Me miehet aherramme päivästä toiseen työssämme antaaksemme turvatun olotilan vaimoillemme ja perheellemme. Olen miehenä ymmärtänyt, ettei tämä vielä riitä. Mitä minulta miehenä vielä vaaditaan? Vaimo puhuu jostain sielujen kumppanuudesta ja henkisestä yhteenkuuluvaisuudesta. Onko hän sekoamassa kun tuollaisia juttelee?
Kysymys naisille
rekattu puskasta
13321
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ei tietenkään ole. Eikö teil sit ole mitään henkistä yhteistä? Sä liitelet omia polkujas ja vaimo samoin?
Sori, mutta hieman vaikeaa yrittää arvata mitä joku täysin tuntematon ihminen ajattelee, kun en ole meedio. Kysy vaimoltasi, mitä hän tarkoittaa.
Veikata voin nopeasti, ja mietin, että henkinen yhteenkuuluvuus ja sielujen kumppanuus on jotain mitä parhailla ja läheisillä ystävillä usein on, eikä raha liity siihen millään lailla, tietty sitä on vaikea selittää ja vielä vaikeampi ymmärtää, jos todellisia ystäviä ei ole koskaan ollut. Eikä vaimokaan se ole.
Minäkin raadan töissä päivästä toiseen enkä tarvitse miestä mihinkään muuhun, kun parhaaksi ystäväksi: rakkaaksi (seksillä ;) ). Jos se ei sitä voi olla, en kaipaa muutakaan. Osaan turvata itse itseni ja pystyn huolehtimaan muustakin, jos tarve vaatii. Jos mies on pelkkä kuhnuri ja siittäjä ei sillä ole mulle juuri virkaa. Ystävä ja rakas sen sijaan on korvaamaton.
Mitä virkaa olisi miehellä, joka ei tee (eikä ole) muuta kun käy töissä?
"Mitä virkaa olisi miehellä, joka ei tee (eikä ole) muuta kun käy töissä?"
Oletko jo vastannut tähän oivaan kyselyyn tuolla muualla, vaihtoehtoina syvällinen mies A ja suorittaja mies B. Kumman sinä ottaisit jos olisit sinkku?
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8698163
Itseasiassa tein tuon aloitukseni pilke silmäkulmassa ja provomielellä. Tarkoitushakuisesti jätin hymiöt väliin. Muuten ette olisi menneet helppoon. Näin toimiessani sain palstan naiset avautumaan juuri omana itsenään ja takastelemaan juuri virittämääni mielikuvaa naiseten näkökulmasta. Kiitos kaikille hyvistä palautteista.
Jk. Mitä me miehet olisimmekaan ilman teitä, naisia.
Miehillä on se hassu luulo että riittää kun paiskii paljon töitä (on paljon poissa kotoa) kotihommien tekeminen ja lastenhoito (itsestäänselvyys) riittää yläpitämään parisuhteen hyvinvointia. Muuta ei nainen kaipaa? Riittääkö se miehelle itselleen? Jos nainen käy töissä, hoitaa kotia ja lapsia? Ei riitä. Mies haluaa myös seksiä.
Me naiset sen tään tiedämme että miehelle ainakin riittävä seksin saaminen on parisuhteen kannalta tärkeätä.
Ihan samoin kuin seksi miehelle on sielujen kumppanuus ja henkinen yhteenkuuluvuus tärkeätä naiselle.
Kun kumpikin saa tätä niin homma toimii.
Silloin kun nainen tuntee läheisyyttä mieheen mies saa seksiä. Ja nainen itse sitä myös haluaa.
Ikävä kyllä joskus käy niin että jos nainen antaa seksiä ja odottaa palkaksi kumppanuutta hän ei saa sitä Mies vain käyttää naista.
Tai sitten käy niin että jos mies antaa kumppanuutta hän ei saakkaan sitä seksiä.
Nainen pitääkin miestä vain kaverina.
Tästä tulee ikävä fiilis ja sitten odotetaan koko ajan toiselta jotakin ja koetaan että vain minä annan jotain enkä saa itse mitään.
Turvattu toimeentulo on yhteinen hyvä ja edesauttaa luomaan kumppanuutta kun arkihuolet ei rassaa niin paljoa. Samoin kotitöiden jakaminen palvelee molempia eikä vain ole jotakin mainitsemisen arvoista tekemistä jota pitäisi toisen arvostaa jotenkin ihmeellisenä asiana. Kaikki niitä tekee samoin kuin töitäkin.
