Suhdetta takana 13 vuotta 2 yhteistä lasta ja asumme melkein maalla minä 34 vuotta ja emäntä 30v.
meillä on mennyt puoli vuotta päin per....ä ja viimeinen kuukausi on ollut yhtä helvettiä.
tarina alkaa kertokaa oikesti mielipiteitä mitä tekisitte minun tilassani!!!
emäntä söi e-pillereitä 6kk sitten ja sain kammarissa aina kynsilleni about 15 kertaa ja päätin että saa akka tehdä aloitteen kun haluaa. no hän lopetti pillerit ja makkarissa alkoi tapahtua jotakin välillä. mutta olimme jo erkaantuneet melko paljon emäntä katsoi illat telkkaria ja minä istuin tietokoneella. ei paljon puhuttu mitään ja nyt 1,5 kk sitten akka kertoi että on ihastunut sen työkaveriin ja haluaa muuttaa pois ja oli halunnut sitä kuulemma jo 6kk. on sielä työmaalla suudellut ja pitänyt kaulasta kiinni ym.. . saatiin puhuttua asiat halki ja elämä pikkuisen parani, mutta sitten pikkujouluista emäntä tuli aamulla kotiin ja tottakai arvasin missä oli oltu mutta väittää kivenkovaa että on vaan juteltu. kertoi että haluaa olla mun kanssa ja jättävänsä tän työkaverinsa. ok se soitti sille kertoi ettei halua olla tekemisissä. ja taas mentiin vähän parempaan suuntaan sitten seuraavana viikonloppuna oltiin yhdessä ulkona ja emäntä laittoi tekstiviestejä työkaverillensa ja kertoi niissä ajattelevansa tätä ja no kuten voi arvata ilta meni pilalle just sillä hetkellä koska emännän käytöksestä taas huomasi että asiat ei ole kunnossa. no lauantaina aloin pakata sen kamoja ja tuumasin että sä lähdet nyt! kertoi rakastavansa ymym.. no saatiin taas puhutta asiat ja lupauksia lupauksia. ja sitten taas tällä työkaverilla oli synttärit hiljattain niin tämä meni ostamaan sille oikein lahjan, mutta se ei kuulemma kumminkaan merkannut mitään ja halus vaan muistaa sitä.
tässä lyhykäisyydessään paljon vielä vois lisätä mutta ei viitti romaania kirjoittaa :) oon antanut sille anteeksi tähän synttärilahjaan asti mutta nyt en oikeesti tiedä mitä teen?
kertokaa miehet mulle mitä te tekisitte mun tilanteessa kiitoksia niille jotka viittii vastata !!!!!!!
meillä on mennyt puoli vuotta päin per....ä ja viimeinen kuukausi on ollut yhtä helvettiä.
tarina alkaa kertokaa oikesti mielipiteitä mitä tekisitte minun tilassani!!!
emäntä söi e-pillereitä 6kk sitten ja sain kammarissa aina kynsilleni about 15 kertaa ja päätin että saa akka tehdä aloitteen kun haluaa. no hän lopetti pillerit ja makkarissa alkoi tapahtua jotakin välillä. mutta olimme jo erkaantuneet melko paljon emäntä katsoi illat telkkaria ja minä istuin tietokoneella. ei paljon puhuttu mitään ja nyt 1,5 kk sitten akka kertoi että on ihastunut sen työkaveriin ja haluaa muuttaa pois ja oli halunnut sitä kuulemma jo 6kk. on sielä työmaalla suudellut ja pitänyt kaulasta kiinni ym.. . saatiin puhuttua asiat halki ja elämä pikkuisen parani, mutta sitten pikkujouluista emäntä tuli aamulla kotiin ja tottakai arvasin missä oli oltu mutta väittää kivenkovaa että on vaan juteltu. kertoi että haluaa olla mun kanssa ja jättävänsä tän työkaverinsa. ok se soitti sille kertoi ettei halua olla tekemisissä. ja taas mentiin vähän parempaan suuntaan sitten seuraavana viikonloppuna oltiin yhdessä ulkona ja emäntä laittoi tekstiviestejä työkaverillensa ja kertoi niissä ajattelevansa tätä ja no kuten voi arvata ilta meni pilalle just sillä hetkellä koska emännän käytöksestä taas huomasi että asiat ei ole kunnossa. no lauantaina aloin pakata sen kamoja ja tuumasin että sä lähdet nyt! kertoi rakastavansa ymym.. no saatiin taas puhutta asiat ja lupauksia lupauksia. ja sitten taas tällä työkaverilla oli synttärit hiljattain niin tämä meni ostamaan sille oikein lahjan, mutta se ei kuulemma kumminkaan merkannut mitään ja halus vaan muistaa sitä.
