Tarina ”Evestä”
Tämä kertoo keski-iän paremman puolen ylittäneestä naisesta, joka ei ilmeisesti kykene huolehtimaan itsestään ja käyttäytyy kuin pahempikin teinikakara. Nainen asuu Pohjois-Suomessa, itäisellä rajalla.
Tulee mieleen, eikö Suomi ole sen verran hyvinvointivaltio, että meidän sosiaali- ja terveystoimi puuttuisi myös näiden vanhempien ihmisten käyttäytymiseen, jotka soittelevat ympäri Suomen tutuille ja sukulaisille ja viljelevät sanaa, joka on varsin yleinen teinityttöjen ja poikien suusta kuultuna eli kysehän on maailman vanhimmasta ammatista... Jos nuoriso tuolla huorittelee toisiaan, on sosiaalitoimi hyvin hanakasti oven takana tekemässä tarkistus käyntejä ja otttamassa heitä huostaan.
Nainen, kutsutaan häntä nyt vaikka nimellä”Eve”, elelee yhdessä miehensä kanssa. Tosin hänen miehensäkin on jo kyllästynyt hänen käyttäytymiseen ja jatkanut omaa elämää omalla tahdollaan ja on tehnyt sitä jo toistakymmentävuotta, vaikka sitä ei ulkopuolisin silmin huomaisikaan. Sittemmin ”Eve” on muuttanut sukulaisnaisen nurkkiin asumaan, vaikka omakin osake hänellä olisi käytössä.
Ja tämä ryyppääminen... Se on kuulunut hänen jokapäiväiseen elämään, jonka myös voisi luokitella ongelmaksi. Ja nyt kuuluu kysymys: Kuka pystyy vaikuttamaan tälläisen ihmisen elämän, kun siihen ei pysty naapurit eikä edes verisukulaiset? Missä vaiheessa tälläinen alkoholisoitunut, huoritteleva, keski-iän ylittänyt nainen otetaan huostaan, kuten teineille tehdään, ja opetetaan ne käytökset kultaiset aakkoset, mitkä jo kotona koulitaan nuorison päähän???
Eikö siis olisi kannatanut miettiä ennen kuin huorittelit esimerkiksi aikuisen poikasi naisystävää, eli minun äitiäni? Annoin sinulle mahdollisuuden pyytää anteeksi kielenkäyttöäsi, mutta et ilmeisesti katsonut sitä tarpeelliseksi.
Mietin myös sitä, ettei edes omat sukulaisesi tunnu merkkaavan mitään. Poimitaan tähän vielä yksi esimerkki miten nimesit erään pienen, suloisen sukulaispoikasi uudestaan; annoit nimeksi ”huoranpenikka” vaikka jo hänen kainuusta kotoisin oleva äitinsä(ei maksullinen nainen) yhdessä puolisonsa kanssa nätin nimen kirkossa hänelle jo antoivatkin.
Lopuksi vielä haluan korostaa, että todellisuudessahan meillä suomalaisilla on hyvä elellä täällä, meidän omassa maassa, mutta toivon, että tuollaisille ”mädille omenoille” olisi myös jotain tehtävissä!!! Ennen kaikkea toivon, että tekstini saa todella itsekkään ihmisen katsomaan peiliin ja menemään itseensä.
Tämä kertoo keski-iän paremman puolen ylittäneestä naisesta, joka ei ilmeisesti kykene huolehtimaan itsestään ja käyttäytyy kuin pahempikin teinikakara. Nainen asuu Pohjois-Suomessa, itäisellä rajalla.
Tulee mieleen, eikö Suomi ole sen verran hyvinvointivaltio, että meidän sosiaali- ja terveystoimi puuttuisi myös näiden vanhempien ihmisten käyttäytymiseen, jotka soittelevat ympäri Suomen tutuille ja sukulaisille ja viljelevät sanaa, joka on varsin yleinen teinityttöjen ja poikien suusta kuultuna eli kysehän on maailman vanhimmasta ammatista... Jos nuoriso tuolla huorittelee toisiaan, on sosiaalitoimi hyvin hanakasti oven takana tekemässä tarkistus käyntejä ja otttamassa heitä huostaan.
