Jos yritetään seurata jonkinlaisen teoreettisen hyvää keskitasoa edustavan sivistyneen ja tieteestä hyvin informoidun Suomen kansalaisen (ei ole koko aikavälillä sama yksilö) tähtitieteellisen maailmankuvan kehitystä 1800-luvun puolivälistä alkaen, niin ...
1.) Mikä oli hänen käsityksensä Auringon energiantuotantomekanismista vuonna 1850 ja millainen se oli vuonna 1900?
2.) Millainen oli hänen tulkintansa sumumaisina näkyvistä kohteista vuonna 1880 ja millainen se oli vuonna 1930?
3.) Millainen käsitys hänellä oli nova-tähdistä ja muista muuttuvista tähdistä vuonna 1910 ja entäpä vuonna 1960?
4.) Miten hän suhtautui ajatukseen laajenevasta maailmankaikkeudesta vuonna 1930 ja miten vuonna 1980?
5.) Millainen käsitys hänellä maapallon synnystä, kehityksestä ja iästä vuonna 1950 ja vuonna 2000?
1.) Mikä oli hänen käsityksensä Auringon energiantuotantomekanismista vuonna 1850 ja millainen se oli vuonna 1900?
2.) Millainen oli hänen tulkintansa sumumaisina näkyvistä kohteista vuonna 1880 ja millainen se oli vuonna 1930?
3.) Millainen käsitys hänellä oli nova-tähdistä ja muista muuttuvista tähdistä vuonna 1910 ja entäpä vuonna 1960?
4.) Miten hän suhtautui ajatukseen laajenevasta maailmankaikkeudesta vuonna 1930 ja miten vuonna 1980?
5.) Millainen käsitys hänellä maapallon synnystä, kehityksestä ja iästä vuonna 1950 ja vuonna 2000?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Nykyinen ydinreaktioihin perustuva käsitys auringon energiantuotantomekanismista on muistaakseni kehittynyt vasta noin 1930-1940 ja tätä ennen auringon on kai yleensä ajateltu saavan energiansa kaasun kokoonpuristumisesta tai jostakin kemiallisesta reaktiosta - tai sitten vaan ihan rehellisesti sanottiin ettei ole aavistustakaan. Enpä tiedä eroavatko 1850 ja 1900 oleellisesti toisistaan. 1900 lienee kuitenkin jo spektroskopian myötä todistettu että Aurinko on eräs tähti, joten kysymys voitiin laajentaa koskemaan tähtien energiantuotantoa.
Sumumaisiin kohteisiin ei tietääkseni kovin paljon kiinnitetty huomiota vielä 1880. Luulenpa että noihin aikoihin kuitenkin alkoi jo olla viitteitä siitä että sumumaisia kohteita on eri tyyppisiä. 1800-luvun lopussa voitiin spektroskooppisesti todistaa että eräät sumumaiset kohteet ovat kaasua, ei tähtiä. Jotkut ehkä halusivat ajatella että eräät sumumaiset kohteet koostuvat tähdistä ja ovat "Linnunratoja", mutta tämän idean todistaminen otti aikaa. Uskon että 1930 oli yleisesti vakiintunut käsitys että ainakin "spiraalisumut" ovat "saari-universumeita" eli "muita Linnunratoja".
Novia on alunperin pidetty "uusina tähtinä", mutta ehkä 1910 jo tajuttiin etteivät ne oikeasti uusia ole, vaan että kyse on tähden kirkastumisesta. Vuonna 1960 jo mahdollisesti erotettiin novat ja supernovat toisistaan? Nykyinen käsitys novista (lähekkäisiä kaksoistähtiä joissa kompakti tähti ja jättiläinen) on kuitenkin muistaakseni syntynyt vasta tämän jälkeen.
Laajeneva maailmankaikkeus oli aika uusi juttu 1930. Teoreettisesti orientoituneita se ajatus on voinut kiehtoa, mutta havaintoihin perustuvia todisteita kertyi aluksi aika hitaasti. Vielä 1950 aika moni suhtautui siihen skeptisesti. Vuonna 1980 ajatus lienee jo kuitenkin ollut yleisesti kannatettu.
Maapallon synnyn ja kehityksen suhteen lie 50 vuodessa myös tapahtunut paljon. Muistaakseni katastrofiteorioilla oli paljon kannatusta vielä 1950.