tässä lyhykäisyydessään paljon vielä vois lisätä mutta ei viitti romaania kirjoittaa :) oon antanut sille anteeksi tähän synttärilahjaan asti mutta nyt en oikeesti tiedä mitä teen?
kertokaa miehet mulle mitä te tekisitte mun tilanteessa kiitoksia niille jotka viittii vastata !!!!!!!
Vastaukset 38
Vanhimmat
Luottamuksen saaminen takaisin vaatii varmasti paljon töitä toistuvien tyhjien lupausten jälkeen. Ilmeisesti hän ei osaa nähdä asiaa ollenkaan sinun kannaltasi.
mikä hyvänsä niin vastaus on tietenkin terapia. Mä ehdotan vastapainoksi lääkkeitä - paljon ja useempaa laatua.
tarve on vihje sairaudesta tai viasta jota sitten parannetaan terapeutin luona. Samalla kertaa poistuu, ainakin osittain, oma vastuu tehdystä teosta, ja se järkeistetään ja ulkoistetaan ongelmaksi jota aletaan sitten ammattilaisen avulla korjaamaan. Näin ei tarvitse itse vaivautua edes sen vertaa että miettisi mitä haluaa ja miten tilanteen voi korjata tai edes haluaako korjata, vaan kaikki on kätevästi ulkoistettu ammattilaiselle. Sen kun vaan käy istunnoissa, puhutaan vähän "tunteista" ja tehdään kotitehtävät ja pariharjoitukset. Kaikki on taas hyvin.
Oli terapeutti kuinka pätevä omassa ammatissaan, niin rahat menee silti hukkaan jos toisella osapuolella ei ole kiinnostusta tai motivaatiota asiaa korjata. Aloittajan kirjoituksesta näkyy aika hyvin ettei tämän puolisolla enää kumpaakaan ole, ainakaan tekojen perusteella.
jos toisen ajatuksissa asuu ulkopuolinen.Se on siinä.
Ikävä kyllä nainen vie puolet tilastasi,mutta on sen ansainnut työpanoksellaan.
se on totta että emäntä on meillä hyvin hoitanut kodin ja lapset tähän asti, mutta nyt ei enää kiinnosta lapset,koti tai mun tunteet vaan näyttää kokoajan vaan että nainen on fyysiseti paikalla mutta henkisesti jossain ihan muualla. surku koska rakas(tan) (tin) häntä koko sydämmestäni. ja olen sen myös näyttänyt koska en ole kovinkaan juroa tyyppiä vaan pystyn näyttämään tunteeni hyvin avoimesti. tohon sen verran tohon kertomukseen lisää että itse lasten kanssa vein naisen pikkujouluihin toisen miehen syliin voi v...u.
voinut estääkkään.
Jos ihminen kaipaa jonkin muunlaista elämää, se menee se sen mukaan.
Ajatella sun kannattaa, se mikä oli oli hyvää, se mikä on mennyt on muutunut.Se siitä alku uudelle ja jotain on koettu ja nähty.
Rakas oli rakas, vaan ei ole enää, se haluaa jotain muuta.Anna mennä, väkisin ei voi ketään pitää.
Ei ole sun syy, olet antanut minkä voit, ja maailma kulkee eteenpäin.
Etsi itsekin jotain muuta.
Naiset ovat tuuliviirejä ja menevät minne sattuu tunteidensa vallassa vailla minkäänlaista vastuuntuntoa omista ratkaisuistaan. Järki, toisten elämä ja oma vastuu eivät ole naisen päätöksiin vaikuttavia asioita eikä naiseen oikeastaan kannata koskaan luottaa.
kunka moni nainen lähtee liitostaan uudenperään kontra mies joka lähtee liitostaan uudenperään.Lukaseppa uutiset Tiger Woodsista.
Mut ei tämä ole sukupouloriita.
Jollei elämä tyydytä-haetaan jotain muuta.Yksinkertaista.
Aikas naisvihamielinen on tämä palsta, vai kuinka?
ei kannata luottaa miehiinkään.
on sitten aina pebasta, muista se.
