Mitä persoonallisuushäiriöt oikein ovat? Lääkäri sanoo aina että se ei ole mikään sairaus, mutta miksi siitä voidaan antaa sitten diagnoosi? Miten ihmisen pitäisi suhtautua siihen että hänellä todetaan persoonallisuushäiriö? Jos nämä eivät ole sairauksia niin miksi edes sanoa ihmiselle että hänellä on persoonallisuushäiriö, se saattaa vain tuntua hänestä pahalta (esim. hän saattaa tuntea itsensä huonoksi ja vialliseksi ihmiseksi, niinkuin minä tunnen) Minulla on dg:na muu persoonallisuushäiriö epävakain ja estybein piirtein. Mitä tämäkin sitten tarkoittaa..?
persoonallisuushäiriöt..?
hmmmm?
3362
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Persoonallisuushäiriö ei sinänsä ole sairaus (ei yleensä vaadi lääkitystä),mutta itse luokittelisin sen kuitenkin mielensairauksiin,koska persoonallisuushäiriöitä ilmenee usein mielenterveyspotilailla (toki muillakin!)
Itse olen törmännyt elämäni aikana ainakin yhteen persoonallisuushäiriöiseen ihmiseen.En nyt muista hänen häiriönsä tarkkaa nimitystä,mutta se ilmeni kuitenkin siten,että tämä henkilö haukkui joka ikisen eteensä tulleen ihmisen niin ilkeällä tavalla kuin vain suinkin pystyi,eikä hän muutenkaan tuntunut näkevän elämässä mitään hyvää (tämä siis yksi persoonallisuushäiriön muoto).
Mutta näitähän löytyy tosiaankin useampia ja hyvinkin erilaisia (kuten tuo itselläsi mainitsema,josta löydät varmasti googlettamallakin tietoa).
Syy siihen,miksi sinun itsesi on hyvä tietää persoonallisuushäiriöstäsi on se,että osaat kertoa siitä muille.Erityisesti läheistesi on tärkeä tietää asiasta,jotta he voivat paremmin ymmärtää sinua/käytöstäsi (miten se sitten ilmeneekin).
Muista,että persoonallisuushäiriö on kuitenkin asia,jolle et voi itse mitään kuten esim.ADHD yms. eikä sen tarvitse välttämättä haitata elämääsi.
Mulla diagnosoitiin persoonallisuushäiriö 22 vuotta sitten, 18-vuotiaana. En varsinaisesti ole kokenut sitä "sairautena", vaan ominaisuutena. On pitänyt opetella elämään sen kanssa ja ymmärtämään omaa käytöstään. Kävin muutama vuosi sitten epävakaalle personallisuudelle tarkoitetussa ryhmäterapiassa, joka kesti 10 kertaa ja vasta sieltä sain käytännön neuvoja elämääni. Mulla ongelmana on kamala levottomuus ja keskittymiskyvyn puute ja vaikka on kuinka paljon kaikenlaista, niin on vaan yritettävä selvitä. Ne ongelmat on ihan joka arkipäivässä esiintyviä. Tää on vuosien koulu. Opettelet koko elämäsi ajan selviytymään ongelmista joita persoonallisuushäiriö sulle tuo ja sitten oletkin jo niin vanha, että tasoitut muutenkin. Ja kukaan muu ei ymmärrä tätä juttua yhtä hyvin kuin toinen persoonallisuushäiriöinen eikä aina sekään. Mulle myös lääkityksestä on ollu suuri apu.
Persoonallisuushäiriö on pitkäaikainen ja vaikea psykologinen häiriö. Sitä voi ajatella tietyissä tapauksissa tiettyjen luonteenpiirteiden ääripäinä, mutta parhaiten sen voi luokitella pysyväksi tilaksi, jossa ihmisen luonteenpiirteet tuottavat vaikeuksia toimimisessa ja ympäristöön sopeutumisessa.
Käytännön tasolla häiriöksi luokittelu on tehty suurimmaksi osaksi sen takia, että voitaisiin sopeuttaa persoonallisuushäiriön oirekirjoon haarukoituvia henkilöitä paremmin ympäristöön (lääkitys, terapia). Ei siis sen takia, että persoonallisuushäiriö olisi jokin yhtäkkiä ilmenevä tauti, jota se ei ole. Oireet siis muodostavat nämä häiriöt.
Tällaiseen häiriöön kannattaa suhtautua sillä tavalla, että diagnoosin avulla pystyy selittämään ongelmia ja saamaan apua ongelmaan. Ei sitä luokitusta ole tehty vain leimaamaan ihmisiä. Täytyy mainita vielä, että usein erinäisistä persoonallisuushäiriöistä kärsivät tuntevat sosiaalisten ongelmiensa johtuvan muista ihmisistä, mikä on ihan tutkittu juttu.
(Semanttinen osio) Ihan yleisesti vielä psykologisten häiriöiden luokittelusta "sairauksiksi" on epäjohdonmukaista, sillä ne eivät ilmene eivätkä tartu samalla tavalla kuin virukset yms.. Ei kannata ajatella omaa häiriötä "persoonallisuushäiriönä" tai sairautena, vaan nimenomaan sen alakastin ja oireiden mukaan (epävakaa persoonallisuus = mm. psyykkisten hallintakeinojen ongelmat ja alhainen itsetunto).