tupaten täynnä väkeä. Ennestään tutut siipan siskojen kumminkaimat jotka kaikki tuntevat ja tietävät jokaisen pikkuserkkunsa lapsenlapset ja joilla on yhteistä elämänhistoriaa ja arvomaailmaa, pälättävät toistensa kanssa ja siinä sitten istut kuunnellen juttuja itsellesi tuntemattomista ihmisistä ja asioista jotka eivät itseäsi tippaakaan kiinnosta. - Ei se aina niin kovin innostavaa ole!

        Miten sinun sukulaisten juhlat? Menetkö sinne yksin ilman miestäsi? Ei kai ne kovin tulehtuneet välit voi olla miehesi veljen perheeseen jos teidät on kerran pyydetty mukaan.Kunhan ei välien viilentyminen olisi sinusta johtunut.Eikö olisi jo aika tutustua vai haluatko antaa itsestäsi "rouva nirppanokan" maineen.

      • !!!
        oma rauha kirjoitti:

        Siis miksi pitäisi tutustua miehen sukulaisiin, siis muihin kuin läheisiinsä, vanhempiin ja isovanhempiin. Kyllä lähisuku on se kenen kanssa ollaan tekemisissä muutenkin. Ja jos mieheni ei ole pitänyt yhteyttä veljeensä koko ikänään, miksi minun olisi niin tehtävä. Aika teennäistä sanoisinko.

        Hiukan sama kuvio kuin miehen siskolla. Ei ole ollut koskaan mitenkään kiinnostunut viettämään vapaa-aikaansa mieheni kanssa, kunnen yhtäkkiä rakastui perhekeskeiseen mieheen. Sitten alkoi väkinäinen yhteydenpito 15 vuoden jälkeen. Ajattelli ilmeisesti näyttää olevansa myös ihan hyvä ihminen. Todella naurettava kelkan kääntö, kun sisko on koko ikänsä vaan halveksinut ja arvostellut veljeään. Sitä ei enää sokeassa rakastumisen huumassa saatu lähentymisen ajatus korjaa.

        Jospa tämämiehen sisko kasvoikin aikuiseksi ja oppi ymmärtämään että meillä jokaisella on elinpäivät luetut,joten parempi elää ja kuolla sovussa kun kuitenkin ovat samaa porukkaa.Veri on vettä sakeampaa.Haittaako se sinua jotenkin että ovat tekemisissä vihdoinkin niinkuin sisarusten kuuluu ollakin.

      • oma rauha
        !!! kirjoitti:

        Jospa tämämiehen sisko kasvoikin aikuiseksi ja oppi ymmärtämään että meillä jokaisella on elinpäivät luetut,joten parempi elää ja kuolla sovussa kun kuitenkin ovat samaa porukkaa.Veri on vettä sakeampaa.Haittaako se sinua jotenkin että ovat tekemisissä vihdoinkin niinkuin sisarusten kuuluu ollakin.

        Siis eivät ole tekemisissä oli minua tai ei. Loukkaukset on ollut vaan niin syviä, ettei mieheni voi niellä niitä takaisin. Eri asia jos sisko edes osaisi nähdä minkälainen on ollut ja pyytää anteeksi, mutta kun ei. Yhteydenpito nytkin on tarkoittanut vain sitä, että hän haluaa jotain palvelusta mieheltäni. Muuten ei soita koskaan kysyäkseen kuulumisia. Eli oma etu ajaa edelleen.

        Miehensä kyllä tietää tästä siskon synkästä puolesta, mutta toki rakastuneena ottaa senkin vastaan. Ja onhan hyvä että löysi jonkun joka häntä sietää. Koko muu perhe pitää siskoa vain keskenkasvuisena materialistina. Tosin on nyt hetkellisesti vähentänyt tätäkin piirrettä. Ennen uutta miestään osti itselleen mielummin uuden auton kun lapsilleen kengät. Että semmoinen ihminen...En usko että rakkaus voi muuttaa ihmistä kokonaan, vaikka pehmittääkin rumia piirteitä vähän.

      • Mie vain
        -jepjep- kirjoitti:

        Itse menen ainakin ihan mielelläni avomieheni sukujuhliin, olipa ne sitten syntymäpäivät, ristijäiset tahi hautajaiset.

        Koska minustakin on mukavaa, että mies tulee mukaan minun puolen sukujuhliin.

        Se nyt vaan on niin, että jos on pariskunta, sitä jotenkin "odotetaan" että he tulevat yhdessä.

        Eikä meillä siinä ole mitään ihmeellistä. Miehet nyt ei koskaan hyvin innostu eivät oman suvun, eivätkä avovaimonsa/vaimonsa suvun juhlista, se nyt on selevä.

        Mutta olen huomannut, että avomiehelleni on jotenkin tärkeää, että tulen hänen mukaansa heidän sukunsa juhliin, vaikka hän varmasti muuta väittäisikin, jos kysyisin :)

        Ja jäin hiukan ihmettelemään tuolla erään vastaajan kommenttia, että hän on ollut miehensä kanssa yksissä 12 vuotta, eikä tunne miehensä veljen lapsia edes ulkonäöltä. Miten voi olla mahdollista? :D

        kimpassa nyt 10 vuotta, enkä tunne kaikkia mieheni sukulaisia. Koska en pidä mitään yhteyksiä omiin sukulaisiini, tuntuisi typerältä ottaa sitten tilalle mieheni sukulaiset. Sanoinkin hänelle kerran siitä. Hän ei ollut ajatellutkaan asiaa siltä kantilta, ettei minua edes kiinnosta tutustua hänen sukuunsa. No. miehellä on välit poikki yhteen siskoonsa ja hän jätti itsekin tietoisesti väliin toisen siskonsa 60-vuotisjuhlat. Meille tulee työmatka-ajoa viikottain muutenkin yli 500 km. Sitten olisi pitänyt lähteä ajelemaan 200 kilometrin päähän bileisiin, jotka alkoivat sunnuntai-iltapäivällä klo 15. Sitten parin-kolmen tunnin kuluttua takaisin ja aamulla startti kohti työpaikkaa klo 5.15. Epäihmimillistä!

        Miehen suvun suhteen tullee käymään niin, että kun miehen äitikin on kuollut, jäävät yhteydenpidot siihen. Omiin lapsiinsa hän pitää yhteyttä soittamalla kerran viikossa jokaiselle.

        Mielestäni mihinkään suvun juhliin ei tarvitse lähteä ellei ole kiinnostunut.

    • gkfl,öä-

      Sama tilanne täällä, tiesin kyllä jo naimisiin mennessä että miehen suvussa toimitaan näin ja hyväksyin sen. Itse taivuin ihan "mielelläni" koska tiedän sen myös olevan miehelle tärkeää. Aina tulee elämässä eteen asioita joista ei aina välttämättä pidä, mutta ne on vaan tehtävä. Kyllä minä myös tiedän, että oma mies taipuu minun kotkotuksiini monta kertaa, vaikka se ei häntä aina niinkään miellytä, eli homma menee puolin ja toisin ja rauha säilyy.
      Mutta sinä tietty teet oman päätösksesi asiasta.

    • kiitos ei

      mennä jos ei tunne halua. Minun miehen suvussa on tapana juhlia jokaikisen nimipäivätkin ja tupa on täynnä vieraita. Kaikki mummit, ukit ja kummitkin pitää olla paikalla. Olen tehnyt selväksi ettei kuulu minun tapoihin ja jossain vaiheessa käy kestämättömäksi muillekin kun suku kasvaa. Ei voi muistaa eikä rahatkaan riitä kaikkien merkkipäiviin.

      • miämän

        on parhaimmillaan paras turvaverkko. Pahimmillaan köysi kaulassa. :)

      • Birigittaa

        ei ne lahjat mut mieli eikä ees tarvii ollla paikalla... mulla vielä kaksi poikaa... rakastan heitä ja he minua.. en ees ikinä pakottaisi mihinkään mut normaali tunne elämä se on oikein...ja mä en oo ees melkein ikinä vihainen luen teidän textii ootte tunne köyhää sakkii
        positiivista energiaa
        Birgitta

      • yx lukija
        Birigittaa kirjoitti:

        ei ne lahjat mut mieli eikä ees tarvii ollla paikalla... mulla vielä kaksi poikaa... rakastan heitä ja he minua.. en ees ikinä pakottaisi mihinkään mut normaali tunne elämä se on oikein...ja mä en oo ees melkein ikinä vihainen luen teidän textii ootte tunne köyhää sakkii
        positiivista energiaa
        Birgitta

        Kirjoitat ihan kummallisia lauseita. Oletko pöhnässä?

    • häpeä?

      Miksi et menisi hänen sukujuhliinsa? Jännittääkö sinua yleisesti ihmisten tapaaminen vai etkö näe asiaa tärkeäksi? Minusta se on itsekästä olla menemättä toisen suvun juhliin. Onko omasi muita parempi? Häpeätkö itseäsi vai heitä? Pidätkö sukuun etäisyyttä, jotta ette kiintyisi sukuun mahdollisen eron varalta -sieltähän voi löytyä vaikka kuinka hyvä ystävä? Minusta sinun kannattaisi tutustua ja mennä. Se on pieni aika elämästä, muutama tunti, kyllä sen kestää vaikka "kunnianosoituksena" toista sukua kohtaan tai vaikka vain hyvien käytöstapojen opettamista lapsellenne.

      • mennä,

        puolison suvun juhliin, jos ei kerran halua. Minä en ole missään tekemisissä edes oman sukuni kanssa. Nuorempana olin sellainen, että minua katsottiin nenän vartta pitkin ja tulin siihen tulokseen, että suku ei tarvitse minua, enkä minä sukua. Nyt ne puolestaan ovat minulle kateellisia, koska olen pärjännyt hyvin.

    • jokulikokuli

      ..toivottavasti et edellytä miehesi osallistuvan sinun sukulaistesi tapahtumiin....

    • anoppi ja miniä

      Sinut on hyväksytty sukuun miniäksi, ottaisit sen kohteliaisuutena. On monia miniöitä, joita ei ole hyväskytty sukuun. Tehän olette perhe, kun teillä on yhteinen lapsi. Olitte naimisissa tai ei, sitä ei mikään muuta. Joskus väsyy juoksemaan kaikissa kissanristiäisissä, mutta eikö ole kunnia, että on kutsuttu. Mitä miehesi on mieltä? Oletko ajatellut miksi et halua lähteä?

    • anne55

      Ole onnellinen että sukulaiset haluavat tavata ja tutustua sinuun. Tiedän paljon ihmisiä joiden on vaikea tulla puolison suvun kanssa. Miehesi takia sinä sinne menet jos arvostat miestäsi.

    • nena7sko

      Oltuamme noin 11 vuotta ns avopari ja sen jälkeen nyt 25 vuotta virallinen avopari olen saanut
      itse päättää ja luvattakin päätän osallistunko puolisoni suku- yms juhliin. Sarjan kuuluvat hautajaiset,
      häät, kastejuhlat, ripille pääsyt, kihlajuhlat, mitä vain voi keksiä. Jos ei huvita tai en muuten vain viihdy
      näissä muistatko silloin kekkereissä, en lähde. Sama sääntö on voimassa myös puolisolleni joka kyllä
      on sosiaalisempi ja viihtynee näissä huvituksissa. Hänen sukunsa puolelta näitä ns rasitteita tai paineita
      enemmälti tuleekin.

    • Anoppikokelas

      Siksi, kun olet Tärkeä ihminen avomiehesi suvussa = ))

    • riitu täti

      sano suoraan et ei kiinnosta niin oon tehnyt itsekkin jopa omien sukulaisten juhliin ja lapsen lapseni kastajaisiin

      • ??

        siis oman lapsenlapsen kastajainen.....ja ei kiinosta??? siis täh??onpas hyvä mummi....

      • maassa maan tavalla

        tässä vain minä minä minä ja minun tunteet popuulaatiossa ei olekaan tapana ajatella miltä muista tuntuu ja mikä on sosiaalista muita kohtaan, eli jatka niinku kuuluukin, vain minä minä ja minun tunteet ja fiilikset ja miel, elä yksin!

    • ajattelija vain

      eli mitä sinun suku sanoisi jos miehesi ei osallistuisi sinun sukulaisten tilaisuuksiin.. ja sinä joutuisit menemään ihan ypöyksin.. tai pelkästään lapsen kanssa menisit..

    • Ei esitelty

      Minä menisin mielelläni tapaamaan miesystäväni sukulaisia, mutta mua ei ole edes esitelty hänen sukulaisilleen, olemme olleet jo yli kolme vuotta yhdessä ja en tiedä heistä oikeen mitään...Aiemmassa suhteessa hän oli jo kauan aikaa sitten käynyt sukulaisillaan exänsä kanssa.
      Omat sukulaiseni olen esitellyt jo kauan sitten ja olemme käyneet sukuni juhlissakin.