Eroprosessi on aina pitkä. Se alkaa ennen kuin kumpikaan älyää sen alkaneen ja sen näkee vasta kun ero on totta. Siihen astihan se on parisuhteen kriisi.
Ei toista voi neuvoa. Kukin ihminen ja pari eroaa tai selvittää kriisiään tavallaan: sillä ainoalla tavalla joka sillä hetkellä on mahdollinen.
Tuo suhteennehan voi oieta vielä. Mutta syvässä kriisissä olette. Ihan kuin siitä olisi jo muodostunut parisuhteenne tämän hetkinen kuvio, kuinka ollaan hajoavassa suhteessa. Joku muutos teillä on edessänne. Joko eroatte tai sitten keksitte aivan uuden tavan parantaa suhteenne.
Nyt kaikki haikailevat jonkin sellaisen perään, joka ei ole tässä hetkessä läsnä: menetetyn onnen, aidan toisella puolella olevan vihreämmän ruohon tms. perään. Teiltä puuttuu todellinen yhteinen päämäärä? Ilman sitä tuo ei parane. Erokaan ei ole aina niin kauheaa miltä se etukäteen vaikuttaa. Jos molemmat on täysipäisiä aikuisia, siitä selviää ehkä puhdistuneena ja muuttuneena ihmisenä. Energiaa riittää lasten hyvinvoinnista huolehtimiseen.
Mun mielestä.
Toinen on toi ryyppääminen ja toinen on, et älä sotke koko sukua ongelmaan.
olemme ensi viikolla menossa pariterapiaan ja toivon että saisimme oikeasti vielä tilaisuuden ja olen yrittänyt herätellä naistani tähän maailmaan mutta tuloksetta koska kaikki mitä sanon on pelkkää ilmaa. hänellä on jonkun sortin 30-kriisi päällä. olen yrittänyt saada jonkunlaista yhteistä päämäärä mutta tuloksetta. en oikeasti tiedä mitä teen.
Olet parhaasi yrittänyt eikä kannata antaa anteeksi uskottomuutta. Pistä eukko pihalle miettimään syntyjä syviä ja ota nuorempi nainen tilalle.
pariterapiaan: olette jo menossa, joten tiedäthän sinä mitä teet. Pariterapia autta joko eroamaan tai yrittämään. Luulen että se auttaa tekemään oikean ratkaiasun, vaikka et saisi sieltä toivomaasi tulosta, eli että kaikki kääntyy hyväksi toivomallasi tavalla.
On hyvä taistella parisuhteensa puolesta. Se antaa joka tapauksessa hyvää itsetuntoa, kävi miten kävi.
Puhun vähän kyynisesti, mutta 2 avioeroa pakottaa mut ajattelemaan niin, että jos naisesi on päättänyt etsiä uutta elämää, hän tekee sen joka tapauksessa. Vaikka ei tällä hetkellä itse tietäisi päättäneensä.
Jos päätätte yrittää edelleen, miettisin kyllä sitä, miten elämän kokonaiskudoksen on muututtava, että siitä tulisi jotain uutta. Se ei onnistu pelkästään sillä että päätetään yhdessä alkaa uudelta pohjalta. Mikä se uusi pohja on, siinä se terapia voi olla avuksi.
Jos tulee ero, niin ei kannata jäädä haikailemaan mennyttä. Hyvä taistelu voi auttaa näkemään, että kaikki mahdolliset keinot käytettiin ja silloin on helpompi hyväksyä tosiasiat tosiasioina.
Joo. Ei tosiaan kannata alkaa ryyppäämään, sukua ei kannata sotkea asiaan, lasten etu on pantava katkeruuden edelle ja huoltajuudesta pitää sopia lasten edun mukaan, ei kummankaan aikuisen toiveiden mukaan.
niin päin, että mies lentää pihalle ja pettänyt nainen jää lasten kanssa taloon (uuden rakkaansa kanssa, jos sitä enää kiinnostaa)? Lisäkiusaksi nainen voi estää isää tapaamasta lapsiaan ja kunnon miehelle jääkin perheestään vain elatusavut maksettaviksi. Pettäjänainen nettoaa koko potin.Tämä on suomalaista tasa-arvoa.
Itsekin pari eroa ja muutama pariterapia läpikäyneenä ei voi muuta kuin kompata tätä.
