joka kysyy moniin yksinkertaisiin parisuhteeseen liittyviin asioihin neuvoja sieltä sun täältä, valmis parisuhteeseen? Onko parisuhdeongelmien itsenäiseen ratkaisemiseen kykenemätön ihminen valmis parisuhteeseen?
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 43
Vanhimmat
Joskus voi toki olla ihan hyödyllistäkin lukea erilaisia näkökulmia tilanteeseen. Itse kun saattaa olla liian keskellä tilannetta nähdäkseen asiaa selvästi. Mutta tokihan lopullinen vastuu on aina ihmisellä itsellään. Jos ei ole, niin silloin ihminen ei ole kypsä suhteeseen.
olla kysymättä, jos oikeasti ei tiedä, miten selviytyä parisuhdeongelmista itsekseenkään tai kumppaninsa kanssa. Ja niitä ihmisiä on paljon, jotka jonkinlaista tukea tarvitsevat ... toisaalta taas vastaukset ovat hyvin subjektiivisia useimmiten, eikä sitä vieras ihminen osaa oikein antaa sellaista neuvoa, joka olisi toiselle hyväksi ja oikein. Se, mikä sopii itselle, ei välttämättä sovi toiselle ... periaatteessa neuvot voivat jopa olla vaarallisia, koska ei voi koskaan myöskään tietää sitä, minkalaiset resurssit toisella on ottaa vastaan annettuja neuvoja. Nekin pitäisi ottaa aina huomioon ennen neuvojen antamista ...
Itsehän ne suhteen osapuolet ne ongelmansa aiheuttavatkin. Kai sitä nyt omat mokansa pitäis osaa korjata.
voihan sitä aina sanoa, että kaikkien pitäisi osata tehdä sitä ja tätä, mutta, kun eivät kuitenkaan osaa. Minunkin mielestä pitäisi, muttei sillä ole mitään merkitystä, mitä mieltä minä siinä olen ...
opi pyyhkimään persettäänkään itse, jos joku on aina sen puolesta sitä pyyhkimässä.
itsekin tiedän?
Maailma on nyt kuitenkin tälläinen ... suurin osa ei tunne edes itseään, saatikka omaa vihollistaan. Tiedä sitten kummassa se suurempi pimeys vallitsee :).
Mä paasaan sun avustuksella yleisellä keskustelupalstalla...
mä menen nyt siivoamaan wc:n tässä välissä. Palaan myöhemmin ...
Parisuhteellisuusteoria on ratkaisematon, vielä.
A. Veinstein
vuosia sitten sellaista, että ei taida olla tässä maassa montaakaan parisuhteeseen valmista ja kypsää ihmistä. Saatoin mä miettiä väärinkin...
Ei se helppoa ole kenellekään. Eikä kukaan ole automaattisesti valmis.
Siperia opettaa ja valmistaa. Silloin kun siitä koulusta valmistuu, lakkaa haluamasta parisuhdetta.
on sellainen joka 'pystyy' ratkaisemaan parisuhteen ongelmat itsenäisesti.
...komppaan.
Mä voin tässä asiassa puhua omasta puolesta, että en ole kykenemätön. Olen haluton sellaiseen. Emmä tarvi sellaista paskaa mitä siinä on tarjolla. Been there, seen that...
parisuhteessa ne ratkotaan yhdessä..ei itsenäisesti..ja ulkopuolista apua voidaan käyttää, mutta netistä kannattaa edelleenkin ottaa ohjeita niitä hyvin pureskellen..=o)
ihminen, joka ei kykene hyväksymään toista sellaisena kuin toinen on, on totaalisen kykenemätön parisuhteseen.
tyypin kanssa jota ei kykene hyväksymään..jonkun toisen kanssa asiat voi mennä nappiinkin..=o)
myös sitä mieltä, että jos ei kykene hyväksymään itseään sellaisena kuin itse on, on toivotonta että kykenis hyväksymään toistakaan.
rakastamaan jotain toista..pitää ensin osata rakastaa itseään..=o)
sama toimii hyväksymisessä..
eikös täs nyt vaan ollukin kyse parisuhteen ongelmista?
Vai meinaatko, että jos sinä nyt tänään 34-vuotiaana löydät jonkun naisen jonka kanssa elät seuraavat 34 vuotta, niin se ajanjakso olisi täysin harmonista, ilman yhtäkään ongelmaa? Tai, ongelman ilmaantuessa lähdet sitten lätkimään...niinkö?
En. Mä sain idean tähän aloituikseen toisesta aloituksesta.
Ja mä en ole yleensä ollut se, joka on ongelmia pakoon lähtenyt.
eikö se kuitenkin oo parempi niin, että kyselee vaikka typeriä ennemmin kuin, että heti lähtee lätkimään niistä mitään selkoa ottamatta?
Sitähän mä täs kerroin dazulle alempana. Että pitäiskö nyt kuitenkin ensiks kysellä typeriä omalta kumppanilta?
