http://www.iltalehti.fi/perhe/2009112610667694_pr.shtml
Tuntuu pahalta jos parisuhteessa painostetaan kumppania lastenhankintaan. Mielestä noin isot asiat olisi syytä selvittää ihan suhteen alkumetreillä. Itse tein heti selväksi miehelleni että haluan jotain muunlaista sisältöä elämään kuin perinteisiä kaavoja noudattaen ja se sopi hänelle. Nyt melkein 25 vuotta yhteistä taivalta ja suhde vain paranee vanhetessaan. Meillä on omat sekä yhteisiä harrastuksia nauttien ihan tavallisesta arjesta paljon, ei mitään pintaliito elämää mitä joku voisi kuvitella lapsettomien harrastavan. Alussa havaitsi pienoista omaisten painostusta lastenhankintaan mutta huomattuaan sen turhaksi se loppui.
Tuntuu pahalta jos parisuhteessa painostetaan kumppania lastenhankintaan. Mielestä noin isot asiat olisi syytä selvittää ihan suhteen alkumetreillä. Itse tein heti selväksi miehelleni että haluan jotain muunlaista sisältöä elämään kuin perinteisiä kaavoja noudattaen ja se sopi hänelle. Nyt melkein 25 vuotta yhteistä taivalta ja suhde vain paranee vanhetessaan. Meillä on omat sekä yhteisiä harrastuksia nauttien ihan tavallisesta arjesta paljon, ei mitään pintaliito elämää mitä joku voisi kuvitella lapsettomien harrastavan. Alussa havaitsi pienoista omaisten painostusta lastenhankintaan mutta huomattuaan sen turhaksi se loppui.
Vastaukset 43
Vanhimmat
Elo on ollut ihanaa, ja tapahtumarikasta lasten kera. Pois en osaani vaihtaisi. Lapsettomuudesta olisin kärsinyt varmasti kovin. Jotain korvaamatonta olisi jäänyt kokematta. Yksi sopii yhdelle, toinen toiselle. Toivottavasti kukin saa sen minkä haluaa.
Itse miehenä en ole koskaan haluunut lapsia mutta naiseni puhui ympäri ja en poiskaan antaisi mutta en ole koskaan tykännyt siitä vastuusta mikä lapsen mukana tulee ja olen aina tykäänyt tehdä asioita ex tempporee mutta onneksi lapsi jo melkein 17v ja voiton puolella ja rhaa on pálanut että silleen. Olisin pärjännyt ilmankin lastamme mutta kummassakin on hyvä t ja huonot puolet.
Lapsettomuus on ollut aina meille itsestäänselvyys. Olemme olleet liki 20 vuotta yhdessä. Elämä on näin mukavaa tavallista arkea enkä tunne pienintäkään huonoa omaatuntoa siitä, ettei lapsia hankittu.
Mä oon 22v nainen ja oon päättäny olla hankkimatta lapsia. Mulla oli itellä huono lapsuus ja maailma on muutenki julma, en haluu tähän paskaan maailmaan viattomia lapsia, jotka joutuu kärsimään kivuista, pedofiileistä sun muusta. Kumpa muakaan ei ois ikinä tehty, elämä on perseestä.
kannattaa miettiä apua itselleen jos noin negatiivisesti omasta elämästään ajattelee... yrittäisit löytää jotain hyvää, tuolla ajatuksella tuhoat oman tulevaisuuden ja halun elää. minulla pieni vauva kotona enkä kadu että tein sen tähän maailmaan, vaikka maailma on kurja ja paha senkanssa oppii elämään, kukaan meistä ei huomiseen voi vaikuttaa mutta en ajattele olevani huono ihminen että lapseni olen tehnyt. en missään nimessä halua hänelle pahaa. vauva tuo elämääni niin paljon sisältöä ja iloa. nyt tiedän oman paikkani ja on joku joka tarvitsee minua joka päivä ja on onnellinen minut nähdessään, tuo hyvän mielen. mutta vauva tuo myös vastuuta ja pelkoa.