Pariterapioista ei juurikaan ole mitään varsinaista hyvää sanottavaa juuri tuon takia, että tuntuu, että siellä on vain tavoitteena se, ettei eroa tule ja aloitetaan uudestaan.
Mutta juuri tuo, mikä on se, mille se uusi aloitus perustetaan, se jää avoimeksi, eikä sitä pariskunta, joka on omiin kuvioihinsa fakkiutunut, osaa itse ratkaista, ellei ole jotain perseeseenpotkijaa, ja loppuviimeksi juuri se olisi tuon terepeutin varsinainen tehtävä...
Terapeutilla pitäisi olla myös kanttia sanoa, jos hän on sitä mieltä, ettei jatko hyvältä näytä...
"Eroprosessi on aina pitkä. Se alkaa ennen kuin kumpikaan älyää sen alkaneen ja sen näkee vasta kun ero on totta."
Minä puolestani luulen, että kyllä sen alkamisen näkee/voi nähdä. Tai tuntee? Aistii? Vaistoaa? Jotain tuollaista. No, minä ainakin olen huomannut. Liekö sitten sattumaa ollut, en tiijä. Tuskin.
jos pystyt tietämään sen heti alussa. Silloinhan se on niin, että sinä olet siitä eteenpäin sen eron tekijä: jos olet tietoinen ja annat sen tapahtua. Riippuu toki toisestakin osapuolesta, onko hän tietoinen myös. Silloinhan se on vain kasvamista siihen sopimukseen: "kasvoimme erillemme", kuten lehdissä jotkut kertovat?
Mutta mistä se eron todellisuus tuli siihen hetkeen, jolloin tulit siitä tietoiseksi?
Mutta en kiistä sun kokemusta, omasta puolestani puhun.
mutta kyllä, olen tosiaankin ollut huomaavinani ne hetket "jo silloin kun kaikki on ollut hyvin".
Nojuu, sanotaanko että olen ollut aistivinani sen käytöksen muuttumisen. Siinä käytöksessä on ollut jotain sellaista, joka on haiskahtanut. Oikeastaan onkin mennyt niin kattavasti, että se on ollut käytöksessä mukana alusta saakka ja totuus on paljastunut myöhemmin, mutta on mennyt niinkin, että se käry on tullut myöhemmin mukaan.
Eli se on sitä kun toinen ei ole henkisesti läsnä, ja käytös kielii siitä etääntymisestä. Tähänastiset kokemukset ovat olleen sellaisia, että jonkinlaisen yrittämisen ja rimpuilun jälkeen olen nostanut kädet pystyyn, ei ole ollut enemmän yrittämisen arvoista. Vaikka onhan minutkin jätetty.
Taustalla on ollut pieniä ja vähän isompia tekemisiä, luonne-eroja ja sellaisia. Yksi ratkaiseva juttu on kyllä ollut se, että naiset ovat olleet (ainakin sanojensa mukaan) enemmän/suuremmin tunteidensa kanssa mukana kuin minä, ja kyllähän tuollainen varmasti vaikuttaa. Mutta hei, minkäs sille voin kun olen niin hurmaava...
Pidä oma pää kunnossa - niin kunnossa kuin mahdollista. Ole muiden ihmisten kanssa, harrasta, etc. Muutos on pelottavaa, mut ei useinkaan niin pahaa, kun sitä katsoo taaksepäin.
päätöksesi tekemään. Mä varmaankin miettisin asiaa ensin oman pääni sisällä ja kysyisin itseltäni, pystyisinkö antamaan anteeksi. Jos pystyisin, pyrkisin naisen kanssa keskustelemaan sen, missä ollaan töpätty.
Kuitenkin tuo sun tapaus on sellainen, että se pettäminen on ollut toistuvaa ja mä luulisin, että mun ego ei sitä kestäisi, vaan edessä olisi ero. Sitä toista äijää mun tekisi kuitenkin mieli vetästä kuokkaan, ihan mielenrauhani vuoksi, vaikka ei se petos sen syytä olekkaan. Kiusallakin kävisin kostopanolla eka.
Ensimmäiseksi kerrot lapsille että juttu ei ole heidän vikansa ja että heidän ei kuulu tehdä mitään (lapset aina ja poikkeuksetta kuvittelevat että vanhempien huonot välit ovat heidän syytänsä).
Sanot sen sitten niin monta kertaa ja pitkään, että ne jo kyllästyvät siihen.
