Tasaisin väliajoin täällä provotaaan ja potkitaan lapsettomia. En ole vieläkään keksinyt, mikä motiivi näissä kirjoituksissa on. No pahansuopuus tietysti, mutta miksi juuri tästä asiasta? Ehkä niillä onnistutaan jotakuta tahattomasti lapsetonta satuttamaan, mutta miksi juuri heitä kukaan vihaisi, kun ei se ole edes itseaiheutettua?
Jotkut tuntuvat olevan sitä mieltä, että ihmisen korkein päämäärä biologian kannalta on elämän jatkaminen. Niin varmaankin, mutta eihän länsimaisessa hyvinvointivaltiossa tarvitse lapsia edes vanhuudenturvaksi. Toiselle syy on hoivavietin tyydyttämienn ja kolmannelle, että saa jättää oman jälkensä elämään jälkipolville. Viimeisin syy minua kummeksuttaa kaikista eniten. Vanhainkodithan ovat pullollaan ihmisiä, joita ei kukaan omainen käy katsomassa. Eikö mielummin kannattaisi panostaa ystävyyssuhteiden vaalimiseen? Sitä paitsi lapsethan voivat muuttaa maailman ääriin, josta ei niin vain käydä katsomassa, vaikka halujakin olisi. Minä ainakin toivon, että ihmiset muistaisivat minua eläessäni, ei se ole enää kuolemani jälkeen tarpeen. Ei minä ole enää valittamassa, jos joku ei haudalleni kukkia tuo.
Joku perustelee lasten tekoa sukulaisten ja muun yhteisön paineella, koska "niin kuuluu tehdä". Toisaalta nämä samaiset ihmiset ihmettelevät, ettei monilla vanhemmilla ole tarpeeksi aikaa ja motivaatiota kasvattaa lapsiaan. Ja lapset syyllistävät isovanhempiaan, kun nämä eivät otakaan avosylin joka viikonloppu lapsia hoitoon, että nuoripasi pääsee bilettämään.
Herättikö mitään ajatuksia? Mikä on sinun syysi haluta tai olla haluamatta lapsia?
Ps. Veikkasin jo mielessäni, monennessako viestissä minua haukutaan tuhkamunaksi ja Rouva Ratikkaa mahoksi lehmäksi, joten nekin viestit ovat tervetulleita. ;-)
Jotkut tuntuvat olevan sitä mieltä, että ihmisen korkein päämäärä biologian kannalta on elämän jatkaminen. Niin varmaankin, mutta eihän länsimaisessa hyvinvointivaltiossa tarvitse lapsia edes vanhuudenturvaksi. Toiselle syy on hoivavietin tyydyttämienn ja kolmannelle, että saa jättää oman jälkensä elämään jälkipolville. Viimeisin syy minua kummeksuttaa kaikista eniten. Vanhainkodithan ovat pullollaan ihmisiä, joita ei kukaan omainen käy katsomassa. Eikö mielummin kannattaisi panostaa ystävyyssuhteiden vaalimiseen? Sitä paitsi lapsethan voivat muuttaa maailman ääriin, josta ei niin vain käydä katsomassa, vaikka halujakin olisi. Minä ainakin toivon, että ihmiset muistaisivat minua eläessäni, ei se ole enää kuolemani jälkeen tarpeen. Ei minä ole enää valittamassa, jos joku ei haudalleni kukkia tuo.
Joku perustelee lasten tekoa sukulaisten ja muun yhteisön paineella, koska "niin kuuluu tehdä". Toisaalta nämä samaiset ihmiset ihmettelevät, ettei monilla vanhemmilla ole tarpeeksi aikaa ja motivaatiota kasvattaa lapsiaan. Ja lapset syyllistävät isovanhempiaan, kun nämä eivät otakaan avosylin joka viikonloppu lapsia hoitoon, että nuoripasi pääsee bilettämään.
Herättikö mitään ajatuksia? Mikä on sinun syysi haluta tai olla haluamatta lapsia?
