toisen miehen lapsia, mutta entä naiset. Kelpuuttavatko naiset miehen lapsia tämän entisestä suhteesta/liitosta niin, että te kaikki majoitutte saman katon alle?
Riittääkö naisen valmius huolehtia vieraan naisen lapsen tarpeista fyysisesti ja henkisesti kymmenen ja kaksikummentä vuotta tästä eteenpäin? Loppuelämän ilo.
Riittääkö naisen valmius huolehtia vieraan naisen lapsen tarpeista fyysisesti ja henkisesti kymmenen ja kaksikummentä vuotta tästä eteenpäin? Loppuelämän ilo.
Vastaukset 30
Vanhimmat
riippuu miehestä. Mies se este on suhteelle eivätkä miehen lapset. Elleivät satu olemaan psykopaatteja joita joutuu pelkäämään henkensä edestä.
ettei biologinen vanhempi asetu puolueelliseksi lastaan kohtaan.
Se lienee suurin ongelma, kun uusi kumppani alkaa "läksyttää" puolisonsa lasta ja biologinen vanhempi menee lapsensa puolelle.
Erään tuttavan kohdalla ero tapahtui juuri tuon ansiosta. Nainen läksytti miehen lasta, joka ei siivonnut jälkiään ja mies alkoi puolustamaan lapsensa siivottomuutta.
kohtaa pätee sama vastaus kuin aiempaan. Riippuu siis miehestä voiko niitä miehen lapsia kasvattaa. Lapsi taitaa harvemmin olla se syy eroon.
mistä kerroin, syynä eroon oli se, että mies puolusti lapsensa (noin 15 v.) sotkemista.
Miehen mielestä hänen lapselleen ei saanut saarnata, että likaiset astiat viedään keittiöön ja roskat roskakoriin.
Ja kyseinen mies ei itse siivonnut lapsensa sotkuja.
nykytilanne on se, että erossa lapset jäävät useimmiten äidille, niin käsittämättömän moni mies käytännössä huolehtii vieraan miehen lapsista samaan aikaan, kun heidän omat lapsensa ovat vieraan miehen hoivissa.
Olisiko jo puolet suomalaisista jonkun muun miehen, kuin oman isän lähikasvatettavina?
Jos tilanne muuttuisi siten, että lapset sijoittuisivat tasavertaisesti biologisille isille ja äideille, naisilta vaadittaisiin henkisesti sama kuin miehiltä: luovu omien biologisten lastesi lähi-isyydestä ja huolehdi uuden miehesi lapsista. Pystyvätkö naiset laajoin joukoin tuohon ylivertaiseen henkiseen suoritukseen?
Mä luulen et miehen epävarmuus jälkipolven geeneistä on suosinut mallia, joka mahdollistaa vieraan perimän paremman hyväksymisen. Sen haittapuolena on myös helpompi irtautuminen "omista" lapsista. Eihän ihminen toki ole mikään deterministinen automaatti, mut suurissa joukoissa ilmiö on todellinen. Eli naiset eivät pysty yhtä helposti - mikä ei tarkoita etteivätkö monet siihen pystyisi.
nyt sitten tähän kohtaan etten luopuisi lapsistani. Samaan talouteen kyllä mahtuisi miehen lapset.
miehen lapset jäävät äidille, joten tuota tarvitsee harvempien miettiä.
mutta niin, ettei miehellä tosiaan sitten ole lapsia vähän sinne sun tänne eri naisten kanssa, vaan että mielellään yhdelle naiselle lapsi tai ehkä jossain tapauksessa kaksikin. Niin ja mulla on itsellänikin saman miehen kanssa lapset, että siksikin tuo on musta ihan kohtuullinen vaatimus.:)
Yksi lapsi jos asuisi miehen kanssa, niin se vielä olisi ihan kohtuullista, mutta jos miehellä on kaksi tai enemmän lasta huollettavanaan ja siihen vielä mun oma jälkikasvu ja meidän mahdollinen yhteinen lapsi/lapset, niin en usko, että musta olisi siihen. Suurperheenäitiys nyt ei ihan kuulosta mun jutultani.
tähän vielä yksi melko tärkeä pointti. Että en voisi oikein muunlaisen miehen kanssa kuvitellakaan aloittavani suhdetta, kuin sellaisen jolla on jo lapsi.
tai kaksi, mutta kuitenkin niin että toinen ainakin asuisi sitten äidillään, ei siinä sitten mitään jos molemmat asuvat.
mutta en kauheasti ihmettelisi, vaikka eläisit yksin...
