Muistaako kukaan

että aikuiset olivat silloin johtohahmoja, joita kunnioitettiin. Ei ollut merkitystä, oliko kyseessä omat vanhemmat, vai kaverin vanhemmat. Ne olivat ihan samalla viivalla.

Ensinnäkään a) mistään ei keskusteltu, eikä mitään selitetty ja b) jos ei totellu, niin rangaistus siitä seurasi.

olin poissa miten pitkään tahansa, olivat iloisia poissaolostani.

Sinänsä en silloinkaan kumartanut auktoriteettejä.

20 j.J.D (20 v. jälkeen James Deanin/sanat Veltto Virtanen)

"Kapinallinen
muka syyttä suotta
olen kumartanut tyhjyyttä
jo liian monta vuotta

Mä kaadan vanhat jumalankuvat
ja alan uskoa huomiseen jne"

Kouluun piti hiihtää kesät, talvet, ja molempiin suuntiin oli ylämäki sekä vastatuuli. Kotona oli mustavalko-tv eikä sieltäkään tullut mitään katsottavaa. Ainoa lelukin oli patterin välissä. Onneksi oli sentään patterit, ettei vilu yllättänyt eikä nälkäkään kotona usein vieraillut.

Tottapuhuen en usko, että mikään on kovin paljon muuttunut. Pihalla leikittiin kavereiden kanssa, tv:tä katsottiin ja tv-pelikin oli 9-vuotiaana ja tästä on sentään jo 30 vuotta. Ja mutsi ja faija tuntui silloin aivan yhtä vanhoilta kuin nykyisinkin, vaikka olivat samassa iässä kuin minä nyt.

jatkuvat törmäilyt auktoriteettien kanssa.