Nainen, kutsutaan häntä nyt vaikka nimellä”Eve”, elelee yhdessä miehensä kanssa. Tosin hänen miehensäkin on jo kyllästynyt hänen käyttäytymiseen ja jatkanut omaa elämää omalla tahdollaan ja on tehnyt sitä jo toistakymmentävuotta, vaikka sitä ei ulkopuolisin silmin huomaisikaan. Sittemmin ”Eve” on muuttanut sukulaisnaisen nurkkiin asumaan, vaikka omakin osake hänellä olisi käytössä.
Ja tämä ryyppääminen... Se on kuulunut hänen jokapäiväiseen elämään, jonka myös voisi luokitella ongelmaksi. Ja nyt kuuluu kysymys: Kuka pystyy vaikuttamaan tälläisen ihmisen elämän, kun siihen ei pysty naapurit eikä edes verisukulaiset? Missä vaiheessa tälläinen alkoholisoitunut, huoritteleva, keski-iän ylittänyt nainen otetaan huostaan, kuten teineille tehdään, ja opetetaan ne käytökset kultaiset aakkoset, mitkä jo kotona koulitaan nuorison päähän???
Eikö siis olisi kannatanut miettiä ennen kuin huorittelit esimerkiksi aikuisen poikasi naisystävää, eli minun äitiäni? Annoin sinulle mahdollisuuden pyytää anteeksi kielenkäyttöäsi, mutta et ilmeisesti katsonut sitä tarpeelliseksi.
Mietin myös sitä, ettei edes omat sukulaisesi tunnu merkkaavan mitään. Poimitaan tähän vielä yksi esimerkki miten nimesit erään pienen, suloisen sukulaispoikasi uudestaan; annoit nimeksi ”huoranpenikka” vaikka jo hänen kainuusta kotoisin oleva äitinsä(ei maksullinen nainen) yhdessä puolisonsa kanssa nätin nimen kirkossa hänelle jo antoivatkin.
Lopuksi vielä haluan korostaa, että todellisuudessahan meillä suomalaisilla on hyvä elellä täällä, meidän omassa maassa, mutta toivon, että tuollaisille ”mädille omenoille” olisi myös jotain tehtävissä!!! Ennen kaikkea toivon, että tekstini saa todella itsekkään ihmisen katsomaan peiliin ja menemään itseensä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
vaikea tapaus,vaikea neuvoa.oma kohtaisen tapauksen voi kertoa,sillä itse olen ollut samanlainen.ja kaiken takana oli juominen .25 vuotta haukuin kaikkea ja tyhmiä ihmisiä oli ympärillä jatkuvasti.akka oli hullu lapset oli hulluja,kun napisivat juomisesta.ainoat kaverit olivat ne,jotka sanoivat ota vain ryyppy,ei se mitään tee.eräänä päivänä herättyni 2 viikon juomaputkesta,luulin omissa ajatuksissa ,että nyt se akan piru on lähtenyt huoraamaan ja vieny vielä lapsetkin mukana.(tosi asiassa olivat äitini luona hiihtolomalla)päätin kostaa ja jatkoin juomista ,sillä olihan akkani huora ja lapseni hulluja (akan suvulta perittyä).no tulihan se ero sieltä lopulta.ja vasta ne oli hulluja sukulaiset kun eivät ymmärtäneet ,että ei minussa mitään vikaa ollut vaan huoraavassa vaimossani.25 vuotta harhoja.25 vuotta läheiseille kohdistuvaa tuskaa .5 vuotta sitten löysin pelastuksen pohjanmaalla toimivasta hoitolaitoksesta.ja eihän akkani huora ollut eikä lapseni hulluja.itse vain alkoholisti.sen piikkiin laittaisin myös kyseisen henkilön
ihan sama,mulla ikävä yhtä akkaa joka lähti perkeleen kauas!
eve taitaa asua torniossa?
Tuo kyseinen ns. "eve"voisi löytyä Sallasta. Ei tuollaisen ihmisen kanssa kannatte olla missään tekemisessä.
Löytyykö?
?