Sanoisin että mies hakee likaa miehisyyden pökitystä kodin ulkopuolelta vaikka se pitäisi saada vaimolta.
Jos miehelle hyvin tehty työ antaa enemmän kuin vaimolta saatu kunnioitus ei hyvä.
Nainen kunnioittaa enemmän henkisesti vahvaa ja läsnäolevaa miestä kuin kotoa pois olevaa miestä.
Nainen voi turvata oman toimeentulonsa ilman miestä mutta nainen ei voi tuntea olevansa nainen ilman miestä.
Eli tosi on. Mieheltä todellakin vaaditaan paljon nykyään sillä nainen itse pytyy jo tekemään ne asiat jotka entisaikoina vain miehet tekivät.
eli toisin sanoen pikkupojan kanssa seurustellessa nainen ajautuu aina toisen miehen syliin. Miehen, joka näkee hänet naisena. Ne kotona olevat kitisevät pikkupojat jää omaan arvoonsa, ei nainen jaksa aikuisia lapsia katsoa. Mies on mies ja nainen joutuu hakemaan nämä miehet kodin ulkopuolelta.
Jos teiltä puuttuu sielujen kumppanuus ja henkinen yhteenkuuluvuus, olet liian tyhmä naisellesi. Useimmat miehet ovat liian tyhmiä, he ajattelevat tylsästi kuin robotit. Heissä ei ole tunnetta ja sielukkuutta. Tämän vuoksi jo 50% parisuhteessa olevista naisista pettää.
Tyhmä mies on toisaalta kätevä. Se on tarpeeksi tyhmä, ettei tajua naisen käyvän vieraissa.
Jos olisit sinkku kumman miehen ottaisit syvällisen vai suorittajan? Vastaa kyselyyn
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8698163
vain ja ainoastaan heidän sopivan yhdistelmän. Eli jos työttömät löysäilijät kuvittelette olevanne syvällisiä, niin se ei valitettavasti riitä. Täytyy olla myös muuta!
http://www.youtube.com/watch?v=bHTnzFq-PPA
VITRIINIKAAPPI 1
Kalustelin kamarini,
uudistin myös olohuoneen.
Halusinhan valoisuutta,
siksi vaihdoin valkoisihin.
Seinälläin ol`kaappi puinen,
vitriini lasiovinen.
Ristikotkin vielä puiset,
kauniit koruveistokset.
Eihän sovi ajattelin,
puinen kaappi katsehelle.
Ristiriita rikkoo kaiken,
valintaani valkoisen.
Kaunis kaappi edessäni,
muuttaa pian väriään.
Iloitsenhan mä käsitöistäin,
arkisista askareistain.
Mistäs tuli mustat muistot,
kesken kaiken kaihertaen.
Pysähdytti puhdetyöni,
mielenikin masentain.
Voi kun olisin oivaltanut,
alussa aikuisikäni,
piilopirttini rakentaa,
kaappiverstaani perustaa.
Siellä sitten päivät pitkät,
yksin olisin yrittänyt,
vitriinikaappeja ehostaa.
VITRIINIKAAPPI 2
Kaappi kohta valmistuupi,
alleen jättää tumman kuoren.
Puhtaudellaan puhuttelee,
valkeudellaan valaisee.
Kuka tuntee ihmismielen,
vitriinikaapin valkaisijan.
Ihmisistä ainut lienee,
itse kaapin ehostaja.
Milläs poistat mustan mielen,
kiristävän kallopannan.
Keinot tähän yksin tietää,
mielialain säätäjä.
VITRIINIKAAPPI 3
Kaappi on nyt hyvin kaunis,
viaton valkea värinsä.
Puhdistettu ulkokuori,
sisältä uusi ja upea.
Poissa ovat kaikki tahrat,
kauneuteen koristettu.
Tuskan kautta tuntehilla,
entisöijän ehostama.
Kuka kaappia nyt syyttää,
valkoiseksi valkaistua.
Kyllä syyttää, kyllä niittää,
värisokeitahan riittää.
Kaappi valkoinen on vaiti,
sulattaen syytöksetkin.