    • jaa mitä

      Siis miksi et mene jos ei ole syytä jäädä pois. Jos on kapinaa tai muuta. Ensin kyllä kannattaa selvittää miksi ei menisi. Siis miten on omien sukulaistesi kanssa, menetkö heidän juhliinsa? kun olet jonkun kanssa yhdessä niin tämän sukulaiset ovat sinunkin sukulaisiasi. Jos erottelee niin siitä ei kyllä suhteelle eikä yhteisille lapsille seuraa hyvää.
      Joku aina erottelee minun sukulaiset ja sinun ja kohtelu sen mukaista. En nyt tiedä oletko sinä tällainen, mutta joku on.
      Miltä itsestäsi tuntuisi jos kutsuisit toisia juhliisi, eikä ketään tulisi. Loukkaisiko se? Jos loukkaisi niin olet vastannut omaan MIKSi- kysymykseesi.

    • paksukaiNen...

      älä mene.. nyt ajoissa tee se älä mene.. älä tee sama virhettä kuin minä, jos nyt meet menet sitten aina iankaiken joka hitsin pippaloon, tee selväksi että sulla on oma mielipide ja esteitä voi olla..

      • tyhjmuik

        äänessä. vai on oikein oma mielipide.... :D

    • vemppi1

      se on sun velvollisuutes osallistua paris kanssa toistenne juhliin. eri asia on jos kumpikin päättää olla menemättä. ole iloinen siitä että avopuolisosi haluaa esitellä sinua sukulaisilleen ja saada miehet kadehtiin. prkl.

    • YETSKA

      lyhyesti, koska jouluvalmistelut painavat jo päälle...

      Muuten voisit jäädä joistain juhlista pois, mutta teillä ongelman aiheuttaa yhteinen vauva... se velvoittaa osallistumaan. Tai jos ihan välttämättä haluat jäädä juhlista pois, niin silloin myös vauvan olisi syytä jäädä kanssasi. Aiheuttaa muuten ihmettelyjä...

    • Outo lintu

      Sukussa on pidetty mies, joka on ystävällinen ja sosiaalinen. Jokainen ilahtuu hänen näkemisestään, ja pitää ajan viettämisestä hänen kanssaan. Suku on pienehkö. Mutta kun puoliso astuu kuvaan, kaikki tapaamiset loppuvat, lapsille selitetellään miksi sukulaista ei enää näy, vaikka samalla paikkakunnalla asutaan. Toki hänellä on oikaus olla käymättä, voihan olla että hän on lakannut pitämästä omista sukulaisistaan. Mutta koska hän itse on joihinkin 'pakollisiin' sukujuhliin tullut, yksin ilman puolisoa, on tämä outoa. Yrittämällä olemme yrittäneet tutustua ja jutella ystävällisesti, mutta sama jatkuu. Vain sen puolison suku hyväksytään yhteisiin hetkiin ja juhliin, muita tervehditään vain 'sattumalta'.
      Tämä on mielestäni hyvin outoa käytöstä, eikä ole todellakaan siitä kysymys että joku olisi ilkeä tms. miksi ei voisi tutustua puolison sukulaisiinkiin, kunnioittaakseen puolisoaan, osoittaakseen rakkautta, koska tämä rakastaa sukulaisiaan. Vai voiko olla että kateus on hiipinyt suhteeseen, koska puoliso on pidetty monen ihmisen kesken?
      Parisuhteessa pitäisi ottaa molempien tahto mukaan, eikä mennä vain toisen mukaan.. onhan se puolsosta ikävä aina selitellä, miksi hänen vaimo/mies/tyttökaveri/poikakaveri ei tullut mukaan, yleensähän selitysten läpi nähdään.

    • saman kokenut nainen

      sinä menet sukujuhliin jos miehesi menee ja päinvastoin eli hän tulee sinun sukujuhliin.
      Se on sitä kunnioitusta ja arvostusta toista kohtaa ja siten myös arvostat häntä.
      Mutta ehkä et arvosta hänen sukuaan ja siten myös tavallaan väheksy miestäsi ennenpitkään se johtaa riitoihin jne.

    • ....

      Itse kieltäytyisin vaan, vaikka joku suuttuisi. Mukavampaa elää niinkuin hyvältä tuntuu, eikä aina toisten mukaan kuin sätkynukke.

      • ei stressiä

        Ainakin meillä olemme juuri lapsen takia karsineet paljon ylimääräisiä pippaloita. Voihan sitä muutenkin muistaa juhlijoita esim. lähettämällä kortin tai kukat tai lahjan ja 'sydämelliset terveiset' juhlijoille. Meillä ainakin on niin laaja suku, että joka viikonloppu olisi menoa. Mutta rakastan viikonloppuja, jolloin saamme olla ihan oman perheen kanssa, koska arkipäivät ovat niin kiireisiä ja täynnä työtä.

      • neuvo!!!

        Niinhän sitä ihmisten ja läheisten kanssa varmaan tulee toimeen kun tekee mitä ite haluaa ja ottaa vaqin omat halut jamtunteet huomioon, vitut muista ja muitten tunteista!!

        nykysuomee joo, ilmankos ihmiset on yksinäisiä jua treffipalstat pullistelee hakuja missä partnerin pitäs olla justiinsa sellanen mitä hakija haluaa, ei vastavuorosuutta, itellä onneksi latino vaimo, tasa arvo pelaa niin että molemmat huomioidaan, moni femakko tietysti ajattelee nyt ettåä taas yksi tuonti vaimo nyrkin ja hellan välissä, väärin, latinot on niin tulisia että niille ei kukkoilla, eikä tarviikkaan, koska ottaaq myös miehensä huomioon, haloo, hakekaa puolisot muualta kun suomesta!! siis jos täältä ei löydy, ne hyvät kun on varattuja jo!

    • ??????

      touhua, miten aloittaja ja toinen vastaaja koskaan tutustuukaa miehensä sukuun, jos ei juhlissa käy ? Minä olen ollut avoliitossa n. 20 vuotta ja en tuntisi ketään miehen puolelta jos en juhliin olisi lähtenyt. Miten sitten jos menette naimisiin, miten elämä muuttuu ? Ei mitenkään, vai onko tarkoitus, ettette ikinä edes tutustuisi toistenne sukuihin ? Minulla on itsellänikin sellaisia sukulaisia, joita en näe tiuhaan, saattaa olla kymmenenkin vuotta väliä, osalla kauemminkin, mutta mitä se haittaa ?

      • mk

        Että on suhteen alussa yrittänyt pitää miehensä kanssa suhteita yllä miehen sukuun mutta jos vastapuoli ei pidä ollenkaan tai vai silloin kun tarvitsevat apua johonkin niin sehän on yksipuolista. Puolison sisaruksien puolisot kutsuvat omille ja lapsien synttäreille mutta aikuisten synttäreille en viitsi lähteä jos tarjolla ei ole muuta kuin kahvia ja pullaa koska sitä saa kotonakin mutta jos on kunnon bileet tiedossa niin asia on ihan eri juttu. Itse kävin noin 30 vuoteen saakka äitini suvun kaikissa juhlissa ja kun kaikki olivat kasvaneet niin ylioppilasjuhlien jälkeen ei ole ollut kuin kolmet häät ja yhdet sukujuhlat ja siellä huomaa että tuntee vielä kaikki vaikka ovat jo 30-50 vuotiaita. Yhteyden pito vähenee kun perustetaan perheet ja ei muuten olla tekemisissä mutta se ei menoa haittaa kun on kaverit ja menot itellä ja asuu heistä 200 km päässä. Niihin juhliin on kiva mennä missä kaikki ovat samalla aaltopituudella ja saman henkisiä ihmisiä.

      • ?????
        mk kirjoitti:

        Että on suhteen alussa yrittänyt pitää miehensä kanssa suhteita yllä miehen sukuun mutta jos vastapuoli ei pidä ollenkaan tai vai silloin kun tarvitsevat apua johonkin niin sehän on yksipuolista. Puolison sisaruksien puolisot kutsuvat omille ja lapsien synttäreille mutta aikuisten synttäreille en viitsi lähteä jos tarjolla ei ole muuta kuin kahvia ja pullaa koska sitä saa kotonakin mutta jos on kunnon bileet tiedossa niin asia on ihan eri juttu. Itse kävin noin 30 vuoteen saakka äitini suvun kaikissa juhlissa ja kun kaikki olivat kasvaneet niin ylioppilasjuhlien jälkeen ei ole ollut kuin kolmet häät ja yhdet sukujuhlat ja siellä huomaa että tuntee vielä kaikki vaikka ovat jo 30-50 vuotiaita. Yhteyden pito vähenee kun perustetaan perheet ja ei muuten olla tekemisissä mutta se ei menoa haittaa kun on kaverit ja menot itellä ja asuu heistä 200 km päässä. Niihin juhliin on kiva mennä missä kaikki ovat samalla aaltopituudella ja saman henkisiä ihmisiä.

        omat sukulaiseni ovat levittäytyneet ympäri Suomea; Helsinkiin ja pääkaupunkiseudulle, osa asuu Turussa, sitten on vielä Tukholmassa ja etelä Ruotsissa, ei heitä kovin usein näe, mutta silloin harvoin kun näkee, niin on ihan kiva. Miehen suku asuu lähellä, käyn kyllä juhlissa kun kutsutaan, jos en töissä ole, vaikkei mitään ystäviä ollakaan, eikä tulla juttuun, niin silti menen, eivätpähän pidä niin outona. Itse pidän sellaisia jotka eivät tule kutsusta, esim. juuri puolisot liian hienona sitten minun makuuni. Eikä sukulaisiinkaan, sen toisen puoliskon, tutustu jos jää kotiin nyhjäämään, eivät ne ole ihmisiä kummempia.

    • sukuaminäkin

      Voit hyvin kieltäytyä menemästä sukujuhliin, joihin sinut on kutsuttu, mutta ilmoita esteestä kohteliaasti. Jos kyse on juhlista tms. lähetä vaikka kortti (hautajaisiin adressi). Tuskinpa kukaan haluaa juhliinsa vastentahtoisia vieraita murjottamaan.

      Et todellakaan ole syntynyt edustusvaimoksi, joka on valmis seisomaan puolisonsa rinnalla vähän epämukavissakin tilanteissa, joten pysy vain aidosti taviksena ja kotonasi ilman sosiaalisia kontakteja. Tai ehkä sinulla on aivan fantastinen ystäväpiiri? Tai oma sukusi on hullaannuttava?

      Puolison sukujuhliin osallistuminen on osa parisuhteen arkea, jossa asiat ja arki jaetaan. Kunnioita puolisosasi ja hänen sukulaisiaan, olivapa he millaisia hyvänsä, niin voit odottaa vähän arvostusta myös puolisoltasi.

      Onnea valinnoillesi.

    • nami nam nam

      Itse ainakin osallistun ihan mielelläni vaikka kaikkiin kissanristiäisiin mitä vain järjestetään, koska juhlissa on yleensä (ei kyllä aina) hyvät tarjoilut ja kakku eritoten kiinnostaa :D
      Ihan oikeasti, kakkua saa niin harvoin!
      Mutta itse olen sillä periaatteella, että vaikka ei oltaisikaan kutsujan kanssa mitenkään läheisiä niin on se silti epäkohteliasta kieltäytyä kutsusta tai jättää menemättä.
      Tai mitäs jos mieheni ei halua lähteä johonkin minun sukujuhliini vuorostaan? Kyllä silloin toivoisin, ettei minunkaan ihan yksin tarvitsisi mennä.
      Eikä se tunti pari nyt ole paljon pois elämästä. Ala vaikka tekemään tarjoiluanalyysejä juhlissa, kenellä on parhaimmat tarjoilut :D Ja onhan se kiva välillä vähän laittautuakin ja olla hienona juhlamekossa. Minun mielestä ainakin.
      Ei tää elämä niin vakavaa ole...

      • Mie vain

        Miehen sukulaiset asuvat kaikki vähintään 200 kilometrin päässä meiltä. Tämä tarkoittaa sitä, että heti aamulla pitää tälläytyä juhlavaatteisiin ja istua autossa 2-3 tuntia juhlapaikalle. Kituuttaa siellä vaivautuneina (kumpikin) 2-3 tuntia ja sitten taas kotiinpäin ajetaan se 2-3 tuntia. Vapaille viikonlopuille on taatusti muutakin tekemistä, mukavampaakin kuin hemmetin kissanristiäiset. Onneksi mies on sanonutkin jo, että hänen sisaruksiinsa ei sitten enää pidetä yhteyksiä kuin korkeintaan pari kertaa vuodessa soittamalla, sitten kun heidän äitinsäkin on kuollut.

        Viime keväänä olimme miehen sisaren tyttären yo-juhlissa, en tunne koko juhlakalua lainkaan ja kevään kaunein päivä meni siellä sisätiloissa hikoillessa. Minut oli painostettu sinne. Sanoinkin miehelleni kotimatkalla, etten osallistu koskaan enää tuollaisiin pippaloihin. Koska juhlat olivat koulun päättäjäisten jälkeisenä päivänä, ei juhlakalullakaan ollut juhlavaatteet päällä. Vieraat sen sijaan olivat juhlavissa vaatteissa. Jos hän itse viestitti meille kutsutuille omalla arkivaatetuksellaan, ettei voinut yhtään vähempää kiinnostaa, voimme mekin jättää jatkossa vastaavanlaiset tilaisuudet väliin. Säästyy aikaa, vaivaa ja rahaa. Ymmärsin kyllä paria hänen tuttuaan, jotka piipahtivat vain pikaisesti onnittelemassa ja tuomassa ruusun. Heillä oli arkivaatteet, mutta se oli todellakin ymmärrettävää, eiväthän he viipyneet kuin noin 10 minuuttia juhlapaikalla.

