Onko sävelkorvamme geeneissä vai onko se opittu kyky?
Tarkoitan tällä, että moni musiikkia koskaan harrastamatonkin erottaa kappaleesta/soitosta helposti vääriä nuotteja/sointuja. Onko tuo kyky erotella vääriä nuotteja geeneissämme, vai onko se opittu kun lapsesta saakka meille on soitettu "oikein" meneviä kappaleita, jotka perustuvat tiettyihin skaaloihin tai sointukuvioihin. Jazz-musiikissa taas noita "vääriä" nuotteja soitetaan usein tarkoituksella, ja mikseipä muussakin musiikissa.
Vai perustuuko "oikeat" soinnut yleismaailmallisiin äänen fysikaalisiin ominaisuuksiin ääniaaltoihin ja niiden pituksiin ja korkeuksiin, kuten ääniaallon muuttuessa tietyn verran se kuullaan oktaavia korkeampana? Pianolla oktaavissa on 8 nuottia osan nuoteista ylennykset. Kitaralla taas voidaan soittaa oktaavista useampia nuotteja taivuttamalla kieltä esim. 1/4 nuotin verran.
Lyhykäisyydessään siis, miksi soinnut ja sointukuviot ovat sellaisia kuin ovat, miksi ne kuulostavat hyviltä/oikeilta ja olisiko mahdollista, että jossain toisella planeetalla asuvat "ihmiset" kuulisivat meidän musiikkimme pelkkinä riitasointuina?
Tarkoitan tällä, että moni musiikkia koskaan harrastamatonkin erottaa kappaleesta/soitosta helposti vääriä nuotteja/sointuja. Onko tuo kyky erotella vääriä nuotteja geeneissämme, vai onko se opittu kun lapsesta saakka meille on soitettu "oikein" meneviä kappaleita, jotka perustuvat tiettyihin skaaloihin tai sointukuvioihin. Jazz-musiikissa taas noita "vääriä" nuotteja soitetaan usein tarkoituksella, ja mikseipä muussakin musiikissa.
Vai perustuuko "oikeat" soinnut yleismaailmallisiin äänen fysikaalisiin ominaisuuksiin ääniaaltoihin ja niiden pituksiin ja korkeuksiin, kuten ääniaallon muuttuessa tietyn verran se kuullaan oktaavia korkeampana? Pianolla oktaavissa on 8 nuottia osan nuoteista ylennykset. Kitaralla taas voidaan soittaa oktaavista useampia nuotteja taivuttamalla kieltä esim. 1/4 nuotin verran.
Lyhykäisyydessään siis, miksi soinnut ja sointukuviot ovat sellaisia kuin ovat, miksi ne kuulostavat hyviltä/oikeilta ja olisiko mahdollista, että jossain toisella planeetalla asuvat "ihmiset" kuulisivat meidän musiikkimme pelkkinä riitasointuina?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Eikös tuo 12-säveljärjestelmä (CDEFGAH ylennykset) ole vain länsimainen säveljärjestelmä eikä mikään yleismaailmallinen? Toki oktaavi tarkoittaa vaan sitä, että taajuus puolittuu tai tuplaantuu, joten siinä mielessä se on fysikaalinen juttu. Mutta sen sijaan 12 sävelen sijaan voitaisiin valita muitakin asteikoita (korvan erottelukyvyn puitteissa) ja "duurisävelasteikko" ja "mollisävelasteikkokin" taitavat olla lähsimaisia keksintöjä. Toki tietysti duuri- ja mollisoinnut ovat sellaisia aika säännöllisiä interferenssikuvioitaan johtuen melkein murtolukusävelsuhteista, mutta (länsimaisten) ihmisten keksimiä nuokin vain ovat.
Muistaakseni intervalleista oktaavi ja kvintti ovat universaaleja, eli niitä esiintyy joka puolella maailmaa. Muut asteikon intervallit sitten vaihtelevat kulttuureittain eivätkä ole universaaleja. Tämä tarkoittaa sitä että korvan herkkyys erottaa eri taajuuksia toisistaan on pitkälti oppimisen tulosta ja näin se heijastuu musiikkiin. Voisi ottaa analogian kielenoppimiseen: kiinalaislapset oppivat tuottamaan ja havaitsemaan 5 eri toonia eli sävelkorkeuden vaihtelua kielessään ja tämä on kulttuurin vaikutusta johon korva harjaantuu, näin myös tapahtuu musiikin eri sävelasteikkojen kanssa.
Jazz musiikissa tunnetaan nk.blue-notet joita ovat länsimaisen duuriasteikon alennettu 3 aste ja alennettu7 aste. Nämä ovat peräisin mikrointervalleista joita on afrikkalaisessa musiikissa. Kun sitten orjat tulivat amerikkaan, niin he eivät löytäneet länsimnaisista soittimista mikrointervalleja vaan joutuivat käyttämään sinnepäin kuulostavia nuotteja ja näin syntyi blue-notet joita käytetään nk. blues asteikossa. Toivottavasti tämä valaisi asiaa, terveisin musiikkitieteen opiskelija:)
Mutta yhteenvetona alkuperäiseen kysymykseen: tiettyjen intervallien ja sointujen kuuleminen ei sellaisenaan ole geeneissä vaan se on matematiikassa. Sen sijaan näiden matemaattisten suhteiden arvottaminen on kultturisidonnaista kaikkein konsonoivimpia intervalleja lukuunottamatta. Siis matematiikkaa ja kulttuuria, ei geenejä. Geenejä tietenkin siltä osin, että geenit mahdollistavat kuuloaistin, joka kykenee eri taajuuksien erotteluun.