auton? miten uskallat tulla kodistasi ulos saati nousta sängystä. siitäkin huolimatta että kadulla voi olla turvallisempaa kuin jäädä kotia.
samaa mieltä. Tosin se ensitreffeillä kertominen ei aina auta. Itellä asia toisin päin ja vaikka kuinka oon yrittänyt ekoilla treffeillä sanomaan että haluan sitten ison perheen niin monta kertaa joutunut turhaan irtosuhteisiin. Mikä noita ukkoja vaivaa kun sänkyyn kelpaisi mutta annas olla kun ehotetaan kortsun jättämistä. No onneksi ei mitään oo joutunut katumaan ja lapsettomuuttakin joutunut "kärsimään" vain muutaman vuoden ennen kunnon miehen löytymistä
olen todellakin ollut aikoinani todistamassa oikeata "perhehelvettiä", kun äitini miesystävän poika oli kuin riivattu aina jos hermostui jostakin ja jo se riitti minulle siihen päätökseen että lapsia ei tule KOSKAAN.
elin tuossa "helvetissä" 16 vuotta.
minulle riittää se että näen sisareni lapsia sen 1xkk.hekin ovat suht meluisia mutta ihan kilttejä.
en siltikään osaa kuvitella itseäni äidiksi, koska äitiys on mielestäni vain hukkaan heitettyä elämää. mielummin joskus matkustelen ja menestyn muuten elämässä kuin vain pykäämällä sen lapsen maailmaan riesaksi.
en ole vielä koskaan päässyt ulkomaille mutta suunnitteilla olisi Intia, Egypti ja Malediivit=)
Minä olen mieheni kanssa onnellinen lapsettomana..minulle riittää kutsumustyö ja koiruudet..en ikinä ole halunnut lapsia vauvoja eritoten meteliä ja vaippojen vaihtamisia etc- ei kiitos..sisaren lapset riittää ja välillä töissä lasten parissa eli kaikesta huolimatta on niilläkin osansa perheessäni :)
tuttuja samassa tilanteessa kertynyt piiriini enemmänkin ammateiltaan hyvin erilaisia :)..psykologi, lastenhoitaja, artesaani,2 puutarhuria,perinnöllisesti sairas(ainoa poikkeus ei voi hankkia lapsia joten huonompi asia)1 sekatyöläinen ja lääkäri ja kaikki voivat hyvin vaikkei eläkään lasten kautta. Ja jokunen on törmännyt ympäristön pineeseen ettei elämää voi olla ilman lapsia..riippuu yksilöstä. :)
Ihan samalla tavalla ajattelee lapseton vanhemmista;Omaa elämää ei ole lasten kanssa.
Väärin.
Ok,baarissa ei voi juosta alituiseen, ehkä pari kertaa kuussa voi käydä istumassa iltaa, leffaan, syömään, reissaamaan, jne taas pääsee lapsenkin kanssa.
Harrastukset...Niin.Onneksi on kuntosaleja, jossa on järjestetty lastenhoito tai omia tunteja muksuille.Pulkkamäki on edelleen aivan halvatun hauska liikuntamuoto talvella, kokata voi joka päivä (lapsenkin voi ottaa siihen mukaan, eikä kasva näitä uusavuttomia)...
Kesällä taas ulkona missä tahansa on ihanaa.
Elämän voi järjestää helpoksi.Etsiä kodin hoitopaikan läheltä, mielekkään työn, harrastuksia.
Mutta jos niitä lapsia ei tippaakaan halua, niin on ihan yhdentekevää, voiko elämänsä järjestää niiden kanssa. Jos mulla olisi lapsi, niin se asuisi kotonani joka päivä. Eli en voisi elää ja olla vain itsekseni, täydessä rauhassa, omassa kodissani. Ja se olisi ehkä se suurin haittapuoli (niistä sadoista haitoista, jotka voin keksiä). Olen joka ikinen päivä onnellinen lapsettomuudestani!