    • Make_44

      Jokainen päättää omien tuntemuksien mukaan että haluaako vetää sukua perässä vai ei.Mielestäni on kovin teennäistä mennä juhliin vaan sosiaalisen pakon sanelemana ja monestä vieraammasta kuin sukulainen saa paremman ystävän jos on henkisesti samalla aaltopituudella.Itse en ole edes käynyt lähisukulaisten hautajaisissa,miksi ees menisin kun en ole kymmeniin vuosiin ollut missään tekemisis niitten kanssa.Puolisoa en pakota mitenkään anoppia ja muita katselemaan,miksi yrittää saada kahta erillaista naista pitämään toisistaan,senkin työmäärän voi käyttää paremmin.

    • madame.Alexandra.F

      jonka suku on sulle vastenmielinen?

      Tyypillinen akka; kakaroita kyllään tehdään mutta omilla ehdoilla, miehestä ja miehen suvusta välittämättä. Jos sua ei miellytä kaikki miehesi sukulaiset niin elämäähän se vaan on, pitää sietää, osata olla myös muutakin kuin itsekäs. Lapsellas kun on oikeuksia myös, ei se ole elävä nukke jonka kanssa leikit kotia omilla ehdoillas.

      Voi mies-parkaasi...sukurakasta, perhekeskeistä ihmistä.

      PS. Koskaan en ole kuullut valitettavan siitä että mustan miehen kiinteä sukurakkaus olisi moinen ongelma, tai thaimaalaisen naisen vastaavanlainen asenne...vain valkoisen suomalaisen miehen pitäisi olla akan tossun alla, kuin jokin esine jonka kanssa on kivaa niin kauan kuin akka haluaa leikkiä kotia--?

      • huhhuh....

        just... Minä ainakin valitsen kumppanini kumppanin itsensä takia, enkä suvun. mutta upeeta, että saat noin syvän ja oikean analyysin ketjun aloittajasta yhden viestin perusteella......

      • totta!!!!

        olen tasan samaa mieltä, thaikkujen ja afrikkalaisten sukurakkautta ihannoidaan n täälä näennäisesti, mutta kun kalpeanaaman suvut kohtaavat, se onkin perseestä, itsekkyys kun on helpointa, mutta yleensä siinä on sydän yksin!
        muta, ei tarvitse kun kyseisissä maanosissa seurata kulttuurien mielenterveyttä ja perhekeskeisyyttä, voi tehdä johtopäätökset kummat ovat iloisempia ja onnellisempia ihmisinåä!

    • wnb-miniä

      Sori mutta en oikein tajua, mikä tässä on se ongelma. Musta on hauskaa osallistua kaikkiin poikaystävän suvun kekkereihin tai muuten käydä sen sukulaisilla kylässä, vaikka ei pitkän välimatkan takia olla päivääkään asuttu yhdessä. Sen sukulaisiin tutustuminen on hauskaa ja oikeastaan mua harmittaa, ettei mun sukulaiset asu ihan kulman takana niin että vois poikaystävääkin tutustuttaa niihin.

    • minttu7879654

      Se on velvollisuutesi , kun olet lapsen ja miehen hankkinut , naimissa oleminen ei vaikuta tähän asiaan .. ota huomioon että se loukkaaa miestäsi ja hänen läheisiään ja puhuvat takanapäin miksi se nainen ei tullut jne.. haluatko niin sitten.. jos et mene .. TYPERYS KUN OLET!!!!!

    • jcxhfdkjf

      Minä osallistun avopuolisoni perheen juhliin, esim kultani pikkuveljen lakkiaisiin tai hänen äitinsä syntymäpäiville, koska pidän sitä hyvänä tapana. En ole hallunt osallistua avopuolison vanhempien ystäväperheen pojan lakkiaisiin, koska se on jo liian kaukaa haettua. Sanoin että vaikka olen tavannut perheen en tunnistaisi ylioppilasta ilman lakkia muista veljistä.

      Olen myös tänä syksynä jättänyt välistä muutamat kahvittelu hetket. Vedoten selkäkipuun. Minulla ei ole vielä rohkeutta sanoa ääneen että kiitos kutsusta mutta ei kiitos.

      Kerrot vaan suoraan miltä tuntuu.
      Minusta tuntui mukavalta kun avopuolisoni osallistui minun perheeni ja lähisukuni juhliin esim syntymäpäiviin ja tädin hautajaissiin jossa oli enmmänkin minun autokuskina ja minun tukenani.

      Jokaisessa suhteessa on tietysti erillaiset välit puolison sukuun. Ja minä ajattelen tilanteen aina oman sukuni kautta että kumankaan ei tarvitse osallistu toisen suvuvun juhliin enemmän kuin toisen.

    • pettynyt mika

      Itsekään en mene kaikkiin sukujuhliin mitä tyttöystävän suku järkkää.Kun meillä lapsi mutta en sais ottaa lastani mukaan.Niin en sitten mene itsekään.Ja aina sota syttyy siitä sitten.Ja vielä toiset ovat lestoja.Etä uskontoko vai mikä siinä on kun ei mun poikaa hyväksytä heidän juhliin.

    • Nonna67

      tapa ,jota ei kylläkään Suomessa arvosteta ,olisi että menet.Ja muutenkin siellä opit tuntemaan toisia.Usein ihailemme toisten kulttuurien perhe läheisyyttä,mutta olemme itse niin metsäkansaa,että jokainen vain oman kuusen juurella kökkii.
      Ihminen on laumaeläin ja tarvitsemme sosiaalista kanssakäymistä ja sitä voit siinä samalla opettaa lapsillekin

    • pakko!

      Ei ole pakko mennä, jos ei halua. Jokainen saa valita oman tapansa juhlia tai olla juhlimatta. Jos joku siitä loukkaantuu, niin loukkaantukoon! Sosiaalinen kanssakäyminen ei todellakaan tarkoita sitä, että pitäisi juosta joka kekkereillä.

      En ole käynyt mieheni suvun jokaisissa kekkereissa tai mieheni minun. Joskus menemme yhdessä, joskus erikseen ja joskus emme ollenkaan. Kyllähän niitä "mistä olette suuttuneet?"-kysymyksiä sitten satelee etenkin miehen suvun puolelta.

      En aina jaksa niitä samoja teeskenteleviä itsensäkorostamisjuhlia, joissa juhlakalut (siis useimmiten aikuiset ihmiset!) tekevät itsestään isomman numeron kuin olisi edes tarve. Ja kaikkien pitäisi sitten juosta jokaisilla päivillä, viedä paketit ja teeskennellä kiinnostunutta. Minäkään en pakota meille ketään, en järjestä mitään tärkeilyjuhlia tai vaadi lahjoja. Miksi siis minun pitäisi aina sietää muiden juhlia? Yhteyttä voi pitää muutenkin ja hauskaa voi viettää ilman mitään tekotekoseremonioita!

      • Reserved_man

        Suomessa on sellainen kulttuuri, kun toiselle kumarrat niin samalla toiselle pyllistät. Eli tee mikä itsestäsi parhaimmalta tuntuu. On yks sama hailee mitä suku ajattelee, ei ne kummmiskaan ole sinun puolestasi päättämässä myös ikävissä asoioissa näin omalla kohdallani.

    • Talbert

      Kyllähän tuosta voi kieltäytyä....En itsekään perusta tyttöystävän vanhempien juhlista,tai vastaavista joten hankkiudun työvuoroon...

    • etelä vastaan pohjoi

      Joopa joo, olin avoliitossa pitkään ja muutama kerta oltiin käyty siippani kotiseudulla. Parissa illanvietossakin olin ollut ja minut oli esitelty tutuille ja sukulaisille. Viime kesänä menimme naimisiin maistraatissa ja vietimme vasta mieheni kotiseudulla ns. hääjuhlat. Sinne tuli samoja henkilöitä joita olin tavannut ennenkin. Ajattelin että nyt minäkin kuulun joukkoon. Niinpäniin - Onnittelivat naimakaupoista kun tulivat juhliin ja sen jälkeen juttelivat keskenään kun ei oltu aikoihin nähty, siinä oli naapureita ja serkkuja, setiä ja tätejä. Minua kaivattiin kun oli häävalssin vuoro ja kun booli oli loppu. Istuin ja seisoin milloin missäkin orpona ja katselin kun muilla oli hauskaa. Välillä yritin jollekin sanoa sanasen, mutta eipä se ketään kiinnostanut, vaan piti heti kutsua joku tutumpi paikalle ja juttu kääntyi taas paikkakunna juoruihin. Miten teet tuttavuutta sisäpiirin kanssa? Ei paljoa kiinnosta mennä sukujuhliin kun sama tilanne toistuu joka kerta. Mitä sitä väkisin vääntämään ....

    • asddfdf

      tuli ero suomi24.ssä tapaamani naisen kanssa kun en suostunut pomppupalloksi :)
      Hänen pillin mukaan olisi pitänyt ravata kaiken mailman kissanristiäisissä.

    • yh-iskä2

      se vaan on niin, että olette pari ja toimitte tiiminä (piste). Näin meidänkin uusioperheessä tehdään, joten pulinat pois ja menoksi.

      • valinta..

        Niin eli kun teilläkin tehdään noin, niin muidenkin on tehtävä samoin? Eikös jokaisella ole kuitenkin ihan itse vapaus päättää mitä tekee? Pientä suvaitsevaisuutta puolin ja toisin: vapaus juhlia ja vapaus olla juhlimatta. Oli uusioperhe tai ei. Piste.

      • dsdsdasd

        ootko poliisi?

      • asfasdfasdf
        dsdsdasd kirjoitti:

        ootko poliisi?

        ootko poliisi?

    • Virvuska

      Sehän kuuluu hyvään parisuhteeseen, että jaetaan elämä rakkaan ihmisen kanssa. Puolin ja toisin. Mm. näissä "kissanristiäisissä" mukana olosi osoittaa, että kunnioitat ja arvostat puolisoasi.
      Toivotko itse, että puolisosi jää pois sinulle itsellesi tärkeistä tilaisuuksista? Loukkaisiko sinua, että puolisosi ei halua, eikä lähde kanssasi tapaamaan sinulle tärkeitä ihmisiä?

      "Tee niin kuin toivot toisen tekevän itsellesi". Vaikka se ei aina miellyttäisikään itseäsi.

      • Bellis

        Komppaan Virvuskaa.. Kyllä sen elämänkumppanin mukana tulee ihan koko paketti, mitä ikinä siihen kuuluukaan (siskot, veljet, vanhemmat, kummin kaiman tädin puolisot) -halusipa sitä taikka ei. Nykyihmisen poskettoman minäkeskeisen ajattelutavan mukaan sen paketin vain tulisi muuttua vastaanottajan mieleiseksi..... Eipä siis ihme, että niin moni liitto päättyy repivään eroon.

      • jaakko tuppo

        Meillä on vaimon kanssa oikein hyvä parisuhde vaikken kaikissa juhlissa kävisikään. Hän vie kahta lastamme sukunsa juhliin tyylikkäästi ilman minua jos en mukaan halua, eikä asiasta ole nostettu sen kummempaa pulinaa.Vaimo on suvusta, jossa äitinsä puolen sukulaiset pitävät kiinteästi yhteyttä toisiinsa. Itse en tapaa edes veljeäni kuin pari kertaa vuodessa vaikka asumme samalla paikkakunnalla. Minua ei hänen elämänsä kiinnosta eikä häntä minun vaikkemme riidoissa olekaan. Eikä se haittaa kumpaakaan.

        En ymmärrä kuinka pelkästään se, että vastoin tahtoaan joutuu ravaamaan toisen suvun juhlissa, muka osoittaisi kunnioitusta tai arvostusta. Aivan samoin pitää siipan kunnioittaa ketjun aloittajan päätöstä olla osallistumatta juhliin jos ei halua.
        Ja moni kyselee milloin sitten tutustuu uusiin ihmisiin jos ei kolua juhlissa? Entäs jos ei haluakaan tutustua? Itselleni ainakin riittää oma ystäväpiiri ja muutama sukulainen (vaimon tai oma),johon pitää yhteyttä, kaikki eivät ole samanlaisia sosiaalisia lärpättäjiä kuin latinot, varsinkaan täällä Suomessa. Ja hyvä niin.

        Tsemppiä kaikille kaamokseen älkääkä tuomitko toisten tekoja ja tapoja niin hanakasti. Kukin tyylillään.