Ps. Veikkasin jo mielessäni, monennessako viestissä minua haukutaan tuhkamunaksi ja Rouva Ratikkaa mahoksi lehmäksi, joten nekin viestit ovat tervetulleita. ;-)
Vastaukset 50
Vanhimmat
ei ole enää tarvetta tehdä lapsia, mutta pari olen väsännyt aiemmin.
Biologian kannalta se varmaan onkin korkein päämäärä. Harva täällä elämänsä tarkoitusta tarkkaan tietää ja suvub jatkaminen käy syystä siinä kuin joku toinenkin? Lapsia siunaantuu vähän yhdelle jos toiselle syistä riippumatta.
Yritän sanoa että tuo ei ole mielestäni edes mielekäs kysymys: miksi haluta lapsia. En toisaalta vaivaa päätäni silläkään, miksi joku muu ei halua lapsia.
Mielekäs kysymys on se, miksi lapsettomia halutaan satuttaa palstalla. Arvelen syyksi samaa kuin kaikki muutkin: kiusaajan sisäistä pahaa oloa, jota yritetään purkaa satuttamalla muita. Mitäs muita syitä mihinkään kiusaamiseen koskaan on?
Minä vielä ymmärrän, että joku itse lapsia haluava tai jo saanut syyttää hoivavietin aiheuttamassa sokeudessaan vapaaehtoisesti lapsetonta itsekeskeiseksi. Mutta miksi joku pahaa oloaan purkava haluaa nimenomaan vastentahtoisesti lapsettomia potkia? Minusta se kuulostaa todella oudolta, mutta sitä on esiintynyt tälläkin palstalla jo useamman kerran.
Että lyöminen helpottaa oloa hetkeksi. Kohteella ei muuta väliä kuin se, että valitaan joku, ketä arvellaan voitavan satuttaa. Ja sitten lyödään.
Olo helpottuu, mutta vain hetkeksi. Kohta pitää lyödä uudestaan ja olo helpottuu. Mutta vain hetkeksi.
Ja se jatkuu ja jatkuu ja jatkuu... onnettoman rimpuillessa pahan olonsa ja ilkeytensä loppumattomassa noidankehässä.
Pelottavantuntuinen aihe tälle palstalle =) Tietää jo melkein etukäteen, miten tääkin ketju tulee tässä päivän mittaa kulkemaan eteenpäin...
Mä jänistän..en uskalla vastata... Kantani on kuitenkin se, et jokaisen oma asia.
missä uskaltavat olla inhoittavia, säälittävää
..näkökulmastani voin todeta, että ihan kiva ku noi muksut on tullut hommattua...mutta olisin kyllä ollut ihan yhtä onnellinen ilmankin...
Et eipä ainakaan itselleni toi omien lasten saaminen ole mikään "juttu" joka sinällään määrittelis mun elämäntarkoitusta puoleen tai toiseen..
Olen nelikymppinen nainen, enkä ole koskaan tuntenut sitä kuuluisaa vauvakuumetta. Menneessä avioliitossani suku ja kaverit painostivat lasten hankintaan, sain kuulla olevani itsekäs, outo ja lasten vihaaja. Pari kaveria jopa lopetti kaveruuden, kun emme mahtuneet muottiin. Olen kuitenkin sitä mieltä, että lasten teko ei ole mikään kansalaisvelvollisuus ja nainen on yhtä nainen lapsettomanakin, eikä kyse ole itsekkyydestä.
Nyt olen kuitenkin rakastunut mieheen, joka haluaa lapsia ja koska en niitä varmaan enää edes saisi, niin suhteemme lienee tuhoon tuomittu. Tämän miehen mielestä kun lapsia vaan kuuluu tehdä, tykkäsi tai ei.
törkeää tuollainen
Niinpä. Eräällä lapsuuden kaverillani oli tapana sanoa asiaan kuin asiaan, että ethän sinä ymmärrä kun sulla ei oo lapsia.. Ehkä siitä johtuu, etten ymmärrä, etten ymmärrä miten lapset lisäävät ymmärräystä ;)
Minä olen tosi suivaantunut ja pettynyt, ettei vieläkään, varsinkaan naisilla, saa tässä asiassa olla valinnan vapautta. Olen saanut niin paljon lokaa asian tiimoilta niskaan.
