Ystäväni (mieshenkilö) kertoi aloittaneensa suhteen naimisissa olevaan naiseen. Kyseessä on kuulemma 'yhteistyö ja avunanto' suhde eli suomeksi sanottuna seksisuhde.
Kysyin ystävältäni, että onko niin, että että et hyväksy pettämistä (ainakaan ennen ei ole hyväksynyt).
En hyväksy, jos minua petetään - oli vastaus. Mutta hyväksyt siis jonkun toisen pettämisen, jos se tapahtuu sinun kanssasi. Niinkö? No niin, sillä enhän ole veljeni vartija - kuului vastaus.
Ihmettelen tätä ajattelutapaa ihan vallan kamalasti. Olenkohan ainoa, joka ei logiikkaa ymmärrä?
Kysyin ystävältäni, että onko niin, että että et hyväksy pettämistä (ainakaan ennen ei ole hyväksynyt).
En hyväksy, jos minua petetään - oli vastaus. Mutta hyväksyt siis jonkun toisen pettämisen, jos se tapahtuu sinun kanssasi. Niinkö? No niin, sillä enhän ole veljeni vartija - kuului vastaus.
Ihmettelen tätä ajattelutapaa ihan vallan kamalasti. Olenkohan ainoa, joka ei logiikkaa ymmärrä?
Vastaukset 23
Vanhimmat
Valitettavasti ei mitenkään ainutlaatuinen tapaus. Useinhan se menee juuri näin, että itselle sallitaan enemmän kuin muille. Tämä on nähty monta kertaa. Minullakin on kaveri, joka oli aikoinaan nykyisen miehensä kakkonen tämän ollessa vielä ensimmäisessä liitossaan, mutta nyt tämä sama nainen sai hirveät raivarit, kun ukkonsa petti pikkujouluissa. Vaikka olisihan tuo ollut jo ennalta arvattavissa menneisyys huomioiden.
Siksi ilmeisesti kaikki uskonnotkin opettaa, ettei saa tehdä muille sitä mitä ei halua että itsellekään tehdään. Siinähän se idea just on.
Pettäjä toimii väärin, kakkonen ei. Joikainen pitäköön omat lupauksensa.
tähän juuri toivoisin hieman tarkennusta, jotta voisin oivaltaa... että miksi näin?
Itse olen aina ajatellut, etten hyväksy pettämistä, en itseltäni, en toiselta,
mutta myös niin, etten halua olla myöskään osallisena pettämiseen.
Mielenkiinnosta kuulisin tämän toisen ajatustavan perustelut
hyväksyisin toisen miehen toiminnan, jos naiseni pettäisi minua tämän kanssa ja tuo mies(kään) ei kerro asiasta minulle. Minulla on sopimus ja keskinäiset lupaukset naiseni kanssa, ei tuon miehen kanssa. Miehillä on täysi oikeus kilpailla naisista (ja naisilla miehistä). Asia on vielä selvempi, jos kyse ei ole pettämisestä vaan vain uskottomuudesta.
pettämisen ja uskottomuuden toisistaan? Mitä ne siis tarkoittavat esim. sinulle?
Tuon muun ylläolevan jo hahmotan, vaikka en niitä itse allekirjoitakaan,
mutta tämä kohta ei ihan vielä valjennut =).
Pettäminen eli petos on sitä, että väärin todistaa tai jättää kertomatta sellaisen oman tunteen, ajatuksen tai teon, jonka tietää tai arvelee toiselle tärkeäksi ja sellaiseksi, jonka tämä haluaisi tietää.
Uskottomuutta (seksuaalista) on toiseen henkilöön kohdistuva oma seksuaalinen ajatus, tunne tai teko.
Tarkoittaako tämä
'Pettäminen eli petos on sitä, että väärin todistaa tai jättää kertomatta sellaisen oman tunteen, ajatuksen tai teon, jonka tietää tai arvelee toiselle tärkeäksi ja sellaiseksi, jonka tämä haluaisi tietää.'
sitä, että jos olet naisesi kanssa sopinut, että ette kerro toisillenne olleenne mahdollisesti uskottomia, koska ette sitä halua tietää (olette ehkä sopineet näin), jolloinka ette siis ole pettäneet toistenne luottamusta, koska ette asiasta tiedä ettekä halua tietää? Onko oletusarvona suhteessa se, että kumminkin niin tapahtuu?