    • Yx joka tietää

      Ihmettelen tässä eniten miten hyvänahkainen miehesi onkaan. Saat olla onnellinen että viitsii katsella sinua vielä lähellään. Moni olisi nostanut/nostattanut kytkintä jo tuossa vaiheessa.
      Omat elämänarvosi tuntuvat olevan vielä hakusessa pahemman kerran. Neuvon menemään retriittiin ja aukomaan ne. Tuolla menolla ei tule kuin vahinkoa kaikille..

      • ymbym

        Oon miettinyt kans ite tota, mut varmaan he olettavat että tulet miehesi avecina jolloin ne on kutsunut sinut mukaan vain muodon vuoksi.
        Kannattaahan tärkeimpiin, jotka on miehesi mielestä tärkeitä niin niihin mennä mukaan, mutta muuten ei kukaan pakota menemään.
        Miks ylipäätään mennä turhiin, joista ei tunne ketään, juhliin?

      • ^Amme^
        ymbym kirjoitti:

        Oon miettinyt kans ite tota, mut varmaan he olettavat että tulet miehesi avecina jolloin ne on kutsunut sinut mukaan vain muodon vuoksi.
        Kannattaahan tärkeimpiin, jotka on miehesi mielestä tärkeitä niin niihin mennä mukaan, mutta muuten ei kukaan pakota menemään.
        Miks ylipäätään mennä turhiin, joista ei tunne ketään, juhliin?

        Meillä on tälläinen käytäntö näiden juhien suhteen, että minä en pakota osallistumaan isäntää minun sukulaisten juhliin eikä isäntä pakota minua osallistumaan hänen sukunsa juhliin. Esim. joulu vietetään omilla tahoillamme. Mutta kumminkin kummallakin on mahdollisuus osallistua juhliin mikäli tahtoo. Tällä tavalla ollaan jo menty monta vuotta, ja kumpikin on tyytyväisiä ratkaisuun. Isäntä tykkää aika paljon käydä sukulaistensa juhlissa, mutta minua ei pahemmin nuo oman suvun eikä isännän suvun "kissanristiäiset" kiinnosta.

    • Joorrma

      Yksinkertaista. Ei kukaan voi pakottaa.

      • huh huijaa

        Ei taida vielä elämää olla tarpeeksi nähty jos tälläisiä asioita pitää miettiä.
        Ja vielä netissä ihmetellä...
        Nuku pari yötä tuol puskassa ja katsele tähtiä.

        Mä en ainakaan tee mitään sellaista mitä en halua. En o tehny enkä tule tekemään.
        Kituuttakaa te itseänne kulisseissa.

    • kissan ristiäisiin!!

      Ärsyttää kaiken maailman kekkerit, joihin kutsutaan vaan sen vuoksi, että on aina jotkut lahjan keräämiset, muuten ei olla tekemisissä kuin joulukortin verran. Meillä vaimo on sellaisesta parveilevasta suvusta, että ripille pääsykin on joku juhlimisen aihe!!!! Meidän suvussa on osattu jo ne jutut jättää ihan sovinnolla vain perhen kesken ja ihan lähimmille, siis kummit tai sisarukset. Itse osaan olla suvereenisti poissa kinkereistä ja muista pippaloista.

      Pikkuvinkki nyt avokille, voitte pitää häätkin ihan ilman muita sukulaisia, vain omat lapset ja lähimmät ystävät. Kokemuksella voin sanoa, että parhaat häät, ette loukkaa ketään sukulaista, kun kaikki ovat tasapuolisesti jätetty kutsumatta. Me vaimoni kanssa päädyimme tälläiseen ratkaisuun avioituessamme muutama vuosi sitten, saimme järjestää itsellemme mahtavat kirkkohäät ja vuokrasimme laivan vieraillemme, jolla risteilimme Päijänteellä valikoidun vierasjoukon kanssa, siis sellaisten henkilöiden klanssa, joiden kanssa olemme todella tekemisissä ja he ovat ystäviämme.

      • jepsis..

        Samoin ajattelen. Tuntuu kieltämättä pelkältä lahjojenkeruulta koko suvun kutsuminen juhliin. Tai sitten täytyy vain pakolla saada koko hovi "ihailemaan". Näitä itsensäkorostajia on joka suvussa. Sukupolvelta toiselle periytyvä juttu tuntuu olevan ;)

        Kaikkein parhaimmat juhlat järjestetään todentotta pienellä porukalla. Mukana ovat vain tarkoin valitut ystävät ja lähisukulaiset. Ei tarvita teeskentelyä, eikä puolisukua voi loukkantua, kun ei olla edes kutsuttu. Sinulla oli siitä oiva esimerkki.

    • oma elämä

      Itse olen ollut avomieheni kanssa 6 vuotta ja saamme kutsut joka paikkaan tietysti yhdessä. Olen kotoisin pohjoisesta ja mieheni turusta, meidän suku on sellaista rentoa ja ei todellakaan nipottavaa porukkaa ja koen olevani hyvin läheinen sukuni kanssa vaikka he asuvat 800km päässä enkä näe heitä usein. Kukaan suvustani ei loukkaannu jos emme pääse johonkin juhliin, joita on hyvin harvoin. Mieheni suku on todella yliasiallinen ja he järjestävät joka asiasta kahvikestit.. jos esim. äidillä on toisen nimen nimipäivä?!! oman perheeni kanssa olemme sitä naureskelleet, että emme edes muista kenenkään nimipäiviä ja vaikka muistaisimmekin niin ei tule mieleenkään onnitella tai mitään. :D Mieheni suvun juhlat ovat todella ahdistavia ja muodollisia, enkä minä tai mieheni viihdy niissä yhtään. Mieheni menee useimmiten, minä en enää jaksa esittää. Olen itse hyvin ulospäin suuntautunut ja tulen kyllä kaikkien kanssa toimeen. Miehen suku vaan on jotenkin epäsosiaalinen omalla tavallaan. Olen sitä mieltä että kukaan ei ole velkaa puolison suvulle ja jos ei halua mennä niin ei mene. Olet aikuinen ihminen ja pidä huolta ainoastaan omasta parisuhteestasi ja selvitä miehesi kanssa kanssa menettekö juhliin vai ette. Miehen suku voi ajatella mitä kerkeää, sinulla on oma elämä eikä kenenkään tarvi itseään rääkätä inhottavissa juhlissa. Kunhan joskus tärkeimmissä juhlissa näyttäytyy niin hyvä! :)

      • Fijete.

        Se on kyllä Turussa hankalaa mennä naimisiin jostain muualta kotoisin olevan kanssa,ihan tosi eikä mikään huuli.Mun muija on kotoisin Turun saaristosta,ja suku on siellä melko vaikutusvaltaista.Itse olen erään Turun vanhan suvun mustalammas,oikeen pässi.Sleepy Sleepers laulo aikoinaan;voi vittu ku minnuu vitutti niin,ja sama mulla,aina juhlissa kravatti kaulassa.Päätettiin mennä naimisiin,ja isä otti flikan puhutteluun.Kerto sille mitä on odotettavissa ja muija sano isälle;entäs sitte ja mentiin naimisiin.Jos menee vanhan Turkulaisen suvun kakaran kanssa naimisiin,on oltava valmis moneen,ennenkuin hyväksytään sukuun.Miniä on Iisalmesta,ja muija katsoo sitä pitkin nenänvartta.Mut me ollaanki Turust.Miniä on ison suvun jälkeläinen ja kattoo varmaan sitte aikanaan miniääs pitkin nenänvartta.Siit on tullu Turkulainen.

    • Matkalla Maineeseen

      Possufluntsaa.
      Siitäkin pöpöstä jotain hyötyä.

    • Vihreenruskeetsimmut

      Minä olin melkein koko yhdessäolo ajan avoliitossa, molemmat kävimme toistemme sukulaisten luona.
      Näinhän heihin tutustutaan, mutta näköjään sinä et halua sitä tehdä.
      Jos miehen sukulaiset ei tule luoksesi, pitää sinun olla se aloitteen tekijä, mene heidän luokseen, olethan sinä uusi suvun jäsen.
      Ikävää jos joskus sinun lapsi/lapset eivät ole missään yhteydessä isänsä sukuun kun äiti heitä karsasti eikä halunnut tutustua heihin.

    • ..........

      Kuulostaapa kurjalta, että ajattelet noin. Miksi et halua osallistua juhliin? Ja naimisiin mentyännekö sitten menisit juhliin?

      Eikö se vain ole kivaa päästä tutustumaan miehesi sukuun vai eikö se ole sinulle tärkeää? Jos siellä on pelkkiä tuntemattomia, niin sehän on hyvä keino tutustua miehesi sukuun. Hänelle kun suku voi olla tärkeä.

      Olette kuitenkin avoliitossa ja teillä on lapsi... Olette perhettä. Yleensä juhliin kutsutaan koko perhe eikä jätetä puolisoita kutsumatta. Jossain suvuissa on huonot välit puolisoon. Olisit siis iloinen, että he kokevat tuntevansa sinutkin jäseneksi perhettä ja sukua.

      Eihän tietenkään ole pakko osallistua sukujuhliin eikä tavata koskaan. Voit vain sitten pohtia, mitä suku ajattelee, jos sinua ei ole koskaan paikalla. Saattaapi olla, että he ajattelevat sinulla olevan jotain heitä vastaan ja välit huononevat. Kannattaa miettiä tätäkin puolta, jos et enää aio osallistua juhliin.

    • MVonM

      Itse olen toista kertaa naimisissa enka vielakaan ole miehen kanssa jonka kanssa olisimme jotenkin siamilaiset kaksoset. Meilla homma toimii niin, etta ilmoitamme toisillemme jos jotan menoa tai juhlia tms. on tulossa ja toinen saa itse paattaa lahteeko vaiko eiko.
      Joskus ihmiset ihmettelee missa puolison on ja sanotaan aina totuudenmukaisesti etta oli jotain muuta tarkeempaa menoa.
      On tarkea tunnistaa jotain merkittavia tapauksia milloin on hyva viettaa aikaa ja tehda asioita yhdessa. Pointtini on se, etta ketaan ei voi eika kannata pakottaa, siita ei seuraa mitaa hyvaa. Jokaisella pitaa olla tilaa tulla ilman etta pitaa panikoida 'erosta ja pettamisesta ja draamasta' ja menna vaikka yhdessa ollaankin. Muuten loppuu happi ja rakkaus!

    • Anopin tekele

      Mitenkäs sun lapsi ajattelee kun äiti ei koskaan ole isän puolen sukulaisten luona mukana? Annat todella huonoa oppia pojallesi. Onko sun mies mukana sun sukulaisissa? Ja jos ei niin mitä sun sukulaiset siitä ajattelee? Lapsesta ainakin on valtavan mukavaa jos kaikki sukulaiset ovat yhtäaikaa kyläilemässä ja saa sillä tavalla tuntea kuuluvansa sukuun jos toiseenkin. Oletko itse lapsena käynyt vanhempiesi mukana sukuloimassa? Lapsesi on todella onnellinen jos sinä äitinä olet mukana ja hän kokee tärkeäksi näyttää, että tämä on meidän koko perhe, nythän sukuloimassa on vain hän isän kanssa. Kyllä ihminen kestää kyläilyt kun ei nyt koko elämää kestä, vain tunnin pari tai yön yli. Ajattelepa sun lapsesi ja miehesi tunteita kun seuraavan kerran kieltäydyt lähtemästä, älä ole itsekäs!

      • VUOSIMALLIA%#

        Tässähän olikin kysymys siitä, hän käy sukujuhlissa. Mutta pitääkö aina osallistua? EI TARVI! Ei lapsi pdä äitiä sen huonompana, eikä varmaan mieskään. Asiat puhutaan perheen kesken eikä suvun kesken. TRV; ANOPPI

    • Nuunu

      On toi minusta aika kummallista ett heti haukutaan ettei taho toisen sukuun tutustua... alottajahan ite sano että on niisä kinkereissä yms aikansa juossu. ei se oo meilläkään mies tullu esim minun sukulaisen hautajaisiin kun ei ole kyseistä hlöä tuntenut. tekopyhää se semmone on. Kyll mie vaan tiiän montaki tapausta että sukujuhlissa ei käyä mutta muuten sitten ollaan tekemisissä keskenään paljonki. Ei se sukujuhliin meneminen tai menemättä jättäminen tarkoita ettäkö ei miehen suku kiinnoistaisi tai että piettäs miehen sukua huonompana. Kyllä se pitää toiselta puoleltaki ymmärtää että aina ei vaan kerkeä/pysty/jaksa/huvita.

    • hanki hoitoa

      ja valittava kus*pää! Mietippä miltä miehestäsi ja lapsestasi tuntuu mennä yksin? Ja se nyt vain on (ikävä)velvollisuus...