Uskon, että yksi syy morkkaamiseen on erilaisuuden pelko. Ihminen, joka ei valitse vallitsevaa elämäntapaa, on pelottava ja liian erilainen. Keskivertoihminen ei sitä kestä.
Missä ihmeen piireissä sinä oikein pyörit? Uskovaisten seuroissa vai Pohjanmaalla? ;-)
syystä kuin lapsia tekeviä parjataan milloin miksikin.
Tekee ihminen mitä tahansa niin aina se tekee jonkun/joidenkin mielestä väärin.
En mä ole syytä pohtinut...
Siis miksi haluan lapsia. Se vain tuntuu jostain syystä tärkeältä.
Noista mainitsemistasi asioista sen verran, että en todellakaan haluaisi sitten kun vanhenen ja taakaksi muutun, että joku jälkikasvustani joutuu minua hoitamaan. Lähettäkää ukko laitokseen heti kun on tarve, jos se minä piru otan ja pihisen niin vanhaksi, käykää vaikka syntymäpäivänäni moikkaamassa tai lähettäkää kortti.
taas kyse siitä Jazulin kaverit/suojatit aukovat hänelle päätään, kun on lapseton... Mulle tulee noista haukkumisista mieleen vielä sellainen narsistinen muoto lapsen hankkimiseen, mitä tuo sukulaisten painostuskin sivuaa, eli sosiaalinen arvostus. Varsinkin duunariperheissä keskeinen syy lastenhankintaan on sosiaalinen arvostus ja ihailun kerääminen, mikä on syntyvien lasten kannalta todella tuhoisa motiivi, koska silloin lapsella on velvollisuus olla jotain täydellistä ja kantaa vanhempiensa antamaa taakkaa syntymästään lähtien ja rakastaminen lasta kohtaan on vanhemmille jotain vierasta.
Oma motiivini lapsen tekoon on puhtaasti tunnepitoinen, eikä siihen tarvita järkeilyä sen enempää. Sillä on positiiviset vaikutuksensa, kun tähtää lapsen rakastamiseen.
sydänjuuria myöten?
Neuvoisin sinua ilmoittamaan näissä tilanteissa, joissa olet mielesi pahoittanut, suoraan, että "Anteeksi, mutta minusta tuntuu nyt pahalta enkä pysty jatkamaan tätä keskustelua".
Ei meitä voi tällä asialla loukata, koska olemme itse päätöksemme tehneet. Mutta jos joku jotain ilkeilisi, niin kyllähän minä osaan takaisin antaa. ;-)
Ei kai siihen mitään erityistä syytä tarvita olla haluamatta lapsia. On tyytyväinen elämäänsä sellaisenaan, niin ettei niitä lapsia ole, ja sillä hyvä. Olennaisempaa mun mielestä pohtia sitä miksi niitä lapsia haluaisi.
Omalla kohdalla asiaan vaikutti ero entisestä miehestä (hänen kanssaan en olisi lapsia halunnut, miehessä oli ihan tarpeeksi huolehdittavaa itsessäänkin), tietoisuus siitä että hedelmällinen aika tosiaan on rajallinen, sekä uusi kumppani joka ehdotomasti halusi lapsia perheeseen.
Pohdin paljon sitä miten elämä muuttuisi jos meille tulisi lapsi ja musta tuntui että lapsi toisi mukanaan enemmän positiivisia kuin negatiivisia juttuja. Että lapsen saaminen ei veisi elämästä pois mitään sellaista, mistä en voisi luopua. Positiivisina asioina odotin tulevan rakkauden tunnetta, rutiineja, läheisyyttä, leikkimielisyyttä, uuden oppimista ja ihmettelyä, iloa kehityksen seuraamisesta ja ihan vaan uusia pieniä tyyppejä meidän perheeseen. :) Oli mulla ihan puhtaan itsekkäitäkin syitä: musta tuntuu hyvältä olla tarpeellinen ja tärkeä jollekin.
Ei sitä tietenkään voi tarkalleen tietää millaista lapsen saaminen on ennen kuin se lapsi tosiaan on perheessä, mutta oltiin kuitenkin valmiita ottamaan "riski".
