Olo on sellainen että pettäisin varmasti jos tilaisuus tulisi. Nykyinen liitto on kaveruus-suhde, jossa ollaan isä ja äiti, ei rakastavaisia. Mitään läheisyyttä ei ole ollut pitkään aikaan. Ero ei kuitenkaan tunnu hyvältä vaihtoehdolta. Eli jos joku sopiva tilanne tulisi eteen niin pettäisin takuulla. Mutta kun ei niitä tilaisuuksia tule kun ei harrasta baari-iltoja eikä työmatkojakaan ole... Ja kun ei myöskään ole mikään viehättävä ihminen, jolle ihailijoita löytyisi jonoksi asti... Hyvä vai huono näin, en ole varma. Tuntuu että elämä menee hukkaan tässäkin. Kosketuksen yms. kaipaus on niin suuri, mutta puolison lähelle ei vaan löydy tietä...
Pettäisin jos tulisi tilaisuus
Viiru-kissa
2240
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
samoista syistä, jos olisi hyvä tilaisuus ja kiinnostava/kiihottava tarjokas.
Ehkä jonain päivänä onni potkii:)
Miksei ero tunnu vaihtoehdolta? Onko parempi näivettyä ja katkeroitua tuollaisessa liitossa. Elämä todellakin valuu hukkaan, kokemusta on ennenkuin heräsin toimimaan. Onko se taloudellinen ym hyvinvointi niin tärkeää?
Muistatko enää miltä tuntui jakaa ajatuksia toisen kanssa puhumattakaan fyysisestä läheisyydestä. Tätä nykyistä rakastavaa suhdetta en enää vaihtaisi kylmään avioliittooni. Tämän miehen kanssa haluan vanheta, käsi kädessä.
Toimi ennenkuin sinusta on vain kuoret jäljellä