Olen 30-vuotias nainen enkä ole koskaan halunnut lapsia. Ei ole ollut edes vauvakuumetta. Minulle lapsettomuus on luonnollinen asia. Omalla kohdalla raskaus ja lapset tuntuisivat luonnottomalta. Elämänsä kun voi elää niin monella eri tavalla. :) Nautin tästä vapaudesta joka minulla on. Voin tehdä mitä haluan ja milloin haluan.
luonto on oikeessa naisen tulee synnyttäää. ihmisillä vain on
jos joku ei voi saada lapsia, luonto on niin määrännyt ettei tuon ihmisen tule lisääntyä...
luonto on myös tuominnut vakavasti sairaat ihmiset kuolemaan.
mutta ihminen vieläkin yrittää laikkiä jumalaa..
luonnollakin on ohjaaja
Joku kirjoitti aiemmin, että voihan lapsetkin ottaa mukaan moneen paikkaan. Totta sinällään, mutta kuinka paljon esim. ravintolassa syömisestä oikeasti nauttisi, jos joutuisi vahtimaan lasten käytöstä ja komentamaan? Aikuisseurassa voi keskittyä vain hyvään ruokaan ja rauhalliseen seurusteluun. Sama pätee muihinkin vapaa-ajanviettotapoihin lasten kanssa: vaikka olisi kuinka kivaa perheen yhteistä tekemistä, aikuisena on aina auktoriteettina ja kasvatusvastuussa,
Todellisuudessa teitä kyrsii kun ei lapsia tule hankittua.
Lisääntyminen on elämäntarkoitus.
Sitten 50:senä itkettä puuttuvaa sukua.
tai sitten te suurperheen perustaneet itkette ajanpuutetta, rahanpuutetta, parisuhteen ja seksielämän toimimattomuutta, lapsen kasvatuksen vaikeutta, ja sitä kun ne vaivalla kasvatetut lapsenne eivät viitsi/jaksa tulla käymään vanhempiensa luona kun etäisyyttä on ne muutamat 100km, ja aika ei riitä kertakaikkiaan vanhuksen voivottelujen kuuntelemiseen.
lisääntyminen ei todellakaan ole elämäntarkoitus. on ihan oma valinta haluaako lapsia vai ei, tosin jotkut eivät voi lapsia saada vaikka kuinka haluaisivat ja jo tuokin kumoaa väitteesi siitä että lisääntyminen olisi elämäntarkoitus.
itse en tule koskaan kaipaamaan elämän pilaavaa hirviölasta, sillä mitä niin hyvää ihmislapsissa on, että niitä täytyy väen vängällä tehdä?
- ihmiset tappavat ja murhaavat toisiaan.
- ihmiset loukkaavat toisiaan ja manipuloivat.
- ihmiset tuhoavat luontoa luomalla superhyper-marketteja ja ostelemalla kaikkea mitä päähän pälkähtää.
ihmiset tuhoavat kaunista luontoa roskaamalla sitä ja hakkuuttamalla metsiä, koska on se nyt niin tarpeellista tuhota luontoa omiin tarkoituksiin.
- ihmiset tappavat ja teurastavat eläimiä, jotta saadaan tuotettua lihaa yli tarpeen ja tuhottua ns.tuhoeläimiä joiden reviirille ihminen on tullut eikä toisinpäin.
aion tehdä oman osani maapallon pelastamiseksi. ei lapsia. mutta lemmikkieläimiä voikin hankkia.
voitaisiin ihan jokainen pitää n. 10v tauko lasten teossa.
mulla pieni viisiviikkoinen poika. tai siis meillä; mulla ja miehellä.
