Tai oletteko itse tällaisessa suhteessa? Miten on onnistunut nuo parisuhteet.
Itselläni tilanne, jossa tällaista mietitään, tosin yrityskerta olisi jo kolmas. Lapsia ei ole, mutta ehkä niitäkin ajallaan. Tosin varmaan on pakko olla yhdessä sitten monta vuotta ennenkuin niitä uskaltaa edes ajatella.
Mitä kokemuksia asiasta?
Itselläni tilanne, jossa tällaista mietitään, tosin yrityskerta olisi jo kolmas. Lapsia ei ole, mutta ehkä niitäkin ajallaan. Tosin varmaan on pakko olla yhdessä sitten monta vuotta ennenkuin niitä uskaltaa edes ajatella.
Mitä kokemuksia asiasta?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Me palattiin mieheni kanssa yhteen, kun oltiin oltu ½v erossa. Tosin meillä vaikutti se, kun on kaksi pientä lasta. Ilman niitä tuskin oltais ikinä ees mietitty yhteenpaluuta.
Tilanne oli siis se, että suhde meni ainaiseksi riitelyksi ja paheni vaan koko ajan. Päätettiin yhteistuumin ottaa ero, ettei lasten tarvi kärsiä. Olihan siinä monenlaista muutakin mukana...paitsi ei kuitenkaan kolmansia osapuolia.
Palattiin sitten yhteen myöhemmin, mutta voin kyllä sanoa ettei suhde ole siitä mihinkään muuttunut. Eikä riidat! Alussa meni hyvin ja sitä kestikin useita kuukausia. Oltiin niinku vastarakastuneet! Mutta taas se alkoi se sama vanha tilanne ja huomattiin, että ollaan taas samassa pisteessä. Kokeiltiin parisuhdeterapiaakin, ja molemmat on luvannu muuttua, mutta ei näytä tilanne paranevan. Taas mietitään, että josko erottais lopullisesti kun ei tästä näytä mitään tulevan.
Mutta ainakin kokeiltiin.
Jos meillä ei olisi pieniä lapsia niin en edes miettisi enää mitään parisuhdetta hänen kanssaan. Jatkaisin elämääni ja luottaisin siihen, että jossain on minulle sellainen mies, jonka kanssa haluan olla. Mutta lapset vaan on hieman jarruttajia, niille kun haluaisi tarjota ehjän perheen. Ei vaan enää ehjältä vaikuta,kun aina vaan riidellään :/
joitka ovat eläneet 1/2 vuodesta - n.2 vuoteen erossa, sen jälkeen kun kumpasellakin parilla oli parisuhteet menneet puihin... He ovat sattumalta törmänneet joissakin bailupaikoissa, harrastuksen parissa ja huomanneet että kiinnostus toista kohtaan on herännyt uudelleen.
Eron jälkeen molemmat pariskunnat sekä miehet että naiset ovat puhuneet selväksi ns. rajat ja asiat jotka aijemmassa parisuhteessa olivat hiertäneet ja ottaneet pannuun .
Lopulta näpä parit elävät nyt yhdessä onnellisena, ja voisinpa näin sivusta seuranneena että onneksi ovat palanneet yhteen , heistä huokuu ulospäin luottamus, onnellisuus ja toisetensa arvostaminen ja kunnioitus, ennenkaikkea se rakkaus ja hellyys .
Pääsinpä äskettäin toisen parin pienokaiselle kummiksi.
minuakin sama asia mietityttää mutta ihan sieltä toiselta puolelta.. eli vähän aikaa (muutama vko) tapaillu miestä joka n. kk aiemmin eronnut vuosia kestäneestä suhteesta. muuta kautta kuin tältä mieheltä sain tietää, että kyseinen pariskunta on eronnut aikaisemminkin mutta palannut myöhemmin takaisin yhteen.
itse hankala ymäärtää tällaisia on-off-suhteita, jos ollaan yhdessä, niin ollaan ja sit ku ei olla, niin sitten ei enää olla. väkisinkin miettii jo tässä vaiheessa omaa asemaansa, vaikka mistään vakavasta ei olekaan (vielä?) kysymys, että jos olenkin jonkinlainen välivaihe, pikku-irtiotto-piristys enne kolmatta erää tämän entisen kanssa? millä perusteella ihmiset veivaavat parisuhteissaan edestakaisin, valaisetteko??
