Otan veden porakaivosta ja kellarissa sijaitsevassa 300 L painesäiliössä on AkvaFilterin massat pohjalta lukien:
- karkea hiekka --> hieno hiekka, jossa AkvaDioxide (mangaaninpoostoon) ---> antrasiitti ---> semidol-kalkki (raudan poistoon).
Filtterointi toimii todella hyvin, jos saa pidettyä massat puhtaana, mutta tuohon yläkerrokseen muodostuu melko nopeasti kova kerros raudan saostumisen seurauksena ja massojen vaihto on silloin äärimmäisen hankalaa ja työlästä. Jouduin jopa improvisoimaan panemalla säiliöön 1/2 vuorokaudeksi sitruunahappoa, jotta kova massa hapristuisi. Tämä auttoikin ja pääsin kovan kerroksen läpi. Tosin hiilidioksidia vapautui valtava määrä ja karmea haju sen yhteydessä. KUn massat huuhtelin, tuli äärimmäisen tummanrukseaa vettä todella kauan.
Nyt tarvitsisin sekä kemistien että fyysikoiden asiantuntemusta seuraaviin kysymyksiin:
1. Voisiko nuo massat huuhdella esim. 1-2 kertaa vuokessa ihan suosiolla sitruunahappovedellä, vai vapautuuko hiilidioksidikaaasun mukana esim. mangaaniyhdisteitä ja muuta, joka päinvastoin saastuttaa nuo filtterit jos ei muulla, niin hajulla?
2. Vapautuuko kaasun mukana jopa radonia, jota STUK:n mukaan saaattaa absorboitua antrasiittiin, vaikka se ei olekaan aktiivihiiltä?
3. Voisiko säiliön yläosassa olevaan ilmatilaan tehdä aktiivihiilifiltterin, joka ei olisi missään vaiheessa kosketuksissa veden kanssa, mutta absoboisi radon-kaasua säiliön ilmatilasta (ei siis vedestä!)? Tämä kysymys siksi, että aktiivihiili absorboi vedestä radonia ja prosessi synnyttää pitkäikäisiä tytärnuklidekja ja jopa gammasäteilyä. Tällainen filtteri pitäisi saada vaihdetuksi erittäin nopeasti eikä filteristä sai missään vaiheessa kulkeutua partikkeleja veteen tai muualle. Radonpitoisuus alueella on n 100 Bq / L - siis alhainen, joten vaarratomampaa on varmaankin unohtaa koko asiaa ja antaa mahdollisen radonin tulla vapaasti minne sitä tulee. Vastavirtahuuhtelun ajaksi kannataa tulla pois kellarista ja mennä sinne vasta kun tila on tuulettunut. Pumpunhan voi huuhtelun loputtuja sammuttaa sähköpääkeskuksesta. JOs juomavettäpelkää, riittää seisottaa vettä ennen juomista vaikka kannussa vaikka 1 vrk.
- karkea hiekka --> hieno hiekka, jossa AkvaDioxide (mangaaninpoostoon) ---> antrasiitti ---> semidol-kalkki (raudan poistoon).
Filtterointi toimii todella hyvin, jos saa pidettyä massat puhtaana, mutta tuohon yläkerrokseen muodostuu melko nopeasti kova kerros raudan saostumisen seurauksena ja massojen vaihto on silloin äärimmäisen hankalaa ja työlästä. Jouduin jopa improvisoimaan panemalla säiliöön 1/2 vuorokaudeksi sitruunahappoa, jotta kova massa hapristuisi. Tämä auttoikin ja pääsin kovan kerroksen läpi. Tosin hiilidioksidia vapautui valtava määrä ja karmea haju sen yhteydessä. KUn massat huuhtelin, tuli äärimmäisen tummanrukseaa vettä todella kauan.
Nyt tarvitsisin sekä kemistien että fyysikoiden asiantuntemusta seuraaviin kysymyksiin:
1. Voisiko nuo massat huuhdella esim. 1-2 kertaa vuokessa ihan suosiolla sitruunahappovedellä, vai vapautuuko hiilidioksidikaaasun mukana esim. mangaaniyhdisteitä ja muuta, joka päinvastoin saastuttaa nuo filtterit jos ei muulla, niin hajulla?
2. Vapautuuko kaasun mukana jopa radonia, jota STUK:n mukaan saaattaa absorboitua antrasiittiin, vaikka se ei olekaan aktiivihiiltä?