hankalaa ja työlästä hetkittäin mutta myös palkitsevaa. molemmat tehään omia juttujamme, ne vaan on vähän muttanut muotoaan. tykkään leipoaja nykyään on aivan luksusta jos saan tehdä sen rauhassa ja mies on pojan kanssa! ei ole pakko päästä aina johonkin viettämään omaa aikaa, pienet asiat saa uutta merkitystä ja uudet mittasuhteet. hetki erossa pojasta ja ikävä tulee mutta niinhän luonto on tarkoittanutkin. ymmärrän myös sen, että kaikki eivät lapsia halua. en minäkään halunnut kuin vasta pari vuotta sitten kun tapasin Elämäni Miehen ollessani 26vuotias. Toisen lapsen voisin vielä haluta mutten välttämättä enempää, haluan että minulla on aikaa kaikille lapsilleni ja myös itselleni sekä miehelleni.
olen jossain määrin ekohenkinen ja ymmärrän että lapset ovat rasite ympäristön näkökulmasta. muistan jostain lukeneeni että lapsista pitäisi säätää ympäristövero. olen jopa samaa mieltä ja mielelläni tuon veron maksaisinkin..
parasta olisi/on jos jokainen saisi itse valita haluaako lapsia vai ei. joskus niitä tuntuu sikiävän sellaisille jotka eivät niistä huolehdi tai ei vaan edes jaksa kiinnostaa, toisaalla toiset yrittävät kaikin keinoin niitä saada, myös vastoin luontoa. tasan ei mene onnen lahjat mutta tuo onkin sitten jo toinen juttu.
arki vielä sujuu,mutta paljon on mutkia matkassa tulevaisuudessa,vaikka kaikki menisikin edes suhtkoht ok.
Itselläni oli muinoin mietinnässä tehdäkö lapsi vai keskeyttää raskaus,koska en periaatteessa olisi halunnut lasta.No,luonto veti puoleensa ja saimmekin ihanan lapsen...joka osoittautuikin sairaaksi.Aluksi fyysisesti ja myöhemmin myös psyykkisesti.Voi niitä raskaita vuosia joita elimme,aivan sanoin kuvaamatonta tuskaa lapsen vuoksi.Siksi ymmärränkin tuota yhtä aiempaa kommentoijaa,jossa hän sanoi ettei halua tehdä lasta riesaksi.Sitä se meillä ainakin on ollut.Riesa.
Nyt lapsemme on jo aikuinen ja on omillaan joten voimme hengähtää...mutta kuinka kauan?
Jos minulla olisi ollut kristallipallo aikoinaan niin taatusti olisin valinnut toisin.Vaan kyllä minä lastani sentään rakastan,kaikesta huolimatta.
Aihealue oli siis LAPSET JA PARISUHDE eikä LAPSETTOMUUS JA PARISUHDE!!
Hmm, haluan retostella kuinka hyvin asiat ovat lapsettomana pariskuntana... kyllä, minä menen kirjoittamaan siitä Äidit ja Isät palstalle!!! Sitten jos siellä on joku eri mieltä niin hyökkään kyllä kuin yleinen syyttäjä päälle. Jotenkin näin kulkee eräiden järjenjuoksu.
Samoin tekee se joka menee ylipaino-palstalle kehumaan hyvällä vartalollaan ja saarnaamaan ylipainon vaaroista... tai yh-palstalle haukkumaan yh-äitejä, tai teinivanhemmat-palstalle kertomaan että nuoret vanhemmat ovat huonoja. Ihmeellistä pätemisen tarvetta. Ja sitten ollaan silmät pyöreenä kun muka halutaan vaan keskustella asiasta.
Kyllä minä nautin siitä elämästä, kun ei ollut lapsia. Matkustelin, opiskelin ja vietin aikaa mieheni kanssa sekä kavereiden kanssa. Onneksi tuli hankituksi lapsi, sillä enpä olisi tajunnut, mistä ihanasta jään paitsi, jos olisin jättäytynyt lapsettomaksi loppuelämäkseni. Nautin elämästäni huomattavasti enemmän lapsen kanssa kuin ennen lasta.