Hmm... mielenkiintoista... siis että noinkin voi ajatella =)
tulkitset selkeää tekstiä kuin se olisi epäselvää? Tulkintasi kertoo nyt kyllä enemmän sinusta itsestäsi kuin tuon kirjoittajan arvoista. Ja sepä se vasta "mielenkiintoista" onkin =)
On muitakin asioita kuin seksin harrastaminen jonkun kolmannen kanssa, jotka ovat tärkeitä kumppanille tietää. Mahdollisia ovat esimerkiksi (riippuen pariskunnan suhteen laadusta ja mitä he ovat sopineet) työpaikan menetys, muulle paikkakunnalle muuton suunnittelu, velan ottaminen, työpaikan vaihto jnejne
juuri siitä syystä, että ymmärsinkö oikein. Asioita kun voi katsoa monelta kantilta ja
vielä useammalta kantilta, mitä useampi ihminen on kyseessä. Ja keskusteluahan saadaan
aikaiseksi vain, jos asioita hieman pöyhii. Eikä mikään ole vain mustaa ja valkoista.
Oman kantani kerroin jo ketjun alussa (mutta se ei tarkoita sitä, että vain minun
näkemykseni olisi se oikea) ja tarkoitukseni oli lähinnä ihmetellä asiaa siltä kannalta,
että minkälaisia näkemyksiä ihmisillä on asiasta.
Eli ihan mielenkiinnosta ylipäätään moraaliin ja kuinka sitä itse kukin noudattaa,
ja mihin asti se ylettyy. En kysynyt siksi, että olisin moralisoimassa tai arvostelemassa.
Ja kyllä on muitakin asioita kuin seksin harrastaminen kolmannen kanssa, jotka ovat tärkeitä,
mutta tämä oli nyt tämän ketjun aihe.
Jos toinen on erikseen ilmaissut mitä ei halua tietää, esim. uskottomuutta, niin ei ole pettämistä, kun asian jättää kertomatta. Ongelmahan on toisen suuntainen: käytännössä mitään tarkkaa sopimusta niistä toiselle tärkeistä asioista ei laadita.
Jokaisessa suhteessa on omat oletusarvonsa, joten vaikea kommentoida oletusarvoja yleisesti. Tilastojen mukaan uskottomuus on aika tavallista, ja usein pettäen.
Miten itse nämä asiat ajattelet? Mitkä ovat perusperiaatteesi, joihin ajattelusi perustat?
taidan olla eli sukupuuttoon kuolemassa =)
Olen aika periaatteen ihminen (onko se aina hyvä, siitä en ole ihan varma=D),
mutta kun on itselle säännöt selvät on helpompi elää lue siis minun on helpompi elää
itseni kanssa =).
En hyväksy uskottomuutta, enkä pettämistä itseltäni enkä kumppaniltani.
Olen pyrkinyt noudattamaan tuota 'tee toisille niin kuin toivot itsellesi tehtävän' -periaatetta,
vaikka ateisti olenkin, koska olen huomannut, että kaikki palautuu takaisin. Ihan kaikki.
Elämän varrella olen ollut pettäjä (nuoruudessani - josta maksoin oppirahat)
sekä bumerangina seuraavassa suhteessa joutunut petetyksi (tiedän tunteen -
osaan asettua myös petetyn asemaan),
ja joutunut tilanteeseen, jossa itse olisin voinut olla se kolmasosapuoli,
mutta käännyin kannoillani, enkä lähtenyt leikkiin mukaan.
Kaikki nuo kolme tapausta on kuitenkin opettanut minulle itsestäni äärettömän paljon.
Se jäi vielä ihmetyttämään, että kuinka tehdyn saa tekemättömäksi, vaikka sitä ei tietäisikään?
Onhan se teko tapahtunut kuitenkin. Omalta kohdaltani ajattelen niin, että jos annan jollekin uskollisuuslupauksen (mikä mielestäni normaaliin parisuhteeseen kuuluu), annan lupauksen samalla myös
itselleni. Jos rikon tätä lupausta vastaan, rikon samalla itseäni vastaan - ja minä olen itselleni se ankarin tuomari, jonka kanssa ei ole enää kiva elää, koska morkkis on aikamoinen =). Tämä on juuri sitä
periaatteellisuutta... viimeinen Mohikaani. Kyse on luottamuksesta, vaikka toinen ei olisi läsnä tai näkyvillä.