Sen verran kovia vaatimuksia sinulla on miehelle, hänen elämälleen ennen sinua...
omasta tahdostani ja siksi koska en olisi edes valmis suhteeseen kenenkään kanssa niinkauan kuin mulla on tunteita toista miestä kohtaan. Ja en voi sille mitään että etsin hänen kaltaistaan jollen häntä saa. Se on se suurin kriteeri, ei mitkään lapset tai muut yhtä epäoleelliset seikat.
*..etsin hänen kaltaistaan jollen häntä saa. Se on se suurin kriteeri, ei mitkään lapset tai muut yhtä epäoleelliset seikat.*
Kokonaisuus vain ratkaisee. Ei mitkään yksittäiset asiat. Mies joko on hänen kaltaisensa, tai ei ole. Ei ole muita vaihtoehtoja.
elämänkatsomus; tervetuloa kaikki, omat ja vieraat.
Jotkut ovat jopa "testamentanneet" lapsensa meille/minulle.
Ja voisin ottaakin.
Kuten joku jo sanoikin, ei lapsista vaikeuksia, vaan mahdollisista "Vilijonkista" (=biologisista vanhemmista). Jotka haluavat mahdollisesti viedä väkisin läpi, omia arvojaan/arvottomuuttaan. Koska vaikka meidän "muumitalossa" asuisi, ei sieltä ns. mittatilauslapsia tule saamaan.
ehkä ennemminkin pitäisi sanoa "mittatilauskasvatusta".
Naarmut huolehditaan, henkiset ja polvissa olevat, pannukakut syötetään ja hampaat pestään, sekä moraalisääntöjen mukaan toimitaan ja eletään.
jos haluaa että hampaat pestään tällä tahnalla, laitetaan tämä mekko juhliin, nukkumaanmenoaika on tämä ja jne, niin sitten tehdään. Kun ollaan normien puitteissa. Kyse olikin "Vilijonkka" tyypeistä, tiedät hahmon?
Ja toisaalta, en voi olettaa, että jos oma lapseni on toisaalla, että pannukakku olisi täsmälleen samalla reseptillä tehtyä kuin kotona. Voi olla parempaakin ;)
kyllä se kompromissi ja järki on aina tähän asti löytyneet. Ja miksei löytyisi, jos haluaa aidosti toimia lasten parhaaksi. Eikä vaan jääräpäisyyttään toimia jonkin mallin mukaisesti.
vilijonkasta muuta kuin että muumeihin se kuuluu, no mutta eikai sen väliä.:)
Samaa mieltä minäkin olen, että talossa talon tavalla. en mäkään odota enkä vaadi että isänsä ja isovanhempiensa luona tai muissa hoitopaikoissa asiat samalla tavalla tehtäisiin, kuin mitä mun luona tehdään. Sepä siinä lapsen mielestä just kivointa onkin kun eri paikoissa on erilaista ja kyllä lapsi oppii miten kussakin paikassa ollaan.
tuosta olen ihan samaa mieltä.
samaa, että lapset varmaankin (ainakin niin pitäisi voida olla) kokevat rikkautena erilaiset talot ja tavat.