Aivan! Eli toteutit sen, minkä luonto meille naisille antaa. Silloin sitä vasta tuntee olevansa tarpeellinen ja nainen isolla kirjaimella. Kyllä miehetkin loppupeleissä arvostavat aina enempi naisia, joilla on / haluavat lapsia kuin itsekeskeisiä peiliin tuijottelijoita, joiden ainut tehtävä täällä on suurinpiirtein nyppiä nukkaa matoista. Piste.
Joo, yh-äipät on kovassa huudossa.
Nykyään monet miehetkään eivät halua lapsia.
Minun mieheni arvostaa yli kaiken sitä, että on löytänyt naisen, jolle lisääntyminen ei ole ainut asia elämässä.
KYLÄ ON
Kaikki eivät halua olla vastuussa toisen ihmisen elämästä (sen pilaamisesta) ,eivätkä kokea sitä alituista syyllisyyttä ja riittämättömyyden tunnetta joka lapsen mukana automaattisesti tulee.
Ihmiset ovat erilaisia ja tykkäävät eri asioista. Mutta täähän on erittäin mielenkiintoinen juttu. Toiset eivät tykkää lapsista kuten minä ja toisten mielestä ne on JÄRKYTTÄVÄN IHANIA. Eli mikä juttu niissä lapsissa on? Lapsen kasvattaminenhän vaatii erittäin paljon työtä.
ootko perheen ainut lapsi kuitenkin alle 3 lapsisesta. yllähän se vähän perintönä tulee kulkea sieltä mistä aita on matalin
meitä on 4 lasta perheessä, viides "sisarus" oli äitini miehen poika.
äitini joutui kasvattamaan meidät lapset yksin kun isäni kuoli ollessani 8v vanha.
lähes joka päivä oli kotiruokaa, kotona tehtiin "suursiivous" joka perjantai, viikolla ylläpidettiin siisteyttä.
äitini käy yhä fyysisesti raskaassa ja aliarvostetussa työssä vaikka on jo 50v.
kotona on aina kannustettu opiskelemaan ja jättämään perheenperustaminen myöhemmäksi, sillä äitini sai ensimmäisen lapsensa 17-vuotiaana ja kokemuksen syvällä rintaäänellä sanoi että;"käyttäkää ehkäisyä ja opiskelkaa".
itse olen vapaaehtoisesti lapseton 26v nainen. en ole kokenut tarvetta lisääntyä, enkä ole kovin lapsirakas ihminen. tykkään olla omassa rauhassani ja tehdä omia asioitani joista nautin. tykkään viettää aikaa ulkona ihan lenkkeillen itsekseni ja pohtien "syvällisiä(olen aina ollut ns."pohdiskelija").
syy lapsettomuuteeni ei ole siis laiskuutta. opiskelen tälläkin hetkellä alaa joka on lähellä sydäntäni ja aion opiskella mahdollisimman korkean asteen tutkinnon itselleni alalta(toki ollen välillä alan töissä).
en vain saa nautintoa siitä että joku huutaa ja vaatii korvan vieressä jatkuvasti jotakin, ja todellakaan aikani ei riittäisi edes lapsen kasvatukseen, enkä todellakaan aio omistautua seuraavaksi 20 vuodeksi "kotiorjaksi".
meillä on vain tämä yksi elämä, ja jokainen elää sen niinkuin parhaaksi näkee.
ihmettelen kommenttiasi senkin vuoksi että onko se sinulta jollain lailla pois jos joku vapaaehtoisesti valitsee olla lisääntymättä?
suomessa on jo ihan tarpeeksi heitteille jätettyjä lapsia ja nuoria, sekä liikaa perhesurmia, että ei nyt ihan ensimmäisenä tule mieleen että "perustampas perheen jotta tunnen itseni kokonaiseksi"...
ikävää että sieluasi kalvaa kaikki onnellisesti vapaaehtoislapsettomat ihmiset, ehkä sun kannattaisi avartaa sielunmaailmaasi ja nähdä että avain onnellisuuteen voi löytyä muualtakin kuin perheestä, punaisesta tuvasta ja perunamaasta ja kultaisesta noutajasta...
