Vaikea katsoa silmiin

Minulla on sellainen ongelma, että tuntuu hyvin vaivaantuneelta katsoa ihmisiä silmiin. Yleensä katselen aivan muualle, mutta näyttääkseni "normaalilta" vilkuilen henkilöän välillä silmiin. En kuitenkaan jää katsomaan niihin yhtään pitkäksi aikaa. Tilanne myös riippuu ihmisestä; hyvin tuntemiani ihmisiä kuten ystäviäni, voin katsoa helposti silmiin. Tosin en voi katsoa niihin koko aikaa. Toisilla ihmisillä vaan on jotenkin.... sellaiset silmät, että niihin on vaikea katsoa. En oikeen osaa selittää. Esimerkiksi eräällä tutullani on hyvin jännän väriset ja näköset silmät, että tuntuu hirveältä vilkaistakin niihin. (Ne ovat kauniit silmät, en vain kestä katsoa..) Mutta voikohan se johtua myös siitä, että olen nolannut itseni hänen edessään pariinkin otteeseen. Niin, tosiaan, löysin myös väitteen missä tämän katseenvälttelyn sanottiin johtuvan huonosta itetunnosta. Sit kanssa mielestäni on helpompaa katsoa jotain samanikäistä silmiin, kun vanhempaa henkilöä. Googletin jo tästä, ja löysin samantyyppisiä keskusteluja. Yhdeksi syyksi nostettiin ujous. Mielestäni en ole hirveän ujo, joten se ei varmaan koske niinkään minua. Muistaakseni olen kuullut myös sellaisesta, että jonkin trauman seurauksena ei voi katsoa enää ihmisiä silmiin. Ei minulla kyllä tietääkseni mitään traumaa ole... Mutta.. Jos joku tietää asiasta jotain, tai tietää jotain teorioita, tai haluaa esittää oman mielipiteensä asiasta, haluan tietää innolla! :)