..epäiltiin Suomessa ehkä muuta enemmän 1970-luvulta etiäpäin siksi että täällä oli vallalla vasemmistolaisia marxilais-leniniläisiä kulttuurimuoteja NL:n läheisyyden vaikutuksesta. Tähtit. laitoksella marxilais-leniniläinen dosentti Jaakkola etunenässä pyrki kyseenalaistamaan "maailmankaikkeus laajenee" tulkintaa ja BigBangia. Vielä 2000-luvulla kommunistit kyseenalaisti ateistien Vapaa-ajattelija -lehdessä Bigbangin.
Näille vasemmistolaismarxisteille maailman piti olla aina ollut ja synty jostain alkuhetkestä Big Bangina oli vastenmielinen koska se tuki porvarillis-kristillistä luomista(luomisoppia).
Huvittavaa on, että USA:ssa on 1960-l jälkeen fundamentalistiuskovien piiristä hyökätty BigBang-oppia vastaan usein päinvastaisilla perusteilla: BigBang on ateistis-kommunistinen oppi ;)
Jos tänään Suomessa törmää BigBangin aktiiviseen kieltäjään niin voisi ennustaa että hän on joko uskovaisesta esim. helluntailaiskodista tai kommunistiperheestä ;D
Tässä kiinnostavia lisätietoja dosentti Toivo Jaakkolan aikaansaannoksista
http://www.tapionajatukset.com/35
"Jean-Claude Peckerin (College de France, Paris) mukaan Jaakkolan malli punasiirtymästä ja kytkeytymisvuorovaikutuksista sähkömagneettisen kentän ja gravitaatiokentän välillä sopii laskelmiin jopa paremmin kuin standardikosmologian malli. Ei ole epäilystäkään siitä, että jos Jaakkolalle olisi suotu enemmän elinaikaa ja jos hän olisi ollut yhteistyössä pätevän matemaatikon kanssa, etteikö hänen ideansa olisi johtanut uuden teorian syntyyn (Pecker,Apeiron Vol. 3 (1996) p.57-59)."
Olen vahvasti samaa mieltä, mutta aloituksessa oli "teoreettisen hyvää keskitasoa edustavan sivistyneen ja tieteestä hyvin informoidun..."
No onhan dosentti varmaan hyvin informoitu ja voihan joku helluntailainenkin olla, mutta jos ideologia on totuutta tärkeämpi, niin näinhän siinä käy. Tämä oli kyllä itselleni uutta tietoa, että oikein dosentti.
Lähden huomenna seuraamaan Anto Leikolan yleisöluentoa evoluutiosta J-kylän yliopistolle. Ans kattoo, ovatko kreationistit paikalla esittämässä luennon jälkeen evoluution kumoavia kysymyksiään? Eihän se evoluutio mitenkään ole ehtinyt toimia 6000 vuotta vanhalla maapallolla.
Suomessa on täyspäisen kirjoissa (kai?) olevia henkilöitä, joille koko maailmankaikkeus on korkeintaan 10 000 vuotta vanha. Tähtien valokin on "luotu ulottumaan maapallolle asti" vaikka etäisyydet olisivatkin miljardeja valovuosia. Eipä siinä paljoa peruskouluopetus ja kirjaviisaus maailmankuvan rakentumiseen vaikuta.
On huomioitava että suomalaiset on sikäli erikoisasemassa että täällä on URSA joka on kustantanut kirjastoihin ja kirjakauppoihin erityisen paljon tähtikirjoja ja siksi
täällä Suomessa maailmankuvan kaikenkaikkiaan voinee olla korkeammalla tasolla kuin vaikkapa
USA:ssa.
Niin, sepä on saattanut olla Suomessakin melko harvinaista esim. 1800-luvulla että henkilö on kautta linjan ajan tasalla tähtitieteen viimeisimmistä uutisista.
Minulla on hallussani Newtonin kirja "Tähtitiede" vuodelta 1913. Se on annettu kansakoulussa palkinnoksi priimusoppilalle, joten voi olettaa, että kirja ja sen tiedot olivat ainakin kiinnostuneiden omaisuutta.
Kirjassa esitetään teoria, jonka mukaan Auringon lämpö johtuu kutistumisesta ja samalla, että koko Aurinkokunta on muodostunut tähtisumun tiivistymisestä. Samalla mainitaan, että moni uskoo lämmön syntyvän ilmakehässä eikä Auringossa.
Novat ja supernovat ovat uusia tähtiä. Yhdestä novasta todetaan, että sen kohdalla on aikaisemmin ollut hyvin himmeä tähti ja pidetään ilmiötä merkillisenä. Mainitaan myös, että kyseisen tähden spektrissä on havaittu radiumia, jota ei koskaan ennen ole tähdessä havaittu, ja pidetään sitäkin merkillisenä ja kiinnostavana ilmiönä.