Juu täällä nautitaan lapsettomuudesta!! Tosin elämä ei ole täysin lapsetonta, koska miehelläni on 16 vuotias ja 10 vuotias tyttö. Vanhempi asuu meillä ja nuorempi käy joka toinen viikoloppu. Tykkään mieheni lapsista ja tämä kiintiö riittää minulle oikein hyvin. Nämä lapset eivät estä meidän matkusteluita ja mitään tekemisiä.
Mieheni on suoraan sanonut, että kukaan ei hankkisi lapsia, jos tietäsi oikeasti mitä se on. Mieheni on elävästi kuvannut, että minkalaista hulabaloota elämä on lasten kanssa. Ei omaa rauhaa, ei omaa aikaa. Olet koko ajan kahle jalassa. Elä lasta varten, vaipanvaihtoa, ruuan antamista, lasten sotkujen jatkuvaa siivoamista, jatkuvia haavereita, huutoa, parkua, raivareita, paskat housuissa, vaatteet kurassa, hajalla, kaikki käsiin saatava hajotetaan, kaikki reissut menee lasten ehdoilla ja lapsia palvellessa... Aikuinen on lapsen palvelija, jonka tehtävä on täyttää kaikki pienen vaativan olennon tarpeet ja niitähän riittää.
Mieheni kuvaus parisuhteesta... Kun lapsi tulee, niin parisuhde kärsii vääjäämättä (toki varmaan harvoja poikkeusia on!). Pieni kaveri laittaa perheen uuteen ojennukseen. Elämä menee täysin lapsen ehdoilla, ainakin silloin kun se on pieni. Lapsen syntymän jälkeen nainen saattaa kärsiä synnytysmasennuksesta. ON hormonit sekaisin ja alapää hajalla.. eikä seksiä tunnu miltään! Alapää ei enää koskaan palaudu entiselleen. Se on luonnon laki ja siitä on turha muuta väittää. Naiset itse eivät vain usein tiedosta alapään löysyyttä.
Oma keho on vieras ja pitäisi alkaa omaksumaan uusi rooli Äitinä! Se onkin sana, joka pitää sisällään valtavan suuren kasvun, joka jatkuu seuraavat 20 vuotta. Ennenkuin se oma muksu on jaloillaan, niin se vie vähintään 20 vuotta.
Minä olen 35 vuotias. Minulla ei ole koskaan ollut halua tehdä omaa lasta. Toivon oikeastaan, ettei sellaista tulekaan. Nautin ja iloitsen elämästi todella paljon tällaisena kuin sen on! Minusta on ihanaa, kun on oma rauha, omaa aikaa ja voin tehdä mitä haluan ja mennä minne haluan.
Jonain päivänä mieheni tytöt saavat lapsia, niin minä voin ruveta mummopuoleksi:D Se onkin sopiva rooli minulle, koska pidän lapsista sopivassa määrin. Lapsirakkauteni on lisääntynyt ikää myöten. Emme ole kuitenkaan täysin pois sulkeneet sitä, etteikö jonain päivän voitais vielä haluta yhteistä lasta.. eihän elämästä kuitenkaa koskaan täysin tiedä miten asioiden on tarkoitus menevä. Ruusunpunainen kuva lapsista minulla ei kuitenkaan ole, sillä olen nähnyt mitä se on sisarustenikin perheissä.
En häpeä millään tavalla lapsettomuuttani. Jos joku sitä minulta kysyy, niin kerron suoraan mitä ajattelen asiasta.
Tämä lapsettomuus keskutelu tällä palstalla on hupaisaa... :D Ei kaikkien tarvitse tehdä lapsia.
Itse olin varma, että en koskaan halua lapsia. Tein jopa yhden keskeytyksen. Kunnes yllättäen huomasin olevani raskaana... Mielesäni ei edes käynyt keskeytyksen mahdollisuus. Tietysti ajatus vauvasta tuntui suorastan hullunkuriselta, mutta vauvahan sieltä lopulta kuitenkin tuli ;)
Nyt minulla on 4 lasta ja en mistään hinnasta haluaisi lapsetonta elämääni takaisin. (ehkä ajoittain haluaisin sen vartalon, mutta...)
