Vaikuttaako älykkyysosamäärä kielten oppimiseen?
Eri kielet ovat helppoja,keskivaikeita tai jopa vaikeita?
Miten arvioisitte seuraavien kielten oppimiseen tarvittavan älykkyysosamäärän olevan?
1. Suomi
2. Ruotsi
3. Englanti
4. Somalia
5. Kantonin kiina
6. Kreikka
7. Latina
8. Saksa
9. Japani
10. Sanskrit
Oma arvioni on:
1. Suomi = 100
2. Ruotsi = 90
3. Englanti = 85
4. Somalia = 70
5. Kantonin kiina = 85
6. Kreikka = 90
7. Latina = 95
8. Saksa = 97
9. Japani = 95
10. Sanskrit = 101
Eri kielet ovat helppoja,keskivaikeita tai jopa vaikeita?
Miten arvioisitte seuraavien kielten oppimiseen tarvittavan älykkyysosamäärän olevan?
1. Suomi
2. Ruotsi
3. Englanti
4. Somalia
5. Kantonin kiina
6. Kreikka
7. Latina
8. Saksa
9. Japani
10. Sanskrit
Oma arvioni on:
1. Suomi = 100
2. Ruotsi = 90
3. Englanti = 85
4. Somalia = 70
5. Kantonin kiina = 85
6. Kreikka = 90
7. Latina = 95
8. Saksa = 97
9. Japani = 95
10. Sanskrit = 101
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kyllähän se älykkyys(osamäärä) varmasti vaikuttaa kieltenkin oppimiseen. Täytyy tajuta rakenteita ja sääntöjä vaikka muistilla ja sinnikkyydellä on mielestäni suurempi osuus.
Nyt varmaan tarkoitetaan aikuisiällä tapahtuvaa uuden kielen oppimista.
(Miltei) kaikkihan ovat lapsena oppineet oman kielensä, niin sanoisin, että siihen riittää sen prosenttiosuuden, joka nyt ylipäätään osaa kieltä (lukea/kirjoittaa/puhua) määräämä äo siitä jakaumasta, jolla sitä nyt mitataankin.
Onhan ne jotkin kielet hankalampia oppia, mutta luulen, että se on kuitenkin viitseliäisyydestä enemmän kiinni.
Kaikki kielet eivät ole tasaveroisia.
En usko, että kieliä EI voitaisi suhteuttaa äo:n.
Toisin sanoen 101 on 101 eikä 100.
Jos lähdetään nollasta ei liene kovin suurta eroa sillä, minkä kielen oppii. kaikki sen oppii kuitenkin. Sitten kun jonkin kielen on jo oppinut voi ennen opittu "lyödä toista korvalle" ja hankaloittaa uuden oppimista, joko liiallisella samankaltaisuudellaan, tai eroavuudellaan. Kielen oppimisessa ei riitä sanojen ja kieliopin oppiminen, vaan pitää oppia koko kulttuuri, ennen kuin kieltä voi täysin ymmärtää.
Väitteestäsi voisi päätellä, että "vaikeamman" kielen osaajat olisivat älykkäämpiä ja helpon kielen osaajat tyhmempiä, mutta näin ei ole.
Olen tehnyt muutamalla henkilöllä kokeen. Ruotsalaiset osaa lukea luonnostaan suomalaista tekstiä niin, että sen voi ymmärtää, mutta ummikko suomalainen ei osaa lukea ruotsalaista tekstiä niin, että ruotsalainen sitä ymmärtää. Suomi on siis helpompi kieli sillä mittapuulla mitattuna.
maailman ehkä älykkäin ihminen koskaan elänyt 20 luvulla elänyt juutalainen, en nyt muista nimeä oli poikkeuksellisen nopea oppimaan kielen. Väitettiin että hän oppi uuden kielen jopa yhdessä päivässä. Hänen kerrottiin puhuvan jopa 24 kieltä sujuvasti.
Eli varmaan kielet on mahdollista laittaa vaikeus järjestykseen. Vaikeus järjestykseen vaikuttaa siis kovasti se mikä on oma äidin kieli. Päivän selvää on että suomalaisen on helplompi oppia puhumaan viroa kuin norjalaisen. Älykkyysosamäärän ja kielen oppimisen välillä on korrelaatio mutta se ei ole aivan helppo. Aivossa on eräs osaalue, jonka koko vaikuttaa paljolti kielelliseen lahjakkuuteen. On siis paljon ihmisiä, joilla on erinomainen kielellinen lahjakkuus, mutta ovat huonoja esim matemaatiikassa. Siksi ei voi aina sanoa ainakaan oman käsitykseni perusteella, että se kumpi oppii kielen nopeammin on älykkäämpi.
"maailman ehkä älykkäin ihminen koskaan elänyt 20 luvulla elänyt juutalainen, en nyt muista nimeä oli poikkeuksellisen nopea oppimaan kielen. Väitettiin että hän oppi uuden kielen jopa yhdessä päivässä. Hänen kerrottiin puhuvan jopa 24 kieltä sujuvasti. "
Kielellinen lahjakkuus vaikuttaa tuossakin pääasiassa mikä on eri asia kuin puhdas älykkyys. Tunnetaan kielineroja, jotka eivät muilla alueilla ole muita kummempia.
Älykkyys on monellakin alueella sidoksissa muistin toimintaan. Kielinerokin on usein muistinero. Matemaattiset nerotkin nojaavat ylättävän paljon muistiin.
Kielten oppiminen vaatinee myös loogista ajattelua, jota voinee pitää älyn heijastumana. Kielellinen älykkyys ei myöskään sulje pois muuta (esim. matemaattista) älykkyyttä. Ehkä tuo juutalainen siis osasi muutakin. Tosin en tiedä tapausta.
Tarkoitin juutalaispoikaa William Sidis 1898–1944 lienee nuorimpana tehnyt korkeimman älykkyystestin saamat pisteet kautta aikojen. Hän lienee siis tällä tavoin arvioiden maailman älykkäin ihminen kautta aikojen. Päättymättömätöntä kalenterin keksimistä lukuunottamatta ei saavuttanut mitään erikoista. Päätti mm jo 15v elää selibaatissa koko ikänsä mikä ei mielestäni ole kovinkaan älykästä...
Mistäs tiedät, jos et ole kokeillut? Vai jouduitko/joudutko elämään selibaatissa tahtomattasi, jolloin jonkun vapaa valinta tietenkin ärsyttää... ;)
http://fi.wikipedia.org/wiki/William_James_Sidis
http://en.wikipedia.org/wiki/William_James_Sidis
Äh. Jokainen kunnolla opittu kieli helpottaa seuraavan kielen oppimista. Onko esimerkkihenkilösi aikuinen, joka ei osaa mitään muuta kuin äidinkieltään? Onko sellaisia? Entä miten hyvin hän osaa sitä?
Täällä näkyy joku väittäneen, että jo opittu kieli voi hankaloittaa seuraavan oppimista. Miten ihmeessä? Mikä on silloin ollut oppimistekniikka, ulkoaopettelevako? Ja miksi? Voidaanko silloin puhua kielen osaamisesta?
Onko osaamisen määritelmässä mukana virheetön lausunta, ja jos, niin miten määritellään tarpeeksi virheetön lausunta verrattuna kieltä äidinkielenään puhuvaan?
Tässä ihan vain heittona mielestäni verrattain turhaan pohdintaan.