Monet lapselliset ihmiset hirveen mielellään kertoo marttyyrimaiseen tyyliin miten kamalan rankkaa ja rajoittunutta elämä vauvan/lapsen kanssa on. Odotukset ei siis varsinaisesti ruusuiset olleet. Varsinkaan sen jälkeen kun ultrassa paljastui että alkioita on mahassa kaksi.
Nyt reilun puolen vuoden vanhemmuuden jälkeen voi sanoa että ei ainakaan vauva-aika ole ollut yhtään niin rankkaa ja kamalaa kun annoin itselleni kertoa. Jopa tällainen mun kaltainen laiskiainen ja ei-niin-ilmeinen-äitihahmo on pärjännyt ihan hyvin. Saa nähdä miten myöhemmin.
Mun elämä oli ihan hyvää ilman lapsia, ja jatkuisi varmaan hyvänä edelleen ellei meille lapsia olisi tullut. Kyllä mä sitäkin vaihtoehtoa jo mielessä työstin, ettei lapsia välttämättä siunaannukaan. En mä näe elämää lapsilla tai ilma lapsia mitenkään eri arvoisina. Ne on vaan kaksi vähän erilaista elämänpolkua. Ja kyllähän lapsia aikuisen elämään voi kuulua, vaikkeivät omia olisikaan.
Se että tällä palstalla v*ttuillaan lapsettomille, on silkkaa ilkeyttä. Sitä mä en ole koskaan tajunnut millaista tyydytystä pahan mielen tuottaminen toisille tuo. Taitaa kyllä mennä harakoille toi lapsettomuusilkeily tällä palstalla, veikkaan.
Ymmärtäisin, jos ne vittuilijat menisivät jollekin lapsettomuus- tai vauva-haaveet-palstalle, mutta että tänne miehen-logiikkaan. Outoa touhua.
itselläni on kaiken alku ja juuri ollut tuo alkukantainen biologia.
Minusta valkoihoisten suomalaisten kannattaa tehdä lapsia ihan vain suomalaisuuden vahvistamiseksi. Tähänkin syynä alkukantainen biologia.
Ilmastonmuutos ymt sellaiset jätän nyt suosiolla huomioimatta maailmanparantajien selityksiksi - miksi ei saisi lisääntyä.
rotuni syytäkö se on :(
siis vastasin kysymykseen: miksi itse olen lisääntynyt.
Minua ei muiden lapsettomuun hetkauta puoleen jos toiseenkaan, tosin kovin herkkä paikka se (lapsettomuus) monelle on jopa niin, että se vaikuttaa ajoittain hyvin rajoittavasti kanssakäymistä kun jotkut kokevat jo lapsista hiukankaan puhumisen olevan vittuilua heille heidän lapsettomuudestaan (näin siis irlssä).
Tuskin kumpikaan meistä haluaa enää lisääntyä?
mut sopii mulle et toimin valmiiksi tehtyjen lasten isänä
toimia. Ei ole tarvetta.
Ja lisääntymishommat voit kyllä hoitaa jonkun toisen kanssa kyllä.
olen kovin ymmärtäväinen.
hhhmmm hhhmmmmm höh! en ala :(
Olen aina ihmetellyt, miksi lapsista utelu loukkaa nuoria, lapsettomia naisia niin verisesti. Ymmärrän, jos niitä ei voi saada, mutta jos niiden aika vain ei vielä ole ollut. Mitä pahaa siinä kysymisessä on? Omien mielipiteiden tuputtaminen tai itsekkääksi haukkuminen on sitten jo aivan eri asia.
Mua loukkaa utelut, koska me ei miehen kanssa näköjään voida saada lapsia. Ei sitä kaikille utelijoille viitsi kertoa. Kovasti lasta haluttiin, muttei saatu. Aika näyttää tuleeko niitä.
