Moi.
Olen 17 vuotias
Eli minä pidän miettimisestä. Tykkään miettiä maailmanmenoa vähän "ei niin tarkalta" kannalta. Laajaa stereotypiaa käyttäen, sekä sitten hioa niistä faktaa ja fiktiota. Tykkään miettiä myös ihmisten luonnetta ja käyttäytymistä, kuten myös profilointi on mukavaa. Teen tätä hieman omassa päässäni, sillä en usko muitten ikäiseni ihmisten ymmärtävän tätä. Silti pietän sosiaalista elämää yllä, sillä en halua olla ihan ulkopuolinen, eli näin nuori kun olen, käyn myös usein kavereitten kanssa juhlimassa jne. Arkipäivät ovat yleensä kotona tietokoneen äärellä, mutta myös joskus kavereitten luonna. Koulussa en luekittelis itseäni nörtti kategoriaan vaan pyörin usein "kovien" jätkien kanssa (karkeasti sanottuna), jotka saattavat joku ilta lähteä vaikkapa ryyppään.
Opiskelen sähköasentajaksi, joka ei ole niin kunniallinen asia. En ole koskaan jaksanut kiinnostua itse ammatin aineista, sillä ne edesauttaa mielestäni pelkästään omaa uraa, eikä niillä voi suuremmin vaikuttaa maailmanmenoon. Tykkään tietää mitä kappale tekee, mitä sen kanssa voi tehdä ja miten se toimii periaatteessa, mutta en tykkää tietää siitä tarkkoja teknisiä tietoja, eli mikä mutteri saa aikaan tämän ja tämän jutun.
Mietin asioita realistisesti, eli en lähe yleensä foliohattujen mielipiteisiin mukaan. Yleistieto on miellestäni mukavaa tutkia, jos on tylsää niin saatan räplätä wikipediassa satunnaista artikkelia. En pietä ihmistä laajemmassa mittakaavassa välttämättä saman arvoisena, jos tämä ei osaa esim, osoittaa englantia kartalta. Näitten ihmisten kanssa voin olla kaveri, mutta jos on esimerkiksi, tyttö, niin en voi ajatella mitään ihmisuhdetta tämän kanssa.
Onko tämä kaikki normaalia? hyvää huonoa kirjoituksesta? samankaltaisia ihmisiä missään?
Olen 17 vuotias
Eli minä pidän miettimisestä. Tykkään miettiä maailmanmenoa vähän "ei niin tarkalta" kannalta. Laajaa stereotypiaa käyttäen, sekä sitten hioa niistä faktaa ja fiktiota. Tykkään miettiä myös ihmisten luonnetta ja käyttäytymistä, kuten myös profilointi on mukavaa. Teen tätä hieman omassa päässäni, sillä en usko muitten ikäiseni ihmisten ymmärtävän tätä. Silti pietän sosiaalista elämää yllä, sillä en halua olla ihan ulkopuolinen, eli näin nuori kun olen, käyn myös usein kavereitten kanssa juhlimassa jne. Arkipäivät ovat yleensä kotona tietokoneen äärellä, mutta myös joskus kavereitten luonna. Koulussa en luekittelis itseäni nörtti kategoriaan vaan pyörin usein "kovien" jätkien kanssa (karkeasti sanottuna), jotka saattavat joku ilta lähteä vaikkapa ryyppään.
Opiskelen sähköasentajaksi, joka ei ole niin kunniallinen asia. En ole koskaan jaksanut kiinnostua itse ammatin aineista, sillä ne edesauttaa mielestäni pelkästään omaa uraa, eikä niillä voi suuremmin vaikuttaa maailmanmenoon. Tykkään tietää mitä kappale tekee, mitä sen kanssa voi tehdä ja miten se toimii periaatteessa, mutta en tykkää tietää siitä tarkkoja teknisiä tietoja, eli mikä mutteri saa aikaan tämän ja tämän jutun.
Mietin asioita realistisesti, eli en lähe yleensä foliohattujen mielipiteisiin mukaan. Yleistieto on miellestäni mukavaa tutkia, jos on tylsää niin saatan räplätä wikipediassa satunnaista artikkelia. En pietä ihmistä laajemmassa mittakaavassa välttämättä saman arvoisena, jos tämä ei osaa esim, osoittaa englantia kartalta. Näitten ihmisten kanssa voin olla kaveri, mutta jos on esimerkiksi, tyttö, niin en voi ajatella mitään ihmisuhdetta tämän kanssa.
Onko tämä kaikki normaalia? hyvää huonoa kirjoituksesta? samankaltaisia ihmisiä missään?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Normaalista en tiedä, mitä se edes tarkoittaa? Itse kyllä mietin paljon asioita myös, mutta opiskelen tekniikkaa yliopistossa. Itseasiassa hain tälle alalle juuri sen takia että voisin mahdollisesti sitä kautta vaikuttaa joihinkin asioihin, kuten olla mukana kehittämässä tehokkaampia laitteita (parempia hyötysuhteeltaan).
Wikipediaa tulee itsekin luettua päivittäin ja hypittyä aiheesta toiseen. Kyllä se yleistieto on kasvanut ajan kanssa. Itsekin pyrin ajattelemaan asioita eri puolilta mahdollisimman objektiivisesti, ja tulee myös mietittyä vaihtoehtoja jotka ovat ristiriidassa oman mielipiteen kanssa. Sitä kauttahan sitä kehittyy.
Ihan kuin olisin itse kirjoittanut :O
...oli tuossakin viestissä.
Mutta mikä sitten on normaalia? Oletko varmasti oikealla alalla - eikö esimerkiksi filosofia kiinnostaisi? Toisaalta yliopisto-opinnot voivat olla juuri sellaisia, että ne nimenomaan kieltävät oman ajattelun.
Maailmassa on paljon pohdittavaa, ja eräs harrastus sekin on, että miettii sitä kaikkea. Monesti tosin aliarvostettu harrastus - helposti tulee luetuksi hullun kirjoihin jos julki tuo harrastuksensa. Elä kerro appiukolle että mietit!
Kysymyshän on pitkälti siitä, kuinka tyytyväinen olet omaan elämääsi, ts. voitko hyvin.