Ei hyvin mene, jos täältä neuvoja joutuu kyselee....
että sitä on voinut jo about 326 kertaa kysyä siltä omalta raksulta, muttaku se ei välttämättä kuuntele.
Eli, se yksi ja ainoa oikea kysymys parisuhteessa on, että miten saada kumppani keskittymään ja kuuntelemaan olennaista.
Siinä herää yks aika oleellinen kysymys. Miksi ylipäätänsä on sellaisen kanssa joka ei kuuntele?
Onhan se toine joskus kuunnellut, mutta se miks se ei enää kuuntele, niin se syy pitäis selvittää ja korjata jos mahdollista. Ei ero aina saisi olla se ensimmäinen mahdollinen ratkaisu.
Voihan sitä miettiä itsekin, et kuuntelisiko itse toisen ihmisen tilanteessa itseään?
niin mitäs haittaakaan siitä parisuhteelle on, jos haluaa pohdiskella parisuhteen kipupisteitä ja saada kenties vertaistukea asialleen. En ainakaan vedä yhtäläisyysmerkkiä parisuhteeseen kypsymättömän ja parisuhdeasioita pohdiskelevan ihmisen välillä.
päästä keskustelemaan ongelmista ja toinen asia kysellä jatkuvasti neuvoja.
Mun mielestä ihmisten pitäis olla yhdessä siksi, että tykkäävät toisista. Ei siksi, et vois tehdä toisen elämästä helvettiä.
ainakaan olisi, jos ei osaisi edes kyselle, tai asioista puhua. Kysymällä oppii ja avoin keskustelu on ainoa tapa oppia toisista ihmisistä ja sitä kautta avartaa näkemyksiään ja avata stereotypioitaan.
Oma ryhmänsä on tietty ne, jotka näkevät ongelmia kaikkialla, missä niitä ei ole ja esittävät kysymyksensä luodakseen tarkoituksella ongelmia ja hankkiakseen tukea tarkoituksella valheellisille näkemyksilleen.
Pitäis kai sitä kysellä oikealta ihmiseltä. Eiköhän ensiks pitäis jutella kumppaninsa kanssa. Jos se ei tuota tulosta, niin onko mahdollista että muiden neuvojen noudattaminen on sitten tuloksellisempaa? Epäilen...
puhumaan kumppanin kanssa, kuten esim. minä teen.
unohtuu todennäköisesti aina. Kukaan ei koskaan kerro ongelmistaan koko totuutta. Helvetin usein syytä etsitään aina jostain muusta kuin itsestä. On aina niin helppo laukoa toisen osuus ongelmissa ja jättää se oma osuus kertomatta.
Sanotaan nyt niin, että kysyvä ei tieltä eksy ja ei ole tyhmiä kysymyksiä, on vain tyhmiä vastauksia.
Monesti asiat, jotka jonkun mielestä on niin simppeliä on toiselle ylitsepääsemätöntä ja vaikeeta, se on se näkökulma mistä asiaa katsoo ja monella ei ole mahdollisuutta katsoa omaa tilannettaan ulkopuolisen silmin. Siksi kysymykset. Eri asia on, mitä tekee vastauksilla.
Yks maailman suurempia sumutuksia on väärin asetetut kysymykset. Kun kysymyksen asettaa oikein, löytyy se vastauskin siitä kysymyksestä.
Mut pitää sitä uskaltaa kolhiakin itseään. Ei pumpulissa kasva terveitä lapsia. Mikä ei tapa, se vahvistaa.
Tie itseen on via dolorosa, ei sitä aina uskalla luottaa omiin ajatuksiin ja tuntemuksiin. Ulkopuolisten tuki on usein kullanarvoista, se vahvistaa ja korjaa omia näkemyksiä.
ikinä ollut hyvä muiden ihmisten neuvojen kuuntelemisessa. En harrastanut koulussakaan lunttaamista, koska en uskonut muiden ratkaisemiin tehtäviin. Joko tein sen itse tai jos en osanut, jätin kokonaan tekemättä.
Se kuka jakaa neuvoja.. Sen pitäisi osata myös itse vastaanottaa niitä.
Kyllä se on ihan oikein, että menee niin paljon omia reittejään kuin mahdollista, en paheksu. Mä ite taas olen tarkkaavainen sen kanssa mitä mulle sanotaan/neuvotaan, mutta olen myös tosi kova valikoimaan sieltä semmoset parhaimmat päältä.
Tyhjät tynnyrit kolisevat eniten.
Eh? (ystävällinen)
että opettamaan pyrkivät ihmiset ovat itse eniten opetuksen tarpeessa.
Tammikuussa ratkeaa se treenikämppäjuttu...
Onko siihen koskaan valmis? Onko mihinkään koskaan valmis? Jos mie elän 90-vuotiaaksi niin vastaan uudelleen tähän.. Oon vielä raakile :)