Tuo on toki ymmärrettävää, mutta minä tarkoitin nimenomaan niitä verisesti loukkaantuneita, jotka eivät ole vielä edes yrittäneet. Kas kun minulta moista udellaan, olen kaikille sanonut, että kyllähän me innokkaasti yritämme, kun niin tekotavasta pidämme. Siinä menee ylensä täti-ihmisiltä pulla väärään kurkkuun ja utelut loppuvat heti alkuunsa. ;-)
että olisin udellut, vaan maininnut vain jotain omistani.
tää meidän liittomme ole sitä nytkin ja hyvin menee ;:]
Itse olen vastaillut, etten lapsia edes halua, nehän inhoavat vanhempiaan 18 vuotta ja muuttavat sitten omilleen, kun ovat imeneet vanhempansa kuiviin, mutta rahan meno ei lopu siihenkään.
Kun tuota on paremmin ajan kanssa miettinyt, niin oikeastaan ollaan molemmat tultu siihen tulokseen, ettei me taideta niitä halutakaan. Ainahan sitä voisi mennä lääkärin pakeille ja sitä kautta vääntää lasta väkisin. Ei olla menossa näillä näkymin..Ehkä kun ikää tulee lisää ja alkaa olla viime hetket sitä lasta tehdä, niin mieli saattaa muuttua. Elämä on nyt niin leppoisaa ja voidaan omistautua toisillemme. Mikäs sen mukavampaa.
ensinnäkin sen ajatuksen, että mä tykkäsin tästä sun kirjoituksesta...mä ajattelen suurin piirtein saman suuntaisesti...noistakin "velvollisuuksista sukulaisten vuoksi" etc...ja tuosta et eläessä muistettasi..ei sen muistamisen väliä ole kuoltua..ei siitä itse mitään kuoltuaan tiiä..muisteleeko joku vai ei...=o)
osapuilleen kaikki on kun omasta päästä tossa...
herätti senkin ajatuksen, kun kysyit miksi niitä lapsia sitten tahtoisi..noh..kyllä mä tykkäisin tuntea raskauden kerrankin loppuun saakka..syntymään..ja synnytyksen..sekä nähdä ja kokea mun lapseni kasvun ja kehityksen yhdessä lapsen isän kanssa...ois ihan mukavaa myöskin nähdä mitä meistä kahdesta syntyy...mimmonen ihminen me miehen kanssa saatais vanhempina aikaan..ja oppia tuntemaan tämä uusi ihastuttava ihminen, joka on saannu meistä alkunsa, mutta joka on oma yksilönsä...ja kasvaa omannäköisekseen ihmiseksi..=o)
oisi kiva kokea kaikki tuo..ja kyllä se kivalta tuntuis äitienpäivänäkin, jos pienet kädet kietoutus kaulan ympäri ja sanois "äiskälle kortti"...on siinä sitä hoivaviettiäkin...mutta sitäkin et lapsen vilpitön aito rakkaus olis myös asia jonka tahtois kokea...ja olla lapselleen mahdollisimman hyvä äiti...ja ansaita se hyvän äidin paikka sen lapsen elämässä....ei täydellisen äidin, mutta rakkaan äidin paikka..=o)..ihan kun vaimonakin tahtoo ansaita miehensä sydämessä paikkansa..ja olla sen paikan arvoinen..
ois myöskin kiva jättää perintö..jolla ehkäpä auttaa lasta jotenkin päin varallisesti...mutta ennen kaikkea se olis varmasti kasvattava ja ainutkertainen kokemus..ja se on se miks mä kaipaisin lasta elämääni...
mutta koska sitä mitä todennäköisemmin en tule koskaan saamaan, niin mä sitten olen hyväksynyt senkin, että mulla on siltikin yksi ainutkertainen elämä..ja puoliso jota mä rakastan ja joka rakastaa mua..mullahan on kaikki hyvin...siitä huolimatta, vaikka jään tuota kokemusta ja ihmettä vaille..=o)
kaikki ei saa kaikkea..joku saa ehkä ne lapset..mutta jää paitsi hyvää ja rakastavaa parisuhdetta..joku saa unelma kotinsa ja joku työnsä..ja niin edelleen..jokaiselle on jotain..ja jokaiselta puuttuu jotain..ehkäpä se on kohtalo..??..miks nurista ja märistä aina siitä mitä ei saa, kun pitäs olla onnellinen et on edes jotain saanu elämässään onnistumaan ja hyvää lähelleen..??
