Missä elämä?

Olen pahoillani sun sairaudesta, todella, tuskin on helppoa sulla juuri nyt :/

Tuohon elämiseen... olet pahasti harhaan johdettu. Elämä on tässä ja nyt, riippumatta puitteista. Se on sun lapsissa, luonnossa, sinussa. Jos et löydä sisältäsi kyvyn nähdä kaikkea kaunista mitä elämä on sulle antanut etkä pysty nauttimaan siitä, voit matkustaa minne vaan löytämättä sen.

Ymmärrän sen, että kaipaat jonkun ravistuksen, tuntisit että olet olemassa. Kun on kaikkea ja paljon, siihen tottuu ja turtuu. Silti, ei se elämä ole kiinni saavutetuissa eduissa tai hankitussa omaisuudessa. Ei tosin köyhyys ja kurjuuskaan!

Jollet ole koskaan maailmalla ollut, reppu selässä.
O kynnys liian korkee.
Ei sinusta ole heittäytymään seikkailuun joka antaa maailman viedä.
Ei ole sinulla yhteyksiä joilla pääset mukaan eläintensuojeluun.
Unelmat on unelmia, mutta niilläkin pitää joku pohja olla.Pitää mennä maailmalle ja luoda ne yhteydet, ennenkuin voi niiden varaan heittäytyä.
Elänyt et tosiaan ole, mutta miten sen osaisit aloittaa nytkään.
Ei ole maata jossa passin poltat, sekin vaatii visan toisensa perään.

tää on aika luksus paikka. Meidän geenit on tähän paikkaan tarkotettu. Täällä saa parasta pullaa ja suklaata ja kahvia eikä tarvitse paahtua tukalasti auringossa. Täällä on vettä ja puhdasta ja tilaa. Et sillee aika helppoo fyysisesti, vaikka työmaat on vaativia. Muualla ne on vielä raadollisempia. Siks täällä on paremmin kuin muualla, vaikka ihmiset on täälläkin henkisesti kehittymättömiä omaan napaan tuijottajia, kuten mäkin. Jos täällä tuntee itsensä välillä robotiksi niin arvaa mitä se on muualla.

Ymmärän hyvin kirjoittajan tuntemukset. Ei nykyisessä elämässä, johon sisältyy päivätyö ja joitain muita velvotteita, ole sijaa enää oikealle elämälle. Suorittaminen ja selviytyminen vaatii kaiken sen henkisen kapasiteetin, jolla ihminen voisi kurottautua kohti toista sielua vailla roolien valmiiksi käsikirjoitettua catwalkia.
Oikea elämä vaatii kohtaamista ilman virkapukuka, haavoittuvana. Se on vaikeaa, epätrendikästä ja vaatii uhrauksia elintasossa. Eikä se silti takaa, että löydät toisia ihmisiä, joita kiinnostaa oikea elämä.
Rooleista luopuminen vapauttaa sinut kohtaamaan toisen ihmisen aidosti. Sen voi tehdä myös luopumatta nykyisestä, luopuu vain samaistumisesta ympäröivään statukseen. Raivaa itselleen henkistä tilaa olla sitä, mitä oikeasti on välittämättä siitä, millaisen kuvan antaa. Elää rehelliseti hyvänä ihmisenä itsekkäästi. Ihmisten kesken vallitsee tasa-arvo, kukaan ei ole sinua tärkeämpi. Etkä sinä ole muita tärkeämpi.

Sinä olet heräämässä. Voit muuttaa kaiken, monella tapaa. Sairaus on usein merkki siitä, ettet ole muistanut elänyt omaa elämääsi. Katsele ympärillesi avarasti, löydätkö mitään, mikä voisi olla lähempänä sinun elämääsi, millaiset ihmiset viehättävät sinua? Onko mitään porukkaa, harrastusryhmää tai vastaavaa, joka antaa sinulle vastauksia. Mitkä kysymykset sinua askarruttaa? Lukeminen voi inspiroida ja johdattaa yllättävän vahvasti. Hyvää morkkista ei kannata hukata, sieltä voi löytyä selvä suunta, minne haluaa mennä.