    • The_Evil_Of_Silence

      Minä ainakin haluaisin mennä jonnekin juhliin! Minä rakastan juhlia, mutta kaikkein tärkeimmät asiat ovat se, että ihmiset välittävät toisiaan paljon eli suoraan sanoen ihmisten sydämet. Itse olen nähnyt sisarpuoleni (isän puoleinen) häissä paljon vieraita miniä, kuten täti (sedän vaimo) sekä serkkuni (äidin puoleinen) ja paljon muutakin! ;)

    • niiinpäniin

      Mikä siinä uusien ihmisten tapaamisessa on niin vaikeaa?
      Ette te voi eristyksissä elää. Mitä jos miehesi kieltäytyy
      tapaamasta sinun sukulaisia?
      Jos teillä on lapsi, niin kuulut sukuun ei siihen jonkun
      kirkon siunausta tarvita.
      Valinnan teitte kun panitte lapsen alulle, että älä vikise
      seurauksia.
      Minusta on mukavaa mennä juhliin kun miehet ja naiset
      on pukeutunut parhaisiin.

      • Zueus

        No on ihmeellinen ajatusmaailma tällä ketjun aloittajalla. Luulis tuo olevan normi kanssakäymistä sukulaisten kesken. Teillä on yhteinen lapsi sentään!!! ja ei se papin aamen tee siitä liitosta sen ihmeempää. Silloinkos sitten vasta saa sukua tavata??? Äly hoi älä jätä!!!! ...täs tapauksessa se on tainnu jo jäädä johonki...

      • Ihmetyttää
        Zueus kirjoitti:

        No on ihmeellinen ajatusmaailma tällä ketjun aloittajalla. Luulis tuo olevan normi kanssakäymistä sukulaisten kesken. Teillä on yhteinen lapsi sentään!!! ja ei se papin aamen tee siitä liitosta sen ihmeempää. Silloinkos sitten vasta saa sukua tavata??? Äly hoi älä jätä!!!! ...täs tapauksessa se on tainnu jo jäädä johonki...

        Minuakin vähän ihmetyttää tuon ketjun aloittajan ajatusmaailma. Jos pariskunnalla on olemassa yhteinen lapsi, niin eikös se nykymaailmassa paina enemmin kun se että ovatko he avo- tai avioliitossa? Toisaalta jos kyseessä olisi todella vanhollinen suku, niin heidän ajatusmaailmassa kyseinen pariskunta olisi vielä susipari, jolla on avioton lapsi eli äpärä. Miltähän tuntuisi jos se avomies ei vastaavasti haluaisi olla missään tekemissä mahdollisen lankonsa tai kälynsä kanssa? Vakavasti puhuttuna ei kai se papin amen tai maistraatissa käyminen nykyisellään enää paljon määrittele tosiasiallisia ihmissuhteita.

        Eikös se ole myönteinen merkki että avomiehen ja avovaimon sukulaiset ovat toistensa jossain määrin toistensa kanssa tekemissä? Ei kai sen sukulaisten kanssa käytävän keskustelun tarvitse olla sen jäyhempää kuin mitä vaikkapa työkavereitten tai opiskelukavereitten kanssa käydään päivittäin. Eihän keskustelun tarvitse pyöriä pelkästään sukulaissuhteiden ympärillä vaan voihan sitä puhua mistä tahansa yleisesti kiinnostavasta aiheesta esim. iltapäivälehtien otsikoista.

      • Mie vain
        Zueus kirjoitti:

        No on ihmeellinen ajatusmaailma tällä ketjun aloittajalla. Luulis tuo olevan normi kanssakäymistä sukulaisten kesken. Teillä on yhteinen lapsi sentään!!! ja ei se papin aamen tee siitä liitosta sen ihmeempää. Silloinkos sitten vasta saa sukua tavata??? Äly hoi älä jätä!!!! ...täs tapauksessa se on tainnu jo jäädä johonki...

        vihille voi mennä maistraatissakin ja jättää kutsumatta kaikki kummankin puolen sukulaiset häihin. Minut ja mieheni vihittiin maistraatissa ja todistajatkin olivat viran puolesta. Oli hyvät häät. Käytiin kahdestaan sitten syömässä ja sen jälkeen kotiin.

        Ellei ole sosiaalinen tyyppi ja halua viettaa kallisarvoisia viikonloppujaan suvun naurettavissa pippaloissa, voi ihan rauhassa heivata kutsut hiiteen. Meillä mieskin on todellakin alkanut jo karsia käyntejään oman sukunsa pippaloissa. Ei enää kiinnosta ajaa 200 km yhteen suuntaan, juhlia pari tuntia ja ajaa sitten 200 km takaisin kotiin.

    • näitä riittää

      että kutsutaan toisten avo- tai aviopuolisot (ei sillä vihkimisellä ole siinä merkitystä) ja MYÖS edes yritetään tutustua niihin mahdollisiiin tuleviin sukulaisiin. Se tarkoittaa että sukulaiset ovat myös huomioineet sinut ja toivottavat sinutkin tervetulleeksi juhliin. On sinulla silti oikeus myös joskus kieltäytyä, varsinkin jos olet noissa jo paljon käynyt. Kyllä miehesikin saa loukkaantua, jos sinulla ei ole yhtään mitään kiinnostusta osallistua hänen sukunsa juhliin tai opetella tuntemaan miehesi sukua ja taustaa.

    • sukurakas

      No tottakai sun kuuluu mennä sinne minne miehes ja lapseskin, että kehtaat kyselläkkin...

      • vanhapiika

        Sukujuhlista valittaminen tuntuu niin suhteettomalta, kun on yksinäinen ja toivoisi että edes joskus kutsuttaisiin johonkin..

    • 100 varma

      anna appiukolle ahteria ni takaan etei tarvi enää mennä mielistelemään sukua, siitä pitää anoppis huolen varmasti ;)

      • anneliis

        ...avopuolison tyttäret pitää yhteyttä silloin kun niillä on juhlaa, synttärit tms. ja silloin kun tarvitsevat rahaa.
        Meillä omat poikani pitävät yhteyttä niin juhlana kuin arkenakin ja silloinkin kun eivät tarvitse rahaa...eivät ole kyllä opiskelujen päättymisten jälkeen tarvinneetkaan. Hiljalleen alkaa tympimään...mutta ei se estä osallistumista kaikkeen juhlaan yms., voin vain olla ylpeä omasta tilanteestani suhteessa lapsiini.

    • jajja

      Jos te olette avopari ...tai niin sanotusti aviopari koska onhan teillä yhteinen lapsi ....mikä siinä mättäää
      Näinhän se on jos valitsee miehen niin myös valitsee suvun siinä kylkiäisinä ....
      Lähteekö miehesi sinun suvun juhliin ...vai eikö sinulla ole? vai käytkö niissä yksin lapsen kanssa ?Jos lähtee niin miksi se on sinulle niin vaikeaa ? Mieti
      Jos ei niin silloin voit valita vain tärkeimmät ja unohtaa turhat juhlat...niinkuin hänkin
      Silloin suku saa tykätä mitä tykkää mutta muista aina säilyttää respekti silloin kun sen aika ja paikka on.... eli kunnioitus esim. Vanhempia kohtaan Täysiä kymmeniä Häät ja hautajaiset unohda ne vähäpätöiset jos sinulla tosiaankin panee vastaan Mutta puhu siitä ja mitä sinä tykkäät niin että miehesi ...vaikka olisitte eri mieltä tietää mitä ajattelet ja tärkeintä Miksi Mutta tärkeintä älkää yrittäkö keksiä mahdottomia ja mahdollisia teko syitä koska ne ei mene läpi kun muutaman kerran vaan sanokaa suoraan miten asiat on
      Aina ei elämässä voi tehdä niinkuin itse haluaa joskus on otettava myös toisia huomioon

      • terveisin kkokenut

        no, kyllä sen edestämme löydämme ja minkä niitämme, kaikki me vanhenemme tässä itsekkäiden ihmisten mailmassa ja vanhuutta vielä kymmeniä vuosia jolloin toivoisi että olisi sukulaisia nuoremmasta polvesta jotka kävisivät edes joskus tapaamassa, mutta, ikävä kyllä mailma muuttuu kokoajan itsekkäämmäksi ja vanhukset yksinäisemmiksi, kauhistuttaa minkälainen vanhuus näillä itsekkäillä nykynuorilla on kun ei enää vartalo ja sileä iho houkuttele seuraa, on vain oma luone ja menneisyys mikä tuo seuraa, tervetuloa yksinäisten sydänten kerhoon!

    • miniä-x

      Aika itsekästä ajattelua, jos et voi sitäkään vähää vaivautua näyttäytymään kumppanina. Eihän nää juhlat ole sitä varten, että hihkut onnesta siellä. Ne on muiden järjestämät tilaisuudet, joihin sinulla on etuoikeus osallistua. Ei sinne varmaan ketä tahansa kutsutakaan.

      Ihmeellistä, että joku ajattelee perheen tai suvun rajoittumaan oman kodin sisällä kahden ihmisen väliseksi asiaksi... kovin menee rajoittuneeksi jutuksi. Ei ne pakkosukulaiset (joita ne on, vaikka minkälainen sitoumus miehelläsi ja sinulla sattuu olemaan) ole kiinnostuneita syvällisistä tunnoistasi varsinkaan kun osoitat mieltäsi jättäytymällä pois kunnioittamasi kumppanisi lähipiiristä.

      Ymmärrän samanlaisena miniänä olleena tuntosi, mutta ne ovat toissijaisia, kun ajattelee miten vähän niitä tilaisuuksia kuitenkin on. Hyöty pitemmän päälle on suurempi teille, kuin silloin, jos jätät osallistumatta.

      • easy living!!!

        mutta kun haluaa mennä siitä mistä aita on matalin, miksi vaivautua kun ei ole pakko;)
        elän niinku ite haluan!

      • Se on voivoi
        easy living!!! kirjoitti:

        mutta kun haluaa mennä siitä mistä aita on matalin, miksi vaivautua kun ei ole pakko;)
        elän niinku ite haluan!

        Itse en siedä ilkeyttä ja ällöttävää tekopyhyyttä, jota näen tiettyjen ihmisten läpi. Siksi vältän mielelläni heidän seuraansa. Se ei ole itsekkyyttä, vain rohkeutta tehdä toisin. Elämä on liian lyhyt.

      • pakko..!

        Miksi poisjättäytyminen olisi mielenosoitusta? Eikö jokaisella ole vapaus valita mennäkö juhlaan vai ei? Ei ole kyse käskystä, vaan kutsusta ja silloin on ihan omassa harkinnassa meneekö tilaisuuteen! Itsekkäimpiä tässä ovat ne, jotka vaativat muita aina paikalle tuomaan lahjoja. Mieltään taitaa siis eniten osoittaa se, joka suuttuu siitä, jos joku kutsuttu ei saavukaan paikalle häntä "kunnioittamaan"!

        Ymmärrän kyllä, että harvinaisiin ja isoihin juhliin (häät, täydet vuosikymmenet tms.) sekä muistotilaisuuksiin mennään yleensä yhdessä. Mutta koittakaa nyt käsittää, että on sukuja, joissa pitäisi oikeasti osallistua jokaikiseen nimipäivä- ja syntymäpäiväjuhlaan, joita aikuiset ihmiset järjestävät kuin pönkittääkseen omaa itseään. Mikä merkitys tuollaisilla juhlilla on? Isot ihmiset, synttäri- ja nimpparijuhlat, useita kertoja vuodessa? Haloo?! Kyllä noihin kekkereihin todellakin kutsutaan ihan kenet tahansa, jotta juhlakalu saisi mahdollisimman paljon huomiota itselleen.

        En tule käsittämään tuota ikinä, sillä en ole tottunut teeskenteleviin juhliin. Jos on juhlat, niin mieluummin juhlitaan harvemmin ja oikeasti hauskalla ja aidolla fiiliksellä, kuin että joka toisen nenänpyyhkäisyn kunniaksi pitäisi mennä jotain juhlistamaan!

      • motvalls
        pakko..! kirjoitti:

        Miksi poisjättäytyminen olisi mielenosoitusta? Eikö jokaisella ole vapaus valita mennäkö juhlaan vai ei? Ei ole kyse käskystä, vaan kutsusta ja silloin on ihan omassa harkinnassa meneekö tilaisuuteen! Itsekkäimpiä tässä ovat ne, jotka vaativat muita aina paikalle tuomaan lahjoja. Mieltään taitaa siis eniten osoittaa se, joka suuttuu siitä, jos joku kutsuttu ei saavukaan paikalle häntä "kunnioittamaan"!

        Ymmärrän kyllä, että harvinaisiin ja isoihin juhliin (häät, täydet vuosikymmenet tms.) sekä muistotilaisuuksiin mennään yleensä yhdessä. Mutta koittakaa nyt käsittää, että on sukuja, joissa pitäisi oikeasti osallistua jokaikiseen nimipäivä- ja syntymäpäiväjuhlaan, joita aikuiset ihmiset järjestävät kuin pönkittääkseen omaa itseään. Mikä merkitys tuollaisilla juhlilla on? Isot ihmiset, synttäri- ja nimpparijuhlat, useita kertoja vuodessa? Haloo?! Kyllä noihin kekkereihin todellakin kutsutaan ihan kenet tahansa, jotta juhlakalu saisi mahdollisimman paljon huomiota itselleen.