Meillä on aikaa kaikille lapsillemme, emme kieri rahassa, mutta menisi ne rahat johonkin muuhunkin, edelleen meillä on tyydyttävä ja aktiivinen seksielämä ja yhteistä aikaa miehen kanssa joka ilta lasten nukkuesa. En kaipaa ulos syömään, tansiiravintoloihin, elokuviin, matkoille ilman lapsia tai muutakaan. Ehdin bilettää ja matkustella ihan tarpeeksi ennen lapsia. Nyt on aika rauhoittua kotosalla ja hurvitellaan sitten vanhempana lasten muutettua kotoa ;D
Tämä on sellainen juttu, että sitä ei kaipaa mistä ei mitään tiedä. Eli sitä on elämäänsä tyytyväinen ilman lapsia, koska ei tiedä mitä se elämä lasten kanssa on. Vaikka joskus väsyttää ja kiukuttaa, on se tunne niin mieletön ettei ilman lapsiaan haluaisi mistään hinnasta olla.
Kyllähän siihen kumppaniinkin joskus kiukustuu, väsyy ja sen naama ärsyttää ;D Eli tällä logiikallla lapsettomat sinkut ovat kaikken onnellisimpia :D
Ollessani lapseton, en kaivannut lapsia. En olisi voinut kuvitella elämää hankaloittavia ja vapauden riistäviä kakaroita. Elin vain itselleni, halusin menestyä ja olla nuori kaunis nainen. En välittänyt muidenkaan lapsista. Lapsethan luovat kaaosta, joka hajoittaa hyvin organisoitua itsenäistä elämää. Inhotti katsella epäsiistejä vanhempia muutamine lisäkiloineen. Olin ylempänä ja minulla oli siihen mahdollisuus. Sainhan keiken ajan vain itselleni, ei tarvinnut jakaa :)
Kohtalo oli päättänyt toisin. Tulin myöhemmin raskaaksi ja päätin pitää lapsen ( olihan se kuitenkin minun lapseni ). Nyt odotan mieheni kanssa neljättä lastamme. Elämme kaaoksessa. Itselle ei juuri ole aikaa. Mikä erikoisinta olen onnellisempi, kuin koskaan! Minulla on muutama lisäkilo, enkä ole aina siisteimmästä päästä.
Olen rakastettu ja rakastan lapsiani aidosti. En tainnut aikaisemmin tietää mitä aidot tunteet ovat. Olen myöskin tasapainoisempi. Kaaoksessa asuu harmonia, joka kantaa paremmin kuin aikaisempi hyvin organisoitu elämäni.
Tämä siis omakohtainen kokemukseni.
Minulla on kaksi lasta, miehelläni ei yhtään. Olen ensimmäistä kertaa elämässäni tilanteessa, jossa mies haluaa jälkeläisen, mutta itse en enempää(edellisessä liitossa minä halusin, mies ei niinkään). Parisuhteemme on enemmän kuin tasapainoinen, arvostamme samoja asioita, samanlaiset näkökannat tulevaisuuteen, rakastamme toisiamme valtavasti ja ennen kaikkea olemme ehdottomasti parhaat kaverit...mutta, mutta, tämä lapsiasia. Ainoa asia, joka erottaa meidät. Toki hän rakastaa lapsiani, mutta haluaa ehdottomasti oman biologisen jälkeläisen kanssani. Minä kun elin jo siinä kuvitelmassa, että lapset on tehty ja odotellaan, että ovat omillansa ja sitten on taas kaikki aika itselleen matkusteluineen kaikkineen...En missään nimessä halua erota mieheni kanssa vain lapsiasian vuoksi, koska olemmehan sielunkumppaneita, joten onko siinä mitään järkeä tehdä lapsi vaikkei sitä niin haluaisikaan? En tietysti hetkeäkään epäile, ettenkö rakastaisi ja nauttisi lapsesta, mutta tehdäkkö se vain miehen takia? Hankala homma...