Ja koska toisten lasten vanhemmat rakastavat omiaan ainakin yhtä paljon, kuin minä omaani, sitä täytyy kunnioittaa, ja toimia sen mukaan. Rakkaus tulee varmasti aikanaan. Mikä ei tarkoita, etteikö pikkuihmisestä voisi pitää heti.
mutta osan kyllä.
tää nyt on vaan spekulointia sitte..koska en oo menossa mihinkään mieheni luota..ja mulla ei ole kokemusta iskä miehistä...siis pelkkää mutuu..=o}
mut uskosin et jos lapset mut hyväksyis isänsä naiseksi, niin mun olis helppoakin hyväksyä heidät mun elämään ja välittää heistä...en mä uudeksi äidiksi pystyis rupee..mutta kyllä mä parhaani tekisin heidänki eteensä..jos kerta heidän isäänsäki rakastaisin..=o}
nehää on sen miehen rakkaat lapset...osa miestä ikuisesti..ja jos mä mielin olla osa sitä miestä..sen kumppani..niin mun kuuluu huomioida myös hälle rakkaat ja tärkeät asiat..eli miehen lapset..=o)
vaikkei se aina ihan helppoa oisikaan...
kyllä mä uskoisin kykeneväni pitämään lapsen tarpeista huolta..pitäishän mun osata ja pystyä omienki lasteni henkisestä ja fyysisestä hyvinvoinnista vastaamaan..toki ei se olekkaan ihan välttis mutkatonta mennä ikään kuin jo valmiin perheen keskelle..missä on omaksuttu jo omia tapoja..lapset on tietoisia vanhemmistaan..ei ne välttis anna uudelle kumppanille mahdollisuutta kuten vanhemmilleen..=o)
Kuten olen aina sanonut, niin ymmärrän hyvin miksei miehet välttämättä halua olla yyhoon kanssa. Siis ei ole valmiita niihin lapsiin.
Se sama pätee myös minuun. En itsekkään muuttaisi saman katon alle miehen kanssa jolla on pieniä lapsia.. edes joka toinen viikonloppu. Voin seurustella, mutta kun miehellä on lapset kylässä, se saa pysyä kotonaan niiden kanssa. Tavataan sittent aas kun velvollisuudet on hoidettu.
Mä alan elään ihan omaa elämää ja siihen ei lapsiperheen rumba enää kuulu. En siis sinänsä inhoaisi niitä lapsia tai muuten vaan hyljeksi mustasukkaisuudesta tai tms. vaan mun osalta tuo puuha on ohi. Aika aikansa kutakin, ja mä alan viettään ihan sellaista elämää jossa mä meneen ja tulen ihan oman mielen mukaan, en lasten ehdolla.
ja vastaan: riippuu ihan täysin siitä miehestä.
Työkseni jo työskentelen lasten ja nuorten parissa, joten puolueettomuus ei ole ongelma, mutta mutta minut kun on varustettu omani kohdalla "äiti signaalilla", niin jos mies ei osaa puolueettomasti suhtautua lapsiin, niin ei tuu mitään koska omaani ei mm.sorsita tai lellitä sen enempiä kuin muitakaan -> eli meidän huushollissa joka lapsella samat säännöt, ja muiden luonna heidän säännöt. Elikkäs kuten tähänkin saakka opastan/"komennan"/lohdutan jne... niin omaa kuin muidenkin lasta, ja samaa odotan muiltakin joiden huomaan uskaltaudun omani laskemaan.
Tosin minähän en äiti sanan varsinaisessa merkityksessä ole kuin omilleni, koska jokaisella lapsella on se omakin äiti. Ja töissä olen vain se mikä työn kuvani pitää sisällään.
mistä noita kirjoitusvirheitä putoilee!!!
... vaan se tulee jouhevasti sitä takoo luonnostaan koska se on oikein ja soljuu luontevasti. Kirjoitusvirheineen kaikkineen... olet siis keskittynyt olennaiseen :)
En halua lapsia. En omia, enkä vieraiden lapsia.
En tietoisesti alkaisi tapailla isää, mutta ihastumisille ei ikinä mitään voi. Omaa elämää elävä täysi-ikäinen lapsi (ei asu kotona) saattais just ja just onnistua. Silloin mies luultavasti olisi liian vanha mulle.