        En tule käsittämään tuota ikinä, sillä en ole tottunut teeskenteleviin juhliin. Jos on juhlat, niin mieluummin juhlitaan harvemmin ja oikeasti hauskalla ja aidolla fiiliksellä, kuin että joka toisen nenänpyyhkäisyn kunniaksi pitäisi mennä jotain juhlistamaan!

        Tuleekohan noille juhlavurmailijoille mieleenkään, mistä sana "kissanristiäiset" oikein tulee ja mitä se merkitsee? Sitä kun tehdään tyhjästä juhlanaihe.

        Mitä sitä siellä sitten enää keskusteleekaan keskenään, jos samat ihmiset tapaavat vähän joka viikonloppu?

        Kyllä mulla ainakin on muutakin tekemistä vapaa-ajoillani kuin jatkuvasti juosta jotain lahjoja aikuisille ihmisille ja istua kuuntelemassa samoja juttuja monta kertaa vuodessa.

    • pakkopulla

      Ihmisenhän ei ole pakko kuin kuolla.

      Itse osallistun mielelläni jos jonkinlaisiin kissanristiäisiin ja avopuolisoni taas vihaa vierailuja. Joskus menen mieluummin yksin, kuin otan murjottavan ja pois kinuavan seuralaisen. Saanpahan nauttia itse harvoin tapaamani sukulaisten seurasta. Kuitenkin haluaisin mieheni mukaan edustamaan kanssani ja jakamaan kokemuksen.
      Jos joku näkee sen vaivan että järjestää juhlat, koska on saavuttanut jotain, niin on äärimmäisen epäkohteliasta mennä paikan päälle kiukuttelemaan. Jos sua ei todellakaan kiinnosta mennä kunnioittamaan toista ihmistä, niin jätä väliin. Itsellä on ollut useissa omissa juhlissa ikävä olo, kun veljen ex-vaimo oli tullut paikalle vain mököttämään. Onneksi veljen nykyinen vaimo on täysin eri maata.

      Monessa vastauksessa puhuttiin "rahastusjuhlista", joka minua ihmetyttää. Itse ainakin kun järjestän juhlia, niin en järjestä niitä sen takia että saisin lahjoja. Isojen juhlien järjestäminen syö paljon rahaa ja aikaa ja vaivaa. Jos olen elämässäni saavuttanut jotain, niin haluan juhlia sitä valitsemieni ihmisten kanssa. Joskus on isommat juhlat ja joskus pienemmät.

      Jos jätät väliin, niin ilmoita siitä kohteliaasti juhlasankarille.

    • Kummaksuja

      Sinun täytyy olla tätä nykynuorisoa, sillä itsekkyys paistaa pohdinnoissasi. Voisitko ajatella miltä sinusta tuntuisi, jos ei puolisosi olisi halukas osallistumaan oman sukusi tilaisuuksiin? Teillä ei ehkä ole ollut yhteisöllisyyttä omassa kodissasi, mutta mietipä asiaa elämääsi rikastuttavana asiana. Saadessasi ikää lisää huomaat, että asia antaakin elämääsi rikkautta. Ole siis avoin ja osallistu silloin, kun te yhdessä niin päätätte. Ei kukaan nauti mököttävistä ihmisistä. POSITIIVISUUTTA!
      Muista myös. että olet jo osa sitä yhteisöä! Mieti myös minkä mallin annat lapsellenne.

    • eityhmäeikäitsekäs

      Älä vaan osallistu mihinkään miehesi sukulaisten järjestämiin tilaisuuksiin. Niistähän saattaisi nimittäin kertyä myöhemmän elämän varrella jopa yhteistä muisteltavaa. Antaa lapsen ja isin reissta keskenään, siitä ne tykkäävät.

    • leidi78

      Luettuani viestisi ajattelin ensin, että oletpa kummallinen tyyppi. Kyse on kuitenkin lapsesi isästä eikä mistään kahden viikon hellusta. Ja lapsesi kuuluu myös tähän sukuun, halusit tai et.

      Mutta... kun luin vastauksia henkilöiltä, jotka olivat samoilla linjoilla kanssasi... he perustelivat asian järkevästi ja poisjääminen kuulosti hyväksyttävältä. Joskus elämässä joutuu käymään epämiellyttävissäkin kekkereissä - kuten aloittaja on tähän asti tehnyt, mutta aikoo nyt kaiketi nousta kapinaan. Go girl! :D

    • 2222

      Sinut sentään kutsutaa kinkereihin, joten miksi valitat? Sinusta pidetään, mikä siinä on ongelmana? Minä olen ollut avokkini kanssa yhdessä yli kuusi vuotta ja minua ei vieläkään kutsuta mihinkään suvun pippaloihin, ei häihin, ylioppilasjuhliin, kissaristiäisiin tai mihinkään muuhunkaan. On kiva tuntea itsensä niin "halutuksi".

    • Ollaan kyydissä...

      Mies menee lapsensa kanssa oman sukunsa juhliin. Sä menet lapsen kanssa omien sukulaistesi luokse. Sitten saatte vielä vuorotellen laatuaikaa ja pääsette juhlimaan omien kavereiden kanssa, kun toinen hoitaa lasta juhlissa. Kun aikaa kuluu niin saatte varmaan kehiteltyä asiaa vielä niin, et se on viikko lapsen hoitoa ja viikko vapaata... Ns. yhteishuoltajuus. Silloin ei tarvitse kärsiä noista yhdessä tekemisen murheista.
      Mielestäni perhe (me) on henkinen tila. On eri asia, jos me menemme johonkin, kun minä ja sinä ja meidän lapsi...
      Eli, jos alatte "eriyttää" toimintoja, niin miettikää kuinka pitkälle se juna menee, kun vauhtiin pääsee.

    • säälittäväää..

      Ei tieteskään pakko ole mennä.Et vain yksinkertyaisesti mene ei se ukkos niin siitä suutu.vittu et ihan naurattaa kyl täällä teidän ihmisten ongelmat ja varsinkin se et miten pikkuruisia teidän ongelmat on ja niistä sit itketään

    • Adele

      Totta kai sinun pitää osallistua, olethan perheen jäsen miehesi kautta. Ole onnellinen, että sinut kutsutaan niihin pippaloihin. Voisi olla niinkin, ettei sinua hyväksyttäisi. Miltäs tuntuisi, jos vaan miehesi ja lapsesi kutsuttaisiin ???

    • ricce

      Mikä sukulaisissa ahdistaa?

      Onko ok jos mies ei halua tutustua sinun sukulaisiin?

      Lapselle on varmasti tärkeätä että on sukulaisia, serkkuja ym, lapsen vuoksi minusta vanhempien kuuluu pitää yhteyttä sukulaisiin, tosin viimekädessä tietenkin on tapauskohtaista kuinka paljon ym, mutta suku on arvokasa asia, vaikka nykyisin niin arvostettu.

      Veri on vettä sakeampaa.

      • motvalls

        Joskus veri on vettä sairaampaa.

        Monissa näissä vastauksissa huomaa, miten enemmistö tykkää mennä joka ikiseen toisten järjestämään tilaisuuteen, ja jos joku muu on erilainen eli häntä ei huvita mennä jatkuvasti tai hän voi jopa huonosti noissa jatkuvissa pippaloissa, niin häntä sitten moititaan kamalaksi. Minkäänlaista toiseuden suvaitsemista ei teissä enemmistön edustajissa huomaa.

        Yrittäisitte edes joskus asettua toisen asemaan ja osoittaa vähän empatiaa.

    • näinkin voi muuttua

      Asutte yhdessä ja teillä on yhteinen lapsi. Kyllä teidät mielletään pariskunnaksi ilman vihkimistäkin. Oman ajan antaminen on merkittävintä mitä toiselle voi antaa. Sitä sinä et siis halua. Se että et lähde mukaan, osoittaa vähintään välinpitämättömyyttä ja itsekeskeisyyttä. Ei kaikkiin tarvitse olla menemässä, mutta ainakin sellaisten luo, jotka ovat puolisolle tärkeitä tai joihin on pidetty yhteyttä.

      Puhun ihan kokemuksesta. Exäni oli viemässä minua milloin mihinkin kekkereihin. Minua ei kerta kaikkiaan kiinnostanut olihan minulla aikapula opiskelun ym. vuoksi ja muutenkin viihdyin enemmän omissa puuhissani suorittavaa tyyppiä kun olen. Sain enemmän tyydytystä siitä, kun katselin työni tuloksia. Kutsujen välttely ei johtunut siitä, että muut kutsuvieraat olisivat olleet jotenkin epämiellyttäviä. Ihan vastaavalla tavalla laiminlöin oman sukuni tilaisuuksia.

      Nyt seurustelen miehen kanssa, joka ei ota mukaansa mihinkään suvun eikä työpaikan tilaisuuksiin.
      Asetelma on siis pyllähtänyt ihan toisin päin. Haluaisin tutustua miehen sukulaisiin ja ystäviin.

      Näin keski-ikään tultuani arvostan sitä, että minuun halutaan tutustua tai tavata vuosien jälkeen. Lähden nyt mielelläni esim. vanhan tätini syntymäpäiville ja tapaan samalla serkkujani, joista useimpia en ole nähnyt vuosikymmeneen. Eilenkin oli ihan mahtavaa nähdä heitä ja vaihtaa kuulumisia.

      Eri juttu on olla kutsuttuna rekvisiitaksi niin että joku voi pönkittää itsetuntoaan sillä, että hänen luonaan on ollut niin ja niin monta vierasta. Tai silloin kun tuntuu siltä, että saa kutsun vain lahjojen vuoksi tai jos tuntuu, että on tullut kutsutuksi vain muodon vuoksi. En lähde nytkään sellaiseen mukaan. Ja sitä paitsi osallistuminen maksaa muutenkin. Pitää pukeutua asianmukaisella tavalla ja etenkin kasvavan lapsen juhlavaatettaminen käy kalliiksi. Oma kustannuksensa tulee matkoistakin. Niin, ei kaikkea voi mitata rahassa mutta voi osallistuminen joskus käydä kukkaron päälle. Toisaalta jos ohjelma sisältää mm. ruokatarjoilun, ei se järjestäjällekään ole ilmaista.

    • sululainen.........

      kutsun juhliin niin se tarkoittaa että sinut on otettu ja hyväksytty sukuun! Ihme ettei moinen mene ihmisille "kaaliin" vaan halutaan eristäytyä uusista sukulaisista. Ihmetteln moista suuresti.

    • minä minä ja minä

      Kerran olet noin itsekäs, älä menekään naimisiin. Toivottavasti osaat edes laittaa lapsen tarpeet omiesi edelle.

    • Martinez

      Nykyinen tyttöystäväni ei suostunut lähtemään veljeni häihin, ja olemme kuitenkin seurustelleet jo useamman vuoden. Suoraan sanottuna vituttaa hänen asenteensa. Hän ei kuulemma pidä häistä tai juhlista ylipäätäänkään. Pienemmistä suvun juhlista poissaolon hyväksyin, mutta tuota en. Emme ole kihloissa vaikka hän jossain vaiheessa asian suhteen aika lailla painostikin. Alkaa epäilyttää yhteinen tulevaisuutemme monesta muustakin asiasta johtuen.

    • hande-56

      Sukulaiset asuu kaukana,haluais käydä siellä usemmankin kerran koska he asuvat melkein samalla paikkakunnalla siellä.No sinne kun on menossa ja puolisoa pyytää mukaan ei halua lähteä.No eiku lähtee ite ja sit ku tulee ni kysytää mite meni ketä tapasit millasta oli. Tuntuu et eiks oli helpompi lähtee mukaan kun sit kysellä ja utsia asiat. Sitä on sitten vähä h:na kun ei mukana olo kelpaa. Itse olen käyny hänen sukulaisten luona just ja sillon kun on mahollisuus ja tarve mennä. Enkä jäkeenpäin kysele jos itsenäisesti käy mitään,koska en näe tarvetta udella.Sitä vaan että käykää ihmeessä toistenne sukulaisten luona niin tutustutte ja sitä kautta tieto lisäänyy vastakkaisesta paristanne,mutta ei väkisin.
      Oiskohan että puolisoni ei ole niin sosiaalinen kuin itse koen olevani ? Onhan se niin että sukulaisia ei voi valita mutta ystävät ehkä voi !

      • onneton lyyli, 30 v

        Apua! Avomieheni kuoli kaksi viikkoa sitten ja nyt hänen sisarensa ja äitinsä ovat hautaamassa häntä minulta mitään kysymättä. Edes kutsua en ole saanut hautajaisiin. MITÄ TEEN?
        En kyllä halunnut avomieheni eläessä tutustua hänen sukulaisiinsa ja en tunne heitä. MITÄ TEEN, KUN HALUAN OLLA HAUTAAMASSA OMAA AVOMIESTÄNI?

      • AVO KUMPPANI
        onneton lyyli, 30 v kirjoitti:

        Apua! Avomieheni kuoli kaksi viikkoa sitten ja nyt hänen sisarensa ja äitinsä ovat hautaamassa häntä minulta mitään kysymättä. Edes kutsua en ole saanut hautajaisiin. MITÄ TEEN?
        En kyllä halunnut avomieheni eläessä tutustua hänen sukulaisiinsa ja en tunne heitä. MITÄ TEEN, KUN HALUAN OLLA HAUTAAMASSA OMAA AVOMIESTÄNI?

