Olen 37-vuotias mies. En vain jaksa juosta muuta kuin hitaasti, ja sykkeeni on silloinkin kova(yli 160). Kunnossani ei ole vikaa sinänsä, olen entinen kilpajudoka ja pitänyt kyllä kunto yllä(muuten kuin juoksemalla). En vain ole ikinä "osannut" juosta. Vinkkejä?
Miksei juoksukuntoni parane?
masa gi
181780
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Jos ei ole terveydellistä ongelmaa, niin juoksukuntosi on vaan huono. Täytyy vain aloittaa juokseminen alusta eli vauhtia vähemmäksi lenkillä. Ajan myötä kun kunto hiljalleen paranee, niin vauhtiakin löytyy lisää. Maltti on valttia sillä peruskunto ei nouse viikossa eikä kehdessa vaan vaatii pitempiaikaisen ponnistelun. Katso netistä jokin tasollesi sopiva ohjelma ja aloita sen mukaan.
juuri noin se menee kuten edellinen vastasi, riittävästi peruskuntoharjoitusta alle, sitten mukaan nopeammat kovan sykkeen harjoitukset max. kerran viikossa, niin jo alkaa juoksu kulkea.
koska mulla on sama vika
riippuu vähän henkilöstä, mutta se tärkein, eli peruskuntoharjoitus kannattaisi tehdä n. 60 - 65% huippusykkeestäsi, mikä voisi olla jotakin 120 - 130, jos olet -77 syntynyt? Ja vauhtikestävyys menisi jollakin 150-160 maximissaan. Mutta tuo on yksilöllistä.
sykkeellä koko lenkin?
monta kertaa viikossa olisi hyvä juosta, että kunto kohoaisi?
haittana voi olla se että menee vähän niinkun ylikierroksille, eikä kunto enään kasva. Kolmesti tai max neljästi peruskuntolenkki / viikko, ja max. kerran viikossa kovempaa niin tulosta tulee, mutta levätä pitää se kaksi päivää joka viikko, silloin se kunto kasvaa.
Todennäköisesti vaan käy niin, että kroppasi ei sitä vaan pitemmän päälle kestä ja ilmoittaa tämän ymmärrettävällä tavalla. Tämä siis, jos juokset usein noilla sykkeillä ja nuo sykkeet ovat kovat suhteessa maksimiisi.
Yksittäiselle lenkille tuo sykealue on ihan yhtä hyvä kuin mikä muu tahansa. Siitä ei yksittäisellä lenkillä voi mitenkään olla minkäänlaista haittaa.
Kunnon nousun kannalta olisi hyvä juosta niin usein kuin ehtii. Tärkeintä vain on aloittaa vähästä ja lyhyestä ja lisätä lenkkikertoja pikkuhiljaa.
60-65% maksimista on pk alueen alarajoilla, aerobisen kynnyksen tuntumassa tehtynä on optimaalinen hitaiden lihassolujen määrä toiminnassa jolloin syke on jotain40-50 alle maksimin tai prosentteina 75-80% maksimista. Aloittelijoilla 5-10 lyöntiä alempana. Itse tapaan juosta aamuisin/palautuspäivinä pk-alueen alarajoilla ja muuten lähempänä aerobista kynnystä.
Kannattaisi ostaa sykemittari. Se yleensä ohjaa oikean sykealueen, itse nainen -79 ja mulla treenistä riippuen syke 130-160. Pitkäkestoinen juoksu kehittää kuntoa parhaiten. Vaikka hidas vauhti mut pitkää matkaa niin kunto lähtee nousuun. Eli puolen tunnin juoksua vaan aloittelijoille.
Juokse niin tiheästi kuin ehdit, sen verran kun tuntuu hyvältä, sillä nopeudella mitä haluttaa.
Tarkoitus on, että kaikilla lenkeillä on positiivinen perustunne (paitsi ihan rankimmilla treeneillä). Jos ei ole lenkillä mukavaa, et ole ehtinyt palautua edellisestä lenkistä/treenistä. Tällöin lopeta lenkki tai siirry kävelyyn, sillä kerralla.
Aika pian sinulle käy selväksi se kuinka usein, kuinka pitkiä ja kuinka kovia lenkkejä sinä voit juosta. Kun olet tämän saanut selville, voit alkaa systemaattisesti lisäämään tehoa, lenkkien tiheyttä tai niiden pituutta, kutakin vuorollaan omien mieltymysten ja ajankäytön mahdollisuuksien mukaan. Ja kunto vain jatkaa nousuaan.