Jos pariskunta on jo pari kertaa todella koettaneet olla yhdessä, siis asuneet pitemmän aikaa jne. Ja palanneet useamman kerran yhteen niin väittäisin, että kyse on riippuvuussuhteesta enemmän kuin mistään muusta. Kaksi kertaa juuri ja juuri ymmärrän, sen yli en.
Minusta sinun kannattaa aloittaa tosi hitaasti tuon miehen kanssa, seurustella, tapailla, mutta ei ainakaan muuttaa yhteen pitkään aikaan. Jos mies haluaa pitää tiiviisti yhteyttä entiseen tai on vielä ajatuksissaan entisen naisen kanssa niin silloin kannattaa sanoa se miehelle suoraan. Ehkä pitää jopa taukoa. Jotta mies saa aikaa käsitellä tuon entisen suhteen alta pois.
Ainakaan tuollaisen miehen kanssa ei kannata pitkään aikaan yhteen muuttaa, koska hän saattaa hyvinkin olettaa sinun käyttäytyvän kuin entisensä ja siitä tulee hankaluuksia. On myös vaikea elää ihmisen kanssa, joka ei ole vielä käsitellyt edellistä eroaan.
Itselläni on tilanne, jossa aikanaan erottiin tyttöystävän kanssa, parivuotta sitten, kuulin hänen pettäneen ja otin hatkat. pitkään yritti takaisin minua saada mutta tarvitsin aikaa, olin parisuhteessa vähän aikaa tässä välissä, ja nyt olen hyväksynyt tämän asian jonka hän teki, mutta itse on löytänyt toisen miehen. Olisin vain voinut yrittää vielä, 3vuotiaan poikamme tähden. en tiedä sitten kuinka ja miten tekisin, tiedän että haluan olla loppuelämäni poikani äidin kanssa, ja tehdä asiat hänen kanssaan mitä teen, tuntuu vaan sivuutetulta, jälleen kerran, kun tapaamiset yms tuntuu olevan hirveätä siirappia toiselta suunnalta.
Ei se potaska sen ruususemmalta maistu uudelleen lämmitettynäkään!
Itse otin exän takaisin 3kk:n eron jälkeen. Alku oli toki yhtä ihanaa kuin silloin ihan alussakin, mutta pian huomasin ettei mikään ollut muuttunut. Sama ihminen samat heikkoudet samat ärsyttävät piirteet, ei ihminen niille vaan mitään voi vaikka kuinka lupaisi muuttua. Niinpä hyvin pian erosimme uudelleen ja jäimme parhaiksi ystäviksi. Nykyään en voi kuin ihmetellä mitä ihmettä olen hänessä joskus nähnyt "siinä mielessä", ystävänä hän on kylläkin painonsa arvosta kultaa.
Kaverilleni kävi samalla tavalla, ½v erossa olon jälkeen otti kihlattunsa takaisin, mutta huomasi myös pian ettei mikään ollut muuttunut, samat ongelmat seurasivat heitä toisellakin kerralla, joten he myös päätyivät eroon aika pian yhteenpaluun jälkeen.
meillä ei niinkään ollut silloinkaan ongelmia tai huonoja puolia, eli kaikinpuolin elämä oli aika lailla just eikä melkein hyvin, tämä tapahtunut vaan sai käämin palamaan. olemme puheväleissä olleet koko ajan, poika tykkää olla minun ja hänen kanssaan. Olemme jopa puhuneet asioista jotka suhteen aikana ehkä toista kismitti. Tosin en vain voi tätä toista kaveria kääriä mattoon ja upottaa suohon, vai voinko?