Ajatelkoot - aivan sama,
tietoisuuden paljastama.
Mitäs minä suren noista,
suosioni kosijoista.
Väreistäni jos et nauti,
on se jokin puutostauti.
VITRIINIKAAPPI 4
Eihän meitä mikään estä,
unelmiimme uskomasta.
Vitriinejä valkoisia,
vaihtoehdoksi valita.
Poistuvathan turhat luulot,
mielikuvat piki mustat.
Ajatukset ahdistavat,
kiristävät kallopannat.
Mitä siitä, josko onkin
kuvitelmaa vitriinimme.
Ehostamme mielessämme,
valaistukseks` sisimpämme.
Silloin kun ollaan sielun kumppaneita, ollaan myös parhaita ystäviä. Se ei tarkoita, etteikö olisi muita ystäviä, tai että hylätään kaikki vanhat parhaat ystävät. Mutta mieti, kuka on se ihminen, johon otat yhteyttä ensimmäisenä, kun jotain kamalaa tapahtuu? Tai jotain aivan mahtavaa? Jos se ei ole vaimosi, niin ette todellakaan ole toistenne parhaita ystäviä, ettekä sielunkumppaneita. Ja silloin on kyllä tasavertaiselta parisuhteelta pohja pois.
hae miehestään sielunkumppania, vaan kun jotain mahtavaa/surullista tapahtuu, nainen soittaa ekana bestikselleen. Mies kuulee asiasta aikaisintaan toisena.
SIELUJEN KOSKETUS 1
Tapasin sinut sattumalta,
uskomaton ulkokuores`.
Kauniimpi kuin kellään muulla,
kaunotar olit kaikkinesi.
Vartalo kuin patsasveistos,
antiikista ammennettu.
Kasvosi kuin madonnalla,
sielusi silkkaa hunajaa.
Katselin sua kaihomielin,
olinhan pidoissa vieraissa.
Kerronkos mä monin kielin,
mitä liikkui minussa.
Rakkaus satutti minua,
koinhan aivan uuden tunteen.
Poistui mennehet minusta,
niin myös uudet valloitukset.
Riisuttu olin ja alaston,
rakkauden raatelema.
Syyllisyys painoi vieläkin,
eletty entinen elämä.
Mistä tiesin mä rakkauden,
kohdalleni saapuneen.
Siitä tunsin mä rakkauden,
silmiinsä katsoa saata en.
SIELUJEN KOSKETUS 2
Koitti meille uusi huomen,
unohdin entisen elämän.
Kaipaamaan en enää jäänyt,
rakkautta raadollista.
Yksi mielessäin asusti,
yhtä pois en sieltä saanut.
Riuduin tuskassa tulisessa,
rakastunut raajarikko.
Kohtaloko herrain Herran,
unikuva saapuikin.
Vaiko ihan sattumalta,
hänet vielä kohtasin.
Nyt en sua enää päästä,
riudu en mä tuskassain.
Rakastunut sinuun olen,
olen ollut sinun ain.
SIELUJEN KOSKETUS 3
Miksi minut valitsit,
kuten minä sinutkin.
Vastausta vaille jäänet,
sinä niin kuin minäkin.
Suuri on tuo mysteerio,
vetovoima rakkauden.
Sanoja ei sille ole,
aavistus vain alkuperän.
Etsi sielusi rakasta,
sanoitta sinulle sopivaa.
Mietiskele mielin herkin,
aisteinesi aavistele.
Kun sä koet suuren tunteen,
järjelle käsittämättömän.
Olet suurta oivaltanut,
rakkaudesta rajattoman.
Aivan, en kielläkään, etteikö tämä tilanne vallitse myös naisten suhteen. Tiedän paljon naisia, jotka tosiaan ensimmäisenä soittaisivat sille ystävättärelleen, mutta tiedän myös paljon naisia, jotka soittaisivat ensin omalle miehelleen. Jos siis olisi tilanne, että kasvotusten ei pääse heti kertomaan.
Minun ei onneksi tarvitse miettiä edes, kenelle kerron elämän ilot ja surut. Kyllä se on oma mies ja hän kertoo omat juttunsa minulle. Mutta me olemmekin toistemme parhaat ystävät, vaikka molemmilla on hyviä ystävyyssuhteita jo lapsuusajoilta olemassa.