        Olet vaikeassa tilanteessa. Minä ottasin sinuna selvää,missä Siunaustilaisuus on ja ajan. Kirkkoon voivat kaikki mennä. Mene hyvästelemään kumppanisi. Ei aina ole merkitystä onko suvun kans ollu tekemisissä. Olin itse avo mieheni kanssa10 vuotta, ei asuttu virallisesti yhdessä. Mutta olin rinnalla kuolemaan asti. Kuolin vuoteellakin sairaalassa. Hänen omat lapset käväs vain katsomassa. Olin aina ollut osa hänen lasten elämää. Ja hoitanut näitä lasten lapsia. Ja koko suvun kanssa oli hyvä suhde. Mutta tämän kumppanin kuoltua, sain niin törkeätä kohtelua ja syrjintää, että kukat siirettiin haudalta pois samoin kynttilät. Tämä tuli niiltä kumppanin lapsilta. Muun suvun kans olen tänäpäivänäkin kassakäymisissä. Ei edes lehti ilmoitukseen minun värssy kelvannu, vaikka olisin oman osuutenikin maksanu. KAIKKEA PAHAA JOUTUNUT KESTÄMÄÄN.

      • ???
        onneton lyyli, 30 v kirjoitti:

        Apua! Avomieheni kuoli kaksi viikkoa sitten ja nyt hänen sisarensa ja äitinsä ovat hautaamassa häntä minulta mitään kysymättä. Edes kutsua en ole saanut hautajaisiin. MITÄ TEEN?
        En kyllä halunnut avomieheni eläessä tutustua hänen sukulaisiinsa ja en tunne heitä. MITÄ TEEN, KUN HALUAN OLLA HAUTAAMASSA OMAA AVOMIESTÄNI?

        Tuskimpa täällä kirjoittelisit jos asia olisi näin.Luulisi suru olevan niin päällä että keskustelee mieluummin ystävien kanssa kuin näillä palstoilla

      • Totta
        ??? kirjoitti:

        Tuskimpa täällä kirjoittelisit jos asia olisi näin.Luulisi suru olevan niin päällä että keskustelee mieluummin ystävien kanssa kuin näillä palstoilla

        Jos tarkoitit vastata viestiini. Tämä on täysin totta. En varmaan olis täällä jos tämä tapaus olisi nyt päällä. Siitä on seitsemättä vuotta. Kyllä se oli todella rankkaa aikaa. SE oli todella henkistä väkivaltaa surussa mitä sain kokea. Tämä kiusaaminen veikin pari vuotta, en saanut rauhassa tehdä surutyötä. EI sitä varmaan normaali ihminen ymmärrä, en ymmärrä minäkään vielä tänäpäivänäkään. Mitä kerroin oli pieni murunen siitä. Tämä edesmenneen kumppanin minjä, vetosi joka asiassa että kun ette olleet naimisissa.Mistään omaisuudesta ei ollu kysymys, koska meillä oli omat kodit kummallakin oltiin vuoroin ,kummankin luona. Minijälle vain jäi sanomatta,että miten sinä pyysit teidän lapsia hoitaan kun emme ollu naimisissa. Vetosi siihen kun pyysi lapsia joskus hoitaan kun eivät olis olleet kokopäivää tarhassa, ja koko päivästä pitää maksaa. Sopi minua hyväksikäyttää.

    • Vuosimalli53

      Kyllä mielestäni voit kieltäytyä,ja jos avopuolisosikin hyväksyy kieltäytymisen. Oletteko puhunu miehesi kans keskenänne, tämän asian. Ei anopit ja appiukot voi määrätä mihin juhliin sinun pitää osallistua. Monesti nuorta paria yrittää varsinki anoppi ohjailla, ja näyttää tietä. Mutta neuvon sinua tekemään niin kuin sinusta tuntuu. Kyllä tämän päivän anopit pitäs ja suvunki antaa miniän tehdä omat päätökset. Olen itsekki anoppi. PIDÄ PUOLESI!

    • Schicksal

      Mä tein joku vuosi sitten selväksi, että UKON SUKÚLAISTEN JUHLIIN, ENKÄ HAUTAJAISIIN LÄHDE!!!!!
      Aina sai perästä kuulla, että kun ne ei oo vihille menneet jne...sitä iänikuista paskaa..joka ei niille edes kuulu. Lapsiakin on tehty.
      Eikä sun tartte mennä. Eikä selitellä sitä kellekkään.
      Se on sun ja avopuolisosi yhteinen juttu. Ei se muille kuulu!!!
      Mä olenkin aina sen pvn ottanu ittelle VAPAAPÄIVÄKSI kun ukko lasten kans on sukuloimassa jne....
      Ota sinäkin, nauti.

      tsemppii...

      • olet..

        Aikuinen,niin silloin voit tehdä itsenäisiä päätöksiä,eikä sinun tarvitse kysellä neuvoja keneltäkään,ei edes täältä netistä,menenkö sukujuhliin,tai mitään muutakaan. On aivan naurettavaa kun ihmiset kyselevät parisuhde ja muissa ongelmissa neuvoja netistä. Jos aikuinen ihminen ei itse pysty päättämään mitä tehdä,niin eiköhän sellaisen ihmisen pitäisi vielä pysyä vanhempiensa luona,tai ainakin elää ihan yksikseen.

    • miiiiiha

      Minun suku on pieni ja pieni ja miehen vielä pienempi. Sukukokoukset tuntui omituiselta, oma suku on sen verran sukunimeltään paljon, että sukukokoukset ovat yhtä suurta tapahtumaa. Miehen suku on taasen sen verran pieni, että kaikki jotenkin tuntuu sukulaisilta. Ja todella mitä useammin on käyty sukukokouksissa sitä enemmän niistä ja myös toisen suvusta kiinnostuu. Ristiriitaista mutta ymmärrettävää.

    • Sukulaiset on in!

      Mitä se papin aamen muuttaisi? Sitetnkö alkaisit sukujuhlissa kulkea? Jos kerran on jo lapsi ja suhde kestänyt, niin kyllä niissä juhlissa pitäisi kulkea. Ja siellähän sitä tutustutaan. Ei voi ottaa pelkkää miestä, siinä tulee suku kaupan päälle. Eihän kaikkiin tilaisuuksiin tarvitse mennä, mutta se on kohteliasta käydä niissä.Outonahan sitä pidetään jos ei miehen mukana kulje. Kyllä veri kuohahti kun tuo viestin luin!

    • Toimeen on tultava

      Ei jokaiseen tilaisuuteen tarvitsee lähteä , toki voi fiksusti sanoa olevansa estynytkin. Älä ainakaan väheksy sitä että perhe haluaa toimia näin sillä se on lapsellesi tärkeää. Puhu miehesi kanssa

    • Elisa_83

      en ymmärrä, mitä se avioliitto muuttaisi? Te olette miehesi ja lapsesi kanssa kuitenkin ihan yhtä lailla perhe ilman avioliittoakin.

      Sitten varsinaiseen asiaan: minun mielestäni ihan jokaisiin juhliin ei tarvitse mennä, mutta on kohteliasta esittää jokin syy, miksi ei pääse. Kuitenkin mielestäni puolison suvun juhliin tulisi osallistua siinä missä omankin puolen juhliin. Tämä on tapa kunnioittaa toista ja toisen perhettä.

    • isadooa

      Olen lukenut näitä palautteita. Sinua on kannustettu pitämään oma tahtosi. Mutta on myös haukuttukin aika raskaasti, jopa loukkaavasti. Uskon että sinulla on nyt varmaan tosi paha mieli. Haluan kertoa missä tilanteessa olin joskus aikoja sitten. Anopilla oli kinkerit ,appenikin eli. Anoppi vaati että minun pitää tulla passariksi. Lapseni oli jo vähän kuumeinen, matkaa oli 25km. Yritin selittää etten voi. Mutta ei minun sanalla ollu mitään merkitystä. Kaduin todella jälkeenpäin, etten pitäny omaa päätäni. Sinnehän tuli lähin suku. Puhu todella miehesi kanssa. Sinuahan ahdistaa tämä asia entistä enemmän. Parit kommentit laitoin aikasemmin.nimm.vuosimallia53.

      • Sukulaisia vailla

        Minulla on hyvin pieni suku, jos edes voi niin ollenkaan sanoa. Kaipaisin sukua ja sen yhteyttä. Juhlia ja kaikkea sellaista kotkotusta.
        Ymmärrän, että jokainen voi ja saa tehdä itse ratkaisunsa. Halusitkin varmaan vaihtaa mielipiteitä ja kuulla erilaisia kohtaloita.

    • ihmettelijä

      kohteliasta on kutsua myös ukkosi perhe johon myös sattumoisin sinä kuulut.....ja myös kohteliasta mennä niihin juhliin vaikkei aina niin innostaisikaan....miehesi pehe on osa miestäsi jos et heitä voi hyväksyä miten voit miestäsikään...ja kauanko miehesi hyväkyy sinut jos et hänen perhettään hyväksy...todella itsekästä ja välin pitämätöntä on jättää menemättä..ellei nyt sitten todella ole joku pätevä syy jättää juhlat väliin...

    • äläitke

      mene sinne juhliin urpo

      • Ansku25

        Eiköhän jokainen osallistu kaikenmaailman kissanristiäisiin omasta halustaan tai sitten ei ollenkaan. Aloittajahan on jo kärsinyt lukuisat kinkerit, kuten sanoi aloituksessa, tulevan miehensä käsipuolessa-
        ja kysymyshän kuului että kai ne joskus voi jättää väliin kun hän ei kerran halua mennä ?

        Jos ei suku kerran ole sellaista etä heihin haluttaisi sen lähemmin tutustua, niin miksei muka voisi jättää väliin ? Tai sitten voi tehdä lyhyemmän, parin tunnin visiitin. Herää kuitenkin kysymys, miksi ihmeessä pitäisi hymistellä ja teeskennellä kunnioitusta ihmisille joita ei edes kunnolla tunne ? ( tai tuntee sen verran että tietää ettei halua lähemmin oppia tuntemaan )

        Elämä on lyhyt, ja tutustuminen ja kunnioitus on joko molemminpuolista tai sitten sitä ei ole ollenkaan.
        Näin itse ajattelen, ja pidän niihin ihmisiin yhteyttä jotka minuun haluavat olla yhtedessä, muistavat merkkipäiväni ja soittelevat. Lopuilla ei ole minulle mitään merkitystä.
        Turha kuvitella että jos 10 vuoden hiljaisuuden jälkeen yllättäen saapuu kutsu uuden penskan ristiäisiin ilman mitään selitystä/anteeksipyyntöä, etä saapuisin paikalle toivottamaan onnea heidän jälkikasvulleen.

        Eli tiivistettynä, niiden ihmisten merkkipäivillä/juhlissa vierailen mielelläni jotka ovat osoittaneet minun olevan heille tärkeä, ja jotka arvostavat sitä että tulen. Se että jotkut ihmiset ovat sukua /mahdollisesti tulevaa sukua, ei ole mikään velvoite vierailla heidän luonaan jos nämä ihmiset eivät ole mitään kiinnostusta ole osoittaneet kuulua elämääni ja toivoa minulle hyvää.

        Sukulaisvisiitit- Ei pakosta vaan halusta.

      • Neiti Niemi
        Ansku25 kirjoitti:

        Eiköhän jokainen osallistu kaikenmaailman kissanristiäisiin omasta halustaan tai sitten ei ollenkaan. Aloittajahan on jo kärsinyt lukuisat kinkerit, kuten sanoi aloituksessa, tulevan miehensä käsipuolessa-
        ja kysymyshän kuului että kai ne joskus voi jättää väliin kun hän ei kerran halua mennä ?

        Jos ei suku kerran ole sellaista etä heihin haluttaisi sen lähemmin tutustua, niin miksei muka voisi jättää väliin ? Tai sitten voi tehdä lyhyemmän, parin tunnin visiitin. Herää kuitenkin kysymys, miksi ihmeessä pitäisi hymistellä ja teeskennellä kunnioitusta ihmisille joita ei edes kunnolla tunne ? ( tai tuntee sen verran että tietää ettei halua lähemmin oppia tuntemaan )

        Elämä on lyhyt, ja tutustuminen ja kunnioitus on joko molemminpuolista tai sitten sitä ei ole ollenkaan.
        Näin itse ajattelen, ja pidän niihin ihmisiin yhteyttä jotka minuun haluavat olla yhtedessä, muistavat merkkipäiväni ja soittelevat. Lopuilla ei ole minulle mitään merkitystä.
        Turha kuvitella että jos 10 vuoden hiljaisuuden jälkeen yllättäen saapuu kutsu uuden penskan ristiäisiin ilman mitään selitystä/anteeksipyyntöä, etä saapuisin paikalle toivottamaan onnea heidän jälkikasvulleen.