ei aina tartte tahtoa ja tahtoa..onni on pieniä asioita..ja pienistä puroistakin koostuu lopulta isoja jokia..ja joista on yhteyksiä järviin jne..=o)
ja minä teen niitä perintöäni jatkamaan. En siis jakamaan, vaan nimenomaan jatkamaan. Vaikka multa maallista omaisuutta ei jäis penniäkään tai eivät haluaisi sitä, niin sitten muuta.
oot elänyt paheellista elämää
Jatkamaan perintöä? Tarkentaisitko hieman?
tai geeniperintöä ja ympäristötekijäperintöä. Eli, kun teen kersoja niin elän nk. ikuisesti.
Eli biologinen selitys, jota jo aloituksessa tarjosin yhdeksi syyksi. Miksi se on sinulle tärkeää?
että ei tässä mun elämässä olis mitään järkeä, en minä jaksais, eikä mua huvittaiskaan kokeilla kaikkee, ellei mul olis jälkikasvua sitten kertomassa niitä tarinoita jälkipolville. Kakaroista näkee sen kun elämä jatkuu kuitenkin vaikka itseä ei enää olis. Eikä mua tai mun tekosia kyllä kenenkään muiden kersat poismenoni jälkeen muista.
Jotta, mua ei tartte muistaa kukkasin kuolemani jälkeen, eikä edes vanhainkodissa, mutta jonkun mieleen haluan jäädä.
"Tasaisin väliajoin täällä provotaaan ja potkitaan lapsettomia."
-Täällä nyt tasaisin väliajoin provotaan ja potkitaan vähän kaikkea ja kaikkia mikä nyt ehkä sattuisi jotakuta edes pikkuisen satuttaan ja aiheuttaan edes vähän pahaa mieltä.
"En ole vieläkään keksinyt, mikä motiivi näissä kirjoituksissa on. No pahansuopuus tietysti, mutta miksi juuri tästä asiasta? Ehkä niillä onnistutaan jotakuta tahattomasti lapsetonta satuttamaan, mutta miksi juuri heitä kukaan vihaisi, kun ei se ole edes itseaiheutettua?"
-Täällä suurin osa on provoilua eli yritystä satuttaan jotakuta ja aiheuttaan pahaa mieltä. Mikäs sen herkullisempi kuin että joku vaikkapa haluaa lapsia eikä kuitenkaan saa, niin aiheella tölvimällä saa sen vaikka kuinka pahalle mielelle. Riippuu herkkyysasteesta. Tosi herkkä voi tehdä vaikka itsarin kuunneltuaan aikansa noita "kun et saa lasta olet maho lehmä etkä ole edes nainen" -paskaa.
-Toisilla ja vaikkapa irlissä on muutamaa muutakin syytä. Katkera on yksi. Joku joka on mennyt naimisiin ja tehnyt lapsensa, koska niin on kuulunut tehdä eikä muitakaan mahdollisuuksia ollut.. oikeasti olisi halunnut vaikkapa matkustella, opiskella ja seurustella naisen kanssa (onkin oikeesti bi) muttei voinut jostain syystä. Se voipi olla elämästään hippasen katkera ja muistaa yllyttää niitä jotka meinaa tehdä haluamiaan asioita, samaan satimeen tuollaisella negatiivisella tyylillä.
-Sitten on nämä omahyväiset paskiaiset jotka ylentävät itseään alentamalla muita. Aiaiai.. kuinka pienen paskiaisen mieltä ilahduttaa että itelle on lapsenteko helppoa (saa kakrun vaikka yhdestä kerrasta joka huumehörhörenttudiileriyhdenyönpokan kanssa tms.).. ja jollekkin toiselle ei ole. Sitä on sitten kiva nälviä ja tölviä kuvitellen osoittavansa olevansa parempi kuin se.
