Miten auttaa ihmisiä jotka ovat hautautuneet koko loppuiäkseen neljän seinän sisälle? Uutisista saa aina välillä lukea kuinka näitä ihmisiä löydetään sitten kuolleina asunnoistaan. Pitäisikö tehdä jonnekkin ilmoitus, jos tietää jonkun olevan elävä kuollut. Eläinsuojeluviranomaisille ei kait tehdä ilmoitusta.
Betoniin elävältä haudattu
miten toimia
5402
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Aina silloin tällöin heidät löytää vain hajun perusteella ja silloin heitä on jo myöhäistä auttaa. On jäänyt arvoitukseksi miksi nämä ihmiset elävät vuosikaudet hautautuneena neljän seinän sisälle kunnes kuolema korjaa heidät pois. Tämän kaltaisten ihmisten elämä on kurjempaa kuin minkään maapallolla elävän eläimen elämä. Mikä saa ylipäätänsä ihmisen elämään vapaaehtoisesti loppuelämänsä neljän seinän sisällä. Mikä on se halu joka pitää ihmisen elossa kaikki nämä vuodet, jokin elämisen halun siemen? Oko se sitten pelko kuolemasta, joka saa ihmisen sinnittelemään elossa. Tätä ilmiötä ei kait ole tutkittu sen tarkemmin?
Voisiko näille ihmisille kehittyä pakkoneurooseja esim. ravata parvekkeella tupakalla joka puolen tunnin välein. Televisio on ainakin yksi osasyy siihen miten ihminen voi selvitä neljän seinan sisällä vuosikaudet ja joissakin tapauksissa loppuelämänsä. Internetti on myöskin avanut oven ulkomaailmaan. Ihminen ei voisi elää neljän seinän sisällä vain seiniä tuijottaen. Se ajaisi ihmisen pakosta ulos elämään elämäänsä. Maailmassa on monta ihmeellistä asiaa ja nämä elävät kuolleet ovat yksi niistä.
Ihminen taitaa olla ainoa eläin joka kuvittelee voivansa elää ilman itsestään huolta pitäen. Jos ihminen todellakin antaa itsensä tupsahtaa, niin takaisin ei ole enään tulemista. Luonnossa eläin kuolisi välittömästi jos, se vain söisi ja paskantaisi.
Täällä on mun maailma, neljän seinän sisällä; tuolla ulkona ei ollut mulle mitään.
Netistä tulee uutisia seurailtua ja välillä katsastettua näitä keskusteluja. Telkkua en omista, samaa paskaa siellä, kuin tulla ulkonakin.
Itsestäni pidän huolta, että olisi mukavampi olla: puhdas koti, puhdas iho, puhtaat vaatteet, miellyttävät materiaalit &c. Itsestään on pidettävä huolta, kun ei kukaan muu pidä - eikä ole ketään muuta kenestä huolta pitää.
Pääsääntöisesti aika menee seinää tuijotellessa, ja välillä miettii kannattaako sen tähden elää, mutta ehkä se vaan vaatisi liikaa tappaa itsensä niin ei jaksa.
Koulussahan tätä aikanaan tuli vuositolkulla opeteltua: istu hiljaa ja kiltisti paikallasi ja katso taululle...
Tässä ilmoittautuu yksi cityerakko. Mua harmittaa etten elänyt joskus 1900-luvun alkupuolella tai vieläkin aikaisemmin jossakin Suomen kaupungissa. Ei ollut välttämättä kuin radio korvaamassa oikeaa todellisuutta. Yksinäisen on helppo kuvitella elävänsä seuraten nettiä, tv:tä ja muita viestintävälineitä. Mutta välitetty todellisuus ei koskaan korvaa aitoa.
Mä oon ollut niin pitkään keskenäni neljän seinän sisällä, että tuntuu, et olen kuullut kaiken sanottavan mitä medialla on sanottavaa. Mun unelmaelämää olis sellainen, että tutkimusmatkailisin jossain valtamerellä jollakin aluksella, mistä ei olisi edes puhelinyhteyttä mihinkään. Olisi vähän niin kuin pakko katsoa ympärilleen ja tutustua ihmisiin ihan naamatusten.
Tällä hetkellä se, mikä estää mua lähtemästä ihmisten ilmoille, on kasvojen alueella ilmenevä sairaus, jonka takia musta tuntuu, että kukaan ei halua tutustua. Ei tämä elämä ole kovin onnellista. Parempaa uutta vuotta kuitenkin sopinee minunkaltaisenikin toivoa.