        Eli tiivistettynä, niiden ihmisten merkkipäivillä/juhlissa vierailen mielelläni jotka ovat osoittaneet minun olevan heille tärkeä, ja jotka arvostavat sitä että tulen. Se että jotkut ihmiset ovat sukua /mahdollisesti tulevaa sukua, ei ole mikään velvoite vierailla heidän luonaan jos nämä ihmiset eivät ole mitään kiinnostusta ole osoittaneet kuulua elämääni ja toivoa minulle hyvää.

        Sukulaisvisiitit- Ei pakosta vaan halusta.

        Maallahan suku on kaikki kaikessa, kuului siihen vaikka minkälaista kyräilevää ja juoruavaa eukkoa, raa ásti juopottelevaa / seksuaalisesti lähentelevää äijää ja kateellista serkkutyttöä. Miksi ihmeessä ( huom! mahdollisesti! ) tulevan vaimon pitäisi miehen suvun hälläväliä-pippaloissa vierailla ? Kai hänellä on parempaakin tekemistä ? Edellinen kirjoittaja sen hyvin muotoili - ELÄMÄ ON LYHYT!
        Koskaan ei pidä pakottaa itseään siihen kärsimykseen että menee vapaaehtoisesti/ antaa painostaa itsensä lähtemään sukujuhliin joiden osallistujia ei tunne ja joita ei tämän henkilön läsnäolo ees kiinnosta.

        Maalla saatetaan ehkä ihanyleisesti toimia näin mutta kaupungissa ( esim. Helsingissä ) ovat asiat toisin!

    • takavasen

      Ei ollenkaan paha juttu valita juhlansa. Itse en mene edes mieheni siskon lapsen ristiäisiin, koska emme ole mielestäni heidän lähipiiriään, vaikka mieheni sukua ovatkin. Suurin syy on kuitenkin se, että olen perijuuriani myöten ateisti, enkä mielestäni pysty kunnioittamaan tilaisuutta riittävän hyvin osallistuakseni siihen. Eli ykskantaan tiivistettynä: ei kiinnosta. Jos poissaoloni otetaan loukkauksena, ei vaan voi mitään.

    • täti

      Eikö yhteinen lapsi sido teitä puolisosi kanssa jopa enemmän yhteen kuin naimisiinmeno? Etkö halua olla osa miehesi elämää? Siihen kuuluvat myös hänen sukulaisensa. Mikä suvussa on vikana?

    • ankarakaisa

      Ei ole mikään pakko mennä suvun juhliin. Jokainen on yksilö ja voi päättää itse menemisistään ja menemättä jättämisestä...eikä sitä tarvitse edes selitellä.
      Sen sijaan miehesi sukulaiset voisivat pohtia keskenään ,mitä he voisivat tehdä itse asian hyväksi, että joskus viihtyisit heidän seurassa.
      Tee vaan niin kuin itsestäsi oikealta tuntuu ja miehesi voi aina mennä lapsen kanssa, jos hän haluaa osallistua suvun juhliin.

    • tsetsetsetset

      Hei!
      Jos ei nyt kiinnosta mennä sukujuhliin, niin ei kiinnosta aviossakaan. Kehoitan samantien laittaan bänät, sillä tuo asia tulee olemaan teillä riitanumero eka seuraavat 50 vuotta, jos et muuta mieltäsi. Sukulaiset ovat innoissaan sinusta ja tulet aina olemaan heille tärkeä, he haluavat tutustua sinuun ja toivottaa tervetulleeksi sukuun. Anna sinäkin itsestäsi heille, saatat tarvita heitä useammankin kerran kun elämä murjoo ja tilanteet vaihtuu ym......

      • kärpä

        Ei tuolla säädyllä ole mitään merkitystä.

        Ihmiset voivat elää nykyään niin eri maailmoissa ettei kanssakäymisen edellytyksiä ole. Eli enemmistö (suku) voi helposti määrittää arvot joiden ehdoilla kanssakäyminen tapahtuu. Ja usein näillä yhteenhitsaantuneilla ihmisillä ei ole aitoja keskustelun taitoja, eikä taitoja kohdata erilaisuutta, joten tällöin menemättä jättäminen om ajattelevaisuutta ja huomaavaisuutta. Suorastaan ihmisoikeus.

    • naapurin setä

      Eihän niissä kaikissa sukujuhlissa tarvi käydä. Vain lähimpien. Vastavuoroisesti miehesi tulee kanssasi omien läheistesi juhliin. Mikäli ei, niin eipä ole sinullakaan velvollisuutta yksipuolisesti sukuloida. Mikäli välinne ovat kunnossa ja toisen kunnioitus toimii, asia hoituu aivan varmasti keskustelemalla. Eivät kaikki jaksa jatkuvasti rampata kaikenmaailman nimipäivillä patsastelemassa...

    • Juulia-53

      Minulla on miespulinen vuokranantaja, joka vaatii kuten sukunsakin minun osallistuvan heidän "sukujuhliin" vuokranantajani "avokkina" että repikää tästä sitten!!!!

    • AnneElviira

      Mieti miksi et halua osallistua ja perustele se ensin avomihellesi ja sitten lapsellesi. Lapsesi ei ehkä koskaan tule ymmärtämään sitä, mutta miehesi ehkä, koska on aikuinen. Sen jälkeen voit avoimesti keskustella ns. appihanhempiesi ja mihesi sisarusten kanssa asiasta. Voihan olla, että hekin kokevat, että sinut on pakko kutsua, kun kerran kuulut ns. perheeseen. Avoin keskustelu asianosaisten kanssa on ainoa oikea ratkaisu.

      Olen itse ollut joskus samassa tilanteessa ja joskus tuntui siltä etten halunnut kaikkien sukulaisten tai tuttavien pippaloihin osallistua. Alkuun oi hämäännyttävää, kun ei olisi "kehdannut" kieltäytyä, eikä oikein mennäkkään.

      Mutta nostin sitten kissan pöydälle ja kävimme keskustelun ensin ydinperheessä ja sitten koko perheen ja ystävpiirin kanssa ja se helpotti kaikkia muitakin. Enää ei kukaan tarvinnut keksiä tekosyitä, miksi ei tule. Voi vain sanoa, ettei minua nyt huvita ja se siitä.

      Muissakin asioissa avoin keskustelu on loppujen lopuksi kaikkein paras.
      Nosta siis kissa pöydälle tai ota härkää sarvista, niin siitä se lähtee.

      • roskapostiropotti

        ...keleen laki edellyttää, että puolison sukuun pitää tutustua? Jos on riittävästi tuttuja ja sukulaisia omastakin takaa, niin pakkoko sitä on vielä yksi eripurainen klaani riesaakseen ottaa? Jos puoliso ei sitä ymmärrä niin pakkoko niitä pentuja on ollu sellaisen kanssa tehdä? Ei jumalauta, mitä murheita ihmisillä on....

    • Siperiansampi

      Minä ja mieheni emme erottele sukulaisia sen mukaan kummanpuolelta he ovat.
      Jos juhliin tulee kutsu, sinne pyritään menemään, yhdessä tai erikseen, riippumatta siitä kumman puolelta sukulainen tai perhetuttu on.
      Näin suomme myös lapsillemme mahdollisuuden tutustua puolueettomasti sukulaisiin
      ja oppia sosiaalista elämää.

      Heidän ei tarvitse olla sydänystäviä he ovat sukulaisia,
      heitä ei voi valita, mutta heidän kanssaan voi tulla toimeen.

    • kyllä se siitä

      Eikö olisi aika ajatella lastakin,te olette perhe joten silloin yleensä mennään yhdessä sukulaisten juhliinkin.Eihän toki tarvitse joka kerran mennä jos on jo kerennyt päättää tehdä jotain muuta.Mutta ainakin jos on jotkut isommat juhlat esim.60-vuotis synttärit, häät tai hautajaiset,kyllä silloin kuuluu olla jo tapojen mukaan yhdessä liikkeellä.näin opetat myös lapsesi tuntemaan sukulaisiaan ja käyttäytymistapoja.

    • Minnan sisko

      antaa omalla käytöksellään mallin lapselleen. Jossain vaiheessa lapsesi menee töksäyttämään isänsä seurassa, että "meidän äiti inhoo isin sukua". Se, että teitä ei ole vihitty, ei enää nykymaailmassa merkitse muuta kuin, ettet välttämättä peri näitä sukulaisia. Yhteinen lapsi velvoittaa opettamaan omalla esimerkillä hänelle hyvän käytöksen peruskuviot.
      Eräs nuorikko tokaisi tulevalle anopilleen kutsuessaan tätä kihlattunsa kanssa häihiin, ettei voineet kutsua sulhasen sisaruksia: "Eihän ME edes tunneta niitä". Tämä jäi hiertämään anopin ja miniän suhteeseen ainaisesti. Puoli vuotta myöhemmin sain itse kutsun vastasyntyneen serkkuni kummiksi. Tilaisuudessa oli isovanhemmat molemmilta puoli, pari kummia eikä ketään "ylimääräisiä".
      Asun toisella paikkakunnalla kuin sisareni ja naimisissa englantia hyvin puhuvan miehen kanssa. Sisareni ei kulje täälläpäin eikä soittanut ennen kännykkäaikaa, ettei vaan joudu puhumaan mieheni kanssa.
      Kutsuin sukua vanhemman pojan rippijuhliin ja ilman muuta sisareni. Hän ilmoitti kortilla, että tulee sitten nuoremman poikani rippijuhliin, koska on tämän kummi. Nyt on maaliskuussa tulossa tämän nuoremman rippijuhlat. Mietin jo etukäteen tuleeko jostain tekosyy kieltäytymiseen. Poikani eivät siis nyt 18- ja 14-vuotiaina tunne sisareeni, joka ilmeisesti ei halua käydä sukujuhlissa.

      • typerykset

        Ei taida vielä elämää olla tarpeeksi nähty jos tälläisiä asioita pitää miettiä.
        Ja vielä netissä ihmetellä...
        Nuku pari yötä tuol puskassa ja katsele tähtiä.

        Mä en ainakaan tee mitään sellaista mitä en halua. En o tehny enkä tule tekemään.
        Kituuttakaa te itseänne kulisseissa.

    • onnistunut suhde

      Meillä yhteinen ratkaisu alusta asti on ollut se, että kumpikin osallistuu niihin kesteihin, mitkä kiinnostaa. En voisi kuvittellakaan raahaavani miestäni esim. ristiäisiin, mitkä ei häntä juhlana kiinnosta ollenkaan. Itse en taas halua osallistua hänen perheensä joulunäytelmään, vaan vietän tai vietämme sen mielummin omien vanhempieni luona.

      Minusta hyvä suhde ei perustu pakkoon ja turhiin velvollisuuksiin, vaan yksinkertaisesti toisen valintojen kunnioittamiseen, luottamukseen ja vapauteen olla oma itsensä. On mukava kun löytää sen samanlaisen ihmisen, jota kiinnostaa peilaaminen ja vanhat kuivat perinteet yhtä vähän kuin itseään :)

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Nokialaisen koulun pihalta löytyi nuoren ruumis

      Näin kertovat iltapäivälehdet ja Nokian uutiset. Mitähän on tapahtunut..?
      Nokia
      144
      3034

    2. Missäs lynkkausjoukot piileksii?

      Tänään lähilehden kirjoituksessa paikallinen entinen pizzayrittäjä kertoi muuttaneensa pois Sysmästä. Syynä oli koulukiu
      Sysmä
      48
      887

    3. Mies hävisi oikeudenkäynnin koronapassista valtiota ja Fazeria vastaan määrättiin korvaamaan lähes

      https://yle.fi/a/74-20091554 Henkilö liikkui ilman Koronapassia ja yritti päästä aamiaiselle Fazer kahvilaan,
      Maailman menoa
      216
      841

    4. Tulihan tästä

      Meidän "jutusta" vähän turhan suuri show tänne palstalle. Sivusta seurasin sitä enimmäkseen.
      Ikävä
      67
      804

    5. Haluaisitko sitten mies

      Että ottaisin sinuun yhteyttä?
      Ikävä
      43
      800

    6. Haluisin jutella sulle siitä

      Mistä mennään. Tiedän yhteyden.
      Ikävä
      36
      783

    7. En ymmärrä käytöstäsi, mies

      Jotain miehen logiikkaa? Et siis halua tutustua yhtään millään tavoin paremmin, vaikka ajatuksissasi näköjään joskus pyö
      Rakkaus ja rakastaminen
      61
      722

    8. Suomen edesottamukset Ukrainan sodassa jaksavat ihmetyttää ulkomaisia työkavereitani

      Työskentelen korkean teknologian yrityksessä, jossa on ihmisiä ympäri maailmaa. Suuri osa ulkomaisista on kotoisin Aasia
      Maailman menoa
      237
      705

    9. Mitä ajattelisit siitä

      Miten reagoisit jos kaivattusi ottaisi yhteyttä?
      Ikävä
      36
      666

    10. Mites meillä nainen tämä yhteys

      Onko se yhteistä se kokemus siitä, että tunnemme syvästi toisemme? Tunnemme vetoa ja sielunyhteyttä, jotain kuin toisest
      Ikävä
      42
      628
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt