Otetaanpas esille Alvin Plantingan evolutiivinen argumentti naturalismia vastaan (EAAN), joka kumoaa kokonaan naturalistisen maailmankuvan. Väite on siis tämä: koska havaintojen ja uskomusten luotettavuutta ei voi johtaa naturalismista ja evoluutioteoriasta, emme voi luottaa naturalismiin, sillä se on yksi tällainen uskomus, jonka luotettavuutta emme voi johtaa naturalismista ja evoluutioteoriasta. Sanokaa jos kyseinen muotoilu on olkiukko, sillä tässä muodossa se on aina esitetty minulle, eikä kukaan ole koskaan korjannut, kun olen argumenttia tässä muodossa käsitellyt.
Jos tämä argumentti on pätevä, myöskään teismiin ei kannata uskoa, sillä eihän teismistäkään voida johtaa havaintojen ja uskomusten luotettavuutta. Jumalahan voi olla vaikka huijari, joka loi maailmankaikkeuden sellaiseksi, että uskomukset ja havainnot ovat epäluotettavia, eivätkä korreloi todellisten tapahtumien kanssa. Näin ollen teismi on sellainen uskomus, jonka paikkaansapitävyyttä ei voida johtaa teismistä ja luomisesta.
Yleisin vastaväite: mutta kun Kristittyjen Jumala on hyvä jumala, joka loi maailmankaikkeuden sellaiseksi, että voimme luottaa havaintoihin ja uskomuksiin. Yhtä hyvin voisimme uskoa sellaiseen evoluutioteoriaan, joka tuottaa todellisuutta kuvaavia uskomuksia ja havaintoja. Tämä vastaväite on ainoastaan kehäpäätelmä.
Jos tämä argumentti on pätevä, myöskään teismiin ei kannata uskoa, sillä eihän teismistäkään voida johtaa havaintojen ja uskomusten luotettavuutta. Jumalahan voi olla vaikka huijari, joka loi maailmankaikkeuden sellaiseksi, että uskomukset ja havainnot ovat epäluotettavia, eivätkä korreloi todellisten tapahtumien kanssa. Näin ollen teismi on sellainen uskomus, jonka paikkaansapitävyyttä ei voida johtaa teismistä ja luomisesta.
Yleisin vastaväite: mutta kun Kristittyjen Jumala on hyvä jumala, joka loi maailmankaikkeuden sellaiseksi, että voimme luottaa havaintoihin ja uskomuksiin. Yhtä hyvin voisimme uskoa sellaiseen evoluutioteoriaan, joka tuottaa todellisuutta kuvaavia uskomuksia ja havaintoja. Tämä vastaväite on ainoastaan kehäpäätelmä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Osaltaan jokainen yritys varmentaa kokemuksemme on eräänlainen kehäpäätelmä. Kun potkaisen jalkani kiveen todistaakseni että kokemukseni on totta - tuotan vain lisää kokemusta.
Mutta fenomenologian näkökulmasta tämä kehä onkin itse todellisuus. Ei ole mieltä kyseenalaistaa kokemusta, jos se kerta kaikkiaan on kaikki, mitä meillä on. Turha etsiä mitään "tuonpuoleista", vaan keskittyä siihen, mitä me ympärillämme näemme ja koemme.
Alvin Plantingan foundationalismi menee mielestäni suurin piirtein tätä rataa ottamatta kantaa vielä
suuremmin sen hyveisiin tai heikkouksiin:
- Jos näen ulkona "puun", ja minulla ei ole mitään järkevää syytä epäillä
puun olemassaoloa, on uskomukseni näin ollen lähtökohtaisesti järkevä ja siten perusteltu.
Analogisesti:
- Jos uskon "Jumalalaan", eikä minulla ole järkevää syytä epäillä sen hetkisten uskomusteni valossa
Jumalan olemassaoloa, on uskomukseni lähtökohtaisesti järkevä ja perusteltu (warranted belief).
Tämä ajatus perustuu pitkälti filosofiseen foundationalismiin, jonka mukaan meillä on mielelle perustavia uskomuksia, joista johdamme muut uskomuksemme. Se ovatko nämä uskomukset perustettu mielelle jollakin rationaalisella päättelyllä tai intuitiolla, riipppu jälleen filosofisesta teoriasta jota halutaan kannattaa.
Episteeminen ongelma on mielestäni Plantingalla se, että yhtä hyvin voitaisiin väittää samalla argumentoinnilla että:
- henkilöllä on naturalistinen uskomus maailmasta, ja jos hänellä ei ole käsillä olevien asiantilojen valossa
syytä epäillä sen hetkistä naturalistista uskomustaan maailmasta, on se näin ollen lähtökohtaisesti järkevä ja siten taattu uskomus (warranted belief).
Niinpä tämä johtaa kiistaan siitä, miten jotkin uskomukset maailmasta - olivat ne uskonnollisia tai naturalistisia - ovat jotenkin "perustavampia" jos nitä ei pidä pyrkiä jotenkin yleisesti eli objektiivisesti perustella. Tähän filosofiseen malliin sisältyy mielestäni muitakin ongelmia; toisaalta kiinnostavaksi tekee se havainto että uskomukset palautuvat pitkälti kysymykseen tahdosta; fenomenologisesti ottaen kysymykseen erilaisista elämänmuodoista tai elämismaailmoista (Lebenswelt).
"Episteeminen ongelma on mielestäni Plantingalla se, että yhtä hyvin voitaisiin väittää samalla argumentoinnilla että:
- henkilöllä on naturalistinen uskomus maailmasta, ja jos hänellä ei ole käsillä olevien asiantilojen valossa
syytä epäillä sen hetkistä naturalistista uskomustaan maailmasta, on se näin ollen lähtökohtaisesti järkevä ja siten taattu uskomus (warranted belief). "
Tämä sopii täsmälleen kuvaani Plantingasta. Kehitellään hienoja filosofisia näpräyksiä, muttei osata peilata omia uskomuksia niiden viritelmien kautta.