Tuo on sitten se tärkein juttu koko ongelmassa.
että äitiä nyt vain kiinnostaa vieras kulli enemmän kuin isän ja perheen hyvinvointi. Ei ehkä ihan noilla sanoilla, mutta kumminkin.
Kertoo niinkuin asiat ovat. Ei niitä tarvi lapsille siloitella, kyllä ne sen on varmasti kuulleet keskinäisistä keskusteluista.
10 vuotta. Se on kasvulle hyväksi - siis totuus. Samalla voi kertoa myös muut totuudet äidistä.
pitää paikkansa.
Toinen yhtä tärkeä asia on se, että ei laita lapsia valitsemaan, kummalle ovat lojaaleja. Lapsilla on tarve olla sitä molemmille, aikuisten välisistä syyllisyyksistä riippumatta.
Vaatii taitoa ja kypsyyttä olla syyttämättä exää ja vielä auttaa lapsia olemaan tuntematta syyllisyyttä.
Veit sanat suustani.
Äidin olisi kannattanut miettiä näitäkin asioita ennen huoraamistaan.
Eikä tiedotusta kandee tuohon jättää, vaan totuudet tulee julistaa myös suvulle ja tuleville kumppaneille - myös netti on oiva väline.
on myös kerrottu vaimolle hyvissä ajoin että pettämistapauksessa voi varautua helvetin repeämiseen
Täällä suoraan ettet pidä lapsista.
....ennustaja-eukon lasipalloon kurkistanut.....
Minulla on kyllä niin paska itsetunto että olisin laittanut akan mäkeen jo aikaa sitten. Eihän tuollaista katsele erkkikään.
Avaajalle jaksamista ja ennen kaikkea voimaa nousta tilanteen yläpuolelle. Yritä minimoida ne arjen ongelmat (=kuka sanoin, mitä sanoi jne), jotka kuitenkin ovat mielessä jatkuvasti. Vältä yhteydenottoja yksittäisistä asioista. Puhu koko ajan kokonaisuudesta. Ajattele lapsia tässä kokonaisuudessa ja vältä provosoimasta toista puolta sinua vastaan. Päätä itse mitä haluat, ei yksittäisinä lupauksina, vaan siten miten haluat suhteesi olevan. Jos ei puolisosi ei pysty vakuuttamaan sinua, ei ole vaihtoehtoa kuin ero ja taas - älä provosoi äläkä anna mitään mahdollisuutta tekijöihin, joita voidaan käyttää sinua vastaan.
Verta pakkiin!
Sinulle: Miksiköhän Sohvi Tanskassa yleisti suomalaisten miesten väkivaltaisuuden. Osaatko vastata?
Vuosi sitten 3 vuotta kestänyt suhteemme katkesi, kun että mieheni pikkujoulu oli Katinkullassa. Hyvä ystäväni oli nähnyt hänen menevän useamman kerran saunamaailmaan, joka on kummallekkin sukupuolelle tarkoitettu nudisti sauna (tälläisiä saunoja ei pitäisi olla enää 2000 luvulla).
Eli saunassa käynti missä on muitakin alastomia ihmisiä riitti suhteen katkeamiseen? Muistelisin, että saunassa saunotaan alasti, eikä sillä nyt ole niin väliä että onko siellä miehiä ja naisia vai molempia koska saunassa ei nussiminen kuulu tapoihin. Uimahousutkin vain silloin jos ei ole peflettejä. Monissa saunoissa pitää ottaa uimahousut pois kun menee löylyyn. Kenties sekin on väärin.
No, kuitenkin olet sitä mieltä että syy onkin yhteiskunnassa joka ei ole vielä kieltänyt näitä saunoja kun eletään jo 2000-lukuakin ja kaikkee? Vai voisiko olla niin, että suhteenne loppui jostain ihan muusta syystä kuin siitä että mies kävi saunassa?
Kirjoitan 19 vuoden kokemuksella: avaa Raamattu ja lue ensin Johanneksen evankeliumi 3:16, ja sitten alusta loppuun koko Jumalan Sana. Rakenna elämäsi Jeesuksen varaan, niin saat elämäsi järjestykseen, ja se myös pysyy järjestyksessä, kunhan et tee synnin kanssa kompromisseja. Mutta jos kuitenkin teet, niin tee parannus, äläkä enää tee kompromisseja synnin kanssa, ettet menettäisi Jumalan hyviä suunnitelmia elämäsi varalle ikuisuuteen saakka.