Mitä tarkoitat sillä, ettet hyväksy pettämistä? Mitä tekisit, jos jostain syystä itse pettäisit tai kumppanisi olisi pettänyt? Vastaukseksi ei käy "en ikinä pettäisi" tai "antaisin oitis pettäneelle kumppanille kenkää"? Näitä vastauksia olen saanut useita eikä niistä ole yksikään toteutunut pitkässä juoksussa.
Sanoisin, että suurimmassa osassa suhteista uskottomuus on ajankohtaista jossain vaiheessa. Ellei ole itse käynyt vieraissa, sen on tehnyt puoliso. Todellakin se voi ja jääkin hyvin monesti salaisuudeksi. Minusta on lähinnä pelleilyä luvata sellaista, josta ei voi olla lähes 100% varma. Tänään voin luvata käydä huomenna kaupassa. Tai lähteä muutaman kuukauden päästä matkalle. Mutta tänään en voi luvata mitä tunnen vuoden päästä. Tiedätkö sinä millainen olet 10 vuoden päästä? Millainen kumppanisi on viiden vuoden päästä?
Ihan hyvän kysymyksen heitit.
Kuten jo aiemmin mainitsin olen ollut kaikissa kolmessa tilanteessa, pettäjä, petettyjä ja olisin voinut olla osallinen eli se kolmasosapuoli, joten jonkinlainen tuntuma asioihin on ihan konkreettisesti.
Nuorena olin se pettäjä. Kihlatun kanssa asiat eivät menneet hyvin ja nuoruuden hölmöyksissäni en vielä ymmärtänyt katsoa peiliin ja hakea syytä myös sieltä. Joten petin, kerran. Sen jälkeinen syyllisyys ja itseinho oli valtava, joten tunnustin kihlatulle asian. Suhde päättyi samoin tein, ilman asioiden käsittelyä yhteisesti. Mutta syitä ja seurauksia pohdin sitten jälkeenpäin aika pitkään ja totesin, että en halua satuttaa ketään enää niin paljoa kuin silloin tein. En pettäessäni miettinyt lainkaan, mitä tulen menettämään. No, menköön se nuoruuden piikkiin - mutta oppirahat maksoin kalliisti
Tapasin sitten miehen, jonka kanssa menin naimisiin ja sain lapsia. Olin oppinut tuosta aiemmasta, että vaikka aina ei mene hyvin, ei ulkopuoliset sekoilut siihen auta, vaan pitää vaalia sitä omaa suhdetta ja pyrkiä yhteisesti tilanteita ratkomaan. Mies taas ei ollut puhuvaa sorttia, joten kun ongelmia syntyi, niin avoimia ja lohduttavia sylejä löytyi kyllä. Kun hän jäi kiinni, itkimme, puhuimme ja päätimme kuitenkin yrittää yhdessä, sillä silloin osasin ajatella jo vähän pidemmällekin. Usein syy voi löytyä siitä omasta parisuhteesta, mutta ei vain osata tunnistaa riittävän ajoissa, että kaikki ei olekaan hyvin. Yritimme muuttaa käyttäytymistämme ja huomioida toisiamme enemmän. Hankalaksi asian meillä teki, kun mies ei ollut kuitenkaan valmis 'avautumaan' eli oikeasti puhumaan tunnoistaan, vaan jatkoi peliään vielä parin vuoden ajan, ennen kuin minulla mitta täyttyi. Annoin anteeksi liian monta kertaa ja itkin sadat itkut. Erohan siitä loppu viimein syntyi. Katsoin siis pettämistä aika pitkään, mutta en sitä koskaan hyväksynyt. Se söi suhdetta ja luottamusta toiseen. Edelleenkin olen sitä mieltä, että kerran lipsahduksen voin vielä ymmärtää, jos siitä opitaan jotakin ja tehdään sille omalle suhteelle jotakin parantavaa tai lopetetaan se kokonaan. Mutta jatkuvaa vehtaamista toisen selän takana en vain käsitä, koska ei se ainakaan kotioloja paranna.