Sori, että latelen näin "opettavaisa" neuvoja, itse olen sellainen reppana, että tarvitsen rautalangasta vahvan mallin, mitä pitäisi ehkä tehdä, niin sitä helposti sitten tuputtaa muillekkin samaa piikkilankaa.

Hanki työ, osta auto, osta talo, osta parempi auto ja isompi talo, hanki enemmän rahaa, säästä, käytä perhettä matkoilla, kiristä vyötä, tee remontti, jatka työpäivää, hymyile kaikille paskoille mulkuille, näytä että kaikki on hyvin, naura, syö ravintoloissa, kiristä kravattia, urheile, laihduta, juo äläkä päihdy, osallistu paska politiikkaan, katso kuinka kaikki ahnehtivat kaiken itselleen ja liity heihin.

hah hah... tuossa on sanomaa enemmän kuin miljoonassa muussa ja tosi pahvi joka ei tuota saa luettua käsittääksensä.

..........ehkäpä minäkin "pakkaan reppuni" 10 vuodenpäästä........kun nuorimmainen lentää pesästä!

Hanki elämä! Itse penniä venytän ja hauskaa on...myyn kaiken tavarani, että pääsen aloittamaan alusta muualla. Nyt on tiukkaa, mutta en stressaa, koska minulla on tunne, että kaikki selviää. Kivaa päästä vanhasta rojusta ja kaikesta eroon vaatteita myöten. Haastavaa, mihin vähällä pystyn. Ymmärrän, olet väsynyt SUORITTAMISEEN. Ihminen kaipaa myös virkistystä sielullisesti...sielullensa. Sulla pitäisi päästä uusille kuvioille ja pois siitä, mikä aiheuttaa duorittamisen tunnetta. Lomalle.

mua stressas kaikki kauheesti, mutta nyt kun en enää pidä niin kovaa kiinni kaikesta niin aika hyvin tässä jaksaa, paljon paremmin kuin jos aloittaisin jossain kaiken alusta ja järjestäisin itseni jonnekin uusiin kuvioihin, varsinkin kun mulla on stressioireet herkässä, ja jos jotain muutosta tapahtuu niin se on Jumalan tahto. Toisaalta ei elämästäkään kai ole loppuen lopuksi tarkoitus pitää niin kovaa kiinni. En mä kovin kauaa heiluis stressaavammissa olosuhteissa. Katellaan nyt vielä ja katotaan vähän noiden vanhustenkin perään et ne ei jää yksin.

Paska on vain paskaa.

Aivan kuin suoraan mun elämästä. Pelottavaa ja samalla helpottavaa kuulla etten ole yksin tuntemusteni kanssa. Jo varsin pitkään näitä asioita miettineenä ainut huolenaihe on että sekoaako mun pää ennen ratkaisua joka tyydyttää.

haaveilee varmaan monikin vaan harvalla siihen riittää rohkeus tai sitten ei ole mahdollisuutta esim. alaikäisten lasten takia. Aina on kuitenkin heitä, jotka sen oikeasti tekevät kuten esim. elokuvaohjaaja Taavi Kassila.

http://www.hs.fi/viihde/artikkeli/Elokuvaohjaaja Taavi Kassila muuttaa Äiti Amman luo Intiaan/1135241419248

Suinpäin nyt silti kannattaa maailmalle lähteä etenkin jos olet sairas. Kotimaassakin on mahdollisuus vaihtoehtoiseen elämäntyyliin esim. tekemällä vapaaehtoistyötä. Puhuttaessa unelimien saavuttamisesta ja oman tien löytämisestä suosittelisin lukemaan Paulo Coelhon kirjan Alkemisti.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Alkemisti_(kirja)

Paramahansa Yoganandan Joogin omaelämäkerta on myös hyvä kirja. Sairastuminen usein pysähdyttää ja avaa silmiä.