Olen huomannut merkillisen ilmiön tässä pettämiskuviossa. Usein käy niin, että naiset taistelevat miltei verissäpäin ja mies seuraa ikäänkuin sivusta. Vaimo syyttää toista naista omaisuutensa viekottelemisesta - miehellähän ei ole tietenkään mitään omaa tahtoa. Mieskuva ei paljoakaan poikkea muslimimaiden käytänteistä. Siellähän on vallalla ajatus, että mies ei pysty hillitsemään halujaan, jos nainen paljastaa liikaa itsestään. Eli onko niin, että naisen seksuaalisuus on harkittua ja hallitavissa, mutta miehen ei? Miksi muuten naiset keskittyvät vain toistensa vihaamiseen uskottomuustilanteissa? On jopa tilanteita, joissa mies liittyy vaimoonsa rakastajettarensa syyttelemisessä. Eli mennään sieltä, missä aita on matalaakin matalampi...
naiset taistelevat- mies on sivustakatsoja
ts
7347
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Toi on monesti ihan totta. Ei kaikissa tapauksissa, mutta monissa. Ykkönen syyttää kakkosta, että tämä on vietellyt hänen miehensä (vaikka eihän ketään voi väkisin viedä) ja kakkonen syyttää ykköstä, että ite oot syypää miehes uskottomuuteen, kun olet niin rupsahtanut/huono sängyssä/läski/ikävä ihminen (vaikka tuskin avioliiton ongelmat voi mitenkään olla vaan vaimon syytä). Molemmat haluavat uskotella itselleen, että mies rakastaa oikeasti juuri heitä. Ykkönen valehtelee itselleen, että suhde kakkoseen on vain seksiä ja hiipuu aikanaan ja sisimmässään mies rakastaa sittenkin vaimoaan. Kakkonen taas valehtelee itselleen, että oikeasti mies rakastaa juuri häntä, mutta on ykkösen kanssa esim. lasten tai kulissin takia. Luultavasti molemmat ovat väärässä. Mies tuskin rakastaa oikeasti kumpaakaan, koska muutoin hän ei ylläpitäisi tuollaista peliä. Mutta pelin henkeen tietysti kuuluu, että pitää vuorotellen vakuutella molemmille naisille, että just sä olet se tärkeä eikä se toinen. Taitavat pelimiehet osaavat tuon taidon.
Ikävä totuus on, että juuri tällaiset naiset mahdollistavat näiden pelimiesten olemassaolon, kun roikkuvat heissä kynsin hampain kiinni. Jos nämä naiset ajattelisivat rationaalisesti ja järkevästi, niin he potkaisivat tällaista petturiäijää persuksille eivätkä suostuisi hänen peliinsä. Mutta jotkut naiset uskovat niin sokeasti "rakkauteen" että unohtavat kaiken logiikn ja järjen käytön, vaikka se pitkällä tähtäimellä onkin heille pelkästään vahingollista. Ja pelimiehet käyttävät tätä rakkaudennälkää hyväkseen.
Ehkäpä se taistelu johtuu siitä kun on vain niin vaikea itselleen myöntää tulleensa petetyksi. Sitä on sitten helpompi yrittää väkisin pitää mies itsellään ja saada sitten sitä kautta hyvää oloa, vaikkain tietää ettei tämä mies rakasta oikeasti. Mutta väkisin pidetty voi tuntua jo puoli voitolta. Näin ainakin itse aikanaan asia koin, kunnes tajusin ettei siinä olekkaan mitään järkeä hetkellisesti se auttaa kuitenkin ja auttaa sitä kamalaa olotilaa kun tajuaa tulleensa vedätetyksi.
Ei se toisaalta niinkään oo, että naiset syyttelee vaan sitä toista naista eikä miestään ollenkaan. Kyllähän useimmat naiset raivostuu tosi paljon miehilleen, jos ne jää pettämisestä kiinni, ja monet jopa ottaa sillon eron. Mutta ehkä se toisen naisen syyttely perustuu lähinnä siihen, että sitä jotenkin odottaa naisten olevan toisilleen reiluja ja solidaarisia ja ymmärtävän naisena sen petetyn vaimon hankalan aseman, ja kun näin ei sitten olekaan, niin pettymys purkautuu siihen toisen naisen haukkumiseen. Ehkä naiset pikemmin pettyy siihen naisten keskinäiseen epäsolidaarisuuteen. Ei se silti meinaa, että ne pitäisi miestään syyttömänä koko juttuun.
Niinpä. Kauan meni minullakin ennenkuin myönsin todellisen tilanteen. Ei mies minusta välittänyt, roikkui vain koska oli niin tottunut. Itse pidin illuusiota täydellisestä suhteesta yllä ja syyttelin toista naista. Siirsin pettymykseni häneen, koska en kestänyt ajatusta siitä että mies ei rakastanutkaan niin paljon kuin kuvittelin. Asian myöntäminen helpotti. Hyppäsin pois karusellista ja löysin pian paremman.
On se aika tavallista, että naiset syyttää enemmän sitä toista naista kun miestään. ykkönen syyttää sitä kakkosta että lutka vie häneltä miehen ja jos tämä kakkonen pääsee ykköseksi ja tulee myöhemmin itse petetyksi miehen taholta, niin usein hänkin syyttelee sitä uutta kakkosta, vaikka on ollut semmonen itsekin. näin on näreet
meidän tapauksessa ainakaan, mies sai kaiken paskan silmilleen, minulta. En syyttänyt kakkosta, enkä lähtenyt taisteluun, sanoin ukolle, että nyt lähdet kakkosen luo, että ropina käy. Ei mennyt, kun ei kuulemma enää halunnut, olisin ilomielin antanut pois.
Ja kakkonen syyttää minua, haukkuu, potkii, häiritsee, minä olen nyt syypää sihen, että ukkoni ei ole hänen kanssaan! Itse käräytti miehen ja kiristi miestäni, kun ei suostunut loppupeleissä lähtemään lopullisesti naisen matkaan. Ja nyt ei hyväksy millään muotoa, tappelee kuin mikä, ei tajua, että olisin ollut hyvilläni kun mies olisi lähtenyt hänen matkaansa. Mutta kun ei mene, niin ei mene.
Nyt ukko tekee rikosilmoituksen, jos riekkuminen ei lopu. Kyllä kai kotona pitää joku rauha olla, lastenkin takia. Ihmettelen vaan, että kuinka sellainen nainen pystyy tuollaiseen käytökseen, jolla on omiakin lapsia? Ei ajattele kuin omaa napaansa.
Kakkoset saavat rimpuilla, kiukutella, kirjoitella viestejä, lähettää ystävien kautta terveisiä, jättää merkkejä - aivan mitä tahansa, mutta minä en luovu miehestäni koskaan. Taistella minun ei tarvitse, sillä tiedän että hän ei jätä minua koskaan. Ei minun tarvitse kuin odottaa, suhde loppuu aikanaan. Kakkoset vaihtuvat, mutta vaimo pysyy.