Tuo on oikea ohje aikuiselle, joka omaa kuntoaan parantaakseen haluaa aloittaa liikkumisen.
teille kahdelle "oikeassa olevalle" haluaisin vain muistuttaa siitä, että pitää todella osata tehdä sitä p.k. -lenkiä riittävän hitaasti ja matalalla sykkeellä, vaikka kuinka tuntuisi että kovempaa menee ja mukavalta tuntuu, mut se ei johda peruskunnon kasvuun vaikka niin luullaankin, siksi tietyt sykerajat, jotka ovat tietysti hyvin henk. kohtaiset, pitää pitää lenkkeillessä mielessä ja yritää pysyä niiden puitteissa. Tietysti kaikenlainen liikunta "musta tuntuu hyvältä" -periaatteella on parempi kun ei mitään. ;-)
Ei tämä juokseminen mitään rakettitiedettä ole. Kun juoksee niin usein kuin vain ehtii ja siitä vielä nauttii, niin vauhdit säätyy automaattisesti kohdalleen, koska jos juoksee liian kovaa, niin ei yksinkertaisesti kykene juoksemaan kovin usein.
kyse olikin vauhdin / kunnon paranemisesta, kuten voit lukea tuolta alusta. saavutetun kunnon pitäminen onkin hieman toinen juttu, mutta vaatii sekin työtä. Yksinkertaista?
Paavo Nurmikin juossut silakka toisessa ja sykemittari toisessa kädessä? Ja monet muutkin, vai miten se oli.... syökö ne silakkaa Afrikassa?
Ehdotin siis, että etsitään ensin se taso, jolla pystytään juoksemaan ja sitten systemaattisesti lisätään tiheyttä/matkaa/tehoja. Eikö tällä tavalla todellakaan kunto/nopeus kasva?
Normaalilenkeillä ei minusta tulisi tuntua huonolta, se vain syö motivaatiota ja kertoo ennemminkin siitä, että rasitus on menossa liian kovaksi. Sen sijaan mainitsin erikseen rankimmat treenit, jotka eivät olekaan mitään leppoisaa hyvältä tuntuu-meininkiä.
Tässähän puhutaan vain aikuisten harrastelusta, ei mistään huippu-urheilusta.
ei, mikäli peruskunto ei ole tarpeeksi hyvä. Olen koko ajan muistuttanut peruskuntoharjoituksen tärkeydestä, vain ja ainoastaan sen päälle voi tehdä sitä vauhtikestävyystreeniä, se on fakta. Monella harrastajalla on se ongelma että mennään aivan liian kovaa se peruskuntotreeni, koska se oikea vauhti ei tunnu yhtään miltään, voi turhauttaa kun ei kunnolla tule edes hiki, siksi jotta se onnistuisi, kannattaa enemmän luottaa henk. kohtaisiin sykerajoihin eikä siihen että kylläpä tuntui hyvältä, ja taas lisätä vauhtia, ei! Mitä tulee tuohon vaudikkaampaan vautikestävyystreeniin, ei senkään määrän kanssa kannata lähteä hulluttelemaan, liika on aina liikaa, kyllä sen sitten jossain vaiheessa huomaa jos liikaa treenaa, mutta sehän tuskin on tarkoitus. Hyviä juoksuja kaikille!
Omasta mielestäni nuo hyvältä tuntuvat lenkit ovat nimenomaan hitaita peruskuntolenkkejä. Toki lenkkivauhti voi olla liian kova yksittäisellä lenkillä, vaikka hyvältä tuntuukin, mutta ei kyllä jatkuvasti (tällöin tämä liika rasitus poistaa kyllä tehokkaasti sen hyvältä tuntumisen). Ymmärrän kyllä, että aloittelijan on hankala tietää oikeaa vauhtia, kun ei vielä tunne itseään juoksijana, varsinkin jos juoksee vain pari kertaa viikossa. Mutta jos juoksee vaikkapa joka päivä lyhyitä lenkkejä niin tämä itsetuntemus kasvaa hyvin nopeasti, ilman mitään mittareitakaan. Sykemittarista on kyllä hyötyä tässäkin, koska syketasojen muutokset näkyy kivasti kun rasitus alkaa kasvaa.
Myös vauhtikestävyyslenkit sopii mielestäni hyvin sekaan, vaikka peruskunto ei vielä terästä olisikaan. Aika aloittelijankin on vaikkapa kerta viikkoon tai kahteen vain hyvä kokeilla erilaisia vauhtitreenejä, jotta oppii niitä myöhemminkin tekemään. Voi myös kokeilla ihan intervallejakin (vaikka niistä ei vielä oikeastaan hirveätä hyötyä olisikaan). Nimittäin siinä menee aika paljon aikuisella aikaa, että lopulta oppii tekemään noita harjoituksia oikein (löytää sopivat vauhdit, palautukset, vaadittavat lepoajat treenin ympärille ym.).