Olen ihan ok-mama, mutta en mikään super...olen sen verran itsekäs, että haluan toteuttaa omaakin elämääni enkä vain elää lasteni ehdoilla. Matkustelu lasten kanssa on ihan ok, mutta valehtelisin jos väittäisin, ettenkö mieluummin matkustaisi aikuisten ehdoilla. Arki lasten kanssa on väsyttävää...ruuhkavuodet, tiedän nyt mitä se tarkoittaa.
Jos te niin kovasti nautitte lapsettomuudesta niin mitä hiivattia te sitten roikutte lapsiperheille tarkoitetulla keskustelufoorumilla? Täällä juttelevat ihmiset joilla on lapsia tai jotka heitä haluavat. Miksi tulette pilaamaan ilman? En minäkään roiku jossain vitun vela-saitilla vouhkaamassa asioista joista en mitään ymmärrä.
Eikö lihansyöjä saisi lukea kasvissyöjäfoorumia? Tai autoton autofoorumia? Tai lemmikkieläimetön koirapalstoja? Vaikka olenkin vapaaehtoisesti lapseton, luen perhefoorumeita ihan silkasta mielenkiinnosta toisenlaisia elämänvalintoja tehneitä ihmisiä kohtaan. Tällä tavoin oma maailmankuva laajenee kummasti. Toki jotkut tykkää häiriköidä ja provosoida, mutta eivät kaikki.
Edelleen: keskustelu käsittelee perhettä ja kas, mukaan mahtuu ns.vela joka ensimmäiseksi alkaa arvostelemaan muiden ratkaisuja. Ottaako päähän? Kyllä. En nyt tarkoita JUURI sinua mutta noin yleisestä. Vertauksesti menet vaikka Audi-fanien foorumille ja alat pilkkaamaan audeja ja omistajia. Miksi? Tämmöisten juttujen takia netissä on ihan hevonvittua keskustella kun aina mukaan mahtuu jokunen lapsellinen pelle pätemään. Aika säälittävää kohotella egoaan anonyymisti netissä. Kertoo riittävästi kirjoittajasta itsestään.
mikäs sen ihanampaa kuin pitkät vkl rakkaan kanssa lomaillen ja hänen tiukkoja pakaroita puristellen joita ei ole synnytyksellä venytelty piloille! Elämä on;)
Kuule, ne lapset tulee ulos siitä etupuolella olevasta värkistä. Pakarat ei siinä hommassa veny piloille kenelläkään ;)
(Ja ihan silkkaa pikkumaisuuttani: hänen tiukkoja pakaroiTAAN, ei pakaroita.)
no äidit nyt sattuu aina olemaan semmoisia löysiä löllyköitä...tissit riippuu, on mahaa, selluliittiakin on kertynyt, alapää yhtä löysä kuin patongilla lykkisi porttikonkiin..
naama kuin petolinnun p****, hiukset tyypilliset lyhyeksi kynityt..
että ei kaduta yhtään etten valinnut yh-äitiä...nykyisellä on tallella elämänilo ja timmi kroppa, eikä ulkonäkö muutenkaan ole hassumpi..;)
Ihan mielelläni olen lihonu ja rupsahtanut lasten synnyttyä, saanpahan olla rauhassa kaikilta turhilta seksiaddikteilta :D. Ennen sitä ei missään sekunninkaan rauhaa, vaan aina joku karvanen apina naaman edessä vonkaamassa. Työmatkalla, työpaikalla, salilla, juu neim it.
Minusta se on nimenomaan hienoa, että ihmiset uskaltavat nykyään tehdä oman tahtonsa mukaan! Kukaan ei saa painostuksen alla joutua lapsia tekemään. Se ei ole oikein, sehän olis kuin karjan kasvatusta. Tää on vähän sama asia kuin homojen oikeudet, myös lapsettomilla on täysi oikeus omaan valintaansa.