Tapasin sitten jossain vaiheessa mukavan miehen, johon ihastuin - aika voimallisesti. Aika tiivistä sähköpostinvaihtoa ja tekstiviestejä lähettelimme myös. Suostuin yksille treffeille hänen kanssaan, vaikka tiesin hänen olevan tahollaan avoliitossa ja perheellinen. Minkäänlaista fyysistä kanssakäymistä tämän miehen kanssa ei ehtinyt olemaan, vaikka mies useasti lisätreffejä ehdottelikin.
Näiden yksien treffien jälkeen podin kamalla tunnontuskaa siitä, että miltä hänen avovaimostaan mahtaisi tuntua, jos tietäisi. Mies on erittäin charmantti, mukava, aikapitkälti 'unelmamies', MUTTA
minun unelmaani ei kuulu vehtaaminen toisen selän takan. Lopetin orastavan suhteen, ennen kuin siitä varsinaista suhdetta ehti edes tullakaan. Joskus mietin, mitä hänelle kuuluu. Toivottavasti ovat löytäneet avopuolison kanssa yhteisen sävelen, jotta ei tarvitse ulkopuolisia tapaamisia olla järjestämässä.
Meillä ihmisillä on erilaiset elämänarvot ja -tilanteet sekä motivaatio toimia niin kuin toimimme. Se, että sinulla on noin selkeät ohjeet itsellesi ja pystyt niitä helposti noudattamaan, on kohdaltasi ok. Mutta kuten yleensäki "periaatteen" ihmiset, sinäkin sorrut ihmettelemään erilaisten ihmisten erilaisia käsityksiä asioista tai arvoista. Odotat vastauksia niin pitkään kun löydät itsellesi sopivat. Et näköjään hyväksy selitystä, että me vain olemme erilaisia ja ajatuskulkumme ja aseenteemme riippuvat sekä tämän hetkisestä että aikaisemmasta elämästämme ja kokemuksistamme.
Puhut kokemuksen syvällä rintaäänellä luottamuksesta mutta tosiasissa puheesi ovat suhteellisen epäinhimillista paatosta. Sen kyllä uskon., että olet itsellesi ankara tuomari mutta muille et voi sitä olla.
ole nyt keksiny kirjoittaa uudella nikillä...on niin "mummomaista" tekstiä ja vääntöä.
Luepas ketju uudelleen ja huomaat, että puhun vain itsestäni ja
omasta kokemuksestani. Luepas ketju uudelleen ja huomaat, että
todellakin tarkoitus on ollut yrittää ymmärtää muiden näkökantaa asiaan.
Minulle tehtiin kysymyksiä, joihin vastasin oman tuntemukseni mukaan.
Missään kohtaa en sanonut, että se miten minä asian näen, on se oikea
tapa elää ja ajatella.
'Et näköjään hyväksy selitystä, että me vain olemme erilaisia ja ajatuskulkumme ja aseenteemme riippuvat sekä tämän hetkisestä että aikaisemmasta elämästämme ja kokemuksistamme.'
En saanut omaan alkuperäiseen kysymykseeni montaakaan vastausta,
vain Mies olen sekä yksi toinen nimimerkki vastasivat oman näkemyksensä,
enkä kumpaakaan tyrmännyt. Kysyin vain lisätarkennuksia miten asiaa voi ajatella.
Tarkoitus oli herättää keskustelua, ei kuitenkaan niin, että lytättäisiin kenenkään
ajatusmalli maanrakoon. Ja kyllä, olen utelias ihmisten näkemyksille, jotta voisin joskus
ehkä korjata omaa ajatusmalliani =)
Jos jotakuta häiritsee, että olen 'paatoksellisuuteni on epäinhimillistä' niin en voi auttaa,
minä kuitenkin elän tämän paatoksellisuuteni kanssa ihan sulassa sovussa.