Joissakin tähtisumuissa mainitaan havaitun pieniä tähtiä, mutta pääasiassa ne ovat muodstuneet harsomaisesta aineesta. Kuitenkin erikoisimmatkin, kuten Andromeda, ovat pienehköjä koostumia hiukan Linnunradan ulkopuolella.
Linnunradasta annetaan jokseenkin pätevä kuva (spiraalimainen tähtijoukko, jossa tähtien lisäksi kaasusumuja; Maa vähän keskiakselin ulkopuolella).
Minäkin olen luultavasti samanlaista vuoden 1913 kirjaa lueskellut. Olikohan ne Newtonin vaiko Newcombin tähtitiede?
Vanhat kirjat ovat monasti mielenkiintoisia. Niitä voi lukea sillä mielellä että tarkastelee missä määrin oltiin oikeassa tai väärässä nykyistä käsityskantaa vasten mitattuna, mutta voi lukea myös vaan ihan sillä mielellä että hyväksyy sen että kirja edustaa oman aikansa käsitystä ja nykyinenkin käsitys voi vielä muuttua eikä siten välttämättä edusta absoluuttista totuutta. Meillä on oikeus olla väärässäkin.
Tuolloin taisi tosiaan olla vallalla käsitys että spiraalisumut, joita me nykyisin perustellusti pidämme galakseina eli "muina linnunratoina", ovat syntymässä olevia yksittäisiä aurinkokuntia, eli monta kertaluokkaa pienempiä kohteita.
Novien ja supernovien välistä eroa ei muistaakseni vielä tuolloin tiedetty.
Vanhoista tähtitieteen kirjoista minulle on eniten jäänyt mieleen 1800-luvun lopulta peräisin oleva ruotsinkielinen kirja jonka tarkkaa nimeä en nyt muista. Sen kirjoittaja oli muistaakseni Hjalmar Strömer
http://sv.wikipedia.org/wiki/Hjalmar_Strömer
Hän oli käynyt myös Suomen Turussa esitelmöimässä. Hänen kirjassaan painottui voimallisesti Auringon jäähtyminen ja sammuminen sekä siihen liittyen meidän kylmä tulevaisuutemme. Kirja taisi olla tuossa mainittu "En sekund i evigheten, världarnas uppkomst, bestämmelse och undergång, 1882". En voi suositella pessimisteille.
Tuo "teoreettinen hyvää keskitasoa edustava sivistynyt ja tieteestä hyvin informoitu Suomen kansalainen" tuntuu ongelmalliselta käsitteeltä ainakin ennen suunnilleen vuotta 1945. Tämän jälkeen tapahtui mielestäni kvanttihyppy lähteiden saatavuudessa.
Paljonkohan tuollaisia tähtitieteellisesti valveutuneita oikeasti oli esim. vuonna 1900? Tähtitieteen lähteitä ei tuolloin kovin paljon ollut. Tosin ainakin osittain kouluissa opetettiin tähtitieteen perusasioita ja yleiset (laina)kirjastot ovat meillä maaseudullakin aloittaneet jo 1900-luvun alussa.
Vanhemmissa tähtitieteen kirjoissa mielestäni käsittellään paljon sellaisia perusjuttuja kuin kalenteri, vuodenajat, valoisuuden vaihtelu, planeettojen näkyminen, kuun vaiheet, ilmakehän ominaisuudet, avaruuden tyhjyys, valon luonne, planeettojen radat, ilmakehän valoilmiöt, aurinkokunnan geometria yms. Vähemmän on tekstiä "edistyneemmistä aiheista". Kirjat on kirjoitettu aikalaisiaan varten, ei meitä jälkipolvea silmällä pitäen.
Aika harvassa lienevät olleet sellaiset yleisesti saatavilla olevat suomenkieliset lähteet jotka koskettelisivat aikansa tähtitieteen polttavimpia kysymyksiä. Jos jostakin asiasta ei tiedeyhteisössä ole yksimielisyyttä niin tieteen popularisoijan on yksinkertaisinta jättää asia kokonaan mainitsematta kirjassaan josta hän haluaa tehdä selkeän ja helposti luettavan. Tieteen popularisoijalla saattaa myös olla sellainen asenne että kansa täytyy pitää rauhallisena eikä sitä saa turhaan "kiihottaa".
Vaikeampi kysymys on missä määrin esim. sanomalehtien kautta on voinut saada aikoinaan relevanttia ja tieteen tilaa totuuudenmukaisesti dokumentoivaa astronomia-informaatiota esim. vuosina 1850 - 1950.