Mutta kaikki alkaa kuitenkin Joh 3:16 ja parannuksen teosta.
Kumppanisi kanssa 15 vuotta ei ole enää millään tavalla merkityksekästä. Kuten ei ole sekään että teillä on kaksi yhteistä lasta. Se ei ole merkityksekästä tahdollenne joka elää vain ja ainoastaan tässä ja nyt.
Sinun elämäsi on vain ja ainoastaan tässä hetkessä. Kysy itseltäsi: Haluatko tätä tilannetta?
Jos et - niin sitten päätät että tilanne muuttuu joksikin toiseksi. Tavalla tai toisella - riippumatta hinnasta. Tahdo muutosta enemmän kuin mitään muuta. Tahdo että muutos tapahtuu parhaalla mahdollisella tavalla ja oikeaan suuntaan - mikä se oikea suunta sitten onkin.
Nyt teet ne päätökset jotka vaikuttavat siihen millaiset ovat SEURAAVAT 15 vuotta SINUN elämässäsi. Oletko katkera? Oletko onnellinen? Oletko yksin? Oletko yhdessä? Niitä asioita päätetään nyt(kin) ja niille avataan tilaisuuksia. Historia ei velvoita sinua mihinkään, eikä se ole merkki mistään. Sen arvo merkitsevyydessä on nolla - sen tehtävä on vain opettaa ja saatella tätä hetkeä ja tulevaisuutta koskevien kysymysten pariin; vain se mitä on nyt on tärkeää.
Mitä minä tekisin? Katsoisin sisääni. Onko siellä rakkautta kumppaniini? Jos on - tarkistan olenko toteuttanut sitä rakkautta riittävästi. Katson onko tapahtuneet asiat liikaa sietokyvylleni. Jos vika on minussa ja välitän - eikä tapahtuneilla asioilla ole minulle niin paljoa merkitystä että ne olisivat määrääviä - on aika pyytää anteeksi. On aika itse petrata, hoitaa oma osuus kuntoon. On aika puhua, ihan oikasti puhua ja laittaa ymmärtämään. Tuossa vaiheessa jos rakastaisin kumppaniani haluan vapauttaa hänet vastuusta kantamaan minun elämääni. Eläköön itselleen; minun kanssani tai ilman - se on parasta minullekin - se tarjoaa minulle mahdollisuuden uuteen - uuteen suhteeseen, uuteen elämään itsensä kanssa tai uudistettuun varmuuteen tästä suhteesta jota on mitä ilmeisimmin laiminlyöty jollain tavalla.
Kenen kanssa oikeastaan olet suhteessa? Tiedätkö sitä? Onko sinulla _yhteys_ siihen ihmiseen, oikea reaalinen sielullinen yhteys ja ymmärrys hänestä? - Jos ei ole niin mikä on suhteenne arvo henkilökohtaisesti - välillänne ihmisinä? Olitteko toisillenne vain välineitä tavoitella asioita? Jos asia on vain näin silloin menetyksesi ei ole kummoinen. Se on vähän kuin veroja nostettaisiin tai että sinulta palaisi hyödyllinen ulkorakennus. Se vähentää hiukan kokonaisuutta muttei ole mitään dramaattista. Jos taas tunnet ja tiedät kumppanisi - silloin olet aivan turhaan täällä kyselemässä mitään koska vastaukset ovat jo itsessäsi vaikka ne olisivatkin vaikeita ja vaativat sekä itse- että kumppanisi tuntemusta.
SUN TÄYTYY JÄTTÄÄ SE,
huh huh näitä vastauksia.
Ite just erosin suhteesta joka oli hyvin rinnastettavissa sun tilanteeseen, ei ihan noin pitkää aikaa oltu yhdessä, mutta perusidea on sama.
Nainen kaipaa jonnekin muualle, mutta haluaa silti pitää miehen.
Ei voi olla kahta miestä.
Eroa, ennenkuin sattuu lisää asioita jotka satuttaa sua, oikeasti, koska et voi kun ihmeellä saada sun vaimoa lopettamaan sen miehen kanssa juttuilua. Se on ihastunut siihen ja Haluaa Sen Luo, niinku kerto halunneensa jo 6kk.
Et voi tehdä näin itelles, koska se nainen haikailee jonkun muun perään eikä ole enää Sun.