Meitä sattuu olemaan muitakin, jotka voivat ajatella
- usko tai älä - saman suuntaisesti. Ja hyvä niin,
kyllä maailmaan ääntä mahtuu =)
jos sinulla on vaikkapa rakas maitokannu ja sanot minulle, että älä vain koskaan kerro minulle, jos satun sen rikkomaan. lupaan sinulle, että en kerro. menen ja tönäisen maitokannun rikki, mutta en sitä sinulle kerro. onko maitokannu rikki vai ei, vaikka et sitä tiedäkään?
oli avoin liitto exvaimonsa kanssa. Silti molemmat, kauniisti sanottuna, menettivät malttinsa, jos toiselta jokin viritys paljastui. Tämä oli siis molemminpuolista.
Toinen tuttavani oli uskoton miehelleen. Kärsi suhteessaan, mutta kärsi myös uskottomuudestaan. Lopulta kertoi miehelleen, joka halusi jatkaa yhteiseloa. Mies paljasti hieman myöhemmin olleensa myös uskoton, oikeastaan vielä pidemmän aikaa kuin tuttavani. Tuttavaani harmitti aivan järjettömästi vain se, että kärsi näin ollen "turhaa" omasta uskottomuudestaan.
Tunteilla ei ole logiikkaa.
varattuun naiseen, enkä hyväksy pettämistä. En hyväksy myöskään kakkosena olona.
Voin rehellisesti myöntää, että toimin silloin väärin ja tiesin myös kokoajan toimivani väärin. En edes yrittänyt selittää mustaa valkoiseksi. Edes varma tieto siitä, että nainen olisi minun sijastani hankkinut jonkun muun, ei muuta sitä tosiasiaa että olin rosvoretkellä.
Ihminen voi hyvinkin tietää toimivansa väärin ja jopa omien käsitysten vastaisesti, mutta silti toimia, koska katsoo toiminnan hyödyn ylittävän haitat.
Se on varsin tavallista ns. kaksinaismoraalia. Eli on eri säännöt toisille ja eri säännöt itselle.
Miksi näin? Ehkä siksi että silloin ei tarvitse edes yrittää ymmärtää toisen ihmisen tekoja, eikä asettua hänen asemaansa. Se on mukavampaa ja vaivattomampaa. Näin voi pitää kuvaa itsestään parempana, kun ei tarvitse nähdä itseään muiden silmin.
Moraali on oikeasti vähän monimutkaisempi käsite. Se muuttuu ajan myötä ja siihen vaikuttaa myös ne olosuhteet missä eletään.
Moraali viittaa vallitseviin käsityksiin oikeasta ja väärästä (kuvaileva käyttö), siihen mikä on oikein ja väärin (normatiivinen käyttö) sekä etiikkaan eli moraalifilosofiaan.
Moraalin luo ja määrittelee yhteisö, filosofia, uskonto tai yksilön omatunto.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Moraali
Eli tuo asenne on lisääntymään päin ja sitä vahvistaa valitseva individualismi.
Tuskin sun ystävä on ihan alkuun ilmoittanut sulle alkaneensa pettää ja sanonut vielä kyseessä olleen naimisissa olleen naisen. Ei kukaan ala tunnustaa tutuilleen sitä ensimmäiseksi! Tuskin edes kysyit häneltä pettämisen hyväksymisestä, sillä hän varmaan tietää sun alkuperäisen mielipiteen asiassa ja osaa valehdella. Ja mikä moraalin vartija sä olet?? Tuskin olet sen parempi kuin muutkaan!!
Mä en ymmärrä, että miten sä yleensäkään olet enää kyseisen miehen ystävä? Todennäköisesti et olekaan vaan se, jolle syötetään väärää tietoa ja joka pilaa oman maineensa sen kautta. ;)
Ei tutuille asioita tunnustetakaan, mutta ystävien välillä käydään kyllä keskustelua, myös isommista asioista. Omien lähimpien ystävieni kanssa ainakin meillä on ollut tapana puhua myös tälläiset kinkkisemmätkina asiat. Ei meidän ole tarvinnut valehdella tai jättää kertomatta asioita siksi, että pelkäisimme ystävän tuomaroivan ja katkaisevan välinsä tekojemme tähden. Sitä on se ystävyys - hyväksyä ihminen sellaisena kuin hän on, tekoineen päivineen.
Enkä ole moraalinvartija. Kysymyksen esitin tänne siksi, koska asia kiinnostaa, vaikka en itse ajattelekaan samalla tavalla. Kannattaa lukea koko juttu läpi, niin huomaa ehkä mistä tässä oli kyse =)