3. Voisiko säiliön yläosassa olevaan ilmatilaan tehdä aktiivihiilifiltterin, joka ei olisi missään vaiheessa kosketuksissa veden kanssa, mutta absoboisi radon-kaasua säiliön ilmatilasta (ei siis vedestä!)? Tämä kysymys siksi, että aktiivihiili absorboi vedestä radonia ja prosessi synnyttää pitkäikäisiä tytärnuklidekja ja jopa gammasäteilyä. Tällainen filtteri pitäisi saada vaihdetuksi erittäin nopeasti eikä filteristä sai missään vaiheessa kulkeutua partikkeleja veteen tai muualle. Radonpitoisuus alueella on n 100 Bq / L - siis alhainen, joten vaarratomampaa on varmaankin unohtaa koko asiaa ja antaa mahdollisen radonin tulla vapaasti minne sitä tulee. Vastavirtahuuhtelun ajaksi kannataa tulla pois kellarista ja mennä sinne vasta kun tila on tuulettunut. Pumpunhan voi huuhtelun loputtuja sammuttaa sähköpääkeskuksesta. JOs juomavettäpelkää, riittää seisottaa vettä ennen juomista vaikka kannussa vaikka 1 vrk.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ensiksikin olisi varmaankin hyvä teettää vesianalyysi ja mennä sitten sen ja ongelmien kanssa suodattimen myyjän juttusille.
Sitruunahapolla vapautuu karbonaattipitoisesta suodatinmateriaalista hiilidioksidia myös käyttämättömänä. Voit kokeilla, jos sitä semidol-kalkkia (jota käytettäneen pH:n säätöön) sattuu olemaan valmistajan pakkauksessa. Radonia vapautuu sen mitä sitä vedessä sattuu olemaan, tuskin on kertynyt suodattimeen erityisemmin.
Radon on veteen liuenneena, jolloin ilmatilassa oleva suodatin toimii vain, jos vesi on pitkää virtaamatta, mutta ei toimi virtaavalle vedelle. Suodatinmassaa ei tarvitse vaihtaa sen kohonneen radiokatiivisuuden vuoksi, vaan säteily puoliintuu merkityksettömäksi alle kuukaudessa.
Kuvittelisin, että AkvaDioxide olisi katalyyttinen raudanpoistomassa. Jos rautaa kertyy haitaksi asti kalsiumkarbonaattikerrokseen, kyse voi olla virhetoiminnosta. Olisiko porakaivovesi suodattimelle sopimatonta väärän pH:n tai hapettomuutensa vuoksi vai onko se takaisinvirtaushuuhtelu jotenkin toimimaton?
Tässä vielä asiallisen näköinen linkki aiheesseen:
http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=9720&lan=fi
Sivun valikosta löytyy sitten mm. radonin poistosta lisää:
http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=9723&lan=fi
Kiitos tuttumiehelle vastauksesta. Kyllä minun tapauksessani vastavirtausta olen aikonut monesti tehostaa, mutta on jäänyt kompura ostamatta. Senhän voi sijoitaa säiliön pohjassa olevan poitsoventtilin jäljkeen esim. pikaliittimiellä, jolloin samaa aukkoa voi käyttää sekä ilman sisäänmenoon että veden poisjuoksuttamiseen.
Mieleeni tuli toinenkin kompuran funktio: Aika ajoinhan voisi pumpata sillä säiliöön hieman ilmaa paineiden ollessa nolla, jolloin yläosassa olevan ilman happipitoisuus ja ilmatila suurenisi ja siellä oleva rauta saostuisi ja /tai ruostuisi nopeammin. En tiedä lisäsikö tämä säiliön yläosan ruostumista/likaantumista.
Kuusi vuotta sitten massoja vaihtaessani säiliön koko yläosa oli paksun, täysin mustan mönjän peitossa. Arvelin sen olevan mangaania. Nyt pelkäsin samaa, mutta yllätys oli suuri: vain pieni ruosterengas!
Kaiken kaikkiaan minulle on mysteeri se, että tiettyjen porakaivojen ominaisuus näyttäisi paranevan. Aikaisempi 20 v kaivoa käyttänyt omistaja kertoi rautapaitoisuuden vähenneen vuosien saatossa radikaalisti. Itse olen havaitsevinani saman suuntaisen kehityksen jatkuneen 10 v omistukseni aikana. Mistä moinen voisi johtua, sillä kaivon ja sinne menevän putken TÄYTYY olla kovasti jo ruosteessa n 30 v käytön jälkeen! Esimerkiksi synnyinkotini tavallisen kaivon vesijohtoputkessa oli tuskin reikää saman ajan jälkeen, vaikka vesi maistui kuin lähdevesi ja oli kirkasta kuin mikä vielä seisotuksen jälkeenkin. Tuliko ruoste itse asiassa valurautaputkesta, jonka galvanointi oli mitä sattui?
Tekisi mieli tutkituttaa ja puhdistuttaa porakaivo, mutta riski on liian suuri. Tässä pätee kai sama kuin tietokoneissa: Älä muuta toimivaa järjestelmää ellet ole varma!