Onhan noita varmaan joka jutussa. Mä muistan kun mulle oli tosi vaikeeta kielioppi (mulla on hippasen lukivikaa tms) ja jotkut enkun aikamuodot. Niitä kun yritin tankata päähäni, niin "kaveri" esitteli 10 arvosan kokeitaan vieressä, ja rallatteli menemään niitä osoittamalla kuin kamalan helppoa se on. Ne jotka ei kuulemma niin yksinkertaisia ja helppoja juttuja osaa, on jotain vammaisia idiootteja.. oli myös kiva kertoa kaikille kavereille (joista puolet ei itekkään osannut niitä muttei uskaltanut sanoa ääneen) ja sitten kimpassa tultiin lisää piikitteleen ja kiusaan aiheesta.
Onhan noita, varmasti olet itekkin törmännyt. Aiheesta kuin aiheesta löytyy aina se pätijä joka tota tekee.
"Jotkut tuntuvat olevan sitä mieltä, että ihmisen korkein päämäärä biologian kannalta on elämän jatkaminen. Niin varmaankin, mutta eihän länsimaisessa hyvinvointivaltiossa tarvitse lapsia edes vanhuudenturvaksi. Toiselle syy on hoivavietin tyydyttämienn ja kolmannelle, että saa jättää oman jälkensä elämään jälkipolville. Viimeisin syy minua kummeksuttaa kaikista eniten. Vanhainkodithan ovat pullollaan ihmisiä, joita ei kukaan omainen käy katsomassa. Eikö mielummin kannattaisi panostaa ystävyyssuhteiden vaalimiseen? Sitä paitsi lapsethan voivat muuttaa maailman ääriin, josta ei niin vain käydä katsomassa, vaikka halujakin olisi. Minä ainakin toivon, että ihmiset muistaisivat minua eläessäni, ei se ole enää kuolemani jälkeen tarpeen. Ei minä ole enää valittamassa, jos joku ei haudalleni kukkia tuo."
--Mjoo ja uskovaisille.. "lisääntykää ja täyttäkää maa". btw.. sissus, siinä ei jumala taas yhtään ajatellut ympäristökuormitusta ja kuinka Tellus pystyy tämmöisen ahneen, toisia lajeja surutta tuhoavan, parasiittilauman ruokkiin ja elättään.
-Lapsenteko on joko itsekyyttä tai sitten ihan joku automaattinen juttu. Ei yhtään ajatella, tehdään vaan koska on lapsesta asti opetettu siihen että eka käydään koulu, sitten etitään mies, mennään naimisiin ja tehdään lapsia.
"Joku perustelee lasten tekoa sukulaisten ja muun yhteisön paineella, koska "niin kuuluu tehdä". Toisaalta nämä samaiset ihmiset ihmettelevät, ettei monilla vanhemmilla ole tarpeeksi aikaa ja motivaatiota kasvattaa lapsiaan. Ja lapset syyllistävät isovanhempiaan, kun nämä eivät otakaan avosylin joka viikonloppu lapsia hoitoon, että nuoripasi pääsee bilettämään."
-Juu
Herättikö mitään ajatuksia? Mikä on sinun syysi haluta tai olla haluamatta lapsia?
-Minä tein lapsia koska en yhtään ollut asiaa ajatellut. Mä kuulun tuohon sakkiin jotka tuon perinteisen kaavan on omaksunut. Mulla oli myös se että niin nuorena jo löysin sen miehen (17v) joka myös halusi heti kaiken. Se olis sitten ihan luonnollista siitä samantien tehdä ne kaikki (naimisiin 18v. eka lapsi 19v jne.)
Ps. Veikkasin jo mielessäni, monennessako viestissä minua haukutaan tuhkamunaksi ja Rouva Ratikkaa mahoksi lehmäksi, joten nekin viestit ovat tervetulleita. ;-)
-Njaa. Mä nyt jätän tän sanomisen väliin, koska mä en ole saanut tuommoista kuvaa kummastakaan :)
niin muutkaan eivät saa keskustella perheenlisäyksestä?
lapsettomuus = perheenlisäys?