Valaisi asiaa mukavasti. Itse olen vain harrastelijamuusikko. Tarkoitatko noilla blue-noteilla esim. jos soitetaan vaikka g-major skaala (tai moodi tai miksi sitä nimetäänkään) niin siihen lisätään 3 nuotin jälkeen (C), puolinuottia korkeampi (C#), mikä tuo skaalaan blues-vivahteen? Ja näitä siis käytetään paljon jazzissa.
Hauskaa että pystyin auttamaan:)
Melodisesti bluesia luonnehtii duuriasteikon alennetun terssin, kvintin ja septimin ("blue notes") käyttö
C blues-skaalaan kuuluvat seuraavat nuotit C,(D),Eb,F, F#,G, Bb,C
C duuriskaalaan kuuluvat nuotit C,D,E,F,G,A,H,C
näillä on siis se ero, että blues-skaalassa verrattuna duuriskaalaan: on alennettu 3 aste,eli E tilalla Eb, alennettu 7 aste eli H tilalla Bb,sekä ylennetty 4 aste F# joka tarkoittaa samaa kuin alennettu 5 aste ja kuudes aste A puuttuu.
terveisin musiikkitieteen opiskelija
duuriskaalan asteella tarkoitan sitä että skaalan ensimmäinen nuotti C on sen ensimmäinen aste, toinen nuotti D on sen toinen aste jne.
Blues skaalaa käytetään paljon jazzissa etenkin bluesissa
Kysyit vielä että kuuluuko G major skaalaan blue note C# jos haluaa soittaa bluesia, niin kyllä kuuluu.
Koko G-blues-skaala on G (A) Bb C C# D F G
Näitä skaalan säveliä soittamalla saa jo kivan bluesin aikaan It`s so simple!
terveisin musiikkitieteen opiskelija
ps.mitä instrumenttia soittelet, vai laulatko?:)
Toi oli mulle uutta, että ton D voi lisätä siihen blues-skaalaan, itsekin olet sen sulkuihin laittanut. Kitaraa soittelen, teoriaa joskus vähän katsellut, että edes jotain tajuis mitä tekee. Laulaminen on heikohkoa, mutta miksei omaksi iloksi tai illanistujaisissa. Kiitos taasen :D
Eipä kestä:) Hyvää Joulua sinnepäin, oli mukava keskustella!
Kiitos samoin ja uutta vuotta :D
hei alex, teemalta tulee tiedeohjelma musiikista ja siinä tulee aika kattavasti vastauksia kysymyksiisi ja muutakin hauskaa. ohjelmatiedot löydät tämän linkin takaa.
http://teema.yle.fi/ohjelmat/juttuarkisto/musiikkivaisto-tiede-musiikin-takana
hyvää uutta vuotta toivoo musiikkitieteen opiskelija!
TOTTAKAI se on geeneissä, koska sävelkorva on synnynnäistä. Minkä takia muuten jotkut lapset laulaa tismalleen nuotilleen oikein ja toiset nuotin vierestä ja jotkut jotain siltä väliltä????? Voi olla, että joku sävelkorvaton oppii soittamaan oikein jos opettelee nuotit, mutta ilman nuotteja se pää ei oikeen raksuta, että missä menee mettään tai jos, niin hän ei sitä osaa korjata.
Luin juuri tieteen kuvalehdestä aiheesta ja siinä sanottiin, että on myös olemassa 4% ryhmä, jolla ei ole sävelkorvaa ollenkaan (suurimmalla osalla on edes jonkunmoinen.) Nämä 4% eivät kuule eikä osaa erotella musiikista yhtään mitään. Siinäpä sanottiin myös, että musikaaliset ovat olleet haluttuja seksipartnereja ja näkeehän sen vieläkin järkensä menettäneistä faneista :)
Ai niin, ja ei muuten tasan tarkkaa jazz muusikot soita väärin!!!!!!! Etkö kuule korvillasi yhtään mitään????? He soittavat biisin sävellajiin soveltuvia nuotteja hatusta, mutta koska sitä ei ole ennalta sovittu, biisit kuulostavat kaaokselta, enkä sen takia henk.koht. tykkää jazzista yhtään.
"TOTTAKAI se on geeneissä, koska sävelkorva on synnynnäistä."
Se on vähän niin ja näin. Varmasti jotakin taipumuksia tulee geeneistä mutta tiedetään toisaalta että sävelkorvaa voi harjoittamalla kehittää, mahdollisesti harjoittelemalla voi kehittää jopa absoluuttisen sävelkorvan.
Absoluuttinenkaan korva ei ole sellainen juttu, joka saadaan syntymässä ja sen jälkeen se joko on ihmisellä tai ei. Tunsin aikanaan muusikon, jonka absoluuttinen korva oli kuulemma joinakin päivinä "päällä" ja toisina taas ei. Silloin kun oli päällä, kitara meni oikeaan vireeseen ilman apuneuvoja ja toisinaan piti ottaa mittari avuksi.
ei ollut absoluuttista sävelkorvaa, koska se on ja pysyy.