Voi rakkaani, rakoperseeni, unelmieni apina. Jatka toki samman malliin! ;-)
Killin ke*****t
Ei ollut sinullakaan paljoa sanottavaa. :-(
Joskus aivan nuorena, pikemminkin lapsena, minulla oli sellainen ajatusmalli päässä, jotta sitten isona on se kliseinen oma tupa ja perunamaa jota vaimon ja parin kersan kanssa asutetaan. Kliseet kun karsitaan, niin oli vain se, että vaimo ja jälkikasvua olisi minullakin. Näin varttuneempana kun asiaa miettii, vaikka kyllä muistan sen haiskahtaneen jo silloin (en tiedä miksi), niin vaikka tuo ajatusmalli päässä oli, mitään varsinaista halua en tuohon kuitenkaan kokenut, enkä ole kokenut vieläkään. Oikeastaan minulla on ollut eläessäni tasan yksi päämäärä, johon pienestä asti aina pyrin, ja sen päämäärän saavutin jo vuosia sitten.
Onhan se mahdollinen lapsellisuus jossain taka-alalla ollut tässä matkanvarrella, vaihtoehtona vaihtoehtojen joukossa, mutta mitään varsinaista halua en ole tainnut ikinä siihen kokea. En ole myöskään ollut sellaisessa suhteessa, johon lapsen olisin halunnut. Vaikka olen seurustellut sellaisenkin ihmisen kanssa, jonka teoriatasolla voisin nähdä tänäkin päivänä mahdollisen kakarani äitinä.
Osin siis siksi, että on vain niitä huonoja naisia *krhm* mutta osin siksikin, että kun tämä elämä nyt näyttää menevän näin kun on tähän saakka mennyt, en ole tähän mennessä kokenut jälkikasvun saamista tärkeänä tai merkityksellisenä. Ja kun näin on mennyt, niin sitä vain näkee aina vaan helpommin sen elämän vaivattomuuden kun ei ole tavallaan sitoutunut mihinkään lapsiprojektiin. Tuohan voi olla jokin puolustus/selittelyreaktiokin osittain, mutta yksinkertaisesti sanottuna en ole tähän mennessä halunnut lapsia.
Minäkin muistan ajatelleeni teininä, että käyn kouluni, menen töihin, ostan kämpän, etsin vaimon ja teemme lapsen. Ensimmäisen avovaimon kanssakin vielä ajattelin, että niin se elämä vaan menee. Kun erosimme, hoksasin, etten minä oikeastaan ole edes koskaan lapsista erityisemmin pitänyt. Onneksi sitten löysin naisen, joka ajattelee tavallani, ettei asiasta ole tarvinnut kättä vääntää.
Tulin oikeastaan uteliaaksi, että kuinka suuri osa miehistä ja naisista oikeasti on sellaisia, joilla on parisuhde ja mahdollisuus saada lapsia, muttei niitä oikeasti halua. Emmehän me mitään ainutkertaisia luonnonoikkuja voi olla.
Äkikseltään en saa mieleeni yhtään vähän vanhempaa lapsetonta pariskuntaa.
Minä tiedän pari, mutta en tiedä, johtuuko se omasta halusta vai lapsettomuudesta.
lapsettomuuteeni on silkka, loppuun asti jalostettu ihmisvihani.
Minusta se on erinomainen syy ja siirtää ikään kuin kaiken paineen toisaalle ja antaa minulle henkisen keveyden leijua katukamerana ihmisten sisimmissä haluissa ja toiveissa.
Tota en mäkään mikään suomen kielen mestari ole, joskin kiitettävähän se arvosana on ja ainakin tarpeeksi älyllisesti stimuloivassa kirjoitusseurassa oikein syttyy kelaan merkit prikulleen, mut hei sä jos olisit laittanut vielä yhdenkin "ja"- sanan tohon lauseeseesi, olisin tullut varmaan hulluksi *vitsi*...
Enkä sitäpaitsi pidä ihmisvihaisista.
me ollaan 13 syytä olla haluamatta jälkikasvua.
Oikeasti: ei vaan nappaa. Ei jaksa. Kai siihen kiintyisi jos vahinko sattuisi mutta en nyt tieten tahtoen halua tärvellä sohvakalustoa, hermostoa ja vatsanahkaa sellaisen asian takia jota en halua. Kun en vaan halua. Ihan täysi työ itsenikin hoitamisessa.